Kun et tule saamaan kaivattuasi, oletko valmistautunut siihen?
Kuinka pettynyt olet
Anonyymi
59809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Sehän on se todennäköisin vaihtoehto.
Suomalaiseen mentaliteettiin toki vaikea iskostua sellainen asia kuin, hyväntahtoisuus. Jos oikeasti välittää ihmisestä, haluaa hänelle vaan hyvää, oli se kaivattu kenen kanssa tahansa.
Sun puuhailuista on hyväntahtoisuus kaukana.
Suomalaiset ovat metsäläiskansaa.
Tämä. Olen aivan korviani myöten rakastunut nainen vaikka sitä minusta tuskin huomaa enkä halua miehelle mitään muuta kuin hyvää. Hän on lisäksi varattu, joten en tee luonnollisesti yhtään mitään ja pidän tunteeni itselläni. Pitkästä katseesta tiedän välillä jääväni kiinni, en voi sille mitään, mutta hyvä vaikka jos saisi niistä jotain miehistä piristystä arkeensa että vielä muutkin katselevat kuin vain omansa. Toivon onnea heille molemmille. En ole pettynyt, vain hieman surullinen kunnes pääsen hänestä yli.
Ei muuten ole. Tiedätkö mikä sinun puuhailuistasi taas on hyvin kaukana? No voin kertoa, että siihenkin on apua saatavilla jos sitä haluaa, puspus.
Olet yksinkertaisesti sairas ihminen. Sen näkee
Puspus ja jaksamista sinne!
Todella sairas ja hullu, vankilaan joutais ihmisiä vahingoittamasta!
Syytön Kait se miehen puoliso tähän on.
Haluan hänelle vain parasta. Itse otan vain etäisyyttä enää.
Ei olla erottu ikinä
Lähestymiskielto tollaselle pedolle!
Parempi niin kaikkien puolesta.
Miksi kaikki mitä haluaa pitäisi saada?
Ei täällä kirjoitteleva saa.
En halua mitään muuta kuin sinun kanssasi olla
Itkisin hänen syliinsä monta tuntia ja valittaisin:"Miksi et suostunut minun rakkaaksi vaimokseni?" Sitten hän sanoisi:"Minähän olen jo vaimosi enkä hylkää sinua koskaan." Oltaisiin wanhoja ja minulla vähän muisti mennyt.
Voi tuota rakkautta ❤️
Mutta jos olen tosissani niin kyllähän se tuntuisi pahalta. Toisaalta, en minä sitä naista ole ajatuksiini tuonut. Ei hän ilahduta minua läsnäolollaan unissani koska sitä tavoittelen. Ei tule lämpöä sydämeeni hänen ajattelustaan siksi että minä häntä ajattelen vaan hän on sydämessäni. Tämä on ihmeellistä, en voi olla varma, mutta hänet on ehkä tarkoitettu minulle. Aika näyttää.
Kauniisti sanottu.
Joidenkin ihmisten kohdalla moni ihminen saattaa kokea näin. Ei tarkoita että sinut olisi tarkoitettu juuri hänelle.
Tämä on ihan eri juttu kuin tunteet jotain ihmistä kohtaan. Sanoin myös "aika näyttää". On vain tapahtunut tosi ihmeellisiä asioita ja siksi olen päätynyt miettimään sitä että onkohan tarkoitettu minun omakseni. Sattuman piikkiin voi lukea yhden tai kaksi asiaa, mutta kun minua jatluvasti ohjaavat asiat häntä ajattelemaan, niin se on vähän eri juttu. En etsi syytä ajatella häntä ja välillä en ajattele häntä lainkaan, minkä jälkeen hänet palautetaan mieleeni jotakin kautta.
En koskaan huolisi kaltaistasi miestä, en koskaan haluaisi jakaa mitään.
Mies josta olen ollut kiinnostunut monia vuosia, on valitettavasti varattu.
Ehkä avioliitossa toisen naisen kanssa?
Hän saakin olla, en halua häiritä ja pilata hänen elämäänsä ottamalla häneen yhteyttä.
Hullaantumista se on.
Miks pitäisi olla pettynyt? Asiat menee aina niin kuin ne on tarkoitettu, en ole lähes koskaan pettynyt mihinkään.
Tiedän etten saa häntä. Toivon hänen olevan onnellinen.
Kivaa alkavaa viikkoa..,,
Se ei ole minun päätettävissä oleva asia, pärjään joka tapauksessa.
Tyhjentäviä vastauksia. Muuta ei tarvitse enää sanoa.
Olen koko aikuisikäni, tiedän etten saa häntä ikinä.
Täysin tietoinen ja hyväksynyt asian.
Tunteeni saan kuitenkin pitää ja pidänkin.
Olen käsitellyt asian. Ei rakkaudesta voi ajatella, että minä haluan, minä otan, olen epäonnistunut kun en saa haluamaani.
Rakkaus on saa sitä tai ei. Se elää hiljaa. Toisesta on pakko luopua, mutta rakkaudesta ei tarvitse luopua ennen kuin on siihen valmis.
