Moi,
onks tääl odottajia joita koko raskaus (varsinkin jos se on ensimmäinen) jotenki pelottaa/on pelottanut ennen raskautta?
On tuntunu vähän ristiriitaiseltaki: toisaalta kova kuume saada oma vauva, ja toisaalta aina välillä (etenkin yöaikaan) pelottanu koko asia (huono ku mies ei voi "tehä" vauvaa kuten nainen)!
Ja huh, mitä kaikkea voi joutua kokemaan/kärsimään oman vauvan eteen..kamalat pahoinvoinnit (pelkään oksentamista) yms. raskauden "vaivat", synnytyksestä puhumattakaan (apuva!). Kiitos jos kertoisitte tuntemuksistanne varsinkin ekasta raskaudesta
onks tääl odottajia joita koko raskaus (varsinkin jos se on ensimmäinen) jotenki pelottaa/on pelottanut ennen raskautta?
On tuntunu vähän ristiriitaiseltaki: toisaalta kova kuume saada oma vauva, ja toisaalta aina välillä (etenkin yöaikaan) pelottanu koko asia (huono ku mies ei voi "tehä" vauvaa kuten nainen)!
Ja huh, mitä kaikkea voi joutua kokemaan/kärsimään oman vauvan eteen..kamalat pahoinvoinnit (pelkään oksentamista) yms. raskauden "vaivat", synnytyksestä puhumattakaan (apuva!). Kiitos jos kertoisitte tuntemuksistanne varsinkin ekasta raskaudesta
Vastaukset 5
Vanhimmat
vain se,etta vauvalle sattuisi jotain ja se kuolis kohtuun.Ma olen supervarovainen kaiken suhteen,etta en aiheuta keskenmenoa.Synnytyskin pelottaa,mutta siihen on kuitenkin viela aikaa.
kauhea kuume oli ja ajatus omasta vauvasta tuntui hyvältä. sitten kun testi näyttikin plussaa niin olin ihan kauhuissani! se oli niin ristiriitaista koko asia. jotenki vaan sit ajan myötä ajatukset tottunu pienokaiseen ja se on muuttunu iloisemmaks asiaks. kyllä se siitä sitte helpottaa. ajattelet vaan ettet oo ainoo kellä on samanlaisii tuntemuksia ja ovat ihan normaaleja mielialanvaihteluita. hyvät jatkot sulle :)
Plussatessa ristiriitaisia tunteita, toisaalta mieletön ilo- toisaalta epäusko. Raskauden edetessä miettii onko lapsi terve ja pelko siitä, että raskaus menisi kesken. Itsellä oli verenvuotoja ennen keskiraskautta ja se todella pelotti! Jossain vaiheessa (loppupuolella raskautta) pelottaa miten tulee lapsen kanssa pärjäämään. Nyt vko 37 5 ja nyt vasta jonkin aikaa on todella pelottanut synnytys! Sitä tulee tosi usein mietittyä ja toivoo että selviäisi suht helpolla.
Asiaa helpottaa se, että olo on jo niin tukala tässä vaiheessa, että toisaalta saisi jo alkaa tulla ja haluaisin jo vaavini syliin:)
Rakkaus tulevaa vauvaa kohtaa suurempaa kuin mitkään pelot!
Minua myös pelottaa vähän tämä raskaus. Minulla on pelko siitä että vauvalle sattuu jotain kamalaa. Kaikki pienet vatsakivut saavat minut paniikkiin.
Synnytys ei minua sinänsä pelota. Toki se kipu jännittää vähän. Enemmän pelottaa sitten vielä se, että miten pärjäämme pikkuisen kanssa? Ja mitä jos olenkin huono äiti? Jos vauva vain itkee, enkä tiedä mikä hänellä on hätänä? Apua..
Niin ja ekaahan tässä hysteerisesti odotellaan :) Viikkoja takana 31.
Joo, meilläkin odotellaan ensimmäistä, ja pelottaa monet asiat. Tietenkin se, että onhan mahakaverilla kaikki hyvin yms, mutta myös oma jaksaminen, synnytys jne.
Oon miettinyt myös sitä, että kaverit kun on odottaneet vauvaa, niin oon niistä aina ajatellut, että ne siinä raskausaikana on jo muuttunut vastuullisiksi ja osaaviksi vanhemmiksi.
Itestä tuntuu just nyt siltä, ettei millään voi olla valmis äidiksi sitten kun se pikkuinen vihdoin syksymmällä maailmaan tulee.