Miten selvitä työpaikkakiusaajien keskellä?

Aiemmassa työpaikassani esihenkilö kiusasi minua (ja monia muita) systemaattisesti. Tein hänen alaisuudessaan töitä 5 vuotta, jonka aikana opiskelin omaa alaani, mutta ylemmän tutkinnon. Valmistuessani olin yhtä korkeasti koulutettu kuin esihenkilöni, osaamisalani vain on eri. Tämä ilmeisesti oli hänelle uhka ja punainen vaate, vaikka minulla ei missään vaiheessa ollut aikomustakaan pyrkiä hänen paikalleen tai millään tavalla uhata hänen asemaansa. Katselin kiusaamista jonkin aikaa, koska työ oli mieluinen ja mielenkiintoinen ja pääsin siinä hyödyntämään omaa osaamistani. Lopulta en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa itseni ja etsiä uutta työtä.

Samoihin aikoihin minulla oli menossa ero erittäin vaikeasta ja haavoittavasta parisuhteesta.

Sain uuden työpaikan, osana työstäni teen eräässä projektissa. En ole ennen tällaista tehnyt, joten ihan kaikki projektiin liittyvät tehtävät eivät ole minulle tuttuja. Projektin työtehtäviin kuuluu mm. raporttien kirjoittamista ja olen nyt vuoden verran koittanut kysellä, että mitä minun odotetaan näihin raportteihin kirjoittavan (asian toki tiedän, mutta kuinka tarkkaan raportoidaan, mistä näkökulmasta, mitkä asiat on tärkeitä raportoida, mitä asioita kirjataan väliraporttiin ja loppuraporttiin jne.) ovat minulle edelleen epäselviä. Aina kun kysyn asiaa, minulle vastataan jotain hyvin epämääräistä. Paras vastaus oli, että "en minä ala aikuiselle ihmiselle kertomaan mitä sen pitää tehdä".

Raporttien kirjoittaminen on projektipäällikön vastuulla ja kirjoittaminen tehdään yhteistyössä kaikkien työntekijöiden kesken. En ole myöskään saanut näytille muiden osuuksia (jotta voisin sieltä katsoa esim. kirjoitustyyliä jne.).

Minut myös jätetään kutsumatta joihinkin palavereihin, osaamistani väheksytään ja minua on myös julkisesti nöyryytetty - sähköpostissa, jossa vastaanottajana minun lisäkseni muita projektissa mukana olevia (myös organisaation ulkopuolelta) projektipäällikkö on (siihen projektiin liittyvän asian jälkeen) huomauttanut minulle aivan muuhun työtehtävään liittyvästä asiasta, "jonka olen jättänyt tekemättä" (deadline seuraavana päivänä). Tällaisia viestejä olen saanut useita. Samoin kokouksissa minulle on huomautettu (aiheettomasti) asioista "jotka olen jättänyt tekemättä" ja jotka ei mitenkään liity projektiin eikä varsinkaan kuulu organisaation ulkopuolisille.

Ennen kesälomaa projektipäällikkö oli erityisen ärhäkkäällä tuulella ja sain melko asiattomia sähköpostiviestejä, ilmeisesti hän oli stressaantunut ja purki sitä minuun. Sain aika monta jokseenkin epäasiallista viestiä, lopulta kirjoitin hänelle, että voitaisiinko palaveerata, en keskustele tästä enää sähköpostitse. Ehdotukseni hän sivuutti ja jatkoi avautumistaan sähköpostitse. Meni aika iso osa kesälomasta niin, etten päässyt tästä irti, sen verran meni tunteisiin tuo viestittely ja syyttely.

Projekti on päättymässä kohta. Pelkään, että saan taas samanlaisen paskamyrskyn niskaani. En tiedä miten henkisesti jaksan tämän projektin loppuun asti.

Järjellä toki ymmärrän, että minussa ei varsinaisesti vikaa ole (en toki täydellinen ole itsekään, varmasti omassa käytöksessäni ja toimintatavoissani on paljonkin parantamisen varaa.

Todennäköisesti kyse on siitä, että projektipäällikkö ei itsekään tiedä mitä kuuluu tehdä ja miten esim. nämä raportit kirjoittaa ja minä kyselen kiusallisia asioita, joihin hän ei osaa vastata. Tämän vuoksi minua kohdellaan näin huonosti.

Tämä projektipäällikkö ei suinkaan ole ainoa, joka näin käyttäytyy, työyhteisössä on aika monta ihmistä, joilta ei ystävällistä tai edes asiallista vastausta kysymyksiin saa. Olen jutellut asiasta työkavereiden kanssa (jotka eivät projektissa mukana ole) ja he ovat saaneet osakseen samanlaista kohtelua, eli en ole ainoa kiusattu. Taidan kuitenkin olla ainoa, joka ääneen asioita sanoo ja kun otan asian puheeksi, työkaverit myöntävät, että juu, tuollainen tuo on ja käyttäytyy aina noin.

Mutta silti aika ajoin mietin, että mikä ihme minussa on vikana kun minua näin saa kiusata työelämässä sekä yksityiselämässä.


Ymmärrän toki, että olen herkillä edellisessä työpaikassa tapahtuneen kiusaamisen takia sekä vaikean parisuhteen vuoksi, mutta ei kai sitä ihan mitä tahansa tarvitse kestää? Pahinta tässä on ehkä se, että projektipäällikkö on esihenkilön paras ystävä, joten en oikein voi hänelle mennä asiasta sanomaan. Olen jo päättänyt etsiä itselleni uuden työpaikan, mutta ihan vielä se ei ole mahdollista, ehkä ensi keväänä olen vapaa lähtemään. Mutta miten kestää järjissään tämä aika, mikä minun on pakko kestää tässä työpaikassa? Miten muut on selvinnyt kiusaamisesta, jos työpaikan vaihto ei juuri nyt ole mahdollinen?