Tuli tässä mieleen, lapsena minulla oli "intrusiivisiä" ajatuksia, jotka toimivat tyyliin: sinun on tehtävä näin tai muuten seuraa tämä, jotain ihan outoja juttuja, kuten vaikka: pyörittävä ympäri tietty määrä kertoja, jottei joku läheiseni sairastu, tai pitää tehdä joku asia tietyssä tahdissa tai kuolen huomenna. Tein myös asiat, se pelotti minua paljon jos en tekisi. Muistan, että kerran en tehnyt jotakin näistä ajatuksista, ja silloin intrusiivinen ajatus oli ollut, että muuten koirani kuolee. Seuraavana päivänä sain kuulla, että koirani on todella sairas. Olin varma, että syy oli minun ja pyysin kahden kesken koiralta anteeksi itkien. Syyllisyys oli kova, miten tämän edes selittäisi läheisille, että olen edes ajatellut sellaista ja nyt se on vielä minun syytäni.. Koira onneksi parantui ja on elossa yhä tänäkin päivänä, mutta ajattelin sen johtuvan siitä että olin sen jälkeen totellut ajatuksia.
Mutta nyt nykytilanteeseen; vielä muutama vuosi sitten näitä oli ajoittain, mutta noin vuosi sitten kuulin, että en ole millään lailla sekaisin, vaan että tälläistä käy monelle ja on mielenterveyden häiriökin, jossa tuollaisia ajatuksia tulee ja että on toteutettava mitä ne ajatukset on tai jotain käy, vaikkei se ole laisinkaan totta. Jostain syystä sen jälkeen aina kun ajatuksia on ollut, olen vain ärsyyntynyt niistä enkä ole totellut. Olen ajatellut, että no sittenhän niin käy, katsotaan sitten voiko näin monta huonoa asiaa oikeasti tapahtua minun ajatuksieni takia..😒 Pieni pelko minulla on, mutta jostain syystä kun sain kuulla, että tälläinen häiriö on olemassa niin oma häiriökäyttäytymiseni loppui täysin? Se oli lapsena minulla kuitenkin tosi vahva, päivittäinen juttu, kun en todellakaan tiennyt, että kenellekään muulle kävi tälläistä, joten en myöskään asiasta kertonut. En usko, että kohdallani oli kyseessä minkään asteisesta tästä häiriöstä tai mistään muustakaan häiriöstä ja ehkä sen takia juuri se katosikin, koska sen jälkeen tuntui typerältä noudattaa niitä "sääntöjä" kun kerran luin, että se ei millään tasolla voi toimia niin, ja että on ihmisiä jotka joutuvat toimimaan näiden ajatuksien takia vielä paljon voimakkaammin, heille tämä minun tilanteeni varmaan kuulostaisi naurettavalta. Niin onkohan paljonkin ihmisiä joilla on näitä/ on ollut -muuten vaan? Intrusiivisiä ajatuksia minulla on yhä paljon, mutta nyt enemmän siinä luokassa, että jos olen käymässä nukkumaan paikassa jossa on muita ihmisiä ajattelen ennen nukkumaanmenoa sairaita asioita, ällöttäviä asioita, loukkaavia asioita ja minusta tuntuu että mainitsen niitä unissani tietämättäni... Tai muuten vaan ajattelen muiden ihmisten läsnäollessa epämukavia asioita heistä, ja yritän saada ne pois koska ne ovat täysin vastakohtia asioista mitä oikeasti ajattelen! Onkohan jotain kikkakolmosta millä pääsisi näistäkin samalla tavalla kun pääsin jo noista pahemmista, vai onko se vaan jokaisen taakka kantaa näitä? Eräs tuttuni on sitä mieltä, että hän ei usko intrusiivisiin ajatuksiin, vaan hänen mielestään ne ovat vain ajatuksia. En voi kyllä olla samaa mieltä, tai toivon, ettei se ole totta sillä omani ovat erittäin pahoja, enkä nyt edelleen oikeasti tarkoita niitä juttuja mitä ajattelen missään mitoissa! Poistaisin ne kaikki päästäni jos voisin. Kai tällä tekstillä mietin jos saisin vertaistukea ja vastauksia anonyymisti
