Silmälääkärin pakkoloma...

Sain odottamattoman helposti kannettavani taas toimimaan. Epäilin ensin piirilevyä, johon virtalähde liitetään, mutta sitten koneen purettuani (30 ruuvin jälkeen...) ei siitä vikaa löytynyt, mutta kylläkin ylimääräinen pahvinpala koneen sisältä (lapset asialla...?). Nyt kone näyttää toimivan taas, toivottavasti se vaan ei ole hetkellinen ilmiö...

silmälääkäri kirjoitti:

Sain odottamattoman helposti kannettavani taas toimimaan. Epäilin ensin piirilevyä, johon virtalähde liitetään, mutta sitten koneen purettuani (30 ruuvin jälkeen...) ei siitä vikaa löytynyt, mutta kylläkin ylimääräinen pahvinpala koneen sisältä (lapset asialla...?). Nyt kone näyttää toimivan taas, toivottavasti se vaan ei ole hetkellinen ilmiö...

Lue lisää

Minkä kannettavan tietokoneen aukaisemiseen tarvitaan 30 ruuvin irtivääntö? Ei minkään. Ja lapset ovat sitten äheltäneet nuo 30 ruuvia auki, pannnet sisälle pahvinpalan, ja vääntäneet ruuvit kiinni? Millähän meisselillä?

Miten joku pahvinpala voisi yhtäkkiä häiritä koneen toimintaa? Ei mitenkään.

Virtalähteen kytkennästä "piirilevyyn" (mikä lieneekään monista?) ei näytä olevan hajuakaan.

"Silmälääkärin" osaamisesi lienee samaa tasoa.

Skeptikko kirjoitti:

Minkä kannettavan tietokoneen aukaisemiseen tarvitaan 30 ruuvin irtivääntö? Ei minkään. Ja lapset ovat sitten äheltäneet nuo 30 ruuvia auki, pannnet sisälle pahvinpalan, ja vääntäneet ruuvit kiinni? Millähän meisselillä?

Miten joku pahvinpala voisi yhtäkkiä häiritä koneen toimintaa? Ei mitenkään.

Virtalähteen kytkennästä "piirilevyyn" (mikä lieneekään monista?) ei näytä olevan hajuakaan.

"Silmälääkärin" osaamisesi lienee samaa tasoa.

Lue lisää

Voit mennä pätemään s24:sen tietokonekeskusteluun. Me jatkaisimme täällä mielellämme asiallisia keskusteluja asiantuntevassa seurassa.

Skeptikko kirjoitti:

Minkä kannettavan tietokoneen aukaisemiseen tarvitaan 30 ruuvin irtivääntö? Ei minkään. Ja lapset ovat sitten äheltäneet nuo 30 ruuvia auki, pannnet sisälle pahvinpalan, ja vääntäneet ruuvit kiinni? Millähän meisselillä?

Miten joku pahvinpala voisi yhtäkkiä häiritä koneen toimintaa? Ei mitenkään.

Virtalähteen kytkennästä "piirilevyyn" (mikä lieneekään monista?) ei näytä olevan hajuakaan.

"Silmälääkärin" osaamisesi lienee samaa tasoa.

Lue lisää

Kyllä niitä ruuveja piti poistaa noin 30 kappaletta ja irrottaa erinäisiä osia, ennenkuin pääsi sitä piirilevyä tarkastamaan, josta minun konemallissani sellainen vika johtuu, jonka merkkejä minun koneessani oli (mutta onneksi vika sitten näytti korjaantuvan pahvilevyn poistolla ja/tai kyseisen levyn irroittamisella, pölystä putsaamisella ja takaisinlaittamalla). Mutta kun olin purkamassa konetta muutenkin niin tulipahan siis tuo epäilty piirilevy tarkastettua silmämääräisesti.
Kone on mallia Apple Powerbook G3 2000 (firewire), joka myös "pismo"-nimellä tunnetaan ja tunnen sen kyllä läpikotaisin. Olen vaihtanut kovalevyn isompaan malliin 3 kertaa (kun tila tahtoi aina loppua), DVD-asema on vaihdettu polttavaan CD-R/DVD-malliin kaksi kertaa (ensimmäinen hajosi), keskusmuistia on laajennettu ja onpa sillä tullut ohjelmoituakin työn ja harrastuksen merkeissä.
Jos haluat ruuveja ryhtyä laskemaan niin siitä vaan. Esim. osoitteesta http://www.pbfixit.com/Guide/6.18.0.html voit katsella ohjeita siitä, miten pääset "sound card":iin käsiksi, ohjeet löytyvät myös pdf-tiedostona: http://www.pbfixit.com/Guide/PDF/6/PowerBook_G3_PismoSound_Card.pdf
(Koneessani sama pieni piirilevy sisältää sekä virtalähteen liitännän että koneen kuuloke- ja mikrofoniliitännän ja myös koneen oma sisäinen mikrofoni ja kaiuttimet liitetään tähän levyyn).

