Vuosikausia olen miettinyt mikä saa aikuisen ihmisen pelkäämään pientä kissaa, enkä ole muuta keksinyt kuin että kyseessä on fobia. Pelkotiloissahan ei mikään järkisyy riitä selittämään suhteetonta pelkoa. Eiväthän esim. hämähäkit ihmisiä syö, ja harvemmin käärmeetkään tässä maassa ehdointahdoin pyrkivät puremaan. Tuskin myöskään kissa on ihmisen kimppuun tulossa. Ärsyttävintä kissassa on varmaan foobikoiden mielestä sen salakähmäinen liikkuminen pimeässä; tätä tukee se kauhea mökä mitä pidetään siitä että kissat pitäisi pitää kiinni, varsinkin öisin.
Lienen varmaan yhteiskunnan vihollinen nro 1, kun mielestäni kissaa pitää saada pitää ulkona maaseudulla. Jatkuvasti kuulee kauheata voihketta pikkulintujen puolesta, mutta nämä itkijänaiset unohtavat että kissa syö enemmän haitallisia jyrsijöitä kuin lintuja, joita on vaikeampi saada kiinni. Tämä lintujen puolesta narina ärsyttää minua siksi, että nämä narisijat yleensä itse eivät tee pätkääkään luonnon puolesta. Heistä on toki herttaista kuunnella pikkulintujen viserrystä, mutta heille on ihan sama kaadetaanko viimeinenkin ikimetsä jossa elää paljon useampia eläinlajeja kuin vain niitä iänikuisia pikkulintuja. Heille on sama saastuttaako heidän korskea henkilöautonsa, jolla he ajelevat yksinään kilometrin kauppareissujaan. Osa heistä saattaa jopa olla sitä mieltä että kaikki sudet ja karhutkin joutaa tappaa, niin saa marjastaa rauhassa (niissä metsissä joita ei edes kehtaa edes metsiksi kutsua, eli puupelloissa...)
Lienen varmaan yhteiskunnan vihollinen nro 1, kun mielestäni kissaa pitää saada pitää ulkona maaseudulla. Jatkuvasti kuulee kauheata voihketta pikkulintujen puolesta, mutta nämä itkijänaiset unohtavat että kissa syö enemmän haitallisia jyrsijöitä kuin lintuja, joita on vaikeampi saada kiinni. Tämä lintujen puolesta narina ärsyttää minua siksi, että nämä narisijat yleensä itse eivät tee pätkääkään luonnon puolesta. Heistä on toki herttaista kuunnella pikkulintujen viserrystä, mutta heille on ihan sama kaadetaanko viimeinenkin ikimetsä jossa elää paljon useampia eläinlajeja kuin vain niitä iänikuisia pikkulintuja. Heille on sama saastuttaako heidän korskea henkilöautonsa, jolla he ajelevat yksinään kilometrin kauppareissujaan. Osa heistä saattaa jopa olla sitä mieltä että kaikki sudet ja karhutkin joutaa tappaa, niin saa marjastaa rauhassa (niissä metsissä joita ei edes kehtaa edes metsiksi kutsua, eli puupelloissa...)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kissojen vihaajilla ja kissafobialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kirjoituksellasi loukkaat niitä henkilöitä jotka todella kärsivät kissafobiasta.
Kertokaa jotain järkeviä syitä inhota kissaa kuin se olisi piru itse?
Mielestäni yhdenkään eläinlajin inhoamisella ei ole mitään tekemistä järjen kanssa, vaan kyse on sairaalloisesta pelosta. Poikkeuksena ehkä se että asuu suurinpiirtein karhun kainalossa, eli seudulla missä voi todella karhu tulla ja purra... (tai joku muu peto jos muihin maihin mennään).
Ai niin... Sehän on aina niin kamalaa jos kissa makaa tuliterän ökyauton konepellillä tai vähän ruopaisee juppiäiteen kukkapenkkiä (missä muka, kun en ole koskaan nähnyt - kuulostaa enemmän koirien tihutyöltä).
Voisinhan minäkin vihata haisevia ja rääkyviä pikkuipanoita - olisinko silloin terve???
... Kissojen kuten koirienkin tulee olla kiinni. Tai sitten omassa puutarhassa valvovan silmän alla, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan.
