Olen mietiskellyt, miksi lasten psykiatrit eivät enempää puhu julkisesti siitä, kuinka yksinhuoltaja- ja uusioperheissä on erittäin paljon vakavista henkisistä oireista kärsiviä lapsia. Minkä takia ei voisi puhua asiasta suoraan ja kaunistelematta? Ketä sillä suojellaan ja miksi? Lasten etu pitäisi olla ensisijainen tavoite.
Ihmiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti, monella lapsella. Ei voi olla vaikuttamatta herkkään mieleen sellainen.
Ja miksi sitten niin helpolla erotaan? Monella on takana vain vuoden avo/avioliitto, jollakin kahden. Mutta liian monella erotessa alle kolmivuotias lapsi. jollakin ei ole liittoa ollut ollenkaan, on vain ollut haave liitosta, joka ei sitten toteutunutkaan.
Pitäisikö avioliiton solmisesta tehdä vaikeampaa (esim. tietty ajallinen vaatimus yhdessäasumisesta) vai pitäisikö eroaminen kieltää, jos liitosta on esim. alle kouluikäisiä lapsia?
Eikö ihmiset enää osaa valita itselleen puolisoa, vai annetaanko liian helpolla periksi, oikeasti edes yrittämättä?
On olemassa syitä, joissa ero on ehdottoman tarpeen, mutta jokaisella Suomessa eronneella ei tätä taustaa kyllä ole takanaan.
Lapset ovat kärsijöitä. Joka erossa. Heistä tulee kahden kodin vankeja. Vaikka oikeasti kietolaisen elämää saisivat viettää vanhemmat, ainakin niin pitkään, kun lapset sitä tarvitsevat.
Vielä eräs seikka. Miksi äiti on se, joka tietää lapsen edun aina paremmin kuin kukaan muu?
Ihmiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti, monella lapsella. Ei voi olla vaikuttamatta herkkään mieleen sellainen.
Ja miksi sitten niin helpolla erotaan? Monella on takana vain vuoden avo/avioliitto, jollakin kahden. Mutta liian monella erotessa alle kolmivuotias lapsi. jollakin ei ole liittoa ollut ollenkaan, on vain ollut haave liitosta, joka ei sitten toteutunutkaan.
Pitäisikö avioliiton solmisesta tehdä vaikeampaa (esim. tietty ajallinen vaatimus yhdessäasumisesta) vai pitäisikö eroaminen kieltää, jos liitosta on esim. alle kouluikäisiä lapsia?
Eikö ihmiset enää osaa valita itselleen puolisoa, vai annetaanko liian helpolla periksi, oikeasti edes yrittämättä?
On olemassa syitä, joissa ero on ehdottoman tarpeen, mutta jokaisella Suomessa eronneella ei tätä taustaa kyllä ole takanaan.
Lapset ovat kärsijöitä. Joka erossa. Heistä tulee kahden kodin vankeja. Vaikka oikeasti kietolaisen elämää saisivat viettää vanhemmat, ainakin niin pitkään, kun lapset sitä tarvitsevat.
Vielä eräs seikka. Miksi äiti on se, joka tietää lapsen edun aina paremmin kuin kukaan muu?
Vastaukset 114
Vanhimmat
Että psykiatrit tutkimaan mitä vaurioita lapset saavat ydinperheissä missä pidetään kulisseja yllä että saadaan se omakotitalolaina maksettua ja lasten vuoksi pysytään yhdessä hampaita kiristellen ja tapellen tai sitten vastaavasti jäävuoren lailla viileänä elellen yhdessä.Kun on kerran avioliittoon menty.
Pertti-setä kysyy nyt kerttu-tädiltä että arvaa miltä tuntui kun tuttavaperheen 12 vuotias tyttö melkein asui meillä ja sanoi että hän ei ole koskaan nähnyt isän ja äidin halaavan?Keskustelu käytiin joko paperilapulla tai niin että kaikki olivat keittiössä.Äiti karjuu pojalle kovaan ääneen: Sanoisitko isällesi että perunasoppa on valmista jos kelpaa.Isä vastaa pojalle karjumalla:Sanotko äidillesi että se sauna on nyt lämmitetty ja sinne voi mennä mikäli rouvaa kiinnostaa.
On se vaan niin helevetin hyvä että on näitä YDINPERHEITÄ missä kasvaa tasapainoisia ja onnellisia lapsia.Jes!
joku joka on kasvanut ydinperheessä?
hyvän kysymyksen esitit.:D
Kyllä täytyy sanoa että me lapset toivoimme vanhempiemme eroa. Mutta he sinnittelivät yhdessä "lasten takia".
Ei se meidän isä juoppo ollut kun olimme pieniä.
Mutta alkoholisoitui pikkuhiljaa ja koti olot alkoivat olla helvetilliset. Siinä se oli kunnon "miesmalli" veljilleni.
Ikävä kyllä näitä ydinperheitä löytyy yllinkyllin, niistä ei vaan puhuta.
Eihän lapset kehtaa edes kavereilleen puhua, millasta siellä kotona oikeesti on.
Mä olen sitä mieltä että kyllä yksin huoltajana on helpompi kasvattaa tasapainoisia yksilöitä, kuin riitaisessa perheessä. Mutta ei eron jälkeenkään saa lapsista tehdä riitakapuloita.
Hei, Pertsa!!
Niin, sääliksi käy lapsia, joiden vanhemmat hampaat irvessä pitelevät yllä kulisseja. Lapset eivät voi voida hyvin, kun eivät näe vanhempiensa rakastavan toisiaan. Ollaan kylmiä, heitellään ivallisia tokaisuja, alistetaan puolisoa monella tavalla. Tämä ei voi olla vaikuttamatta lapsipoloisiin. Paljon parempi on, että lapsen kotona on hyvä ilmapiiri, jokaisella tilaa hengittää vapaasti eikä pelätä vaikkapa mahdollista henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa.
Näin se vain on. Niitä kulisseja pidellään yllä AIVAN liian monessa suomalaisperheessä. Sääli lapsia...
Lapset eivät myöskään voi hyvin, jos perheessä on ollut avioero, yksinhuoltajuus,
uuden perheen perustaminen ja usein vaihtuvia ihmissuhteita. Puhumattakaan matkalaukkuelämästä, jota vanhemmat lapsillaan pyörittää...
Kulissejako ei ole yh:lla varaa pitää? Kuinka minusta nyt tuntuu että et muuta yritäkään tässä tehdä, kuin saada muut uskomaan, että yksinhuoltaja on paras mahdollinen kasvattaja?
Minä en usko. Niin hyvin et näyttele. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että dramatiikan tajusi on aivan kohtuuton, muistaen missä olemme ja mistä puhumassa...
tätä minäkin yritin täällä tuoda esiin omalla kokemuksellani mutta se otettiin raivokkaasti vastaan siten, että puolustelen muka yksinhuoltajuutta ja kaikkea siihen liittyvää, sekä salailen ja vaikenen asioista..jne.jne.
Epäitsekkyys ei ole enää vallalla, vaan minäminäminä ja se että luotetaan alkuhuumaan rakkaudessa liikaa ja mennään sitten naimisiin ympäristön vaatimuksesta (puolittain siitä). Riippuu täysin ihmisestä, tuleeko tasapainoisia lapsia vai ei. Joskus ihmisyys ei auta, lapsella on raivopäisyyttä jo pennusta asti... tää on niin tapauskohtaista! Mun vanhemmat erosi kun me lapset oltiin jo melkein aikuisia, joten se ei ole paha. Mulla ei ole mitään kaksi-kotia-syndroomaa tai mitään...
tämä YKSINhuoltajuus yleisimmin JOHTUU? Onko tehty virallista tutkimusta siitä ja sen syistä. Näin amatöörinä ja kymmenen vuoden yhoona olon jälkeen asioita seuranneena voisin katsoa isiinpäin ja heidän alkoholijuomapainotteiseen ja väkivaltapainotteiseeen elämäntyyliinsä, joka ei taatusti tee minkään perheen lapsille hyvää.
Erota pitää, lasten takia, jos ei toinen vanhemmista osaa tai halua tai pysty vastuutaan lapsista ja perheestä kantamaan.
Ja tosiasia on, että naiset sen vastuun kantavat ja lapsistaan huolethtivat pääsääntöisesti ja yyhoo perheiden isät tekevät aivan muuta. Lukuunottamatta tienkin niitä isiä, jotka jostain syystä esim. vaimon alkoholismin tai muun syyn takia joutuvat lapsistaa ihan itse ja yksin huolehtimaan, kunnia heillekin ja ennen kaikkea enemmistönä edellä mainituista syistä johtuen, yksinhuoltaja naisille, jotka tekevät kahden edestä kasvatus- ja kotityötä, jota kaikki eivät edes ymmärrä arvostaa tässä kieroon kasvaneessa yhteiskunnassa.
Kielletäänpä alkoholi kokonaan, ja katsotaan sitten mitä se saa aikaan ja hieman asennekasvatusta tähän yhteiskuntaan ja mitä se saa aikaan. Ei varmasti huonompaan suuntaan mennä.
Siis Kieltolaki; vähenevät yksinhuoltajaperheet, perheväkivalta ja sitä kautta avioerot.
Radiakaalia mutta totta. Ydinkysymys on: MISTÄ SYISTÄ ENNEN KAIKKEA NAISET JOUTUVAT JÄÄMÄÄN YKSINHUOLTAJIKSI? EI SE NAISTEN VIKA OLE 99. PROSENTIN VARMUUDELLA. jOS JOLLAKULLA ON EPÄILYKSIÄ, SIITÄ VAIN TUTKIMUSTA TEKEMÄÄN YKSINHUOLTAJUUDEN SYISTÄ.
Hei, kahden erosta ei voi yksin syyttää toista osapuolta. Syitä on VARMASTI molemmissa.
Tutkimuksista en tarkasti tiedä, sillä avioeron syitä on ollut hieman hankala tutkia. Luin kerran eräästä julkaisusta että uskottomuus olisi se pahin ja yleisin syy eroon. Ja siihen syyllistyvät sekä miehet että naiset.
Miksi joku menee ja tekee lapsia juoppohullujen kanssa? Eikö oma lapsi ole niin tärkeä asia, ettei hänen halua elävän minkään humalaisen idiootin kanssa? Vaikka itse sitä sietäisikin. Et voi väittää, että nämä asiat selkiintyvät vasta lasten synnyttyä, aina. Kiire on yksi asia, joka myös pilaa suhteen, ja kiirettä pitää useimmiten nainen, mitä tulee toisen kahlehtimiseen ja lapsiin.
Naiset haluavat yksinhuoltajuutensa. Ja se ihan kyllä fakta. He eivät joudu siihen vaan vaativat sitä. Syytä en todellakaan tiedä.