Jutellaan niistä silmälääkärin taidoista sitten, kun saan leikata sinulta kaihen... Eipähän ole potilaat vielä ainakaan valittaneet (ja kaikki ovat hengissä leikkaussalista lähteneet... :-)

silmälääkäri kirjoitti:

Kyllä niitä ruuveja piti poistaa noin 30 kappaletta ja irrottaa erinäisiä osia, ennenkuin pääsi sitä piirilevyä tarkastamaan, josta minun konemallissani sellainen vika johtuu, jonka merkkejä minun koneessani oli (mutta onneksi vika sitten näytti korjaantuvan pahvilevyn poistolla ja/tai kyseisen levyn irroittamisella, pölystä putsaamisella ja takaisinlaittamalla). Mutta kun olin purkamassa konetta muutenkin niin tulipahan siis tuo epäilty piirilevy tarkastettua silmämääräisesti.
Kone on mallia Apple Powerbook G3 2000 (firewire), joka myös "pismo"-nimellä tunnetaan ja tunnen sen kyllä läpikotaisin. Olen vaihtanut kovalevyn isompaan malliin 3 kertaa (kun tila tahtoi aina loppua), DVD-asema on vaihdettu polttavaan CD-R/DVD-malliin kaksi kertaa (ensimmäinen hajosi), keskusmuistia on laajennettu ja onpa sillä tullut ohjelmoituakin työn ja harrastuksen merkeissä.
Jos haluat ruuveja ryhtyä laskemaan niin siitä vaan. Esim. osoitteesta http://www.pbfixit.com/Guide/6.18.0.html voit katsella ohjeita siitä, miten pääset "sound card":iin käsiksi, ohjeet löytyvät myös pdf-tiedostona: http://www.pbfixit.com/Guide/PDF/6/PowerBook_G3_PismoSound_Card.pdf
(Koneessani sama pieni piirilevy sisältää sekä virtalähteen liitännän että koneen kuuloke- ja mikrofoniliitännän ja myös koneen oma sisäinen mikrofoni ja kaiuttimet liitetään tähän levyyn).

Jutellaan niistä silmälääkärin taidoista sitten, kun saan leikata sinulta kaihen... Eipähän ole potilaat vielä ainakaan valittaneet (ja kaikki ovat hengissä leikkaussalista lähteneet... :-)

Lue lisää

Asiasta viidenteenkymmenenteen... leikkaat siis kaihea. Olisiko sinulla tietoa sarveiskalvonsiirtoleikkauksista.
Lähinnä kiinnostaa ommeltekniikan merkitys lopputulokseen, siis hajataittoon. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että toisinaan siirrännäiseen jää paljon hajataittoa. Taatusti myös operatöörillä on merkitystä?? Totuushan on että kirurgeinakin on henkilöitä joiden ei koskaan olisi pitänyt ryhtyä kyseiseen ammattiin. Mikäli joutuisit sarveiskalvonsiirtoleikkaukseen, missä leikkauttaisit itsesi suomessa(jos asian voi näin kysyä). Ovatko Oulu ja Helsinki ainoita paikkoja missä asia osataan?

PKP kirjoitti:

Asiasta viidenteenkymmenenteen... leikkaat siis kaihea. Olisiko sinulla tietoa sarveiskalvonsiirtoleikkauksista.
Lähinnä kiinnostaa ommeltekniikan merkitys lopputulokseen, siis hajataittoon. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että toisinaan siirrännäiseen jää paljon hajataittoa. Taatusti myös operatöörillä on merkitystä?? Totuushan on että kirurgeinakin on henkilöitä joiden ei koskaan olisi pitänyt ryhtyä kyseiseen ammattiin. Mikäli joutuisit sarveiskalvonsiirtoleikkaukseen, missä leikkauttaisit itsesi suomessa(jos asian voi näin kysyä). Ovatko Oulu ja Helsinki ainoita paikkoja missä asia osataan?

Lue lisää

Hajataittoon ja taittovirheeseen vaikuttavat se, miten siirre saadaan asettumaan paikalleen ja miten se paranee. Mikäli ommel/ompeleet (voidaan käyttää yksittäisiä ompeleita tai jatkuvaa ommelta) paikoin kireämmällä, voi tämä aiheuttaa hajataittoa. Lisäksi tähän vaikuttaa se, kuinka tasaisesti ja hyvin ompeleet saadaan sopimaan kohdakkain siirteessä ja omassa sarveiskalvossa. Ompeleet voivat myös paikoin löystyä muuttaen hajataittoa.
Näin ollen hajataitto ja taittovirhe voivat samallakin leikkaajalla olla hyvinkin erilaisia eri potilailla. Eikä se ompeleminenkaan ole kovin helppoa. Väittäisin kyllä, että ne jotka sarveiskalvonsiirtoja tekevät, eivät ole yleensäkään silmän leikkauspuuhassa aloittelijoita vaan hyvin kokeneita ja hankalasti korjattavat taittovirheet leikkauksen jälkeen ovat leikkaukseen liittyviä sivuvaikutuksia. Yleensähän sarveiskalvon siirtoon lähdetään kun näkö on muutenkin hyvin huono ja tämä riski on hyväksyttävä.
Taittovirheeseen, etenkin hajataittoon voidaan vaikuttaa myös ompeleita kiristämällä/löysäämällä ja katkaisemalla sopivista kohdista.
En ole ihan varma, missä kaikkialla leikkauksia tehdään. Mutta Tampereella niitä ainakin tehdään mainitsemiesi Helsingin ja Oulun lisäksi.
Jos tarvetta leikkaukseen on, pääsee yleensä lähimpään paikkaan silmälääkärin lähetteellä (oman sairaanhoitopiirin sairaalaan tai paikkaan josta sairaanhoitopiirin alueelta tällaiset potilaat ohjataan). Jos haluaa muualle, pitänee saada maksusitoumus hoidosta omalta sairaanhoitopiiriltä (tai maksaa itse).

silmälääkäri kirjoitti:

