On kumma juttu,että tähän kirjaan lähetetyt kertomukset ovat muuttuneet Lapinlahdelle tultuaan toisen kirjoittajan tekstiksi . Hiilimiilun polttojuttu on muuttunut naisihmisen nimelle. Sellaisen,joka ei liene sitä milloinkaan polttanut. Hiilimiilun polttaja on asunut Pällikkäällä ja siellä miiluja polttanut. Ja itse tekstin laatinut,sen ,joka on plagioitu röyhkeästi toisen .nimelle.
Pällikäskirja
Anonyymi
273170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hyvä että olet tarkastellut asiaa pidemmältä aikaväliltä.
On paperilla koko juttu yhä kotona. Alkuperäinen,lyhentämätön,päiväyksen kanssa.Siinä teille todisteet. . Naapurille jätin samanlaiset paperit Lapinlahdelle,missä en itse asu, annettavaksi kirjaa varten. En väärennettäväksi toisen nimelle. Naapurit tietävät miilunpolttoni yms. Ne,jotka ovat riittävän vanhoja. Totuus ei pala tulessakaan,se tietäkää.
Aika vainoharhaiset setit. Oisko sulla linkkiä hiukan mihin viittaat?
Lue edellinen,siinä sinulle linkki.
En tarvitse linkkiä, asia lukee kyläkirjassa ja miilunpolttaja oli mieheni j. Mieheni oli polttanut monta monta miilua ja möi hiilet . Tekstin laadin mieheni kertoman mukaan ja annoimme sen kyläkirjaa varten paperilla olevana tekstinä. Totuus ei pala tulessakaan ja asioissa tulee olla rehellinen kaikkien ja aina ,sillä kerran seisomme jokainen suuren valkean tuomioistuimen edessä ja siinä tulevat kaikki asiat esille, hyvät ja pahat ja kukaan valehtelija ,huorintekijä eikä minkään synnin tekijä ei pääse Jumalan valtakuntaan. Paitsi jos on entinen synnintekijä eli on tunnustanut syntinsä Herralle ja luopunut niistä, sopinut lähimmäistensä kanssa riitansa ja epäselvät asiat. Jos lähimmäinen ei enää elä, riittää kun tunnustaa ne Jumalalle ja ei enää jatka synnin tekoa. Kun olemme perisynnin alla täällä Adamista ja Eevasta lähtien, joutuu kyllä Jumalan edessä katumaan ja asiansa tunnustamaan usein , ei täällä kukaan onnistu vaeltamaan niin, ettei olisi asiaa armoistuimen eteen useinkin. Mutta totta pitää puhua aina. Totta on joka sana tästä miiluasiastakin, itse sen ylös kirjoitin ja vietiin se kirjaan laitettavaksi yhdessä.
On siellä Pällikkäällä vielä kaksi chippendale -hopealusikkaa,jotka vieras varasti kahvipöydästä käydessään tyttönsä kanssa yli 14 vuotta sitten. Vielä ehtii ne palauttaa. Asia ei ole vielä julkinen,mutta liian kauan olemme jo odottaneet. Ne olivat hänen äitinsä ja isänsä perintönä saatuja ja niissä on päivämäärä ,joka on heidän vihkipäivänsä . Miehen,jonka kodista ne varastettiin,nimellä ne löytävät takaisin oikealle omistajalle.
Sen verran korjaan,että nimi ei ole chippendale,mutta klassikkolusikat 2 kpl,toukok.
v .1926 saatu häälahjaksi. Kun rouva palauttaa ne,asia annetaan anteeksi.
Hetkinen, häät 1926 ja siitä on 96 vuotta. Täytyy lastenkin olla aika vanhoja. Monennenko polven perinnöstä on kyse?
Edellisen polven , v 1926 vihittyjen,häälahjaksi saadut ,perityt lusikat kyseessä ovat .
Rosvo- äiti tyttärensä kanssa on ainoa,joka tarvitsee tietää. Nimellä postikin toisi ne perille oikealle omistajalle. Tyttö ainakin elää jos ei äiti. Lusikoissa on sama nimi,kun niiden oikean omistajan äidillä oli. En tiedä elääkö tämä A: lla alkava nainen vielä. Oli kahvilla kotonamme,sieltä kahvipöydästä varasti. Niitä on tosin vielä muutama meillä,joissa sama päivämäärä on. En viitsi lähteä niitä kotoaan peräämään,ainakaan vielä. Jospa maa alkaa polttaa jalkojen alla,ei siellä niin monta varasta ole .Toisella puolen elämän rajan kun ei ole enää mahdollisuutta parannukseen kenelläkään.