Sinäpäs taidat olla varsinainen kirjanoppinut satutäti jolla ei ole muuta elämää kuin lueskella erilaisia tutkimusraportteja, syyllistää ja osoitella muita ihmisiä, tällä kertaa sitten yksinhuoltajaäitejä? Jos sinulla ei ole kokemusta asiasta eikä elämästä yleensäkään, niin mitäpäs jos pysyttelisit siellä erilaisten oppikirjojen parissa ja jättäisit kommenttisi kertomatta kun et mistään mitään tiedä.
Kerron kokemuksesta, että ei se yksinhuoltajuus ole ainakaan minun kohdallani ollut pikkutytöstä asti haaveena, kyllä siihen johtivat erilaiset syyt ja seuraukset joihin vain ajautui pikkuhiljaa.
Tapasin exäni parikymppisenä, rakastuttiin, seurusteltiin, tehtiin harkiten ensimmäinen lapsi ja menimme naimisiin. Tehtiin toinen lapsi, ja aikamme oltiin ihan onnellisia kunnes kaikki alkoi muuttua. Ennen miehelle riitti viikonloppuna muutama lauantaikalja, mutta sittenpä se alkoikin muodostua harrastukseksi johon yksi ilta viikossa ei enää riittänytkään ja loppujen lopuksi olisi vienyt juonut kurkusta alas viimeiset ruokarahatkin!Vieraissa ei ainakaan tietojeni mukaan käynyt, vaan mistäs sen voi tietää, kapakoissa ei kyllä juossut mutta kotona ryyppäsi senkin edestä.
Otettiin kulutusluottoa toisensa jälkeen kun piti olla kaikkea millä retostella muille, eipä siinä paljon mietiskelty että velat pitäisi maksaa takaisinkin. Riitaa tuli siis rahastakin ja lähinnä sen käytöstä. Loppujen lopuksi jatkuva riitely ja kännikalan katsominen alkoi riittää joten hain eroa ja patistin ukon muuttamaan muualle. Aikaa se vei ja asia oli ainakin loppuun asti harkittu, enkä ole katunut päivääkään!
Itse olen elänyt perheessä jossa isä on ollut aina viinaan menevä ja juossut vieraissa, joten olen nähnyt mitä se kaikki on tehnyt äidilleni. Hän vain sattuu olemaan sitä ikäluokkaa joka sen papin aamenen jälkeen on valmis uhraamaan oman elämänsä, ja nyt yli kuusikymppisenä kun alkaa mitta olemaan täysi lopullisesti, ei osaa enää lähteä mihinkään. Koko elämänsä ajan äiti on löytänyt jonkun syyn miksi ei voi lähteä ja erota...ja kärsii elämästään joka päivä! Sellaistako itselleni ja lapsilleni olisin halunnut? En ikinä!
Minun elämäni alkoi eron jälkeen. Lapset muuttuivat paljon tasapainoisemmiksi kun ei tarvinnut kuunnella jatkuvaa riitelyä ja elää ahdistavassa ilmapiirissä-tiuskin itsekin lapsille pahaa oloani kun tilanne oli mikä oli.
Nyt ei tarvinnut enää tiuskia, elin lapsilleni ja minulla oli paljon enemmän aikaa ja energiaa touhuta heidän kanssaan kun kotona ei enää asunutkaan se isoin, kolmas vauva jota olisi pitänyt hyysätä ja jonka takia joutui valvomaan öitä.
Usko pois, en minä yksinhuoltajaksi haluamalla halunnut. Naimisiin mennessäni kuvittelin että tunnen miehen tarpeeksi hyvin ja se liitto kestää ja se "idyllinen ydinperhe" pysyisi aina. Ja paskanmarjat! Mistä kukaan voi tietää miksikö se kumppani muuttuu ajan mittaan, luulisipa tietävänsä ja tuntevansa hänet kuinka hyvin tahansa ja vaikka seurustelisi 20 vuotta ennen naimisiin menoa ja lasten tekemistä.
Äitini on elänyt aviohelvetissä psykopaattinarsistin kanssa kohta 43 vuotta, ja sanoikin että ikinä et opi tuntemaan puolisoasi täysin, aina löytyy uusia piirteitä vuosien mittaan ja ihminenkin muuttuu. Nuorena ja kokemattomana äitini ei ymmärtänyt että isäni on vinksahtanut juoppo...
Nykyään elän onnellisessa uusioperheessä avomieheni (josta muuten tulee aviomieheni viikon päästä) ja kolmen lapsemme kanssa, ja jaksan uskoa tulevaisuuteen. Olen vanhempi ja kokeneempi kuin ensimmäisessä liitossani ja panostan itsekin tähän liittoon kaikkeni enkä tee itse samoja virheitä kuin aikaisemmin. Lapsemme ovat onnellisia ja tasapainoisia, kodissamme ei riidellä ja tapella, eikä lasten tarvitse katsella humalaista isäpuolta. En tosin voi olla varma etteikö ajan mittaan tule ongelmia, mutta lähtökohta on nyt ihan toinen!
Muuten, exäni on uusissa naimisissa ja heillä on pieni vauva. Uusi vaimo oli pari viikkoa sitten pistänyt jyrkän ukaasin että jos ei ryyppääminen vähene niin kantapäät ovat vastakkain hyvinkin pian. Ex ryyppää KAIKKI vapaa-ajat jotka voisi viettää perheensä kanssa, aamusta iltaan. Työnsä vielä hoitaa toistaiseksi, mutta ihmettelee varmaankin miksi kaksi vanhempaa lasta eivät halua tulla heille kuin kerran parissa kuukaudessa..ja silloinkin vain pikkusiskoa katsomaan...Ei käy kateeksi uutta vaimoa!!!
Lueskelin tässä tätä aloitusta ja sen jälkeen näitä vastauksia ja nyt ihmettelen, minkä valheen aloittaja kirjoitti viestiinsä? Mitä epätotuuksia se sisältää?
Minä en löytänyt yhtään.
Täällä joka palstalla (jolla olen ollut) tulee aika ajoin näitä totuuksia julki, joko tutkimusten voimalla taikka muun tiedon. Tulee myös aina heitä, jotka haluavat totuuden kieltää, aivan kuin heillä olisi oikeus pitää totuus poissa julkisuudesta.
Jos nyt en ihan väärin ymmärtänyt, aloittaja juuri kummasteli sitä, miksi yh-lasten (eroperheiden) lasten pahoinvoinnista ei puhuta enempää. Miksi siitä on vaiettava? Jos tulkitsin sinua oikein, sinä haluat että siitä vaietaan, olisit siis potentiaalinen vastaaja kysmykseen. Mutta et kuitenkaan vastannut siihen. Mikset? Ketä loppupeleissä haluat suojella ja miksi? Et ainakaan lapsia. Itseäsi? Kavereitasi?
Tuosta kertomuksestasi sanon, oppikirjoista sitä lukematta, että se on vain sinun näkökulmasi asiaan eikä kata koko suhdettasi. Koko jutun idea on se, miksi juttu karkasi käsistä, eikä se, että mies alkoi juoda. Yhtä syyllistä ei yleensä ole, vaan niitä on kaksi. Toinen aloittaa ja toinen reagoi siihen. Molemmat yhtä syyllisiä.
Lisäksi se ei todista mitään siitä, miksi yh- ja uusioperheiden lapset voivat niin huonosti. Se oli VAIN sinun tarinasi, jolla yrität tässä taltuttaa totuutta, joka jostain syystä on kannaltasi hyvin kiusallista. Pelkäätkö kuplan puhkeavan?
"Nykyään elän onnellisessa uusioperheessä avomieheni (josta muuten tulee aviomieheni viikon päästä) ja kolmen lapsemme kanssa..."
Perheessä jossa ei koskaan ole ongelmia on jotain pahasti pielessä.
Luuletko että kukaan haluaa juoppoa ja väkivaltaista miestä, että kaikki ovat sitä jo suhteen alussa.
Mun mies oli hieno minua kohtaan aluksi, teki keikkahommaa ja ei siis oltu nokakkain joka päivä.
Arvasin ja sitten kuulinkin, että juominen on kuvioissa joka ilta, töitten jälkeen.
Lapsemme syntyi ja silloin hän hakeutui kotikulmille töihin.Ja jokailtainen tapa juoda alkoi kotonakin. Enkä minä tietenkään moista suvainnut, sanoin asiasta ja aloin hankkiutua eroon mikäli tapa ei lopu.Vähän aikaa oli kunnolla ja sitten taas repesi, niin repesin minäkin-lähdin lapsen kanssa pois, sillä hän humalapäissään alkoi uhkailla-tappaa minut ja lapsen jos jätämme hänet.
Kotona jouduimme kuitenkin olemaan ennekuin ero lopullisesti tuli, sitä edelsi niin kova pahoinpitely, että meni n.2kk ennekuin toivuin siitä.Hän tuli yhtenä yönä kotia ja alkoi repiä minua ylös,kivahdin haluavani nukkua ja silloin repesi...minua raahattiin tukasta,tuli nyrkkiä vatsaan,kasvoihin-potkuja selkään mahaan,hakkasi hengarilla päähän-lopulta olin tajuton! Luuletko että olisin tuollaisen hullun kanssa alkanut, mikäli viitteitä raivohullusta väkivallasta olisin huomannut??
Mielummin olen hengissä ja ehjä, yksinhuoltajakin kuin tuollaisen kanssa.Joo, tottakai halusin yksinhuoltajuuden ja tarpeen vaatiessa olisin vaatinutkin,muttei tarvinnut.
Syy eroon-tarvitaan kaksi? Minun syyni oli se että vaadin raittiin kodin-oliko väärin?
Voisiko tästä päätellä että pilasit miehesi? Samoin kuin tuo milla m.
Ekana miehet on hyvin kunnollisia, suorastaan ritarillisia ja sitten kun liitto alkaa niin jo alkaa äijän figuuri laskea kuin lehmänhäntä!
Mitäpä luulet? Mikä muu selittäisi näin täydellisesti asian?
Olin seurustelun alkaessa 17, hän 28 ja oli tapansa oppinut ennen minua, sitähän en tiennyt tuolloin.Pahoiksi puheiksi luulin vihjailuja,sillä minuun ei kajonnut ennekuin....
Pilaamista on vaatia kotirauha ja raittius?
Oletko alkoholisti? Ainakin puolustat holisteja ja väität että naiset tekee miehistä alkoholisteja ja hakkavia hirviöitä!!
Käyppä jollakin AA:n sivulla ja lue sieltä tietoa. Alkoholistit syyttää aina muita, vaikkei syy löydy kuin juopon päästä! Kukaan ei aja tai pakota juomaan! Ja jokainen lyönti on liikaa, luuseri lyö kun ei muuta puolustusta keksi!
"Perheessä jossa ei koskaan ole ongelmia on jotain pahasti pielessä. " - - Miten sä perustelet tuon väitteen ja mitkä sinä edes lasket ongelmiksi?! Niitä ei kai sitten ole alkoholismi ja sen tuomat monet ongelmat.
Pienet vastoinkäymiset ovat elämää, niitä en edes ongelmiksi sanoisi.Ongelmat on niitä jotka varjostaa pahalla tavalla perheen/omaa elämääsi.
Taidat ave.maria provosoida-onnistuit!