Hajataittoon ja taittovirheeseen vaikuttavat se, miten siirre saadaan asettumaan paikalleen ja miten se paranee. Mikäli ommel/ompeleet (voidaan käyttää yksittäisiä ompeleita tai jatkuvaa ommelta) paikoin kireämmällä, voi tämä aiheuttaa hajataittoa. Lisäksi tähän vaikuttaa se, kuinka tasaisesti ja hyvin ompeleet saadaan sopimaan kohdakkain siirteessä ja omassa sarveiskalvossa. Ompeleet voivat myös paikoin löystyä muuttaen hajataittoa.
Näin ollen hajataitto ja taittovirhe voivat samallakin leikkaajalla olla hyvinkin erilaisia eri potilailla. Eikä se ompeleminenkaan ole kovin helppoa. Väittäisin kyllä, että ne jotka sarveiskalvonsiirtoja tekevät, eivät ole yleensäkään silmän leikkauspuuhassa aloittelijoita vaan hyvin kokeneita ja hankalasti korjattavat taittovirheet leikkauksen jälkeen ovat leikkaukseen liittyviä sivuvaikutuksia. Yleensähän sarveiskalvon siirtoon lähdetään kun näkö on muutenkin hyvin huono ja tämä riski on hyväksyttävä.
Taittovirheeseen, etenkin hajataittoon voidaan vaikuttaa myös ompeleita kiristämällä/löysäämällä ja katkaisemalla sopivista kohdista.
En ole ihan varma, missä kaikkialla leikkauksia tehdään. Mutta Tampereella niitä ainakin tehdään mainitsemiesi Helsingin ja Oulun lisäksi.
Jos tarvetta leikkaukseen on, pääsee yleensä lähimpään paikkaan silmälääkärin lähetteellä (oman sairaanhoitopiirin sairaalaan tai paikkaan josta sairaanhoitopiirin alueelta tällaiset potilaat ohjataan). Jos haluaa muualle, pitänee saada maksusitoumus hoidosta omalta sairaanhoitopiiriltä (tai maksaa itse).

Lue lisää

Lääkärien kommentit sarveiskalvon siirtoon ovat ristiriitaisia. Toiset pitävät sitä lopullisena parantavana keinona, toiset taas yhtenä loputtomana ongelmien tienä. Jostain olen lukenut, että onnistumisprosentilla yli 90 % ei ole mitään tekemistä näön kanssa, vaan se kertoo millä osalla on onnistuttu hylkimisreaktion suhteen. Näköä sinällään ei juurikaan tarvitse olla. Toinen muistikuvani on, että Suomessa tehdään 200-300 siirtoa vuodessa, ei siis mikään rutiinitoimenpide. Ruotsissa vastaavasti luokkaa 800. Ei kai tarve ole noin erilainen? Sarveiskalvosta kai voi siirtää myös vain osankin?

silmälääkäri kirjoitti:

Hajataittoon ja taittovirheeseen vaikuttavat se, miten siirre saadaan asettumaan paikalleen ja miten se paranee. Mikäli ommel/ompeleet (voidaan käyttää yksittäisiä ompeleita tai jatkuvaa ommelta) paikoin kireämmällä, voi tämä aiheuttaa hajataittoa. Lisäksi tähän vaikuttaa se, kuinka tasaisesti ja hyvin ompeleet saadaan sopimaan kohdakkain siirteessä ja omassa sarveiskalvossa. Ompeleet voivat myös paikoin löystyä muuttaen hajataittoa.
Näin ollen hajataitto ja taittovirhe voivat samallakin leikkaajalla olla hyvinkin erilaisia eri potilailla. Eikä se ompeleminenkaan ole kovin helppoa. Väittäisin kyllä, että ne jotka sarveiskalvonsiirtoja tekevät, eivät ole yleensäkään silmän leikkauspuuhassa aloittelijoita vaan hyvin kokeneita ja hankalasti korjattavat taittovirheet leikkauksen jälkeen ovat leikkaukseen liittyviä sivuvaikutuksia. Yleensähän sarveiskalvon siirtoon lähdetään kun näkö on muutenkin hyvin huono ja tämä riski on hyväksyttävä.
Taittovirheeseen, etenkin hajataittoon voidaan vaikuttaa myös ompeleita kiristämällä/löysäämällä ja katkaisemalla sopivista kohdista.
En ole ihan varma, missä kaikkialla leikkauksia tehdään. Mutta Tampereella niitä ainakin tehdään mainitsemiesi Helsingin ja Oulun lisäksi.
Jos tarvetta leikkaukseen on, pääsee yleensä lähimpään paikkaan silmälääkärin lähetteellä (oman sairaanhoitopiirin sairaalaan tai paikkaan josta sairaanhoitopiirin alueelta tällaiset potilaat ohjataan). Jos haluaa muualle, pitänee saada maksusitoumus hoidosta omalta sairaanhoitopiiriltä (tai maksaa itse).

Lue lisää

Viittaan nimimerkki Jammyn toteamukseen silmälääkäreiden ristiriitaisesta tietotaito tasosta sarveiskalvonsiirtoa tarvitsevien potilaiden hoidossa.

Itselläni on kokemuksia parinkymmenen vuoden ajalta usean ns."tavallisen" silmälääkärin vastaanotolta, jossa on ihmetelty ja tutkittu keratoconusta ja siirtoleikattua silmää suuren ihmetyksen vallassa. Osaamatta kommentoida silmien tilaa millään tavalla. Mikä ei herätä kovin suurta luottamusta.

