Joskus lukiessani Raamatusta Israelin kansan vaiheista esimerkiksi korpivaelluksen osalta mieleeni on noussut ihmetys, kuinka vähän aikaa kansa pysyi uskollisena Jumalan tahdolle. On noussut jopa myötähäpeän tunne: vaikka Jumala osoitti monella lailla ihmeellisen voimansa, pian kansa horjui ja alkoi valittaa tai poikkesi jopa epäjumalanpalvelukseen kultaista vasikkaa palvomaan. Joskus olen ihmetellyt, miksi Raamatussa kerrotaan niin laajasti siitä, kuinka kansa oli tottelematonta Jumalalle.
Kun käännän katseeni tähän aikaan, omaan elämääni ja Jumalan johdatukseen, huomaan, kuinka monesti ja monella tavalla Kaikkivaltiaan suuruus on näkynyt elämässäni. Kuinka helposti siltikin poikkean Jumalan tahdon tieltä ja hairahdun epäilyksiin ja syntiin. Minulle onkin avautunut näköala siihen, kuinka Israelin kansan vaiheiden ja erityisesti korpivaelluksen tapahtumat eivät ensisijaisesti kerrokaan kansan tottelemattomuudesta, vaan Jumalan kärsivällisyydestä omiaan kohtaan.
Tällaista viestiä me tämänkin ajan ihmiset tarvitsemme. Kansan horjuminen tekee inhimilliseksi ja aidoksi, jotenkin todemmaksi nämäkin Raamatun tapahtumat. Tärkein viesti on kuitenkin Jumalan armollisuus, pitkämielisyys ja kärsivällisyys. Kun Jumala ilmoitti Aabrahamille aikovansa hävittää Sodoman ja Gomorran, Aabraham tinki Jumalalta uskovaisten määrää alemmaksi, jotta Jumala ei toteuttaisi uhkaustaan. Tässäkin Jumala näyttäytyy kärsivällisenä ja hyvänä.
Jeesuksen opetuksen mukaisesti saamme ajatella ja puhutella Jumalaa isäksemme. Meitä ajallisia isiä on monenlaisia. Vaikka tahdon lapsilleni hyvää, kaikkein parasta, silti löydän itsestäni myös toisenlaisia piirteitä kuin vaikkapa kärsivällisyys. Jos havaitsen lapsen tehneen tai jättäneen tekemättä jonkin sovitun asian, usein tuntemiset ovat seuraavanlaisia: ”Joko taas! Ainako sinä! Etkö ikinä?” Ei meistä tässäkään ole Jumalan vertaisiksi.
Meillä kasvattajilla on usein ongelmana se, että kasvatuksen kylvötyössä emme malttaisi jättää aikaa itämiselle, oraalle nousemiselle ja kasvulle. Odotuksemme on, että kun asiasta on sanottu, se nousisi heti oraalle ja tuottaisi hedelmää. Jumala ei kuitenkaan ole tällainen, vaan hänellä on aikaa ja kärsivällisyyttä.
Erityisesti meillä tulisi olla aikaa ja kärsivällisyyttä silloin kun annamme neuvoja ja ohjeita uskonelämää varten. Silloin saamme todella olla kylvömiehinä ja naisina. Siemen on hyvä, sen on mahdollista tuottaa hedelmää kylväjästä riippumatta. Kasvun antaja on aina itse Jumala. Paavali mainitsee kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden yhdeksi hengen hedelmistä. Saamme sitäkin olla pyytämässä kaikkien lahjojen antajalta, Taivaan Isältä.
Jumalan kärsivällisyydestä kertoo myös Jeesuksen opetus, kuinka monta kertaa veljelle, joka katuu, tulisi antaa anteeksi. Raamatun käännöksestä riippuen vastaus on joko seitsemänkymmentäseitsemän tai seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Kummassakin tapauksessa kyseessä on suuri määrä. Omasta kokemuksestakin tiedän, että katuvalle ja syntiin langenneelle Jumalan valtakunnasta saarnataan runsain määrin kaikki synnit anteeksi.
Hannu Inkeroinen
Jumala on kärsivällinen
17
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Mutta kyllä jumala järjesti valitulle kansalle paskamaisen ja ahneen matkaoppaan. Mooses passuutti itseään 40 pitkää vuotta, matkalla jonka kävelee viikossa.