Syyllistyit kevyesti herjan laskuun. Lähdit arvioimaan minun pääni sisältöä. Etkä edes kyseenalaistanut sitä, vaan heitit suoran väitteen. Sen me käsittelemme muualla. Emme nyt tässä.
Alkoholisti en ole. Mutta en lioin usko, että kahden riitaan vain toinen on syyllinen toinen täysin syytön.
Onpa sinulle kummallinen ajatus, että muka alkoholistit juovat huvikseen! Tämä väite ei pidä paikkaansa kyllä juuri kenenkään kohdalla. Useimmiten pulloon tartutaan koska on paha olla. Tunnettu totuus on se, ettei murheet huku ja niiden sanpotaan oppivan uimaan mitä enemmän niitä yrittää viinalla hukuttaa.
Ymmärtämätön ympäristö ja lisääntyvät vaikeudet saavat tarttumaan pulloon yhä useammin niin miehen kuin naisenkin.
Oletko tavannut perhettä, jossa ei koskaan ole ongelmia? Siinä tapauksessa olet törmännyt kulissiperheeseen. Se ei tarkoita ettei niitä ongelmia olisi, niitä ei vain kerrota muille.
En provosoi.
Että ensin oli kunnollinen ja sitten ei. Ja sitten oli huono mutta ei uslkottu puheita. Joten miksi mennä idiootin vaimoksi ja lasten äidiksi? Sehän on melkoista hulluutta. Ja ketä siitä sitten syyttää? Sitäkö, joka on idiootti vai itseä, joka ei paljon parempaa älynlahjaa ole puolisonvalinnassa osoittanut?
Seurustelun alkaessa sain kuulla huonoja juttuja hänestä. En uskonut, luulin pahoiksi puheiksi koska en ollut joutunut häneltä huonoa kohtelua ottamaan.Vasta lapsen synnyttyä alkoi pahimmat puolet nousta esiin! Että näin.
Ihminen muuttuu vuosien varrella, alkoholi on piru joka tekee ennepitkää ihmisestä lopun,niinkuin huumeetkin! Ja sellaista elämää minä en katso.
Ave.maria, sinulla itselläsi on ongelmia kun olet noin rajoittunut ajatusmaailmaltasi.
Sinä. Et ymmärrä, että liitto sai miehen pahat puolet esiin. On nimittäin ihmisiä, jotka savat toisesta parhaat puolet esille ja niitä, jotka saavat vain huonot.
Tästä meillä kaikilla on esimerkkejä aivan varmasti. Jokainen ei sovi yhteen kaikkien kanssa. Miksi sitten edes yrittää.
Naisten tulisi pitää hieman vähempää kiirutta sen lapsen ja perheen kanssa. Jos mies ehdottaa lasta kuukauden seurustelun jälkeen, se ehdotus varmasti menee läpi. Sitten syytellään sitä miestä, kuinka se alkoi juoda ja kuinka se oli se, joka ehdotti.
Kyllä sillä asialla silti on toinenkin puoli. Se joka kaikkeen suostui. Ja se on yleensä se enemmän idiootti, sillä eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka suostuu...
Minusta ave.maria on hyvin fiksu. Aivan liian fiksu tälle palstalle. Näkee että hän lukenut ja kärttänyt muutakin kuin k...ia.
Pidempi liitto hänellä oli jo ennen minua.Olihan hän lähes 12vuotta vanhempi,joten siirrän taas syyn muiden niskoille.
Itseasiassa,nyt tiedän että hänen alkoholin käyttönsä alkoi jo 14 vuotiaana, joten terveisiä kotiin, joka sallii säännöllisen tai minkään alkoholin käytön lapsille!
poista osallisuuttasi oman lapsesi elämästä. Ja vastuuta sen turvaamisesta. Pitäisi olla aivan selvä asia.
Sinä valitsit hänelle isän. Eikä hän sinulle.
Aloittaja totesi näin:
" Olen mietiskellyt, miksi lasten psykiatrit eivät enempää puhu julkisesti siitä, kuinka yksinhuoltaja- ja uusioperheissä on erittäin paljon vakavista henkisistä oireista kärsiviä lapsia. Minkä takia ei voisi puhua asiasta suoraan ja kaunistelematta? Ketä sillä suojellaan ja miksi? Lasten etu pitäisi olla ensisijainen tavoite."
Vaikka kirjoituksen tarkoitus oli ilmeisemmin puhua avioerolapsista, minusta tuo aloitus antoi aihetta kommentoida myöskin yh-ja uusioperheitä, ja siksi toinkin oman näkemykseni ja kokemukseni esille, että ei se kuule aina noin mustavalkoista ole. Minusta on turha hehkuttaa ns. ydinperheitä jos puitteet niissä ovat huonot, monta kertaa uusioperheessä asiat ovat paljon paremmin.
Huomaa kyllä kuinka suppea ajatusmaailma sinulla on, ja muutenkin minusta vaikuttaa siltä että osui ja upposi eli taisit tunnistaa itsesi exästäni, siksi olet niin puolustuskannalla kärkkäine mielipiteinesi.
En ole kieltänyt "totuutta", mutta karsastan tuollaisia yleistyksiä asioista varsinkin sellaisten taholta joilla itsellään ei ole minkään valtakunnan kokemusta asioista. He puhuvat vain olettamusten perusteella, ja ovat sen nojalla valmiita tuomitsemaan kaikki.
En ole myöskään vaikenemassa mistään asiasta, on totta että monilla lapsilla on paha olla mutta sitä tapahtuu yhtälailla ydin-,uusio-, kuin myös yh-perheissä, mutta mitään noista ei voida järjellä ajatellen nostaa sieltä enemmän esiin.
Voithan sinä ajatella asian niinkin, että minussa oli osasyy siihen miksi ex alkoi juoda enemmän. Sinun mielestäsi kun siihen tarvitaan aina joku syy, ja väittämäsi perusteella minä aloitin ja mies alkoi juoda pahaan oloonsa... voi vee, en paremmin sano! Mies joi sen takia kun ON NIIN KIVA OLLA KÄNNISSÄ! Meillä itse asiassa meni tosi hyvin, mutta siinä tein ainakin virheen etten jaksanut enää katsoa kännistä äijää sökeltämässä ja pistämässä kaikki rahat kurkustaan alas.
Olinpas huono vaimo, voi sentään...ajoin miehen juomaan vielä enemmän! Ei ne alkkikset aina siihen juomiseen syytä tarvitse, heillä vaan menee elämänarvot hieman väärään järjestykseen juomisen takia,"kun se vaan nyt sattuu olemaan niin kivaa", sitten itketään omia töppäyksiä kun on liian myöhäistä niinkuin exäkin teki. Kyllä, itki ja halusi takaisin mutta ei luvannut siinäkään vaiheessa vähentää juomistaan. Mitäs se sinulle kertoo, arvon kotitekoinen psykologimme?
Ja annapas analyysisi sitten siitäkin, miksi exä juo nykyään vieläkin enemmän vaikka menettää kohta toisenkin perheensä? Kyllähän sinä tilastotietoja tutkimalla löydät syyn siihenkin puolustaakseni viinaanmenevää ressukkaa, sehän on selvää.
Loppusanoiksi voisin vielä lisätä, että älä lisää toisten kirjoituksiin omiasi, kuten minun: Kun kerroin eläväni nykyään onnellisessä uusioperheessä, vastasit että "Perheessä jossa ei koskaan ole ongelmia on jotain pahasti pielessä"
Missä kohtaa ilmaisin ettei meillä ole koskaan ongelmia? Perhe jossa niitä ei ole, ei todellakaan ole ihan normaali, ja kyllä meilläkin ongelmia on ollut ja tulee olemaan, mutta noin yleisesti ottaen perheemme on onnellinen jota ainakaan kukaan juoppo ei ole pilaamassa! Onnellisuus on sitä, että perheenjäsenet rakastavat toisiaan, koti on turvallinen, hyvä paikka elää ja kaikilla on hyvä olla. Minä suojelin lapsiani viemällä heidät pois sellaisesta kodista, jolla ei ollut tarjota mitään näistä!
Ps. kuka vaikenee ydinperheiden ongelmista, jotka aiheutuvat väkivalta-,alkoholi-ym.päihdeongelmista? Ei niistä niin paljon puhuta kuin yh-ja uusioperheistä, vaikka uskallan väittää että ongelmia niissäkin on ja laajemmin mitä osataan edes kuvitella!
ehjä ydinperhe on paras.
On sinulta hyvin säälittävää ja omituistakin että mollaat ydinperhettä, jonka ehkä kohta olet itse perustamassa. Miksi sinä menet naimisiin ja saat ehkä vielä lapsia miehesi kanssa, jos yksinhuoltajuus on lapsillesi parasta? Vai teetkö sen ainoastaan omien mieltymystesi takia?
Tässä ei nyt nähdä metsää puilta, eli sitä, miksi kirjoitin jutun. Ei ole lapsen kautta ongelma, jos hän elää ydinperheessä, se perhemalli tuottaa kaikkein vähiten prosentuaalisesti ongelmia, lapselle. Mutta samoin ei ole yh eikä uusioperheen laita.
Ei tälle voi mitään. Se on niin.
Mutta pointti:
Miksi siitä ei puhuta?
Ydinperheessä on samallalailla alkoholismia,huumeita,väkivaltaa,pedofiliaa,uskottomuutta,perversioita,alistamista,uhkailua,kiristystä jne.jne. kuin muuallakin.
Mies,nainen,lapset-sekö tekee kuviosta hyvän?ja ehjän? Ydinperheiden sisällä kiehuu paljon ikäviä asioita,niitä salaillaan,pidetään kulisseja.
Siitä ei olekaan kyse.
Sitä on tässä kärsivällisesti yritetty selittää, monen nimimerkin voimalla, mutta ei mene jakeluun, ei sitten millään, ainakaan sinulle.
En ymmärrä, miksi jankutat noista ydinperheitten kuvitelluista ongelmista. Kun niillä ei ole minkään valtakunnan väliä siinä yhteydessä, missä tässä nyt on keskusteltu. Jokainen eronnut yyhoo on ollut ydinperheessä. Joten unelmissa se on ollut jokaisella ja siihen on tähdätty. Katkeruus saa sittemmin vallan eikä mieli suostu ymmärtämään, että suurimmalla osalla on täysin onnellinen lapsuus/avioliitto, ilman eroja ja toisen vanhemman eron kautta menetystä.
Perhemalli ei ole lapselle paras mahdollinen, jos puhutaan yksinhuoltajuudesta. Ydinperheen ei ole todettu samalla tavalla perhemallina olevan lapsille uhka/riski, niin kuin yksinhuoltaja- ja uusioperheen on todettu olevan. Se on yksi uhka noiden muiden joukossa. Ja sitä ei ole ydinperheessä.
Ymmärrätkö?