Suomessa on ilmeisesti suurena ongelmana se, että asiantuntija lääkäreitä on harvassa. Potilaat ovat täysin eriarvoisessa asemassa, riippuen missä päin Suomea he asuvat.
Siirtoleikkauksiin olisikin saatava mitä pikimmiten ns. "käypä hoito"-suositukset. Mikä lienee utopiaa vielä pitkään aikaan. Toisaalta silmälääkärit itse voisivat olla tässä asiassa aktiivisia.
Esim kc:n hoitoon, leikkauksen tarpeellisuuden arviointiin, siirtoleikkauksen suorittamiseen, jälkihoitoon, ja lopputulokseen pitäisi saada yhtenäiset kriteerit suomessa. Tällä hetkellä homma on vähän kuin villissä lännessä.

Siirtoleikkausten tekeminen kaikissa yliopistosairaaloissa lienee tarpeetonta. Koska 10-20 vuosittaisen siirron määrä jossakin yksikössä on aivan liian vähän. Leikkaukseen tulevalle potilaalle saatetaan kertoa leikkausten tulosten olleen hyviä, mutta mitä "hyvä" todellisuudessa tarkoittaa. Tuloksena on saattanut olla huonosti parantuvia ja hajataittoisia silmiä.

Olisi hauska saada Silmälääkärin kommentit mielipiteistäni. Vaikka ymmärränkin, että kollegiaalisuus ja ammatin edustajana toimiminen vaikuttavat Silmälääkärin kommentteihin.

PKP kirjoitti:

Viittaan nimimerkki Jammyn toteamukseen silmälääkäreiden ristiriitaisesta tietotaito tasosta sarveiskalvonsiirtoa tarvitsevien potilaiden hoidossa.

Itselläni on kokemuksia parinkymmenen vuoden ajalta usean ns."tavallisen" silmälääkärin vastaanotolta, jossa on ihmetelty ja tutkittu keratoconusta ja siirtoleikattua silmää suuren ihmetyksen vallassa. Osaamatta kommentoida silmien tilaa millään tavalla. Mikä ei herätä kovin suurta luottamusta.

Suomessa on ilmeisesti suurena ongelmana se, että asiantuntija lääkäreitä on harvassa. Potilaat ovat täysin eriarvoisessa asemassa, riippuen missä päin Suomea he asuvat.
Siirtoleikkauksiin olisikin saatava mitä pikimmiten ns. "käypä hoito"-suositukset. Mikä lienee utopiaa vielä pitkään aikaan. Toisaalta silmälääkärit itse voisivat olla tässä asiassa aktiivisia.
Esim kc:n hoitoon, leikkauksen tarpeellisuuden arviointiin, siirtoleikkauksen suorittamiseen, jälkihoitoon, ja lopputulokseen pitäisi saada yhtenäiset kriteerit suomessa. Tällä hetkellä homma on vähän kuin villissä lännessä.

Siirtoleikkausten tekeminen kaikissa yliopistosairaaloissa lienee tarpeetonta. Koska 10-20 vuosittaisen siirron määrä jossakin yksikössä on aivan liian vähän. Leikkaukseen tulevalle potilaalle saatetaan kertoa leikkausten tulosten olleen hyviä, mutta mitä "hyvä" todellisuudessa tarkoittaa. Tuloksena on saattanut olla huonosti parantuvia ja hajataittoisia silmiä.

Olisi hauska saada Silmälääkärin kommentit mielipiteistäni. Vaikka ymmärränkin, että kollegiaalisuus ja ammatin edustajana toimiminen vaikuttavat Silmälääkärin kommentteihin.

Lue lisää

Tällä palstalla esittämäni mielipiteet ovat aivan omia mielipiteitäni eikä siihen vaikuta kollegiaalisuus tai sen puute. Vastaan niin kuin itse asian näen, tietoisena siitä, että en välttämättä ole joka asiassa paras asiantuntija enkä myöskään välitä muiden lääkäreiden mielipiteistä. Yksi tällaisen palstan hyviä puolia on se, että täällä voi esiintyä nimettömänä. Eli ei tarvitse edes pelätä oman maineensa menetystä... :-)

Silmä, joka tarvitsee sarveiskalvon siirron on jo lähtötilanteessa huonossa asemassa näön suhteen. Sarveiskalvon siirto on sellainen toimenpide, että paraneminen kestää kuukausia, ompeleitakaan ei sarveiskalvon hitaan paranemisen vuoksi poisteta pitkään aikaan (0,5 - 1 vuotta tai pidempään!).

Leikkaus voi olla onnistunut monessa mielessä. Onnistumisella voidaan tarkoittaa sitä, ettei tule hylkimisreaktiota. Tai sitä, että anatominen lopputulos on hyvä eli siirre istuu hyvin paikoillaan. Sekin voi olla hyvä lopputulos, että näöntarkkuus paranee 0,05:stä 0,2:een (jolloin potilas vieläkin näkee niin huonosti, ettei saa ajaa autoa...).

Voisin ehkä verrata tilannetta siihen, että joku on vaarassa menettää kädet ja jalat. Jos "vain" kädet saadaan pelastettua, voidaan sanoa, että onpa huono lopputulos, kun ei voi enää kävellä. Mutta onhan tuokin paljon parempi kuin se, että ei olisi enää käsiäkään. Toki potilaan mielestä tuokin on huono tilanne...

Sarveiskalvon siirto kajoaa sen verran silmän optiikkaan, että ei ole ollenkaan ihmeellistä, että toimenpiteen jälkeen on suuriakin taittovirheitä. Kyllä ennen vanhaankin kun kaihileikkaukset tehtiin ns. ICCE-tekniikalla (vielä 70-luvulla), oli tuolloinkin normaalia, että potilaalla oli toimenpiteen jälkeen reilusti hajataittoa ja lisäksi hän tarvitsi "pullonpohjasilmälasit" eli kaihilasit, joiden vahvuus on noin 12 D (silloin ei vielä laitettu keinomykiöitä silmään). Sarveiskalvon siirrossa tehtävä haava on vielä suurempi kuin noissa kaihileikkauksissa ja siitä johtuvat nuo optiset ongelmat.
Potilailla on joskus toiveita saavuttaa samanlainen näkökyky kuin joskus nuorena ennen esim. keratokonuksen tuloa oli. Eli odotukset voivat olla epärealistiset ja tuolloin pettymyskin on ennaltaohjelmoitu.