- Anonyymi
Saman henkiset löytää saman henkiset.
Mulle Jumalan kiivaus autiomaassa merkitsee ylpeyttä. Hän tahtoi olla tuomarina ylitse pakanoiden. Ei jäädä jälkeen pakanoiden oikeudenmukaisuudesta vähääkään.
Myöhemmin osoittautui että jumalaton Amalek oli tasaväkinen Israelia vastaan kamppailussa.- Anonyymi
Ai mite niin kärsivällinen?
Alun perin se vaellus piti kestää 40päivää mutta Jumala pidenti sen samantien 40vuotiseksi vaellukseksi kahen ihmisen epäuskon saarnan vuoksi.
Se siitä sen pitkämielisyydestä ja kärsivällisyydestä.- Anonyymi
pinnasänky kirjoitti:
Laitappa paikka näkyviin?
Se paikka missä käytiin korpivaellus?
Niin viisas mä en ole tässä asiassa että sitä voit kysyä joltaki muulta viissammalta!!! Anonyymi kirjoitti:
Se paikka missä käytiin korpivaellus?
Niin viisas mä en ole tässä asiassa että sitä voit kysyä joltaki muulta viissammalta!!!Jos korpia Saudi Arabiasta yrittää hakea, niin aika loppuu kesken, siellä nimittäin ei ole mäntypuita.
Minun ei tarvitse kysyä keneltäkään, olen käynyt siellä.
Jokaisen pitäisi tuntea asia, mutta jos puhujat ei tunne, sitä jää melko ykin.
Kasain jotain, josko apua.
(4 Moos 1-36)
4 Mooseksen kirja on toiselta nimeltään Numeri, joka viittaa väestönlaskuihin. Kirjassa kuvataan israelilaisten vaellusta erämaassa. Matkaan lähdetään suurin odotuksin, mutta sitten toiveet murskautuvat. Edessä on 40 vuoden sakkokierros erämaassa. Vain uusi sukupolvi pääsisi Luvattuun maahan.
Siinain vuorella kansa solmi liiton, sai lain ja jumalanpalvelusjärjestyksen. Uutta Jumalan antamaa elämää opiskeltiin vuoden verran ennen kuin matka jatkui. Miljoonaisen kansan liikekannallepano ei kuitenkaan ollut mikään pikku juttu. Se tarvitsi tarkat ohjeet ja järjestyksen – kaaos ei kuulu Jumalan suunnitelmiin eikä hänen kansalleen (1-9 luvut). Matkanteossakin jokaisella oli oma paikkansa. Tämä kuvastaa sitä, että yhteisö ja yksilö ovat molemmat tärkeitä Jumalalle. Ketään ei unohdeta. Sinua ei unohdeta. Tule ja astu omalle paikallesi, ellet vielä ole siihen tullut! Sinä kuulut Herran kansaan, kun turvaudut Jeesukseen Kristukseen.
Israel lähti liikkeelle Herran siunauksen varassa: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan! Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä” (6:22-27).
Israelilla oli tehtävä: vallata Luvattu maa. Pilvenpatsas johdatti kansaa ja hopeatorvet soivat lähdön merkkinä. Mutta jo kolmen päivän päästä alkoi napina, jopa Mooses valitteli taakkaansa. Herra antoi hänen tuekseen 70 vanhinta, jotka täyttyivät Pyhällä Hengellä. Myös Mooseksen sisarukset Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta. (9-12 luvut). Näissä tunnelmissa Herra käski Moosesta lähettämään 12 vakoojaa tutkimaan Luvattua maata. Heidän joukossaan olivat Joosua ja Kaaleb. Palattuaan takaisin kaikki tiedustelijat kehuivat maan kauneutta ja hedelmällisyyttä, mutta nuo 10 muuta näkivät tehtävän mahdottomaksi. Paikalliset asukkaat olivat aivan liian voimakkaita heille. Tuolloin koko kansa joutui paniikkiin: lue 14:1-4. Vain Joosua ja Kaaleb uskoivat Herran voimaan, mutta kansa tahtoi kivittää heidät. (13-14 luvut)
Jälleen Mooses rukoili armoa vihastuneen Jumalan edessä, Kristuksen esikuvana. Jumala antoi heille ikuisen armonsa, mutta määräsi vakavan ajallisen rangaistuksen: lue 14:19-32. Kansa ei pääsisikään luvattuun maahan vaan joutuisi kulkemaan erämaassa 40 vuotta ja kuolemaan sinne. Vain uusi, nuori sukupolvi pääsisi perille.