En tiedä tarkkaan, mutta luulen, että olemme joskus keskustelleet tuolla aborttipalstalla. Muistaakseni siellä kerran puolustin raivokkaasti erästä Milla.M:ää. Ja rekattu nimi se oli. Lietkö sama? :)
No ei sillä mitään väliä. Mutta jäin tässä miettimään, että mitä vastaan tässä nyt oikein olet? Sitäkö, että yksinhuoltajuus olisi riski lapsen kehitystä/kasvua silmällä pitäen?
En tiedä asiasta kovin paljoa, mutta sen mitä olen asiasta lukenut, se tosiaan on riski. Samalla tavalla kuin kaikki muutkin syrjäyttävät tekijät. Yksinhuotajuuteen kuuluu hyvin usein köyhyys (elämä köyhyysrajalla). Sen myötä syrjäydytään ja siitä on hyvin vaikea päästä eroon. Sen lisäksi vielä syrjäytymisen on todettu jopa periytyvän.
Minä en lähde miettimään sitä, mikä on kenenkin avioeron aiheuttanut. Se on turhaa, ja luulisi teidän muidenkin sen tajuavan, ettei täällä puhuta kenestäkään henk.koht. Silti vastauksia aina perustellaan omilla kokemuksilla ja saadaan aiheesta näin henkilökohtainen. Se on ikävää sekä aloittajan että vastaajien kannalta. En ymmärrä, miksi se oma napa aina onkin tiellä näiden asioiden sisäistämisessä.
Ihan ensin on sanottava, että sinäkään et ole asiaa ymmärtänyt, mitä tässä ketjussa on haettu. Sen kertoo viimeinen kappale viestistäsi. Ei ole ollut kyse siitä, että ydinperhe olisi ongelmaton vaan siitä, että ydinperhe itsessään ei ole uhka lapselle, kuten yksinhuoltaja- ja uusioperhe ovat. Ydinperheessä ei ole avioeroa eikä yhtä väsynyttä huoltajaa (kuten olette kertoneet täällä). Ei liioin matkalaukkuelämää taikka alati vaihtuvia läheisiä ihmissuhteita.
Ihan loogista tuo on. Kukaan ei ole edes väittänyt, että ydinperhe olisi ongelmaton. Näitä ongelmia joita esiintyy ydinperheissä, esiintyy kyllä yksinhuoltajissa ja uusioperheissäkin. Vielä sen päälle, että se perhemallikin on uhka.
Suurin osa avioliitoista pysyy kasassa ja ihmiset sen sisällä ovat onnellisia. Se nyt kuitenkin vielä on näin.
Ydinperheessä jossa faija dokaa ja riekkuu vieraissa naisissa, ehkä mutsikin kostoksi käy nostelemassa helmoja muualla-siinäkö ei ole vikaa.Ah, ydinperheen ihanuutta.
Ydinperheellä taas tarkoitetaan lapsiperhettä, avo- tai avioliittoa, jossa kaikki lapset ovat yhteisiä eikä kumpikaan vanhemmista ole ollut aiemmin naimisissa.
Mikä tässä ydinperhe sanassa viehättää näitä aaveita ja kerttuja?
Kyllä se yksinhuoltajaperheen äitikin voi riekkua helmat ylhäällä kylillä ja isä dokata...Ah sitä ihanuutta vielä sen päälle, että koko malli on riski jälkikasvulle, vaikka ei riuttaisikaan kylillä taikka faija ei dokaisi...
Niin. Mikä siinä ydinperheessä niin on viehättänyt? Miksi se on pitänytkin perustaa?
joka on eronnut parisuhteestaan on myös viehättänyt sinua.
se ei ole aaveitten eikä kerttujen vika ettet sinä sitä saanut toimimaan.eikä kenenkään muunkaan.vapaaehtoisesti sä sen perustit.
jotta,mikä siinä ydinperheessä niin viehätti?
Avioerojen määrä on kokoajan kasvanut! Viime vuonna avioeroja oli lähes 13 500, siihen päälle avoerot! Viime vuosina avioerot ovat vain lisääntyneet. Vuonna-85 luku oli alhainen 9064.
Huippu oli vuonna -95 14 025 ja taas mennään kasvusuuntaan.Naimisiin mennään kaiketi kevein perustein-eikö avioliitto merkitse mitään?
Laitoin vain tämän määritelmän.
Mikä ei pidä paikkaansa???? En ole sanonut MISSÄÄN että avioerojen määrä olisi vähentynyt! Kai tuon nyt tietää kaikki muutenkin!
Sen sijaan solmituista liitoista suurin osa jää voimaan.
Jos sinulla on selvitys avoeroista lukisin mielelläni, sillä tähän asti niistä ei ole saatu mitään tietoja.
Olen jo aikuisen lapsen äiti, toinen lapsi 14 vuotias. Saman miehen kanssa on jo iäisyys tullut kättä väännettyä, ei ihan ruusuista ole tämä "ydinperheenkään" elämä aina.
Lähellä eroakin olemme käyneet, se olikin painajaismaista aikaa! Se selvisi ja on kuitenkin kipeä joskin haalistunut muisto.En lähtisi eroperheitä kuitenkaan tuomitsemaan.
Noin puolet solmituista liitoista ovat hajonneet,sekö on suurin osa?
Tuntuu vähän hullulta, että tässä vähän jokainen on ymmärtänyt homman aivan väärin.
Ei ollut kyse mistään ihmeen tuomitsemisesta vaan siitä tosiasiasta, että on olemassa erilaisia riskejä, jotka pahimmiillaan, yleensä kun niitä on monia kerrallaan, aiheuttavat lapsen vakavia mielenterveysongelmia.
Ehkäpä siitäkin, miksi parisuhteessa on niin vaikeaa nykyisin, ja että miksi asioita ei selvitetä kun niitä ongelmia ilmenee. Tuo oli omaa arviotani.
Ap. aihe oli mielestäni ihan ok, valitettavasti sen pilasivat monet/pari älykääpiötä, joiden järki ei riittänyt ymmärtämään aihetta. Sen lisäksi voimakas torjunta, joka ei ollut missään suhteessa täysin asialliseen aloitukseen.
Jos asioita ei kykene käsittelemään objektiivisesti, ollaan kyllä hukassa.
Ei erot ole kasvussa vaan hitaassa laskussa kertoo upouusi ennakkotieto Tilastokeskukselta. Tässä linkki, sillä muutenhan sinä jänkkäät taas vastaan:
http://www.naimisiin.info/haalehti/art32.html
Mistä puolet on päätynyt avioeroon?
että yksinhuoltajaperheitä on puolet perheistä?
Olet voinutkin olla jossakin asiassa samaa mieltä kanssani ja varmaan puolustellutkin jossakin toisessa keskustelussa, mutta eihän se sitä tarkoita että meidän pitäisi kulkea käsi kädessä ja olla kaikista asioista samaa mieltä, eihän?:)
Kyllä minä yhä edelleen väitän ettei yh-tai uusioperheessä eläminen ole sen suurempi riski lapselle kuin ydinperheessäkään eläminen. Olenhan itse kasvanut ydinperheessä joka on ollut kaukana onnellisuudesta, sekä olen itse perustanut ydinperheen, eronnut, ollut yh muutaman vuoden ja nyt elän uusioperheessä. Miksi puhuisin paskaa asiasta josta minulla on omakohtaista kokemusta?
Ja minusta on ihmeellistä miksi jonkun väittämiä ei voisi eikä saisi vastustella (=antaa toisenlaista näkökantaa ja kumota ne) kertomalla omakohtaisia kokemuksia, sillä ne heti teilataan kättelyssä raivokkaana päällekäymisenä siksi että se kolahtaa mukamas jollakin tavalla.
Ja jokaisen pitäisi ymmärtää se, että yleensä keskustelu kuin keskustelu leviää kuin Hujasen paska eikä kohta kukaan enää muista mistäs sitä alunperin puhuttiinkaan...eikös keskustelun tarkoitus ole avartaa näkökulmia eikä jankuttaa yhtä ja samaa?
Ja hei, kyllä minä ymmärsin mistä alkuperäisessä viestissä puhuttiin. Ja ilmaisin itseäni siten, että en ole samaa mieltä noista väittämistä. Siitä tämä poru.
sinulta on nyt ytimet ja uusiot menneet sekaisin. Mnä EN ole perustamassa ydinperhettä, se ei näet ole mahdollista koska minulla on kaksi lasta edellisestä liitostani ja yksi nykyisen mieheni kanssa. Me olemme siis uusioperhe josta ei varsinaista ydinperhettä saa tekemälläkään. Enkä ole väittänyt yksinhuoltajuuden olevan parasta lapsilleni AINA, se oli parempi vaihtoehto silloin kun erosin miehestäni. Nykyinen, ehjä uusioperhe on parasta mitä meillä on koskaan ollut, ja sen haluan pitääkin jos vain mahdollista.
Tilastokeskuksen sivulta!
Aluksi haluan sanoa, että en ole juuri koskaan kenenkään muun kanssa samaa mieltä, kuin niiden joiden on tiedot pätevät yleismaailmallisesti. Puhumattakaan että tekisin sen nimimerkin perusteella! Tuntui jotenkin hassulta että tod. olisit se sama Milla, sillä ainakin silloin tietosi olivat hyvin loogiset ja tieteen kannalta eksaktit. Mutta näin ei ole nyt. Ehkäpä et silloin puhunutkaan omasta kokemuksestasi vastoin parempaa tietoa. Ehkä siihen ei ollut silloin tarvetta, niin kuin nyt. Näkökulmasi oli laajempi, ei noin riivatun ahdasmielinen!
Ja taas toit oman elämasi palstalle! Miksi? Minä ainakaan en ole siitä kiinnostunut tippaakaan. Minulle on aivan sama oletko elänyt ydinperheessä taikka oletko yh vai uusioäiti ties monettako kertaa. Sekin on minulle aivan yhdentekevää, millä tavoin koet nämä toisistaan hyvin paljon poikkeavat perheet - omalta kohdaltasi. Mutta sitä en jaksa ymmärtää, miksi minun pitäisi uskoa sinun omaan kokemukseesi enemmän kuin asiaa tutkineisiin tiedeihmisiin ja tutkimuksia tehneisiin henkilöihin? Pitäisikö nyt asiantuntijoiden muuttaa tietojaan ja esim. poistaa kaikki yksinhuoltajien ja uusioperheitten lapset pois psyk.hoidoista? Mitä he siellä tekevät, kun on koko ajan hoidettu vääriä potilaita? Vaaditko tätä?
Hulluja ovatkin kaikki ns. ydinperheitten lapset (oman mainitasi mukaan SINÄ mukaan lukien ja osa lapsistasi ehkä vielä) ja mainitut perhemallit (yh ja uusio) tuottavat maailmaan pelkkiä hyvälahjaisia neroja, joilla ei ikinä ole ongelmia. Koska Milla.M. näin sanoo. Onko sitten hyvin? Kuinka suuressa valheessa haluat elää ja kuinka suureen valheeseen haluat pakottaa tämän maailman lapset? Joka asiasta ei voi olla viittä miljoonaa eri totuutta, vaikka näytkin näin uskovan. En vain ymmärrä sitä, miten ydinperheen idiootista tulee nero, pelkällä perheen ja puolison vaihdolla? Mutta sinä ilmeisesti tiedät, joten kuulisin mielelläni faktat tästäkin.