Leikkauksen tarpeellisuuden arviointi tapahtuu aina viime kädessä leikkaavan lääkärin toimesta. Eli silmälääkäri, joka toteaa keratokonuksen, joka ei ole lasein tai piilolaseilla enää hyvin hoidettavissa voi toki lähettää potilaan eteenpäin leikkausarvioon. Leikkaaja sitten päättää leikkauksen puolesta tai vastaan.

silmälääkäri kirjoitti:

Tällä palstalla esittämäni mielipiteet ovat aivan omia mielipiteitäni eikä siihen vaikuta kollegiaalisuus tai sen puute. Vastaan niin kuin itse asian näen, tietoisena siitä, että en välttämättä ole joka asiassa paras asiantuntija enkä myöskään välitä muiden lääkäreiden mielipiteistä. Yksi tällaisen palstan hyviä puolia on se, että täällä voi esiintyä nimettömänä. Eli ei tarvitse edes pelätä oman maineensa menetystä... :-)

Silmä, joka tarvitsee sarveiskalvon siirron on jo lähtötilanteessa huonossa asemassa näön suhteen. Sarveiskalvon siirto on sellainen toimenpide, että paraneminen kestää kuukausia, ompeleitakaan ei sarveiskalvon hitaan paranemisen vuoksi poisteta pitkään aikaan (0,5 - 1 vuotta tai pidempään!).

Leikkaus voi olla onnistunut monessa mielessä. Onnistumisella voidaan tarkoittaa sitä, ettei tule hylkimisreaktiota. Tai sitä, että anatominen lopputulos on hyvä eli siirre istuu hyvin paikoillaan. Sekin voi olla hyvä lopputulos, että näöntarkkuus paranee 0,05:stä 0,2:een (jolloin potilas vieläkin näkee niin huonosti, ettei saa ajaa autoa...).

Voisin ehkä verrata tilannetta siihen, että joku on vaarassa menettää kädet ja jalat. Jos "vain" kädet saadaan pelastettua, voidaan sanoa, että onpa huono lopputulos, kun ei voi enää kävellä. Mutta onhan tuokin paljon parempi kuin se, että ei olisi enää käsiäkään. Toki potilaan mielestä tuokin on huono tilanne...

Sarveiskalvon siirto kajoaa sen verran silmän optiikkaan, että ei ole ollenkaan ihmeellistä, että toimenpiteen jälkeen on suuriakin taittovirheitä. Kyllä ennen vanhaankin kun kaihileikkaukset tehtiin ns. ICCE-tekniikalla (vielä 70-luvulla), oli tuolloinkin normaalia, että potilaalla oli toimenpiteen jälkeen reilusti hajataittoa ja lisäksi hän tarvitsi "pullonpohjasilmälasit" eli kaihilasit, joiden vahvuus on noin 12 D (silloin ei vielä laitettu keinomykiöitä silmään). Sarveiskalvon siirrossa tehtävä haava on vielä suurempi kuin noissa kaihileikkauksissa ja siitä johtuvat nuo optiset ongelmat.
Potilailla on joskus toiveita saavuttaa samanlainen näkökyky kuin joskus nuorena ennen esim. keratokonuksen tuloa oli. Eli odotukset voivat olla epärealistiset ja tuolloin pettymyskin on ennaltaohjelmoitu.

Leikkauksen tarpeellisuuden arviointi tapahtuu aina viime kädessä leikkaavan lääkärin toimesta. Eli silmälääkäri, joka toteaa keratokonuksen, joka ei ole lasein tai piilolaseilla enää hyvin hoidettavissa voi toki lähettää potilaan eteenpäin leikkausarvioon. Leikkaaja sitten päättää leikkauksen puolesta tai vastaan.

Lue lisää

Kommentoisin Silmälääkärin toteamusta potilaiden epärealistisista odotuksista siirtoleikkausten suhteen.

Nimenomaan lääkärikuntahan on se, joka antaa ymmärtää leikkausten tulosten olevan yleisesti hyviä, tarkentamatta sen enempää asiaa. Hyvä tarkoittaa tietenkin eri ihmisille eri asiaa.
Aikoinaan itselleni(tivattuani tarpeeksi asiaa) perusteltiin "hyvän" tarkoittavan sitä, että leikkauksen jälkeen ainakin piilolasikorjauksella saavutetaan kohtalaisen hyvä "käyttönäkö".
Mutta leikkausten tulokset saattavat olla jopa niin kehnoja, että "sylinterin" vuoksi piilolasinkin käyttäminen on mahdotonta. Eli eikö silloin voisi olettaa leikkauksen menneen teknisesti pieleen.

Nyt eletään jo vuotta 2005, joten luulisi kyseisille leikkauksille olevan jonkinlaiset tavoitteelliset arvot saavutettavan näöntarkkuuden(hajataiton) suhteen, jo pelkästään laadunvarmistuksen nimissä. Ilmeisesti Suomessa ei ole myöskään vertailtu eri sairaaloiden tekemien leikkausten laatua(tuloksia). Potilaalle annetaan vain harhaanjohtavasti tieto "hyvistä" tuloksista. Mutta se tärkein asia, koskevatko hyvät tulokset myöskin kyseistä sairaalaa, jää kertomatta.

