Ikävä on vieläkin, vaikket vastaa enää edes viesteihini. Ystäviä aiottiin olla, enemmänkin haluaisin, mutta ei meidän tilanteessa onnistu - kai? Tai jos sitä ihan tosissaan haluttaisiin molemmat, niin eihän sitä estäisi mikään. Elämää on eletty jo aika pitkälle ja nyt viimein olisi aika olla sen verran itsekäs, että saisi olla rakastamansa ihmisen kanssa loppuelämän. Koko tähän astisen elämäni olen elänyt enimmäkseen ajatellen muiden onnea, en niinkään omaani. Haluaisin viimeinkin olla onnellinen itsekin.
Koko elämäkö menee ikävöidessä?
Anonyymi
34957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kuules, Kai............
No comments.....
<3
Varmaan kannattaa keskustella tuon henkilön kanssa suoraan.
Hän ei käy näillä palstoilla ollenkaan.
Ja mistähän sinä sen tiedät, käykö hän täällä vai ei?
-sivusta-
Hankala on keskustella, kun ei vastaa enää edes viesteihin. Eipä viitsi alkaa ahdistelemaankaan. Olisi vain ollut kiva saada joku syy vaikenemiselle.
Minuakin pännii, että aina laitoin muiden edun oman edelle ja autoin aina kaikkia. Oma onneni jäikin sitten vähemmälle. Ja harmittaa kun aina ihmisillä on erilaisia esteitä. Harvat uskaltaa rakastaa avoimin mielin ja ottaa vastaan rakkautta. Yleensä ihmiset pelkää ihan lähes kaikkea. Ainakin sitä että kokisivat onnea. Kurjuus.
Aina suunnan voi kääntää. Tehdä loikan ja ottaa riskin. Antaa rakkaudelle mahdollisuuden. Vaan ei se tällä palstalla tapahdu. Ne teot täytyy tapahtua oikeassa elämässä.
Niin voi, mutta sen pitää tapahtua molemminpuolisesti. Yksin ei voi millekään alkaa.
Tietysti siihen tarvitaan kaksi. Aina kannattaa yrittää.
Sitä menettää mitä menettää ei voi itse vaikuttaa pään sisälle ei voi mennä kertomaan.
Joku luki väärin joskus
Kaikkia puhtaita siveellisiä te saatte syödä.
Olisi niin helppoa jos vaan rakastuisi siihen joka eteen tulee. Mutta kun saa ikävöidä juuri sitä tyyppiä joka nyt ei sitten jostain syystä vastaa tunteisiin. Äh, se tekee elämästä yhtä tuskaa. Jotenkin tragokoomista tämä oma rakkauselämä. Onneksi lauantai iltana voi kirjottaa ja valittaa someen.
Piti olla tragikoomista… heh
Sama tilanne täällä. Tuntuu että kukaan muu ei saa liekkeihin kun se tietty mies. Hänen tunteensa mysteeri.
No vastaan, rakastan sua.Alati ain.
Kuka ja ketä?
Juhani ja.. ❤️
Eipä osu...
Kalevi ja.. ❤️?
Ei...
On se hankala, jos emme edes ystävinä voidaan olla. En tiedä mikä estää.
En tiedä minäkään, miksei voitais olla.
Niin varmaan menee.. Mies ei vastaile enää viesteihin vaikka molemmilla on tunteita. Haluaa ilmeisesti sittenkin jotain muuta elämältään, minä se en ole.
Eihän sulle kelpaa kukaan?
Vain hän.
Kumulaatioelämä on vasta jotakin. Paikassa kumuloituu elämä melkeen kerralla.
Kyllä ikävän kesto voi olla vuosikymmeniä.
Voi, mutta taidat kuitenkin ikävöidä omaa kuvitelmaasi siitä mitä suhteenne voisi olla. Voi myös olla, että jos saisit olla tuon henkilön kanssa hän ei olisikaan sellainen kuin ajattelet, toivot, kuvittelet hänen olevan. Me rakastumme osin illuusioon ihmisestä tai rakkaudesta. Rakastumme omiin toiveisiin. Ehkei sinun kohdalla ole niin. Mutta usein arki ihan kenen tahansa kanssa on ihan jotain muuta kuin sitä suurta rakkautta jota haikailemme.
Minä en rakastunut.
Niin voi, valitettavasti.
Ei minulle tämä aloitus.
T. Juha ässä
Kirjoitat miehelle? Ei vastaa viesteihin ollenkaan vai ei ole edes avannut niitä?
Miehelle kirjoitin, ei vastaa sähköposteihin. Avaamisesta en tiedä.
Saapi tuon menneen elämöidessäkkii😂🤣😅
Remutessa ja räällätessä kuluu hyvinnii. Ei kannata ikävöiä.