Omakohtainen kokemus ei todista mitään tiedettä vääräksi, se voi todistaa ainoastaan, että poikkeus löytyy. Ei muuta. Mikäli se kokemus on totta, sitähän me täällä emme voi tietää, puhutko lämpimiksesi saadaksesi olla eri mieltä, vai onko taustalla todellinen kokemus. Mutta et myöskään pysty todistamaan millään teesillä, että yksinhuoltajuus on lapsen kannalta etu, verrattuna hyvään ydinperheeseen. Siitä olen aivan varma. On epäoikeudenmukaista verrata ongelmaista perhettä ongelmattomaan.
Jos otamme nyt tasavertaisen esimerkin - kaksi perhettä ydin- ja uusioperheen (mol. kaksi vanhempaa). Molemmissa asiat hyvin (ei mitään päihteitä, eikä perversioita) on silti uusioperheellä liuta ongelmia, lapsen kannalta: avioero (ero toisesta vanhemmasta), uudet ihmissuhteet (isä- tai äitipuoli, sisarpuolet ja mahd. uuden puolison lapset), etävanhemman tapaamiset, jotka nekään eivät aina ole ongelmattomia, ja jos ne toimivat, lapsi muuttaa määräajoin toiselta toiselle, vaikka vain viikonlopuksi, raskasta hänelle. Puolisoitten kannaltakin esiintyy avioeroista monenlaista häiriötä/haittaa, nimenomaan entisten puolisoitten takia, taikka sitten lasten ja ex-puolisoitten takia.
Näistä mitään ei ole ydinperheessä. Ei mitään. Ja muista että aloituksessa nimenomaan sanoin, että KUMMASSAKAAN perheessä ei ole sisällä mitään ongelmia ihmisten >välillä
tai joudut edesvastuuseen sanoistasi vielä. Olisiko paikkasi jollakin muulla palstalla. Tämä palsta on arjelle, ei tieteelle omistettu. Sosiaalipsykologinen tutkimuskin nojaa ihmisten kokemuksiin.
On myös laittomuus, josta joutuu edesvastuuseen. Ihan vain tiedoksi.
Sinä et siis ymmärrä vieläkään, että ei minun tarvitse olla sinun kanssasi samaa mieltä jokaisesta asiasta, eikä sinunkaan minun kanssani. Meillä voi olla eri näkemykset monestakin asiasta juuri siksi, että joitakin mielipiteitä tukee oma kokemus, jotkin asiat ovat taas pelkkiä mielipiteitä siksi että ne vaan ovat muotoutuneet elämän varrella sellaisiksi. Siksi näitä näkemyseroja syntyy, mutta sitäkään sinä et siis ymmärrä. Muilla ei saisi olla omia mielipiteitä lainkaan. Epäilet minun olevan ehkäpä joku "muu Milla.M", mutta pahoittelen, olen lähes alusta asti ollut keskustelupalstoilla samalla nimimerkillä. Ja valitan, minun periaatteisiini ja mielipiteisiini ei vaikuta se mitä tiede ja tutkijat (tai ylipäätään kukaan muu) näistä asioista sanovat, silloinhan mielipiteet eivät olisi omiani vaan antaisin toisten vaikuttaa niihin! Tilastot ovat tilastoja, ei ne kerro täyttä totuutta siitä kuinka asiat todella ovat. Vai onko teillä tai meillä käynyt joku tilastotieteilijä kysymässä kuinkas teillä oikein menee? Ei varmaankaan. Ei ole kuin murto-osa tapauksista, ja se ei silloin voi olla realistinen näkemys. Tämä on verrattavissa Gallupeihin:Jos jonkun Gallupin mukaan suurin osa suomalaisista syö aamiaiseksi kilon raakoja munia, allekirjoitatko siis sen että sinäkin teet niin koska tilastot sen niin kertovat??
Muutenkin sinä kärjistät kaikki sinun mielipiteistäsi poikkeavat asiat ihan ihmeellisesti, ja koska tukeudut täysin siihen mitä pelkkä tiede sanoo, sinulle ei nähtävästi eletty elämä merkitse mitään. Surullista, jos elät omaakin elämääsi pelkän tieteen valossa eikä sinulle ole tärkeää omat kokemuksesi, varsinkin jos ne poikkeavat tutkimustuloksista.
Ihmettelen suuresti, miksi nostat niin kamalan mekkalan siitä, että jos jostakin asiasta keskustellaan, ei kukaan kommentoijista saisi kertoa omista kokemuksistaan? Miksi? Eikö sekin ole asioiden ja näkökantojen avartamista, että asioista puhutaan ja niitä tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, eikä pelkästään pureuduta TIETEEN JA TUTKIMUSTEN perusteisiin!
Sitäpaitsi jos sinua ei kiinnosta tähän keskusteluun liittyvät kirjoitukset, kokemukset tai ylipäätään toisten mielipiteet niin miksi ihmeessä vaivaudut tuhlaamaan viisaita ajatuksiasi täällä ollenkaan?? Jos et ole valmis keskustelemaan asioista laaja-alaisemmin vaan jumiudut kirjatietoihin, niin turhaan me täällä riitelemme. Minä en jaksa ainakaan. Sinä jopa väänsit sanomiseni niin, että väitän yksihuoltajuuden olevan hyvää ydinperhettä parempi vaihtoehto! No en todellakaan niin ole väittänyt, vaan että yksinhuoltajuus on parempi silloin JOS ydinperheessä asiat ovat tosi huonosti.
Juuri sinunlaistesi "tutkijoiden" ja virkaintoilijoiden vuoksi (joilla on se oma mustavalkoinen maailmankuva) lähes aina tarraudutaan tutkimaan kuinka huonosti voivatkaan lapset niissä yh- ja uusioperheissä, kun se nyt vaan on niin. Ongelmia etsitään ja löydetään vaikka väkisin, kun se nyt vaan on tilastojen mukaan niin! Samaan aikaan jonkun ydinperheen lapsi voi huonosti ihan oikeasti, mutta eihän se voi nyt niin mennä kun siinä perheessä on kaikki niin hyvin, tila-auto, omakotitalo, molemmat vanhemmat töissä ja mikä tärkeintä:sehän on ydinperhe!
Nyt on niin, että en minä halua sinun olevan samaa mieltä kanssani. Mistä sulle tämmönen käsitys jäi? Mutta siitäpidän kiinni, etten ole yhtään enempää väärässä kuin sinäkään, sillä perusteella että sinulla on asiasta toinen kuva tai omakohtainen erilainen kokemus. Ja nyt puhutaan asiasta yleisellä tasolla. En laskeudu keskustelemaan sinusta. En. Millään psyk.osastolla hoidettavalla yh:n lapsella ei ole mitään hyötyä siitä, että sinulla ja lapsillasi ei ole mitään hätää! Häntä tulee auttaa, ja onneksi on heitä jotka sen tekevät, sillä kuka näitä vaurioita muuten korjaisi? Jos tämä ei-mitään-hätää-malli ylsitetään kaikkiin yksinhuoltajiin, kaikki jäävät vaille hoitoa. Asiaa ei oteta riskinä. Sillä seurauksella, että asia vain pahenee.
Matka itseen kannattaa, Milla. Se on rikas ja antoisa matka, vaikka se ensin loukkaa.
"No en todellakaan niin ole väittänyt, vaan että yksinhuoltajuus on parempi silloin JOS ydinperheessä asiat ovat tosi huonosti. "
- Kahdesta pahasta pienempi - totta. En väitä vastaan. Mutta ei se silti nouse sellaisen perheen ylle, jossa ei ole mitään ongelmia. Se, että vaihdetaan ongelmat toisiin, eivät poista niitä, ellei niitä sitten tiedosteta ja ymmärretä, mistä ne johtuvat. Olen ymmärtänyt, että tätä tiedonvälitystä sinä et hyväksy. Olenko oikeassa?
Hei vielä eräs korjaus, en usko gallupeihin. En minkäänlaisiin. Ne ovat epäluotettavia ja manipuloitavissa. Mutta tapahtuneiden tosiasioiden perustteella kootut tiedot, kuten potilastiedot, ovat faktaa. Jos nämä tilastot osoittavat että 90 % suomalaisista oksentaa aamuisin ruokansa, koska ovat syöneet pelkkiä kananmunia, uskon, että näin on suurimmalla osalla. Vaikka itselläni ei olisikaan.
Itse en ole sellainen, että lukiessani tuollaisen tiedon, kirjoitan heti kaikkiin valtakunnallisiin julkaisuihin, että tilastot puhuvat paskaa, sillä MINÄ en syö kananmunia...
Ja vielä eräs seikka. Vaikka turhaa tämä on. Lapsia ei hoideta perhemallin mukaan, vaan oireiden mukaan. Jos lapsi oireilee hänet tulee hoitaa, sillä tavoin, joka tehoaa parhaiten. Ja silloin tulee kyseeseen lapsen kokemusten kartoitus, syyn selville saamiseksi.
Ei mulla muuta. Kyllä sä ymmärrät, et vaan anna periksi.
Syyttele rauhassa. Ymmärrän, että pahaa oloa on kiva purkaa siihen joka on suojattomin.
En ole siihen enenkään kaatunut, enkä kaadu nytkään.
Joten siitä vaan. :D
Joo. Ennen vanhaan sitä ei erottukkaan ihan noin vain. Miksikö?
Ensinnäkin se oli suuri häpeä.
Vaikka nainen olisikin halunnut erota, ei ollut nykyisen kaltaisia sosiaalisia etuja ja tukia. Milläs äiti olisi katraansa elättänyt??
Jos nyt sattui että ukko tuli kännissä riehumaan, niin eiku pentu katraan kanssa vaikka yönselkään ja naapuriin turvapaikkaa hakemaan.
Ei ne avioliitot ennenvanhaankaan olleet sen parempia kuin nykyäänkään. Se vaan oli pakko kestää, kun ei muuta vaihtoehtoa ollut.
Eikä pojista tullut isäänsä kummempia.
Se oli koulukurikin kovempaa, eikä joka oikusta oltu psykiatrin juttusilla. Sieltä ne on lähtösin nämä nyky isienkin ongelmat.
Kun yh-äidit kasvattaa pojat, niin tälläset ongelmat jää pois. Pojista tulee naisia ymmärtäviä mukavia miehiä ja pehmo isiä.
Että lasten ongelmat (joista tässä nimenomaan puhuttiin) ovat moninkertaistuneet. Lasten psykiatrinen suorastaan pursuaa potilaita, jopa enemmän kuin koskaan ennen. Joka vuosi lyödään uudet ennätykset tällä kyseenalaisella saralla.
Olen myös kuullut, että varhaiset häiriöt vuorovaikutuksessa vammauttavat lasta henkisesti. Samoin yksinhuoltajuus on todettu riski. Mutta jostain ihmeen syystä näistä vaietaan ja haluataan vaieta ja annetaan siinä samalla lasten kärsiä.