Rangaistus oli ankara mutta ei silti vienyt ikuista armoa ja elämää. Kristus on sovittanut meidän syntimme ja antaa meille ikuisen elämän. Kuitenkin täällä maan päällä me vastaamme syntiemme seurauksista ja toisinaan saamme ajallisia rangaistuksia Isän kädestä. Epäusko riistää meiltä monia siunauksia ja johtaa meidät moneen tuskaan. Ihminen saattaa myös kieltäytyä Jumalan tarjoamista tehtävistä. Mitä silloin jää jäljelle? Tyhjä, tarkoituksen elämä erämaassa ja kuoleman odottelu. Näin kävi Israelin ensimmäiselle vapaalle sukupolvelle. Jumala ei tarkoittanut vapautta synninharjoitukseen vaan vapautta elämää ja rakkaudenpalvelua varten.
Mikä on meidän tehtävämme tässä ajassa? Mitä kykyjä, lahjoja ja tehtäviä Jumala on sinulle antanut? Me olemme matkalla kohti Luvattua maata ja meidän tulee tavalla tai toisella, oman paikkamme ja tehtävämme myötä saada mahdollisimman monta muuta tälle samalle taivastielle, sekä palvella heitä rakkaudessa, Jumalan lain neuvojen mukaan. Se ei sulje pois elämän hyvistä asioista nauttimista, mutta antaa elämälle suunnan ja tarkoituksen.
Israelin kansan vakava rangaistus on varoitus uskosta luopumisesta. Ihminen, joka kokonaan kääntää selkänsä Jumalalle, antautuu pysyvästi ja lopullisesti epäuskolle, ei koskaan pelastu. Tästä Paavalikin puhui: 1 Kor 10:1-14; Hepr 3:7-19. Erämaataipaleesta tuli raskas. Kansa oli menettänyt päämääränsä. 40 vuotta paahtavassa erämaassa ei ollut helppo. Vanha sukupolvi tuli tiensä päähän. Mirjam kuoli. Aaron kuoli. Mooseksenkin aika lähestyi. Hänkään ei päässyt Luvattuun maahan. Mooseskin oli tottelematon. Mooses oli ihminen kuten mekin. Lisäksi Mooses edusti lakia. Laki ei koskaan voi viedä syntistä ihmistä perille Luvattuun maahan.
jatkuu...pinnasänky kirjoitti:
Jos korpia Saudi Arabiasta yrittää hakea, niin aika loppuu kesken, siellä nimittäin ei ole mäntypuita.
Minun ei tarvitse kysyä keneltäkään, olen käynyt siellä.
Jokaisen pitäisi tuntea asia, mutta jos puhujat ei tunne, sitä jää melko ykin.
Kasain jotain, josko apua.
(4 Moos 1-36)
4 Mooseksen kirja on toiselta nimeltään Numeri, joka viittaa väestönlaskuihin. Kirjassa kuvataan israelilaisten vaellusta erämaassa. Matkaan lähdetään suurin odotuksin, mutta sitten toiveet murskautuvat. Edessä on 40 vuoden sakkokierros erämaassa. Vain uusi sukupolvi pääsisi Luvattuun maahan.
Siinain vuorella kansa solmi liiton, sai lain ja jumalanpalvelusjärjestyksen. Uutta Jumalan antamaa elämää opiskeltiin vuoden verran ennen kuin matka jatkui. Miljoonaisen kansan liikekannallepano ei kuitenkaan ollut mikään pikku juttu. Se tarvitsi tarkat ohjeet ja järjestyksen – kaaos ei kuulu Jumalan suunnitelmiin eikä hänen kansalleen (1-9 luvut). Matkanteossakin jokaisella oli oma paikkansa. Tämä kuvastaa sitä, että yhteisö ja yksilö ovat molemmat tärkeitä Jumalalle. Ketään ei unohdeta. Sinua ei unohdeta. Tule ja astu omalle paikallesi, ellet vielä ole siihen tullut! Sinä kuulut Herran kansaan, kun turvaudut Jeesukseen Kristukseen.
