Oletteko odottajat huomanneet luonteenne muuttuvan raskauden aikana?
Omia esimerkkejä... En ole aiemmin ollut kiinnostunut lapsista, nyt unessa pelastan pikkuvauvoja palavasta talosta. Kadulla herkistyn nähdessäni pikkuisia. Kaiken kaikkiaan olen muuttunut vakaammaksi ja vastuuntuntoisemmaksi.
Tullessani raskaaksi pelkäsin, että miten tästä selviän, nyt on jo varmempi olo... Henkisesti siis, lastenhoidosta en edelleenkään tiedä sen enempää.
Kertokaa, oletteko tekin muuttuneet.
Omia esimerkkejä... En ole aiemmin ollut kiinnostunut lapsista, nyt unessa pelastan pikkuvauvoja palavasta talosta. Kadulla herkistyn nähdessäni pikkuisia. Kaiken kaikkiaan olen muuttunut vakaammaksi ja vastuuntuntoisemmaksi.
Tullessani raskaaksi pelkäsin, että miten tästä selviän, nyt on jo varmempi olo... Henkisesti siis, lastenhoidosta en edelleenkään tiedä sen enempää.
Kertokaa, oletteko tekin muuttuneet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä on ainakin jotain saman tyylisiä muutoksia tapahtunut.
Olen aina ollut aika "menevä" persoona, mutta nyt raskauden myötä olen rauhoittunut. Työpäivän jälkeen on ihana käydä pienellä rauhallisella kävelyllä ja kokata rakkaan kanssa jotain hyvää ruokaa. Ei huvita enää kököttää koko iltaa kaupungilla ja ajella kylärinkiä. (olemme siis molemmat "vasta" 20 vuotiaita)
Baariin en tietenkään edes menisi raskaana. Eikä kyllä enää edes huvita.
En tiedä, olisiko sitä vihdoinkin kasvamassa aikuiseksi? :)
Olen mielestäni muuttunut. Olen aina ollut todella työkeskeinen ihminen, ajatellut työasioita kotonakin ja työ on usein mennyt omien asioiden edelle, olen joustanut omissa asioissani työn takia ja ollut onnellinen niin.
Nyt rv26:lla ajatukseni ovat jo alkaneet siirtyä kotiin ja vauvaan, kodin laittamiseen kuntoon vauvaa varten ja kaikkeen siihen, mitä on tulossa. Luen paljon vauva-palstoja ja lehtiä ja keskityn ihan eri asioihin kuin koskaan ennen. Ja olen jo yllättävänkin paljon alkanut irtautua työympäristöstäni (jossa minulla on paljon hyviä kavereita). Tällä hetkellä ei ole epäilystäkään siitä, kummat asiat ovat tärkeämpiä minulle. Tästä muutoksesta olen tosi onnellinen!
Arvojärjestykseni ovat siis muuttuneet hurjaa vauhtia raskauden aikana ja olen onnellisempi kuin koskaan.
Luonteeni muutoksesta en osaa sanoa, pitäisi kysyä mieheltä :-) Toki herkistyn nähdessäni vauvoja, mutta herkistyn kyllä kovasti muistakin asioista, monet tv-ohjelmta itkettävät.... ja edelleen välillä pelottaa, miten selviän ja osaan... ehkä aluksi pelotti enemmän.
Pidän siis edelleen työstäni ja työkavereista, mutta olisin henkisesti täysin valmis just nyt jäämään kotiin keskittymään vauvaan, muut asiat eivät kiinnosta niin paljoa eivätkä ole ollenkaan niin tärkeitä.