Minä suuntaisin kyllä nyt katsetta siihen lapseen.
Yh-äiti ei kasvata minkään mittapuun mukaan yhtään sen parempaa lasta kuin muutkaan äidit. Kauheaa itsesi kehumista pidät. Hyi! Ja jos yksi jää pois tukku muita tulee tilalle, joista siis ei saa puhua...
Miksi muuten vain yh-äidit? Mites isät? Ihan paskoja?
Sekö on hyvä jos kasvaa pelon ilmapiirissä,mutta kuitenkin 2 vanhempaa? Yhn lpset voi olla tasaisempia kuin paskan kulissiperheen väräjävät sielut.
Niin tässä aloitukseesa ei ollut ollenkaan kyseessä vertailu edes. Vaan se, miksi yh/uusio-lasten pahoinvoinnista ei puhuta. Se oli aihe.
Pysy siinä.
aiheuttaa myös kulissiperheen perhehelvetissä eläminen!
Mutta tämä ei ollut aloituksen aiheena. Sen kaltainen aloitus olisi kuulunut jonnekin muulle sivulle kuin yksinhuoltajiin...
Mikä siinä nyt on niin vaikea ymmärtää? Jos haluat keskustella ydinperheitten ongelmista, mene vaikkapa kasvatussivulle. Taikka äitien juttuihin. Ja varmasti niitä löytyy muitakin, joissa on enemmän kahden vanhemman perheitä kuin täällä.
Vai pönkitätkö huonoa itsetuntoasi?
juontavat juurensa siitä kamalasta parisuhteesta, mistä tässä moni on puhunut. Vaikka joutuisi elämään ns. pienen aikaa ydinperhe-helvettiä, niin yh korjaa sen aiheuttamia traumoja usein vuosikaudet, ei aiheuta niitä.Traumat ja paha olo tulevat esiin vasta, kun on turvallista näyttää tunteensa ja olonsa. Kriisin keskellä vain yritetään selvitä päivästä toiseen hengissä.
Entä se parinvalinta, josta aloituksessa myös oli puhetta? Miksi se niin usein epäonnistuu? Eikö ihmiset tunne itseään?
Pitäiskö säätää lailla aika, jona ei saisi solmia vielä sitovaa liittoa? Pitäisikö eroaminen tehdä vaikeammaksi jotta myös avioliittoa harkittaisiin kauemmin?
Vastauksista, joita sain, on pääteltävissä, että ainakin nämä vastaajat (jotka minulle vastasivat) ovat täysin keskustelukyvyttömiä yksilöitä.
Todella vakavaksi vetää. Vanhempia olette.
En yhdessäkään lauseessa haukkunut ketään, vaan pysyin hyvin tiukasti asialinjalla ja vastaukseksi saan kommentteja joissa pohditaan jopa sukupuoltani! Mitä hiivatin merkitystä silläkin on asian suhteen?
Ette siis halua keskustella aiheesta, mikä on yh:n elämässä pielessä sillä tavoin, että se vaikuttaa lapseen? En nyt lähde kysymään siihen syytä, mutta kuvittelen sen johtuvan välinpitämättömyydestä.
En kirjoittanut nimellä kenestäkään (kuten täällä vakituisilla näkyy olevan hyväksyttynä tapana) en yleistänyt mitään enkä ketään vaan esitin pääasiassa kysmyksiä, joihin olisi ollut helppo vastailla. Mutta ei sitten. Torjuminen on alkeellinen selviytymiskeino, mutta ei kovin viisasta, kun kyseessä on oman itsensä tunteminen.
Mulla ei ole mikään pielessä.Oli helpotus kun äiti potkaisi faijan pihalle! Faijan aikana kaikki oli p....kaa.
Olisko elämäsi ollut kurjempaa onnellisessa ydinperheessä?
En tosiaan tiedä mihin faijaa olisi tarvittu? Äidille se oli ihan sika, ei kyllä meitä lapsia lyönyt ym.mutta kyllä sitä hävetä sai.
Äiti on vanhanajan ankara kasvattaja ja piti meidätkin ruodussa, ei siis hilluttu keskenkasvuisina pitkin kyliä.Arvot ja moraalin opetti meille, kuin paljon muuta järkevää.
Meiltä ei puuttunut mitään, matkustelimmekin loma-aikoina ja aina oli hyvin.Faijan aikana sai aina pelätä, milloin se tulee ja kuinka räyhänä.Ei, en ole osannut isää kaivata.Helpotus ja autuus tuli kun hän poistui elämästämme.
Uutta miestä äiti ei ikinä ottanut, hänen ajan ihminen ei eron jälkeen juossut helmat hampaissa miesmetsällä...Nyt hänellä on ikää jo yli 70.
vaan sitä olisiko elämäsi ollut kurjempaa onnellisessa ydinperheessä?
Enpä tiedä kun en ns.ydinperheessä asunut.
Vaan mistään en paitsi silti jäänyt.Paitsi riidoista.Sain tuntea olevani turvassa ja huolehdittu,kiitos rakkaan mummelin.
ei olekaan mitään tietoa siitä, mistä olet jäänyt paitsi.
Sitähän minäkin. Mutta ihmettelen kyllä heitä, jotka eivät päivääkään ole onnellisessa ydinperheessä eläneet ja silti on otsaa tulla sanomaan, että yyhoolla on kaikki paremmin!
Ja muistaa kyllä tarviis sekin, että yyhootkin ovat tavoitelleet sitä ydinperhettä. Lukuunottamatta niitä, joille on tehty yksinäisen naisen keinohedelmöitys. Se, miksi sitä perhettä ei ole, se on moninainen asia.
Tiedätköhän, miten UUVUTTAVAA on ottaa täysin yksin täysi vastuu kahdesta lapsesta 24h/vrk/ympäri vuoden?
Erottuani alkoholistimiehestäni 8 v sitten olen yrittänyt. Yrittänyt olla sekä äiti että isä kahdelle rakkaalle lapselleni. Ilman tukea juuri milloinkaan. Isänsä kuolema myöhemmin ei todellakaan ollut helppo asia meille.
Ennenkuin ihmettelet, osallistupa LÄHELTÄ muutaman yksinhuoltajan arkeen. Voisi ihmettely karista. Ikävää on, että lapset erosta kärsivät. Joskus se vain on ainoa ratkaisu, kuten omassa tapauksessani, jossa työtön alkoholisti harjoitti meihin henkistä ja minuun myös fyysistä väkivaltaa. Siinä syytä eroon, mielestäni.
Toinen juttu on todella sellaiset tapaukset, joissa erotaan vain siksi, että "kasvoimme erilleen". Suomeksihan tuon voisi tulkita, että "kyllästyimme toisiimme". Tuota kyllästymistä kyllä hyvin ruokkii nyky-yhteiskunta medioineen. Sitoutumisesta on tullut vanhanaikaista ja kaikenlaista houkutusta pettämiseen yms. tulvii joka paikasta. Se on sääli, että näitä "turhia" eroja on paljon. Ihmisiltä taitaa puuttua kyky puhua asioista, YRITTÄÄ yhdessä.
Eli tässä uupumuksen keskellä sitä toivoisi, että sukulaiset ja ystävät heräisivät huomaamaan, että läheinen yksinhuoltaja kaipaa myös omaa aikaa, tukea monella tavalla. Tästä asiasta voisit kirjoittaa vinkkiä vaikkapa monellekin keskustelupalstalle. Mieluummin kuin taivastella, miksi erotaan ja miksi yksinhuoltajan lapset voivat pahoin. Heidän vanhempansa uupuvat. Valitettavasti! On raskasta tehdä ansiotyötä ja hoitaa lapset ja koti. Aina yksin.
Olen pian 20 vuotta elänyt saman miehen kanssa, lapsia on siunaantunut 2. Täytämme kaiketi ydinperheen kriteerit. Eli tiedän mitä ydinperheen elämä on. Edelleen kuitenkin mainitsen, etten jäänyt mielestäni mistään paitsi vanhempien eron vuoksi.
Voi olla että olisin toisenlainen jos olisin joutunut kauemmin katselemaan isäni touhuja, mahdollisesti äitini ei olisi edes elossa enää.
Arvostan tasaista ja rauhallista perhe-elämää.
Sinä sen sanoit, minä ainakin arvostan KORKEALLE YH-ÄITEJÄ,miksei isiäkin.Rankkaa se on rekeä vetää yksin! Ydinperheestä tämä yksi hokee koko ajan...myönnän, pääsen hirveän helpolla, verraten yksinhuoltajiin.Onnea sulle!
Voin suurelta osalta allekirjoittaa kirjoituksesi. Mutta en toki kokonaan.
Silti kannattaisi ihmisten lisätä vastuutaan sekä omista valinnoistaan että toisistaan. Ja ennen kaikkea lapsista. Ei siinä mitään häviä, jos tutustuu siihen toiseen vielä hieman paremmin ennen kuin saattaa lapset alulle. Taikka todella kuuntelee, miten se toinen suhtautuu elämään vanhempana. Meiltä jää liitoissa myös hyvin usein huomaamatta sen toisen puolison ahdinko. Jota ehkä olemme itse aiheuttamassakin. Tämän ajan hapatusta sekin, kai.
Ja se on aivan tosiasia, että yksinhuoltajuus on riski lapselle. Sitä ei voi millään kieltää vastuullinen ihminen. Sen on todettu jopa lisäävän kaikkinaista syrjäytymistäkin! Henkisten ongelmien lisäksi.
Siinä ei ole mitään väärää että pohtii lastensa tulevaisuutta vakavuudella ja sitoutuu liittoihinsa.
Kenelle siitä haittaa olisi?
Sanot että on raskasta olla aina yksin, miksi lapsellasi olisi sen kevyempää?
Kiitos viestistäsi!
Niinhän se on. Harva, joka arvostelee meitä yksinyrittäjiä, tulee ajatelleeksi asioita. En minä ainakaan mitenkään vapaa-ehtoisesti elä tätä kaunistelematta rankkaa elämänvaihettani. Vaihtaisin osia mielelläni parisuhteessa elävän kanssa.
Aurinko paistaa ja onnekseni olen aloittanut seurustelun ihanan miehen kanssa. Hänellä samanikäiset lapset kuin omani. On ihanaa rakastaa ja saada tuntea toisen aikuisen antamaa hellyyttä, keskustelua ym. Mielenkiinnolla katselen tulevaisuuteen ja toivon parasta...
Tähän totaaliyksinhuoltajuuteen voi tulla muutoksia! :))
"...Miksi lapsillani olisi sen kevyempää?" ??
En ole koskaan ajatellutkaan, että lapsillani olisi mitenkään kevyttä. Yritän olla paras mahdollinen äiti (ja siis isä myös!). Raskasta on lapsillani, vain minä sen parhaiten tiedän. Isättömyys on kenelle tahansa lapselle raskasta. Mutta isänsä päätti päivänsä. Sille asialle en mitään voi.