Pikkulintukin on eläin ja lisäksi rauhoitettu, joka voi tulla kissanomistajalle kalliiksi. Jos kissasi ottaa vaikkapa harmaapäätikan kiinni, se maksaa markoissa mitattuna 7000 markkaa, eikä kukaan voi olla varma, ettei näin kävisi.
Keltasirkut ja västäräkit maksavat hiukan päälle 500 markkaa. Ei rauhoitussäännöksiä ole tehty ihmisen kiusaksi vaan siksi, että tulevaisuudessakin näitä väheneviä eläimiä vielä olisi, eivätkä ne kuolisi sukupuuttoon.
Ja aivan turha sitten narista, etten tee mitään luonnon hyväksi. Tänä keväänä olen taas lisännyt linnunpönttöjen määrää sekä suurille että pienille linnuille, laitan ensi kuussa riistapellon, vien syksyisin suolakiviä metsään, kunnostan mm. läheistä järveä niittämällä ilman muiden apua (estää rehevöitymistä) ja kaadan keväisin haapoja jäniksille. Lisäksi poistan pienpetoja metsistä (mm. supikoira, minkki ja kettu, sekä näätä).
Rauhoitettuja eläimet ovat sen vuoksi (kaikki ns. pikkulinnut ovat rauhoitettuja), että ymmärtäisimme rahanmenetyksen vuoksi säästää näitä lajeja, eikä tuhota niitä ajattelemattomasti.
Itse en kissoja vihaa, enkä koskaan tapa loukkuun jäänyttä kissaa, vaan toimitan ne lähimpään löytöeläintaloon. Tänäkin vuonna niitä kissoja tuli yhteensä 11 kpl. Joten mielestäni kissojen vapaanapito kuuluu omaan pihapiiriin, mikäli kissat juoksevat missä sattuu, olisi parasta pitää kissa kiinni tai keksiä keino saada pysymään se kotipihassa.
Ihmiset vihaavat kissoja juuri noista syistä, jotka mainitsit; lämmintä paikkaa etsiessään naarmuttavat konepellin (uudelleenmaalaus on kallista ja jollekin auto on tärkeä, vähän niinkuin se kissa sinulle ja minulle - vaikka me emme sitä voikaan ymmärtää ;-), käyvät tarpeillaan siinä kukka/vihannespenkissä, jonka joku suurella vaivalla laittoi (tämäkin on jollekin rakas ja tärkeä harrastus), käy kusaisemassa niihin puhtaisiin lakanoihin, jotka joku laittoi ulos saadakseen niihin raikkaan tuoksun, tai ovenpieleen tai kuistille tai jopa eteiseen jos ovi sattuu olemaan auki (näin todella tapahtuu!), puhumattakaan lasten hiekkalaatikoista.
Entä sitten jos laittaa vauvan vaunuissa ulos nukkumaan ja kissa päättää nukkua samoissa vaunuissa? Turha sanoa, että miksei lapsen perään katsota - jos vaunut ovat oman ikkunan alla niin kyllä pitäisi riittää, vaikkei ihan joka sekunti vauvaa tuijotakkaan.
Kissaa ei toki näissäkään tapauksissa järkevä ihminen vihaa, vaan kissan omistajaa. Hyvä ja inhimillinen konsti on tietysti pyytää kissa loukulla ja toimittaa eläinkotiin. Mutta moniko näistä kissaansa vapaana pitävistä välittää niin paljon, että lunastaa sen eläinkodista, kun yhtä helposti (ja ilmaiseksi) saa uusia kissanpentuja?
En vihaa, vaan rakastan kissoja itse, mutta ymmärrän monien kiukun irtiolevia kissoja kohtaan. Ja sitäpaitsi johan lakikin kieltää eläinten irtipidon taajamissa - maaseusulla voi tietysti ollakin sitten vähän eri asia.
Olisipa kaltaisiasi enemmän! En voi olla vuosi vuodelta ihmettelemättä aina vain enemmän miten ylenkatseellisesti suurin osa ihmisistä suhtautuu luontoon. Aivan kuin se kestäisi kaiken ja jaksaisi tarjota parastaan vaikka sitä sotketaan ja pilataan kuinka.