Mutta nyt nykytilanteeseen; vielä muutama vuosi sitten näitä oli ajoittain, mutta noin vuosi sitten kuulin, että en ole millään lailla sekaisin, vaan että tälläistä käy monelle ja on mielenterveyden häiriökin, jossa tuollaisia ajatuksia tulee ja että on toteutettava mitä ne ajatukset on tai jotain käy, vaikkei se ole laisinkaan totta. Jostain syystä sen jälkeen aina kun ajatuksia on ollut, olen vain ärsyyntynyt niistä enkä ole totellut. Olen ajatellut, että no sittenhän niin käy, katsotaan sitten voiko näin monta huonoa asiaa oikeasti tapahtua minun ajatuksieni takia..😒 Pieni pelko minulla on, mutta jostain syystä kun sain kuulla, että tälläinen häiriö on olemassa niin oma häiriökäyttäytymiseni loppui täysin? Se oli lapsena minulla kuitenkin tosi vahva, päivittäinen juttu, kun en todellakaan tiennyt, että kenellekään muulle kävi tälläistä, joten en myöskään asiasta kertonut. En usko, että kohdallani oli kyseessä minkään asteisesta tästä häiriöstä tai mistään muustakaan häiriöstä ja ehkä sen takia juuri se katosikin, koska sen jälkeen tuntui typerältä noudattaa niitä "sääntöjä" kun kerran luin, että se ei millään tasolla voi toimia niin, ja että on ihmisiä jotka joutuvat toimimaan näiden ajatuksien takia vielä paljon voimakkaammin, heille tämä minun tilanteeni varmaan kuulostaisi naurettavalta. Niin onkohan paljonkin ihmisiä joilla on näitä/ on ollut -muuten vaan? Intrusiivisiä ajatuksia minulla on yhä paljon, mutta nyt enemmän siinä luokassa, että jos olen käymässä nukkumaan paikassa jossa on muita ihmisiä ajattelen ennen nukkumaanmenoa sairaita asioita, ällöttäviä asioita, loukkaavia asioita ja minusta tuntuu että mainitsen niitä unissani tietämättäni... Tai muuten vaan ajattelen muiden ihmisten läsnäollessa epämukavia asioita heistä, ja yritän saada ne pois koska ne ovat täysin vastakohtia asioista mitä oikeasti ajattelen! Onkohan jotain kikkakolmosta millä pääsisi näistäkin samalla tavalla kun pääsin jo noista pahemmista, vai onko se vaan jokaisen taakka kantaa näitä? Eräs tuttuni on sitä mieltä, että hän ei usko intrusiivisiin ajatuksiin, vaan hänen mielestään ne ovat vain ajatuksia. En voi kyllä olla samaa mieltä, tai toivon, ettei se ole totta sillä omani ovat erittäin pahoja, enkä nyt edelleen oikeasti tarkoita niitä juttuja mitä ajattelen missään mitoissa! Poistaisin ne kaikki päästäni jos voisin. Kai tällä tekstillä mietin jos saisin vertaistukea ja vastauksia anonyymisti
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ton tyyppisiä juttuja mullakin on päässä pyöriny nuorempana ja onpa jopa vieläkin. En ole apua hakenut vaivaani ja tiedän mitä se on. Se on pakko oireinen häiriö. Niin hassulta kun se kuulostaakin niin se vaivaa minuakin joskus. Esimerkiksi autolla ajaessani pistän itselleni rajoitteita reitin valinnan suhteen että jos menen toista reittiä niin minulle sattuu sitä ja sitä. En voi sille itse mitään enkä tohdi asiasta puhua kenellekkään. Tähänkin vaivaan on saatavilla terapiaa ja hoitoa mut se ensi askel on korkea jotta tohtis mennä kellekkään puhumaan. Lääkehoitoakin löytyy siihen vaivaan mut niinkuin kirjoitin eka porras on korkea. Olen 57 vuotias ja työelämää jäljellä noin 7,5 vuotta. 37 vuotta on ainakin näitä ajatuksia ollut...
Kiitos vastauksesta, ja tsemppiä paljon asian kanssa. Ymmärrän täysin että siitä todella on vaikea mennä puhumaan. Tuosta häiriöstä olenkin lukenut ja sitä tekstissäni tarkoitin häiriöllä. Mutta olen lukiessani siitä ymmärtänyt, että siinä näitä ajatuksia pitäisi olla ihan jatkuvasti joka asiasta ja minulla ei kuitenkaan niin usein ole. Kai se voisi olla joku lievempi asteinen sitten ehkä? No en ole lääkäri niin en tiedä. Tosi ikävä vaiva on kyllä. -AP
Tein testin kyseiseen häiriöön liittyen nyt ja tulokseni oli: Vastaustesi perusteella sinulla näyttäisi olevan lieviä pakko-oireita. Ja numero oli 16. Jos olisi ollut yhden vähemmän, niin se olisi tippunut kategoriaan että ei merkittäviä pakko-oireita. En minä kaupassa mieti kuka niihin tavaroihin on koskenut, enkä laske numeroita samalla kun teen asioita. Ne on vaan noita ns. uhkauksia pääni sisällä, että asiat on tehtävä tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Ja sitten muuten ajatuksia joita en halua. Mutta vähemmän konkreettisia tekoja, enemmän ajatuksia. -AP