Nykyaikana potilaan oikeuksien korostuessa, myös potilaan mahdollisuus vertailla eri sairaaloita keskenään tulee yhä tärkeämmäksi. Vanhakantainen ajatusmalli, jossa lääkäri luokiteltiin suurin piirtein "Jumalasta seuraavaksi" arvoasteikossa, ja potilas pidettiin pimennossa omasta hoidostaan, alkaa olla mennyttä aikaa.

Lääkärihän päättää sen, leikataanko vai eikö leikata. Mutta potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta(leikkauksesta). Eli vertailevaa tietoa tarvitaan potilaalle tallaisessa tilanteessa päätöksensä perusteeksi. Potilaan täytyy voida tehdä päätöksensä tosiasioihin perustuen, eli ottaako hän tietoisen riskin mahdollisesta huonosta lopputuloksesta, vai jatkaako hän entisen "huonon" näkönsä kanssa.

Kiinnostaisikin tietää onko Silmälääkärillä tiedossaan lukuja, minkälaisia siirtoleikkausten tulosten keskimäärin voisi olettaa olevan (esim. jäljelle jäävän hajataiton suhteen). Miten onnistumisprosentti määritellään tarkemmin, kuin vain mainitsemasi(kehnon) esimerkin avulla.

Skeptikko kirjoitti:

Minkä kannettavan tietokoneen aukaisemiseen tarvitaan 30 ruuvin irtivääntö? Ei minkään. Ja lapset ovat sitten äheltäneet nuo 30 ruuvia auki, pannnet sisälle pahvinpalan, ja vääntäneet ruuvit kiinni? Millähän meisselillä?

Miten joku pahvinpala voisi yhtäkkiä häiritä koneen toimintaa? Ei mitenkään.

Virtalähteen kytkennästä "piirilevyyn" (mikä lieneekään monista?) ei näytä olevan hajuakaan.

"Silmälääkärin" osaamisesi lienee samaa tasoa.

Lue lisää

On se kumma, miten paljon ilkeät ihmiset jaksavat tuhlata aikaansa asiattomiin ja aivan turhiin kommentteihin näillä palstoilla.

Silmälääkärin vastauksia on mukava ja kiinnostava lukea ja olen oppinut paljon niitä lukiessani. Toivottavasti nimimerkit silmälääkäri ja Oculus jaksatte jatkaa, vaikka täällä näköjään saakin välillä ihan urakalla kakkaa niskaan (vai pitäskö sanoa, että silmiin :).

PKP kirjoitti:

Kommentoisin Silmälääkärin toteamusta potilaiden epärealistisista odotuksista siirtoleikkausten suhteen.

Nimenomaan lääkärikuntahan on se, joka antaa ymmärtää leikkausten tulosten olevan yleisesti hyviä, tarkentamatta sen enempää asiaa. Hyvä tarkoittaa tietenkin eri ihmisille eri asiaa.
Aikoinaan itselleni(tivattuani tarpeeksi asiaa) perusteltiin "hyvän" tarkoittavan sitä, että leikkauksen jälkeen ainakin piilolasikorjauksella saavutetaan kohtalaisen hyvä "käyttönäkö".
Mutta leikkausten tulokset saattavat olla jopa niin kehnoja, että "sylinterin" vuoksi piilolasinkin käyttäminen on mahdotonta. Eli eikö silloin voisi olettaa leikkauksen menneen teknisesti pieleen.

Nyt eletään jo vuotta 2005, joten luulisi kyseisille leikkauksille olevan jonkinlaiset tavoitteelliset arvot saavutettavan näöntarkkuuden(hajataiton) suhteen, jo pelkästään laadunvarmistuksen nimissä. Ilmeisesti Suomessa ei ole myöskään vertailtu eri sairaaloiden tekemien leikkausten laatua(tuloksia). Potilaalle annetaan vain harhaanjohtavasti tieto "hyvistä" tuloksista. Mutta se tärkein asia, koskevatko hyvät tulokset myöskin kyseistä sairaalaa, jää kertomatta.

Nykyaikana potilaan oikeuksien korostuessa, myös potilaan mahdollisuus vertailla eri sairaaloita keskenään tulee yhä tärkeämmäksi. Vanhakantainen ajatusmalli, jossa lääkäri luokiteltiin suurin piirtein "Jumalasta seuraavaksi" arvoasteikossa, ja potilas pidettiin pimennossa omasta hoidostaan, alkaa olla mennyttä aikaa.

Lääkärihän päättää sen, leikataanko vai eikö leikata. Mutta potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta(leikkauksesta). Eli vertailevaa tietoa tarvitaan potilaalle tallaisessa tilanteessa päätöksensä perusteeksi. Potilaan täytyy voida tehdä päätöksensä tosiasioihin perustuen, eli ottaako hän tietoisen riskin mahdollisesta huonosta lopputuloksesta, vai jatkaako hän entisen "huonon" näkönsä kanssa.

Kiinnostaisikin tietää onko Silmälääkärillä tiedossaan lukuja, minkälaisia siirtoleikkausten tulosten keskimäärin voisi olettaa olevan (esim. jäljelle jäävän hajataiton suhteen). Miten onnistumisprosentti määritellään tarkemmin, kuin vain mainitsemasi(kehnon) esimerkin avulla.

