Epäilen olevain narsisti

Olen ollut perseestä ja tätä käytöstäni häpeän. Olen saattanut lytätä toista ihmistä henkisesti sekä jättää varjoon. En käsitä miksi saatan toimia näin kivoja ihmisä kohtaan? Pitäisi mennä ennemminkin niin että kova kovaa vastaan tai kusipää kusipäätä vastaan.

Olen kuullut narsismin epäily olevan hyvä merkki siitä ettei sitä ole, mutta epäilykset ovat olleet vuosia päällä. Teen asioita kuten autan jotta tunnen itseni hyväksi ja saan hyvän mielen, mutta saatan tai olen saattanut välillä tulla vastaan sillä että kun olen antanut jotain niin tahdon vastaan jotain, niinkun esimerkiksi tuon pullon juomaa asukkaalle, mutta joudunkin lähtemään niin sanon "jos joudun lähtemään, lähtee pullokin mukana". Erään toisen kerran tuota aijemmin annoin hyvän pullon tuparilahjaksi, hän antoi kaverin juoda sen, ehkä tuokin voi olla vaikutuksena käyttäytymiselleni.

Olen myös kuullut kerran narsisti sanan minua kohtaan ja kaveri ilmeisesti vihjailee siitä, joka itse on narsisti hänen omien sanojensakkin mukaan.
Narsistin läsnäolo lukemani mukaan on oudon vaivaannuttavaa ja ahdistavaa kuten tämän kaverin läsnä jokaikinen kerta. Ahdistukseni voi myös heijastua toiseen ja sitä lautta takaisin minuun, jolloin ei voi aina syyttää toista. Mutta olen kuullut minun läsnäoloni ollevan lämmin sekö minun kanssani on helppo olla ja että juttelu on mukavaa. Tuo kyllä tuntuu mukavalta kuulla.
En ole koskaan seurustellut, sillä se on niin vieras käsite, ja luulen että olisin suhteessa se kusipää tai vaihtoehtoisesti pompotettava pelle. Olen kuitenkin kiltti ihminen jota on helppo käyttää hyväksi, mutta silti olen ollut vahvasti mulkku. En tiedä mitä sanoisi.

En tiedä mitä tunnen, mutta tunnen ainakin musiikin ja nykyään liikuttaa romanttisetkin elokuvat. Tuntuu pahalta käyttäytymiseni egoni puolesta sekä varmasti tämän ihmisen kauttakin. Olenko löytämässä sittenkin jotain sisältäni? Jotain suurta ja ihanaa jota rakkaudeksi kutsutaan? Tunnelukotkin voivat olla äärimmäisen vahvasti mukana.