Nuoruus. Ja "hulluus"? Nuorena ihmisellä on ruusuiset kuvitelmat ja ennenkaikkea puuttuu elämänkokemus. Kyky osata tulkita toista. Siis se elämänkokemus! Silloin ei välttämättä osaa punnita asioita joka kantilta ja nähdä tulevaisuuteen (kukapa meistä osaisi...). Voi erehtyä luulemaan vaikkapa seksiä ja ihastumista rakkaudeksi. Niin, me ihmiset olemme vain ihmisiä. Erehtyväisiä jokainen. Niin suunnattoman helppo on osoittaa toisia sormella.
Sinulle(kin) antoisaa kevättä ja hyvää oloa!! Jumala sinuakin siunatkoon.
On kyllä omasta mielestäni kummallinen asia, että jos minä teen aloituksen, jossa kerron faktoja nykyelämästä ja kyselen, miksei lasten pahoinvointiin tartuta kiivaammin ja miksei siitä puhuta, niiltä osin kuin se on todettua. Niin saan vastaukseksi, että olen leski, kuinka voit puhua tuollaista. Taikka että arvostelen yksinhuoltajia. Tai että kerttu onkin setä. Asiallsita ja fiksua tekstiä? Ei ainakaan minun mielestäni.
Näihin syytöksiin olisi tietenkin mukava saada perusteet. Eivät nämä asiat ole minun keksimiäni. Ne ovat nykymaailmaa. Ongelmia, joista me kaikki joudumme maksamaan ja lapset maksavat suurimman hinnan...
Lisäksi minua kiinnostaa, miksi käytät sanaa leski nimimerkissäsi, jos olit jo eronnut kun exäsi kuoli? Häpeätkö olla "vain" yh?
Miksi yh:n lapsen pitäisi millään tavoin kärsiä? Eipähän ainakaan näe ja kuule riitelyä ja tappelua, olettaen että vanhempansa on vastuullinen.Lapsen ei tarvitse huolehtia ruoka,talous ym.huolilla.
Yksinhuoltaja ratkeaa kaikkeen yksin! Mikä sua vaivaa, kun väniset ja väität kokoajan yh:n tilanneen olonsa ja mahd.vaikeutensa itse.Ja kuitenkin hoet että kaikkeen tarvitaan kaksi.
Mikä riski yksinhuoltajuus on? Yksinhuoltajat ovat monesti tehokkaampia asioiden järjestelyssä kuin ydinperheessä elävät kanssasisarensa-miksikö-siksi että pakon edessä ovat joutuneet kaiken tekemään yksin!
Väitätkö tosissasi että yh:n lapsilla olisi syrjäytymisen tai henkisten ongelmien riski?! Perustele? Tuokun ei pidä paikkaansa.Onko riski kasvaa rauhallisessa kodissa, jossa läksynluku ja nukkuminen on rauhallista ja turvattua.
Kuinka kauan sä haluaisit ihmisten tutustuvan, ennekuin lapsia tekevät? Se aika ei ole tae mistään! Missäs planeetalla Kerttu-täti elelee, katos täti, tää on nyt nykyaikaa-eikä enää 1800-lukua.....
Ihminen on pahin kaikista elollisista, aika ja tapahtumat muuttaa koko ajan ihmistä-jonkun huonompaa,jonkun huonompaan suuntaan.
Onhan näitä hiljattain sattunut hirveyksiä,jolloin jo eläkeikäinen vaari on yltynyt hirveyksiin,joista kukaan ei voinut aiemmin edes arvailla!
Pitäisikö sinun mielestäsi vaikka hampaat irvessä ja luut murskana kestää paskaa liittoa,kun kerta kerran siihen on mennyt? Ei kenekään tarvitse antaa itsensä kitua,lakikin suojelee henkiseltä/fyysiseltä uhalta-eli luonnollista ja oikein on erota, vaikka vuosikymmenäkin kestäneestä liitosta!!
Vaikka olisi eronnut, ei välttämättä avioeroa ole kuitenkaan tullut, lainvoimaiseksi siis.
Tuolloin, vaikka olisivat asuneet erillään, kuolleen puolisosta tulee leski.Ja luonnollisesti myös yh.
En todellakaan häpeä olla yksinhuoltaja. Mitä IHMEEN häpeämistä siinä on??? Leski olen ja lapseni ovat näinollen puoliorpoja. Ja voinpa sanoa, että ex-mieheni kuolema on ollut suunnattoman paljon vaikeampi asia kuin meidän 8 v takainen eromme. Sekä minulle että lapsilleni. Että tuosta kun huumoria revit, niin HUHHUH. En nyt viitsi kirjoittaa, mitä tuollaisesta "ihmisestä" ajattelen. Mutta sääliksi käy kuitenkin....
ja sinua on NIIIIIN verisesti loukattu! Aah, tätä teatteria!
"Selvitys lapsen ja nuoren elämään kuuluvista riskeistä ... avioero, yksinhuoltajuus,
uuden perheen perustaminen sekä useaan kertaan tapahtuva muuttaminen..."
Lue sinäkin tuo artikkeli niin ei tarvitse luulla. Vaan voit tietää, kuten minäkin. Säälin säälin minäkin. Eniten lapsia.
Pidät omaa lapsuuttasi parempana kuin omien lapsesi lapsuutta. Koska äitisi oli yh. Mikset itse ole järjestänyt heille sitä "parasta" mahdollista? Yh-äitiä huoltajaksi.
On todettu tosiasia, että avioero, yksinhuoltajuus ja tiheään vaihtuvat lähimmät ihmissuhteet yhdistettynä jatkuvaan majanvaihtoon ovat haitaksi lapselle, nimenomaan mielenterveyden puolella.
Todistapa tuo muuksi. Odotan mielenkiinnolla.
Hei lopetas jo tuo kökön puhuminen, eihän tämä ole verrant omaa lapsuuttaan ja nykyist perhe-elämääns keskenään.Hyväkun äitinsä ymmärs jupon huru.ukon pihalle mäiskätä,nii pitääkin tehä!Muuten naine on saamaton lussukka.
Elä ave.maria jaksaa pöllyttää paikas jost et mitää tiiä.Ota kahvit ja käy vaik vähän levolle,kipiäl sie vaikutat.Ja aamen tähä kohtaa.Mie ainakin meen pihalle ihailemaa aurinkoo ja sitä risukasaa...
Ja sitten otamme sanan sanasta,käykö?Kun en viitsi täällä väitellä.
Arvaan ettei susta ole naista/miestä siihen.Kuulostat jätetyltä vanhalta ämmämäiseltä ukolta!
Kerro sinä. Minulle sopii mikä tahansa.
Koko iltaa aikaa odottaa. Lähden tästä kotiin myös! Kuten muutkin työssäkäyvät naiset...
Voi sinua, palkka juoksee ja sinä vaan keskustelufoorumeilla vatkaat.Voi mikä...potkujako ootat?
mahtanut kertoa tuossa jossain että on tj. Potkut taitaa olla omien mieltymysten mukaan varmaan mahdottomat. luulisin.
sitäpaitsi, mikä tj hilluu suomi24 palstalla koko työpäivän? Joo,joo edellinen viesti taisi olla ko.tapaukselta itseltään.
tj. voi kyllä olla myös omistaja. Sori.
Vaikka pitäähän itseään kannustaa, etenkin kun muut ei sitä tee.Okei,ole vaan jonkun konkurssikypsän työpajan tj.Sopii mulle.Sori.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000008079356
Se konkurssikypsä työpajan tj...
Sulla ei taida olla töissä, eikä muuallakaan sosiaalista elämää, eikä työsikään kovin vaativaa.Kun joudat koko päivän tälläsellä palstalla turhautumisias purkamaan.
Annan sulle neuvon: HANKI OMA ELÄMÄ.
totta mutta täällä on ollut vähän sellainen meininki tänään, että lähes kaikki asiat on yleistetty tai ainakin vastaajat ovat yleistäneet vastauksissaan edellisen kirjoittajan viestin.
Olen itsekin 2 lapsen yh-äiti ja noista "rikkeistä" allekirjoitan avioeron. Lasten isän kanssa on yhteishuoltajuus, en ole seurustellut kenenkään kanssa vakituiseen, ennen tätä kevättä, eron jälkeen. Tuo jatkuva majanvaihtokaan ei istu meidän elämään, koska olemme muuttaneet vain kerran 5½ vuoden aikana.
Mainitsemasi asiat vaikuttavat varmasti haitallisesti lapsiin enkä usko, että niillä mitenkään hyvä vaikutus on vanhempiinkaan.
Iloa ja valoa kevääseenne.
Olitko laittanut jonkun kanssa vedon, että saat pitkän viestiketjun aikaiseksi ja tunteet kuumenemaan? Onnistuit! Onnitteluni.
Kyllä on ollut perkuleen hauskaa lueskella sun ja ave.maria viisasteluja. Ja on sulle vastaillut asialinjan äiti-ihmisetkin-nostaa heille hattua ja kumartaa :) kera kauniin hymyn
Puh,huh on jäänyt kotihommatkin rästiin tätä nettiä kytätessä.Ruuan sain laitettua just ja just tuossa välissä.
Pitääkin poistua tästä koneen ääreltä ja lähteä katselemaan josko tekisi löytöjä...pääs mies nääs karkaamaan itekseen kaupalle ja pahoin pelkään että "aikuisten vappusimaa" on johonkin piilotettuna...JYRKÄSTÄ KIELLOSTANI huolimatta!!
Vaihdanpa tilalle risiiniöljyä lorauksen nin pysyy meiänkin isi vappuna kontrollissa;)
Näissä mietteissä jatkoja toivotellen, t:ydinperheen pieni pirullinen vaimo/äiti
Miksi sanot että viisastelua? Se on kyllä ihan totta, ja sen voit sinäkin todeta kun etsit tietokoneeltasi tiedot.
Esim. tämä löytyy netistä:
"Selvitys lapsen ja nuoren elämään kuuluvista riskeistä ... avioero, yksinhuoltajuus,
uuden perheen perustaminen sekä useaan kertaan tapahtuva muuttaminen..."
Kukas tuossa viisastelee? Jos en väärin muista niin Lea Pulkkinen.
Voikun ootte lystikkäitä, en jaksa teiä kanssanne.Aurinko paistaa ja ei juur vaaroi näkyvil,käyhä siekii ave.maria happihypyl, jaksat sit laitella lisää tekstii.Ja mie voin heittää vetä myllyy, jos passaa.Hei vaa heiluvilles...Naurattaaaaaaaaaa..............
Sulla se sit vierähti kokonainen työpäivä tämän palstan kimpussa.
Eipä taida olla sulla fiksumpaakaan tekemistä?
Todellakin noi sun kommentit on pelkkää viisastelua ja toisten asioitten vääristelyä.
Sä ikäänkuin haastoit riitaa haukkumalla ja arvostelemalla toisten kohtaloita ja kokemuksia.
Onko sulla itselläsi henkilökohtaisia ongelmia?
(perhettä ei taida olla?)