Israel lähti liikkeelle Herran siunauksen varassa: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan! Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä” (6:22-27).
Israelilla oli tehtävä: vallata Luvattu maa. Pilvenpatsas johdatti kansaa ja hopeatorvet soivat lähdön merkkinä. Mutta jo kolmen päivän päästä alkoi napina, jopa Mooses valitteli taakkaansa. Herra antoi hänen tuekseen 70 vanhinta, jotka täyttyivät Pyhällä Hengellä. Myös Mooseksen sisarukset Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta. (9-12 luvut). Näissä tunnelmissa Herra käski Moosesta lähettämään 12 vakoojaa tutkimaan Luvattua maata. Heidän joukossaan olivat Joosua ja Kaaleb. Palattuaan takaisin kaikki tiedustelijat kehuivat maan kauneutta ja hedelmällisyyttä, mutta nuo 10 muuta näkivät tehtävän mahdottomaksi. Paikalliset asukkaat olivat aivan liian voimakkaita heille. Tuolloin koko kansa joutui paniikkiin: lue 14:1-4. Vain Joosua ja Kaaleb uskoivat Herran voimaan, mutta kansa tahtoi kivittää heidät. (13-14 luvut)
Jälleen Mooses rukoili armoa vihastuneen Jumalan edessä, Kristuksen esikuvana. Jumala antoi heille ikuisen armonsa, mutta määräsi vakavan ajallisen rangaistuksen: lue 14:19-32. Kansa ei pääsisikään luvattuun maahan vaan joutuisi kulkemaan erämaassa 40 vuotta ja kuolemaan sinne. Vain uusi, nuori sukupolvi pääsisi perille.
Rangaistus oli ankara mutta ei silti vienyt ikuista armoa ja elämää. Kristus on sovittanut meidän syntimme ja antaa meille ikuisen elämän. Kuitenkin täällä maan päällä me vastaamme syntiemme seurauksista ja toisinaan saamme ajallisia rangaistuksia Isän kädestä. Epäusko riistää meiltä monia siunauksia ja johtaa meidät moneen tuskaan. Ihminen saattaa myös kieltäytyä Jumalan tarjoamista tehtävistä. Mitä silloin jää jäljelle? Tyhjä, tarkoituksen elämä erämaassa ja kuoleman odottelu. Näin kävi Israelin ensimmäiselle vapaalle sukupolvelle. Jumala ei tarkoittanut vapautta synninharjoitukseen vaan vapautta elämää ja rakkaudenpalvelua varten.
Mikä on meidän tehtävämme tässä ajassa? Mitä kykyjä, lahjoja ja tehtäviä Jumala on sinulle antanut? Me olemme matkalla kohti Luvattua maata ja meidän tulee tavalla tai toisella, oman paikkamme ja tehtävämme myötä saada mahdollisimman monta muuta tälle samalle taivastielle, sekä palvella heitä rakkaudessa, Jumalan lain neuvojen mukaan. Se ei sulje pois elämän hyvistä asioista nauttimista, mutta antaa elämälle suunnan ja tarkoituksen.
Israelin kansan vakava rangaistus on varoitus uskosta luopumisesta. Ihminen, joka kokonaan kääntää selkänsä Jumalalle, antautuu pysyvästi ja lopullisesti epäuskolle, ei koskaan pelastu. Tästä Paavalikin puhui: 1 Kor 10:1-14; Hepr 3:7-19. Erämaataipaleesta tuli raskas. Kansa oli menettänyt päämääränsä. 40 vuotta paahtavassa erämaassa ei ollut helppo. Vanha sukupolvi tuli tiensä päähän. Mirjam kuoli. Aaron kuoli. Mooseksenkin aika lähestyi. Hänkään ei päässyt Luvattuun maahan. Mooseskin oli tottelematon. Mooses oli ihminen kuten mekin. Lisäksi Mooses edusti lakia. Laki ei koskaan voi viedä syntistä ihmistä perille Luvattuun maahan.