Saisiko tähän tarkempaa kontekstia? Koitin Googlella etsiä ja mikään näistä sanoista ei soita kelloja.
Pällikäs kirjailee killikäs pärjäilee.
Ei tarvitsekaan soittaa,kuin tällä rosvoäidille tyttärineen. Heille tämä vain on,ei uteliaille. Asia on yli 16 vuoden takainen ,mutta lusikat ovat meidän, ei tämän rosvoäidin tyttärineen. Äidin nimi on sama,kuin lusikat omistavan miehen äidin nimi oli.Siksi tietysti varastikin ne. A: lla alkava, neljä kirjainta. Alle 5km oli kodistamme heille matkaa, yhden kerran kävivät. Lusikoissa on isän ja äidin vihkipäivä,siitä kyllä poliisi saisi asian selvitettyä,meillä on vielä samoja lusikoita jäljellä. Alkaa polttaa,jospa rosvo ei viivyttele enää,vaan postittaa lusikat sen miehen nimellä ,jonka kotoa kahvipöydästä ne tyttönsä kanssa varastikin.
Pällin käsikirja? Mikä on miilu
Ei Pälli . Pällikäs-niminen kylä Lapinlahdella on kyseessä.
Miilu on kuoppa johon ladotaan tervaspuuta. Sitä kuumennetaan,terva irtoaa juoksevana puusta talteen. Tätä ei osaa enää juuri kukaan . Paitse se joka miiluja polttanut . Ei nuorehkot naisihmiset taatusti
Pällikkään kyläkirjasta on kyse. Miilu on kuoppa,jossa tervaspuu kuumennetaan,niin että siitä irtoaa terva juoksutettavaksi talteen ränniä myöten. Tervanpoltosta ei voi kirjoittaa,kuin se,joka on työn itse tehnyt ja taitaa sen. Ei nuorehkot naisihmiset sitä taida,eikä osaa siis kirjoittaa,vain kopioda valmiin toisen kirjoittaman tekstin nimelleen.
Sanooko sana "pällistely" mitään
Kenellä siellä Pällikkäällä oli hopeaa ?????
Ei kovin varakkaita ja isoja tiloja ollut.koko Pällikkäällä.
Hopealusikoita ei varsinkaan.
Ei tämä ollut uteliaille,vain tälle rosvolle kirjoitettu. Että tulisi tuntoihinsa ja palauttaisi lusikat niiden tunnearvon vuoksi oikealle omistajalle.
On meillä kolmea lajia. Em. rosvon viemää mallia, häälahjaksi saadut ruusulusikat,sekä työansioista saamani Talo maalla- nimiset harvinaiset lusikat. Monilla on,mutta niitä ei oteta esille,kuin isommissa juhlissa. Minä laitan kaikille vieraille hopealusikat kahvipöytään,mihin niitä säästäisin ja eivät ne käytössä juuri kulukaan. Vieras tuntee olonsa arvostetuksi tällä kohtelulla.
Meillä oli kahta lajia ,työstä saamani palkinto-lusikat ja vanhat mieheni isän ja äidin 2 häälahjalusikkaa v.1926 jotka ovat Ainolla yhä.
Miilun polttajia ja pontikan keittäjiä 😀
Mistähän tässä on kyse ????
Rosvon omantunnon hereille saamisesta, että Ainokin kerran iankaikkiseen elämään Taivaaseen pääsisi Jumalan armon avulla ,jos vielä elää . Siinä samalla voisi alkaa herätys ,jossa myös häpeään joutuneet Lapinlahden salametsästäjät saisivat Jumalan armon Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä he, nuo alas nöyryytetyt miehet, ovat uuden seurakunnan siemen ja herätys alkaa heistä-mitään ei heillä ole enää menetettävää, niin alas häpeään ovat joutuneet ja siinä samalla se menisi sekin pilkka ,jota uskovat saavat osakseen uskonsa tähden, tuo, jota sielustaan mitään välittämättömät sanovat akkojen hömpötykseksi.
Tekijänoikeusrikkumus on rikos. Suosittelen olemaan yhteydessä poliisiin.
Jätän asian Vanhurskaan Tuomarin käsiin. Parannus synneistä on tehtävä täällä ajassa ollessa, Herralle ne tunnustaen ja niistä luopuen lähdettävä elämän tielle- iankaikkisuudessa sille ei enää ole mahdollisuutta.