Poltin noin 20 vuotta. En koskaan kovin paljoa kai, 3-10 savuketta päivässä, ehkä 5 keskimäärin tuona aikana. Luin paljon aiheesta ja siitä miten kaikki paranee kun lopettaa.
Nyt 18 kuukautta myöhemmin odotan vieläkin niitä asioita mitkä piti parantua. Vähän pettymys, ehkä en polttanut tarpeeksi. Olin aina ja olen vieläkin urheilullinen. sen olen ehkä huomannut että jaksan jonkun verran paremmin ennen hengästymistä, lisäsin kyllä aerobista liikuntaa lopetettuani, joten saattaa olla ihan siitäkin. No rahaa on tullut jonkun verran, avasin investointi tilin johon kuukausittain menee rahamäärä jonka laskin menevä tupakkaan.
Ei tullut niitä kovia lupauksia mitä saa lukea että tulee kun lopettaa. Minulla ei ollut koskaan tupakkayskää, hengitykseni oli vaivatonta, sukelsin helposti 25 metriä jne. Niin, ehkä en koskaan polttanut tarpkeesi, ehkä olin liian sporttinen, en tiedä. Sen tiedän että olen ylpeä että lopetin, koska se ei ollut helppoa, vihani polttamiseen kasvoi kuitenkin niin kovaksi että en vaan enää voinut polttaa. Tunsin olevani orja, riippuvainen ja häviäjä, olin hävinnyt nikotiinille tai vain tavalle polttaa. Se oli voitto, enkä koskaan palaisi takaisin. Vähän säälittää katsella ihmisiä jotka polttavat, varsinkin niitä jotka eivät vaikuta olevan hyvässä fyysisessä kunnossa muutenkaan. No, turhia minä toki niitä säälin, mutta toivon että heilläkin on jokupäivä munaa lopettaa. Jos ei muuta niin tulee siinä ainakin vahva voittajakokemus tuleviksi vuosiksi.
Nyt 18 kuukautta myöhemmin odotan vieläkin niitä asioita mitkä piti parantua. Vähän pettymys, ehkä en polttanut tarpeeksi. Olin aina ja olen vieläkin urheilullinen. sen olen ehkä huomannut että jaksan jonkun verran paremmin ennen hengästymistä, lisäsin kyllä aerobista liikuntaa lopetettuani, joten saattaa olla ihan siitäkin. No rahaa on tullut jonkun verran, avasin investointi tilin johon kuukausittain menee rahamäärä jonka laskin menevä tupakkaan.
Ei tullut niitä kovia lupauksia mitä saa lukea että tulee kun lopettaa. Minulla ei ollut koskaan tupakkayskää, hengitykseni oli vaivatonta, sukelsin helposti 25 metriä jne. Niin, ehkä en koskaan polttanut tarpkeesi, ehkä olin liian sporttinen, en tiedä. Sen tiedän että olen ylpeä että lopetin, koska se ei ollut helppoa, vihani polttamiseen kasvoi kuitenkin niin kovaksi että en vaan enää voinut polttaa. Tunsin olevani orja, riippuvainen ja häviäjä, olin hävinnyt nikotiinille tai vain tavalle polttaa. Se oli voitto, enkä koskaan palaisi takaisin. Vähän säälittää katsella ihmisiä jotka polttavat, varsinkin niitä jotka eivät vaikuta olevan hyvässä fyysisessä kunnossa muutenkaan. No, turhia minä toki niitä säälin, mutta toivon että heilläkin on jokupäivä munaa lopettaa. Jos ei muuta niin tulee siinä ainakin vahva voittajakokemus tuleviksi vuosiksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.