jatkuu...Jatke;
Mooseksen vakavin rikkomus tapahtui, kun kansa napisi vedestä. Herra käski tällä kertaa vain puhumaan kalliolle, mutta Mooses iski sitä kahdesti sauvallaan. Kristus oli jo esikuvallisesti ristiinnaulittu ja nöyrä pyyntö riittäisi veden saamiseksi. Katolisen kirkon messussa ehtoollisleivän murtamisessa Kristus ristiinnaulitaan ja murretaan konkreettisesti aina uudestaan ja uudestaan. Näin he uskovat ja toimivat – Raamatun vastaisesti. Kristus on jo kertakaikkisesti ja täydellisesti naulittu ristille. Hän on ylösnoussut. Mekin voimme ylpistyä ja asettua Jumalan yläpuolelle vaatien ja käskien häntä, kiristäen ja uhkaillen. Sellaista rukousta ja asennetta Jumala ei siedä. Muuta armon lähdettä, sovitusta tai sovittajaa ei ole kuin Kristus ristillä (19-20 luvut).
Kansa jatkoi loppumatonta valitustaan: ”Minkä tähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan” (21:5). Tämä Mooseksen kirja kuvaa realistisesti Jumalaan uskovan kansan ja ihmisen tuntemuksia ja reaktioita. Ne ovat hyvin inhimillisiä ja tuttuja. Ihmiselämä on pitkä vaellus ja siihen mahtuu monenlaista. Mutta tämä Sana varoittaa meitä jatkuvasta valituksesta. Kyllästyminen ja jatkuva napina kiinnittää huomiomme siihen, mitä meillä ei ole. Unohdamme sen hyvän, mikä meillä jo on. Mielemme voi kääntyä pois Jumalasta ja se saattaa johtaa meidät syntiin. Synti puolestaan tuhoaa elämää. Lisäksi Jumala rankaisee synnistä: ”Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa kuoli” (21:6).
Synnin tuoma kärsimys ja Herran tuomio vetävät ihmistä parannukseen: ”Kansa tuli Mooseksen (Kristuksen) luo ja sanoivat: Me teimme syntiä. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet. Ja Mooses rukoili kansan puolesta” (21:7). Jumalan kummallisena vastauksena oli tangon päähän tehty vaskikäärme, jota katsomalla tappavan pureman saanut ihminen parani. Tähän Sanaan uskova pelastui, mutta sen torjunut kuoli.
Herra Jeesus opetti Nikodeemusta juuri tämän tapauksen avulla: ”Niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on Ihmisen Poika korotettava, että jokaisella joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh 3:14-16). Jeesus oli tuo myrkytön, synnitön, valmistettu vaski/pronssikäärme tangon eli ristin päällä. Hän sovitti syntimme ja häneen turvautumalla ihminen pelastuu. Toisille se on hullutus, mutta meille Jumalan viisaus ja voima. Se toimii.
Näin Jumala oli yhä uudelleen armollinen kansaansa kohtaan. Silti hän ei ollut välinpitämätön, kaiken hyväksyvä pehmo isi vaan rakkaudellinen ja luja Kasvattaja, jotta me pääsisimme perille ikuiseen elämään. Edes Bileamin kiroukset eivät voineet kaataa Israelia vaan kirouksetkin muuttuivat siunauksiksi Jumalan käsissä (22-24 luvut). Bileam ennusti Messiaasta: ”Tähti nousee Jaakobista ja valtikka kohoaa Israelista” (24:17).
Kun vanha sukupolvi hiipui ja kuoli erämaahan, Herra valmisti uuden sukupolven Joosuan johdolla täyttämään alkuperäisen tehtävän. Joosua on Kristuksen esikuva, joka vie kansan perille Luvattuun maahan. Kirjan loppuluvut kertovat uuden sukupolven valmistautumisesta ja ensimmäisistä taisteluista Luvatun maan rajojen tuntumassa (26-35 luvut).- Anonyymi
pinnasänky kirjoitti:
Jatke;
Mooseksen vakavin rikkomus tapahtui, kun kansa napisi vedestä. Herra käski tällä kertaa vain puhumaan kalliolle, mutta Mooses iski sitä kahdesti sauvallaan. Kristus oli jo esikuvallisesti ristiinnaulittu ja nöyrä pyyntö riittäisi veden saamiseksi. Katolisen kirkon messussa ehtoollisleivän murtamisessa Kristus ristiinnaulitaan ja murretaan konkreettisesti aina uudestaan ja uudestaan. Näin he uskovat ja toimivat – Raamatun vastaisesti. Kristus on jo kertakaikkisesti ja täydellisesti naulittu ristille. Hän on ylösnoussut. Mekin voimme ylpistyä ja asettua Jumalan yläpuolelle vaatien ja käskien häntä, kiristäen ja uhkaillen. Sellaista rukousta ja asennetta Jumala ei siedä. Muuta armon lähdettä, sovitusta tai sovittajaa ei ole kuin Kristus ristillä (19-20 luvut).