Joskus tuntuu jopa siltä että kaikki ihmistoiminta on heti luonnolta pois. Ihmettelen niitäkin tyyppejä joille on helvetin tärkeää saada se kesämökkinsä joka niemeen ja notkelmaan huolimatta siitä mitä jää alle. Eihän kesämökkiä tietysti ole pakko rakentaa niin että neliökilometri metsää kaadetaan... mutta olen tässä taannoin juuri sellaisenkin tapauksen nähnyt.
...,mutta pari kohtaa,joista "huomauttaisin"!1.Auto ei aina ole tärkeä,vaan välttämätön.Ja naarmujen seurauksena se ruostuu helposti! 2.Myös maaseudulla mielestäni kissat on pidettävä kiinni!
sen verran vielä lisäisin tuohon,että jos ei halua kissansa syövän pikkulintuja,niin sille voi laittaa kulkusellisen kaulapannan kaulaan(joka tietenkin pitää olla sellainen että kissa pääsee kaulapannasta tiukan paikan tullen irti,eikä kuristu siihen,mutta ettei kaulapanta irtoa itsestään).
Tää on varmaankin väärä foorumi, mutta sanon silti asiani tänne, vaikka näyttää siltä, että tässä "keskustelussa" yksi ihminen on käynyt keskustelua itsensä kanssa.
Silti alkuperäiseen aiheeseen; en voi oikeastaan millään tai mitenkään sietää kissoja. En terveyteni puolesta, koska olen allerginen, valitettavasti myös koirille, joista pidän hyvinkin paljon, mutta en myöskään muuten. En vain pidä kissoista.
Tämä päätelmäni perustuu kissojen kanssa olemiseen ja läheiseen tekemiseen, eikä siis mihinkään ennakkoluuloihin. Minusta kissat ovat vain yksinkertaisesti sietämättömän tyhmiä ja niistä ja niiden taipumuksista (jotka on tarkoitettu aivan johonkin muuhun ympäristöön, kuin sisätiloihin) on suunnatonta haittaa.
En halua, että tällainen karvainen eläin esim. nukkuu sängyssäni tai saastuttaa koko huoneilman allergisoivalla hilseellään.
Kissan karvoja on vaikea saada irti vuodevaatteista, verhoista, matoista ym. kodin tekstiileistä siinä määrin, että ko. tekstiilit on järkevämpää heittää roskiin.
Olen pitänyt aikoinani omille kissoilleni tiukkaa kuria. Sekään ei estänyt niitä tilaisuuden tullen kynsimästä tapetteja, sohvia, kaikkea, mitä suinkin ajatella saattaa, kun kurinpitäjä ei ollut paikalla.
Tietenkin; kissat toimivat suurimmalta osin vaistotoimintojen varassa; kynsiä on pakko terottaa johonkin, tarpeen tullen mihin tahansa. Eikä niiden pieniin aivoihin jää kovinkaan pitkäaikaista muistikuvaa siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Kissat eivät kehity, eivätkä "viisastu" siinä mielessä lainkaan, että niiden kanssa kannattaisi viettää koko elämänsä. Kissat ovat kissoja. Joka niitä sellaisina rakastaa, todella rakastaa. Minä en ole sellainen ihminen.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, jos et pidä kissoista niin et pidä. Piste.
Haluaisin jakaa vastapainoksi oman, aika päinvastaisen kokemukseni. Olen aina pitänyt kissoista, mutta en niin paljon, että olisin omakseni ottanut - aika paljon samoista syistä jotka sinäkin mainitsit; karvat, raapiminen, itsenäisyys, pissanhaju...Kunnes sitten erinäisten elämän sattumusten jalkeen huomasin asuvani kissallisen miehen kanssa. Kissa on kaiken lisäksi jääräpäinen, eikä kovin paljon siedä hellittelyä - siis täysin erilainen kuin koirat, joita minulla oli aiemmin ollut.
Karvoja on, se harmittaa kyllä, mutta siihen tottuu, pissa ei haise kun putsaa vessaa usein, eikä ikinä ole raavittu huonekaluja tai tapetteja (koputan puuta;-) kun on omia raapimispuita. Tyhmiä kissat eivät ole, itsekeskeisiä kyllä. Ja aion viettää loppuikäni kissojen kanssa, mikäli mahdollista.