Lue lisää

Minulla ei ole esittää lukuja sarveiskalvonsiirtoleikkausten keskimääräisistä tuloksista, itsehän en näitä leikkauksia tee. Ja keskimääräiset luvut eivät myöskään kerro totuutta, sillä lopputulos ei ole vain riippuvainen leikkaajasta, vaan myös potilaan omasta silmästä, sarveiskalvosiirteen kunnosta, potilaan immuunivasteesta, langan mahdollisesta löystymisestä/liiallisesta kireydestä/epätasaisesta kireydestä ja monesta muusta seikasta.
Korostan myös sitä, että silmän optiikkaa ajatellen sarveiskalvon siirto on suuri asia, sillä silmän kokonaistaittovoimasta suurimman osan muodostaa juuri sarveiskalvo ja pieni muutos pinnan kaarevuudessa voi aiheuttaa suuria muutoksia taittovirheeseen ja hajataittoon.

Kyllä ennen leikkauksia lääkärin tehtävä on aina asettaa potilaan odotukset realistiselle tasolle eli kertoa odotettavissa olevasta lopputuloksesta ja mahdollisista riskeistä. Näin itsekin pyrin aina tekemään, mutta siitä huolimatta aina välillä törmää potilaisiin, jotka eivät asioita ymmärrä tai eivät "suostu" tiedostamaan riskejä tai eivät usko, että juuri heidän kohdallaan voi tulla epäsuotuisa lopputulos. Sitten taas löytyy potilaita, joilla on hyvin pienet riskit leikkausten suhteen mutta suhteettoman suuret pelot (esim. muistan erään potilaan, jota minun piti yli vuoden verran suostutella kaihileikkaukseen - näkö oli todella huono, mutta ei vain halunnut leikkausta, mutta oli tyytyväinen näköön leikkauksen jälkeen).

Kun lähdetään mittaamaan ja vertaamaan hoidon tuloksia on otettava huomioon, että tuollaiset mittarit tulevat useamman vuoden verran jälkijunassa - lopputulosta ei voi kunnolla arvioida kunnes silmä on asettunut lopullisiin lukemiinsa ja mahdolliset komplikaatiot on todettu ja hoidettu. Lisäksi eri paikoissa saatetaan hoitaa erilaista potilasmateriaalia eli potilaat ovat voineet valikoitua eri tavalla. Sarveiskalvon siirron jälkeen voi myös tulla harmaakaihi, glaukooma ja muita vaivoja, jotka voivat myös vaikuttaa näkökykyyn tai vaatia lisäleikkauksia/hoitoja (normaaleja leikkauksen "sivuvaikutuksia"), mutta jotka eivät sinänsä ole tekemisissä sarveiskalvon paranemisen kanssa mutta vaikuttavat leikkauksen jälkeiseen näkökykyyn/vaivoihin.

Lyhyesti sanottuna sarveiskalvon siirto on toimenpide, jolla voidaan palauttaa näkö hyvin huonosti näkevään silmään, mutta toimenpide ei ole helppo, komplikaatiomahdollisuuksia on paljon ja lopputulos voi vaihdella "huonon" ja "kiitettävän" välillä näön suhteen. Toipuminen kestää kauan ja lisätoimenpiteetkin voivat usein olla tarpeen, riippuen osittain myös lähtötilanteesta.

Kysyt myös, voiko olettaa leikkauksen menneen teknisesti pieleen jos piilolasin käyttö on mahdotonta. Näin ei voi sanoa. Lopputulos voi olla huono kannaltasi, vaikka leikkaus olisi mennyt teknisesti hyvin. Yksittäiseen tapaukseen on kuitenkin mahdotonta ottaa kantaa näkemättä leikkauskertomusta ja silmää.

silmälääkäri kirjoitti:

Minulla ei ole esittää lukuja sarveiskalvonsiirtoleikkausten keskimääräisistä tuloksista, itsehän en näitä leikkauksia tee. Ja keskimääräiset luvut eivät myöskään kerro totuutta, sillä lopputulos ei ole vain riippuvainen leikkaajasta, vaan myös potilaan omasta silmästä, sarveiskalvosiirteen kunnosta, potilaan immuunivasteesta, langan mahdollisesta löystymisestä/liiallisesta kireydestä/epätasaisesta kireydestä ja monesta muusta seikasta.
Korostan myös sitä, että silmän optiikkaa ajatellen sarveiskalvon siirto on suuri asia, sillä silmän kokonaistaittovoimasta suurimman osan muodostaa juuri sarveiskalvo ja pieni muutos pinnan kaarevuudessa voi aiheuttaa suuria muutoksia taittovirheeseen ja hajataittoon.

Kyllä ennen leikkauksia lääkärin tehtävä on aina asettaa potilaan odotukset realistiselle tasolle eli kertoa odotettavissa olevasta lopputuloksesta ja mahdollisista riskeistä. Näin itsekin pyrin aina tekemään, mutta siitä huolimatta aina välillä törmää potilaisiin, jotka eivät asioita ymmärrä tai eivät "suostu" tiedostamaan riskejä tai eivät usko, että juuri heidän kohdallaan voi tulla epäsuotuisa lopputulos. Sitten taas löytyy potilaita, joilla on hyvin pienet riskit leikkausten suhteen mutta suhteettoman suuret pelot (esim. muistan erään potilaan, jota minun piti yli vuoden verran suostutella kaihileikkaukseen - näkö oli todella huono, mutta ei vain halunnut leikkausta, mutta oli tyytyväinen näköön leikkauksen jälkeen).