Kansa jatkoi loppumatonta valitustaan: ”Minkä tähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan” (21:5). Tämä Mooseksen kirja kuvaa realistisesti Jumalaan uskovan kansan ja ihmisen tuntemuksia ja reaktioita. Ne ovat hyvin inhimillisiä ja tuttuja. Ihmiselämä on pitkä vaellus ja siihen mahtuu monenlaista. Mutta tämä Sana varoittaa meitä jatkuvasta valituksesta. Kyllästyminen ja jatkuva napina kiinnittää huomiomme siihen, mitä meillä ei ole. Unohdamme sen hyvän, mikä meillä jo on. Mielemme voi kääntyä pois Jumalasta ja se saattaa johtaa meidät syntiin. Synti puolestaan tuhoaa elämää. Lisäksi Jumala rankaisee synnistä: ”Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa kuoli” (21:6).
Synnin tuoma kärsimys ja Herran tuomio vetävät ihmistä parannukseen: ”Kansa tuli Mooseksen (Kristuksen) luo ja sanoivat: Me teimme syntiä. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet. Ja Mooses rukoili kansan puolesta” (21:7). Jumalan kummallisena vastauksena oli tangon päähän tehty vaskikäärme, jota katsomalla tappavan pureman saanut ihminen parani. Tähän Sanaan uskova pelastui, mutta sen torjunut kuoli.
Herra Jeesus opetti Nikodeemusta juuri tämän tapauksen avulla: ”Niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on Ihmisen Poika korotettava, että jokaisella joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh 3:14-16). Jeesus oli tuo myrkytön, synnitön, valmistettu vaski/pronssikäärme tangon eli ristin päällä. Hän sovitti syntimme ja häneen turvautumalla ihminen pelastuu. Toisille se on hullutus, mutta meille Jumalan viisaus ja voima. Se toimii.
Näin Jumala oli yhä uudelleen armollinen kansaansa kohtaan. Silti hän ei ollut välinpitämätön, kaiken hyväksyvä pehmo isi vaan rakkaudellinen ja luja Kasvattaja, jotta me pääsisimme perille ikuiseen elämään. Edes Bileamin kiroukset eivät voineet kaataa Israelia vaan kirouksetkin muuttuivat siunauksiksi Jumalan käsissä (22-24 luvut). Bileam ennusti Messiaasta: ”Tähti nousee Jaakobista ja valtikka kohoaa Israelista” (24:17).
Kun vanha sukupolvi hiipui ja kuoli erämaahan, Herra valmisti uuden sukupolven Joosuan johdolla täyttämään alkuperäisen tehtävän. Joosua on Kristuksen esikuva, joka vie kansan perille Luvattuun maahan. Kirjan loppuluvut kertovat uuden sukupolven valmistautumisesta ja ensimmäisistä taisteluista Luvatun maan rajojen tuntumassa (26-35 luvut).Mooses varmaan halusi käydä päiväntasaajan eteläpuolella tarkastamassa että onko niillä oikeasti SE poikittain.
Anonyymi kirjoitti:
Mooses varmaan halusi käydä päiväntasaajan eteläpuolella tarkastamassa että onko niillä oikeasti SE poikittain.
Moosesko se ohjasi reittiä?
Etkö lue Exoduksesta Israeliin.
Jumalan pilvi johti, ei ihminen.
Hieman tarkkaavaisuutta.
Laitan yhden jakeen aiheesta;4. Moos. 9:17 Aina, kun pilvi nousi telttamajan päältä, israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja kun pilvi taas laskeutui, he leiriytyivät sen osoittamaan paikkaan.
- Anonyymi
Jonkin tulkinnan mukaan sanonta: "Jumalan armon on mittaamaton" tarkoittaa, että jokainen on joskus "täydellinen niin kuin taivaallinen Isä on täydellinen". Jeesus oli esikoinen, Paavalin mukaan.