Aina elämäntilanteet ei osu yhteen. Eikä aina tunteetkaan. Kun osuu yhteen sen oikean kanssa ja asiat osuu vielä molemmin puolin samaan targettiin, sitä kannattaa arvottaa korkealle. Se ei ole ihan tavallista. Elämä vaan on sellaista. S
Rutiinilla. Mutta mitäs jos saankin hänet!? 😳 Sitten ollaan kusi sukassa.
Kun siis pelastus väistää minut! niikuin viesti tuolla aijemmin: suhde kaivattuun pelastaisi elämäni. 🕊
Jos käsi kirjoittaa, seinälle viestin että, en tule häntä saamaan. Vasta sitten uskon ja totean, uusi huijattava syntyy joka päivä.
Iso pettymys, koska kukaan muukaan ei ole mielessä. Kaikki toimintani tähtää vain siihen, että olisin valmis kohtaamaan hänet. Elän vain sitä varten. Ihan ensikohtaamisesta asti. Mutta totuus on se, että hän ei edes katso minun suuntaan, kun tulee lähelle. Taidan olla hänelle vain ilmaa.
En tiedä oletko mies vai nainen mutta minulla on välillä suuria vaikeuksia katsoa juuri sitä henkilöä josta olen kiinnostunut. Katson kaikkia muita paitsi häntä, ujostuttaa ja hermostuttaa jos näkee miten paljon pidän hänestä ja ei pidä taas minusta samalla tavalla. Olen nainen. Rohkaistun kyllä sitten välillä vähän katsomaan, ajan kanssa.
Olen itsekin nainen.
Ei tällä ulkonäöllä ole mahdollisuutta ketään saada.
Tämän avulla sain yhteyden kaipaamani ihmiseen.
Palsta toimii.Tuntui ihan uskomattomalta.
Kyl sä saat
Uskon
Luotan
Kyl mä saan
Jos tai kun hän minua, niin minkäs minä sille voin. Tulen toimeen ilman häntä tulevaisuudessakin.
Jos tai kun hän ei minua halua, niin minkäs minä sille voin. Tulen toimeen ilman häntä tulevaisuudessakin.
Voi hyvänen aika, näitä lässytyksiä. Aikuinen ihminen ja kehtaat lässyttää!
Tottakai olen pettynyt.
Enhän täälläkään olisi jos hänen olisin.
Antaa ajankulua niin unohtuu.
Ikävä iskee aina välillä ja sitten ihmettelen miksi.
❤
Olisin ennemminkin pettynyt siihen jos en olisi tehnyt mitään kiinnostuksen eteen. Joskus ei vasn tunteet ja tunnetilat kohtaa niin sille pieni ihminen ei voi vaan mitään. Eli en ole pettynyt.
Rinta rottingilla siis etiäpäin!
Ei voi pettyä, kun sen vaan tietää ettei onnaa. 🙂
Voi sinnuu.
Mulla on sama juttu
Olen pettynyt siihen että kaikki oli pelkkää valhetta ja hän valitsi minut kohteeksi. Olen rikki revitty.
Voihan olla, että oli hyvät aikeet, mutta teitä ei vaan tarkoitettu yhteen.
Olen iso tyttö jo. Haudannutkin jo rakkaitani. Ei taida kenenkään toisen ihmisen varassa olla elämäni nyt eikä koskaan. Mutta hänestä tykkään ja olisin mieluusti tutustunut lähemmin.
Uusin oppivelvollisuus onkin todettu hintavimmaksi tähän tullessa. Ketään ei kertonut taudin hienoudesta.
En ole. Hän ei ollut tarkoitettu minulle. Etsin hyvää ja rakkauteen kykenevää.
En saanut. Enkä ole päässyt yli siitä vielä. Kaipa ajan kanssa pääsen?
Ei ole ollut moneen vuoteen kaivattua. Ihastumisia mutta ne eivät kestä kovin kauaa. Ajattelen niin että vielä joku päivä kohtaan ihmisen josta tulee minulle tärkeä, niin tärkeä että haluan jakaa elämäni hänen kanssaan.
Mä pidän peukkuja sulle. Itse en usko enää, ett ketään tulis mun kohdalle, olis jo tullut, jos niin olis ollut tarkoitettu.
Hmm, kyllä se jonkun määrittelemättömän ajan tuntui sydäntä särkevältä, vaikka tiesin alusta asti ettei meistä mitään tule. Silti leijuin ja levitoin tunteissani. Pää pilvissä, jalat maassa. Jumalainen nainen.
Olin törmännyt ihmiseen, johon halusin niin mielettömästi tutustua ja ihastuinkin ihan hullunaan hänen olemukseensa.
No, eihän se mennyt kuten Strömsössä. Tuli itku, tuli montakin itkua. Tuntui karseelta haluta saavuittamatonta. Mutta järki sumenee osittain, kun ihastuu. Sitä leijuu.
Nyt on viimein helpottanut ja pääkin on taas pudonnut pilvistä muun kropan jatkeeksi. Kaikki hyvin taas. :)