Kun lähdetään mittaamaan ja vertaamaan hoidon tuloksia on otettava huomioon, että tuollaiset mittarit tulevat useamman vuoden verran jälkijunassa - lopputulosta ei voi kunnolla arvioida kunnes silmä on asettunut lopullisiin lukemiinsa ja mahdolliset komplikaatiot on todettu ja hoidettu. Lisäksi eri paikoissa saatetaan hoitaa erilaista potilasmateriaalia eli potilaat ovat voineet valikoitua eri tavalla. Sarveiskalvon siirron jälkeen voi myös tulla harmaakaihi, glaukooma ja muita vaivoja, jotka voivat myös vaikuttaa näkökykyyn tai vaatia lisäleikkauksia/hoitoja (normaaleja leikkauksen "sivuvaikutuksia"), mutta jotka eivät sinänsä ole tekemisissä sarveiskalvon paranemisen kanssa mutta vaikuttavat leikkauksen jälkeiseen näkökykyyn/vaivoihin.

Lyhyesti sanottuna sarveiskalvon siirto on toimenpide, jolla voidaan palauttaa näkö hyvin huonosti näkevään silmään, mutta toimenpide ei ole helppo, komplikaatiomahdollisuuksia on paljon ja lopputulos voi vaihdella "huonon" ja "kiitettävän" välillä näön suhteen. Toipuminen kestää kauan ja lisätoimenpiteetkin voivat usein olla tarpeen, riippuen osittain myös lähtötilanteesta.

Kysyt myös, voiko olettaa leikkauksen menneen teknisesti pieleen jos piilolasin käyttö on mahdotonta. Näin ei voi sanoa. Lopputulos voi olla huono kannaltasi, vaikka leikkaus olisi mennyt teknisesti hyvin. Yksittäiseen tapaukseen on kuitenkin mahdotonta ottaa kantaa näkemättä leikkauskertomusta ja silmää.

Lue lisää

Kiitos tyhjentävästä vastauksesta.

Eräs asia kuitenkin vielä askarruttaa. Onko siirron jälkeinen kaihi mahdollista kehittyä muillakin mekanismeilla, kuin vain kortisoni tippojen aiheuttamana. Esim. toimenpiteestä johtuvasta "mekaanisesta" ärsytyksestä, tai vaikkapa matalammasta silmänpaineesta, jota saattaa esiintyä toimenpiteen jälkeen (erinäisistä syistä, esim. sauman falskatessa tai tippahoidosta johtuvana).

Kaiken tämän jälkeen on muistettava todeta, että sarveiskalvonsiirtoleikkauksilla saavutetaan myöskin erittäin hyviä tuloksia(eikä vain kehnoja, mistä tässä on keskusteltu). Lähes pääsääntöisesti saavutetaan paljon parempi näkö, kuin mitä lähtötilanteessa. Tämä on ainakin oma kokemukseni.

PKP kirjoitti:

Kiitos tyhjentävästä vastauksesta.

Eräs asia kuitenkin vielä askarruttaa. Onko siirron jälkeinen kaihi mahdollista kehittyä muillakin mekanismeilla, kuin vain kortisoni tippojen aiheuttamana. Esim. toimenpiteestä johtuvasta "mekaanisesta" ärsytyksestä, tai vaikkapa matalammasta silmänpaineesta, jota saattaa esiintyä toimenpiteen jälkeen (erinäisistä syistä, esim. sauman falskatessa tai tippahoidosta johtuvana).

Kaiken tämän jälkeen on muistettava todeta, että sarveiskalvonsiirtoleikkauksilla saavutetaan myöskin erittäin hyviä tuloksia(eikä vain kehnoja, mistä tässä on keskusteltu). Lähes pääsääntöisesti saavutetaan paljon parempi näkö, kuin mitä lähtötilanteessa. Tämä on ainakin oma kokemukseni.

Lue lisää

Kaikkiin leikkauksiin jossa "käydään" silmän sisällä liittyy harmaakaihin kehittymisen riski. Eli tämä kaihen kehittymisen riski liittyy esim. keratoplastiaan, vitrektomiaan (lasiaisleikkaus tai verkkokalvoleikkaus), trabekulektomiaan (silmänpainetta alentava leikkaus), silmän lävistäviin vammoihin (perforaatio) ja muihinkin toimenpiteisiin.
Myös kortisonilääkitys voi aiheuttaa kaihia. "Kortisonikaihi" on usein takakapselin alainen samentuma eli sille on ominaista hyvin tyypillinen muoto - nappimainen samentuma mykiön takaosassa. Mikäli kaihi on muunlainen (esim. "tumaskleroosi"), ei kortisoni todennäköisesti ole ainakaan pääsyyllinen. Tosin em. kuvattu samentuma voi myös kehittyä potilaille, jotka eivät ole kortisonia käyttäneet.

Rahat riitä mihin? Minusta oli lähinnä näppärää, että kaveri sai koneensa korjattua itse.

Ei ne rahat lääkäreilläkään ihan kaikkeen riitä...
Ei ole opintolainaa, ei ole taloa, en omista autoa enkä ole velkaa pankeillekaan (eivätkä valitettavasti pankit minullekaan). Tulot menevät vuokraan, ruokaan, juomaan ja muihin perheen kuluihin. Vaimo kotona lasten kanssa. Eipä sitä ole vielä miljonääriksi ehditty... Lasten syntymän jälkeen olen viihtynyt jonkin aikaa aina koti-isänäkin, jolloin ei palkkaa ole tullut. Eli siihen ne säästöt menivät auton tai elektronisten vimpaimien sijaan. Ja ne lapset ovatkin olleet tähän asti elämäni parhaat sijoitukset!
Mutta kyllä minullekin raha kelpaa. Eli jos nimimerkillä "sorry vaan" lompakko on liian tuhti, niin sopii laittaa tännepäin, kyllä täällä turhat rahat saadaan menemään...