- Anonyymi
Kuten politiikastakin huomaa, miten helposti populistit lumoavat ihmisiä, vaikka heidän ideologiansa olisi etujensa vastaista. Vaikeissa olosuhteissa syntyy helposti napinaa, joka saa alkunsa negatiivisten ihmisten puheista, niihin on helppo yhtyä. Menneet positiiviset asiat unohtuvat nälkäiseltä tai väsyneeltä. Olen pitänyt uskoani lujana, kuin kallio. Mutta jos rukousvastausta ei kuulu, vaikka kiitänkin siitä jo etukäteen ja tiedän siitä, ettei se tällä hetkellä ole minulle hyvä, koska se ei toteudu. niin epäily ja pettymys alkaa hiipiä mieleen. Mutta Jumala on häpäissyt epäilykseni lukemattomia kertoja, antamalla myöhemmin paljon paremman vastauksen, kyseiseen asiaan. Nyt vanhempana ja viisaampana, en epäile, vaan kiitän ja ylistän Jumalaani kaikista Hänen teoistaan, olivatpa ne mitä hyvänsä.
Hieman tarkennusta; Populismin suurimpia ilmentymiä Suomessa on VL saarnaajat, tieto saarnaamastaan asiasta vailla Kristuksen sisäistä tietoa on turhaa, mutta kun on sellainen jengi, joka uskoo kaiken, niin se menestyy ja kukistaa.
Populismi voi tarkoittaa joko ideologiaa, aatteellisia liikkeitä tai puhetyyliä (retoriikkaa),
joka perustuu kansansuosion havitteluun ja protestointiin. Populistien keskeinen väite on,
että he (ja ainoastaan he) edustavat ”todellisen kansan” näkemyksiä. Populismi perustuu
vastakkainasettelujen luomiseen, jonka osapuolina ovat ”me” ja ”muut”. Populismi
muuntautuu sen mukaan, mikä on kansansuosion nostattamisen kannalta kaikkein
tehokkainta (esim. maahanmuuton vastustaminen).
Pitää tietää, mitä käyttää kampena todelliseen Messiaakseen Jeesukseen.- Anonyymi
pinnasänky kirjoitti:
Hieman tarkennusta; Populismin suurimpia ilmentymiä Suomessa on VL saarnaajat, tieto saarnaamastaan asiasta vailla Kristuksen sisäistä tietoa on turhaa, mutta kun on sellainen jengi, joka uskoo kaiken, niin se menestyy ja kukistaa.
Populismi voi tarkoittaa joko ideologiaa, aatteellisia liikkeitä tai puhetyyliä (retoriikkaa),
joka perustuu kansansuosion havitteluun ja protestointiin. Populistien keskeinen väite on,
että he (ja ainoastaan he) edustavat ”todellisen kansan” näkemyksiä. Populismi perustuu
vastakkainasettelujen luomiseen, jonka osapuolina ovat ”me” ja ”muut”. Populismi
muuntautuu sen mukaan, mikä on kansansuosion nostattamisen kannalta kaikkein
tehokkainta (esim. maahanmuuton vastustaminen).
Pitää tietää, mitä käyttää kampena todelliseen Messiaakseen Jeesukseen.Halventavasti Kemmpeleen kettinkimies kirjoittaa ja hamuaa kampea.
Anonyymi kirjoitti:
Halventavasti Kemmpeleen kettinkimies kirjoittaa ja hamuaa kampea.
Et kai väitä toisin. Esitä asiaa, olet juuri pahin populisti.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli2732710Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!2081738Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt591454Tiesitkö? Farmi Suomi Kirsikka Simberg on tämän julkkisnaisen tytär - Katso tyrmäävät mallikuvat!
Oho, aikamoinen ylläri. Tiesitkö?! Kirsikka Simberg on yksi tämän kauden Farmi Suomi -kisaajista. Hänellä ei ole tuttu t11211- 791166
Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni2361081- 801012
Sinua tulen kyllä ikävöimään pitkään nainen
mutta oli pakko tehdä päätös oman mielenrauhan vuoksi. Toivottavasti saat elämältä kaiken mitä haluat.49932- 72816
Kärsämäki rosvojen ja tuhopolttajien kylä?
Poliisi ampui uhkaava miestä Kärsämäellä. Ja vasta joku poltti rivitalon. Mikä riivaa Kärsämäkisiä? Joko tuulimyllyjen15730