Onko sun tosiaankin vaikea uskoa että monet monet yh:t onnistuu lastensa kasvattamisessa paremmin, kuin sen renttukumppaninsa kanssa?
Älä arvostele ihmisiä jotka ovat kertoneet täällä omakohtaisia kokemuksiaan! Sinä et ole oikea ihminen analysoimaan että juuri siinä perheessä olisi se ydinperhe ollut oikea ratkaisu.
Et sinä itsekkään missään vaiheessa pysynyt asiassa eli et vastannut Kertulle.
Joten älä vastaa kenellekkään että pysy asiassa.
Että sinä, joka kirjoitit "ave.marialle" tuon kirjoituksen kärsit kyllä ainakin yhtä vaikeista ongelmista oman elämäsi suhteen, kuin mitä väitit hänen kärsivän omassa elämässään.
Sinun syntilistaasi voi lisätä kaiken saman, mitä listasit hänellekin, mukaanlukien vielä senkin, että olet ns. "selkäänpuukottaja" eli viimeisen sanan hakija, joka ei mielestäni ole koskaan kypsän aikuisuuden mitta. Nämä tyypit ilmestyvät paikalle silloin, kun ei enää ole pelkoa/todennäköistä että herjattava henkilö enää tulee palstalle.
Miksi täällä aina kerrotaan vaapaaehtoisesti omasta elämästä ja sen jälkeen vollotetaan kuinka sitä on joku mennyt arvostelemaan?! Sitä jaksan kyllä äärettömästi ihmetellä!
PS. Vastasitko sinä Kertulle? Jos niin missä? Lukisin mielelläni vastauksesi asiasta! :D
Totta on, että avioero on yleisintä avioliiton alussa, viiden ensimmäisen vuoden aikana. Joten loppujen lopuksi ei olisi pitkä aika asua se ensin yhdessä ja sorvata vast sitten niitä penskoja. Mutku ei oo aikaa, ku tikittääääää....
Avioero kuuluu myös huono-osaisuuden kuvaan. Korkea koulutustaso pienentää avioeroalttiutta. Joten sellaset tyypit, joilla ei ole koulutusta nimeksikään eroo kaikkein helpoimmin. Sekin on käsittääkseni vielä niin, että mitä huonommin koulutettu isä tyttärellä on, sen huonommaksi jää tyttären omakin koulumenestys. Ja usein ollaan maha pystyssä jo hyvin nuorena.
Suomenruotsalaisissa naisissa on vähiten heitä, jotka ovat synnyttäneet teininä. Ja vähiten niitä naisia, joilla ei ole koulutusta. Samoin heidän isillään on keskitasoa korkeampi koulutus.
-repikää siitä-
No niin. Mietitäänpäs nyt esim. arvon ministeritason immeisiä. Montakohan sellaista siellä istuu, jotka EIVÄT ole eronneet? Eronneista tulee mieleen ihan vaan kättelyssä Vanhanen (pian eronneiden rivimiehiä), Karpela, Presidenttimme yh-äitiliini jne. jne. jne. Lankia tekaissut lapsen jollekin pimatsulle jne. jne.
LUULISIN, etteivät nuo herrat ja rouvat mitään kouluttamattomia ole, vaan päinvastoin...
Et sillee
Vietissä ollut tieto pitää paikkansa. Huonosti koulutettu väestö eroaa enemmän.
Mitä sinä todistelit?
Jospa yksi syy siihen, ettei puhuta enempää siitä kuinka yh-ja uusioperheiden lapset kärsivät, on se, että yleensäkin lapset oireilevat. Voivat yhtä hyvin kasvaa ns. normaalissa ydinperheessäkin ja oireilevat siltikin. En lähtisi ryhmittelemään oireilijoita. Miettisin enemmänkin mikä tässä yhteiskunnassa mättää, kun monet lapst/nuoret oireilevat.
Lapset eivät suinkaan aina kärsi erosta, voivat jopa saada turvallisen, tasapainoisen elämän eron myötä.
Hän joka tietää lapsen edun parhaiten , on se joka vanhemmista ottaa vastuun lapsista, se voi olla niin äiti kuin isäkin. Aina ei toisesta vanhemmasta ole vastuun ottajaksi, valitettavasti.
Läpi maailman on luokiteltu erilaisia riskitekijöitä, jos vaikka mistä. Tämä häly nousi siitä, että täällä ei otettu vastaan sitä tietoa, että yksinhuoltajuus on riski lapsen syrjäytymiselle ja henkiselle hyvinvoinnille.
Asioista joista sinä puhut "Kerttu-täti" ei mielestäni puhunut mitään. Hän ei väittänyt että lapset aina kärsivät erosta, eikä sanonut että ydinperheessä ei ole mitään ongelmia. Ei liioin sanonut ettei saa koskaan eikä mistään syystä erota. Sen sijaan hän toi julki sen, että eronneiden perheitten lapset voivat huonosti ja moniongelmaisena näiden lasten ongelmat ovat usein vakavia. Prosentuaalisesti on näitä erolapsia ja uusioperhelapsia hoidettavista suurempi prosentti kuin ydinperheen lapsia. Johtuen mainituista tutkituista syistä.
Jos taas asiaa ei olisi saanut tutkia, kuinka hoitaa lasta joka oireilee vanhempiensa eron vuoksi? Auttaako laastari polvessa, jos mieli järkkyy? Miksi syitä ei saa selvittää? Se on vähän pakollista, jos aiotaan päästä tuloksiin! Sillä sama hoito ja terapia ei toimi ydinperheen lapsella ja eronneen perheen lapsella, jos kyseessä nimenomaan on erosta aiheutunut ongelma.
Vai oletko sitä mieltä sinäkin, ettei näitä ongelmaisia lapsia saa hoitaa ollenkaan, koska se leimaa vanhempia? Vanhempien huonoja ratkaisujako tässä tuleekin ensisijaiseti myötäillä ja tukea? Olivat ne sitten kuinka idioottimaisia. Tässäkö olisi syy sille, ettei näistä saa puhua julkisesti ja etteivät asiantuntijatkaan puhu enempää? Kun idiootit vanhemmat eivät näe vielä siinäkään kohdassa mitään syytä itsessään, kun hätä on lapsella ja se on hänelle mahdoton käsiteltävä, kun aikuinenkaan ei halua asiaa käsitellä, peläten sitä, että joutuu myöntämään itsessään olevan virheen! Voi herra varjele teitä!
"Lapset ovat kärsijöitä. Joka erossa."
Näin kirjoittaa yksi Kerttu-täti.
Oikeasti sinulla ei ainakaan ole tietoa kuinka oireilevia lapsia terapiassa hoidetaan, riippumatta siitä mitkä ovat kotiolot.
Ja Herra se senkun vaan varjelee meitä kaikkia!
nauttii? En ole kuullutkaan ettei ero olisi kriisi kaikille, joita se koskettaa. Lasta koskee aivan varnmasti aina, kun hän kykenee ymmärtämään, että hän on menettänyt kotinsa ja sen myötä toisen vanhempansa.
No vaikka siinä erossa on ilo lapsella ylimmillään, kun äiti eroaa juoposta ja väkivaltaisesta ukosta! Eipähän enää tarvinnut pelätä kännistä riehujaa, eikä sitä että se hulluna humalassa tappaa äidin.
Koko elämä alkoi uudestaan ja parempana, kun faija sai kalossin kuvan ahteriinsa.Niin se vaan on.
juoppujullu etäisä, sehän on ihan selvää...
Vai, että yksinhuoltaja- ja uusioperheissä ne ongelmat onkin?? Toki, ongelmia on, mutta useinpahan syynä lasten kautta tapahtuva nokittaminen, heijastuen lapsiin tavalla tai toisella.
Miten sitten selität kunnollisen ydinperheen, vanhemmat ns. paremmin koulutettuja jne. lapsen tekemän harkitun surmaamisen ns. Heinojen tapaus taannoin tai Eirassa huumeliigan pyörittäjät, silloinkin oli kyseessa "kunnollinen" koti taustalla. Taitaa nämä esille tulleet tapaukset romuttaa teoriasi, poikkeushan vahvistaa säännön?
mutta ei murru. Toiseksi todistaminen ei onnistu näillä argumenteilla.
Ei tosiaankaan tule lähimenneisyydestä tai kauempaa mieleen vastaavanlaisia tapauksia, joissa olisi ollut yhsinhuoltajien tenavia tekijöinä vastaavassa mittakaavassa. Kun tässä vielä kaivelee ajassa taaksepäin; Kannelmäessakin tapahtui ns. kunnonlisen perheen pojan tekemä surma, bunkkerisurmaksi tai joksi muuksi se "nimettiin"?
Jos yksi yh huoraa pitkin kaikkia kapakoita täydessä kannissä, joka viikko, onko kaikki samasta puusta? Kysyn vaan?
Rauhoitu jo! Jos sulla on patoumia, hakeudu asiantuntijan pakeille,nykyään on hyvät lääkkeet, vaivaan kuin vaivaan!
Ketä voit suositella?
Kovasti yritän saada sinusta visiota, ei oikein onnistu, kuva joka nousee mieleen on aika irvokkaan ja kalman oloinen...hyiiii
Tekeydyt kaikkitietäväksi ja vittuilet koko ajan muille, et siedä kannastasi poikkeavaa mielipidettä! Ja nyy heitto lapsellisella tavalla.
Parempaankaan et pystynyt. Sun tyylis on samanmoinen kuin ave.marian.Se näyttikin häipyneen..
Miksi sä hillut tätä palstaa, kun yh:t on niin vastenmielisiä sulle? Mene vaikka seksipalstalle kysymään paineenhelpotus apuja,jookos? Saat sinäkin poskes punaisiksi.
Siis auttaa teitä poloisia, palstariippuvaisia.
Kuka on sanonut että yh:t ovat vastenmielisiä? Jos he ovat sitä sinulle, ei se tarkoita että kaikille olisi. Koska ymmärrät tämän?
Olet varmaan vinhasti koettanut poistaa joka ainoan viestin jonka olen kirjoittanut. Toivotaan että onnistuu, saisit sen rauhasi, ettei mene yöunet ja kotirauha. Kamalaa semmonen, joutuu syyttömät kärsimään.
Ensiksikin en inhoa yksinhuoltajia,kaksinhuoltajia,en homoja,lesboja,vammaisia,mustalaisia,afrikkalaisia,enkä ketään vain jonkun yleistyksen vuoksi. Sitäpaitsi, olen itse yh:n lapsi ja helvetin ylpeä äidistäni!!!!
Viestejäsi en ole yrittänyt poistattaa,sellasta vaivaa en viitti nähdä.Ei sun tekstis sen väärtejä ole,joten älä korota itseäsi.
Ärsyttämisen taidon sä osaat, joko olet vialla päästäs tai sitten kettuilet aikaa tappaakses.
Naiseksi sä kuulostat puulehmältä,mikäli tiedät mitä sillä tarkoitetaan.
mimmillä viirata, mitenköhän tuo liittyi edellisiin viesteihin???