Muistat sie mustalaisii. Meillä oli kotona maalaistalo, jossa mustalaiset saivat yöpyä.
Joskus, kun oltiin lasten kanssa yksin kotona,
niin pantiin pönkä ovelle ja mentiin itse sisään,
kun karavaani tuli tiellä. Isä vaihtoi niiden kanssa hevosia ja aina piti väliä antaa. Mie voisin muistella enemmänkii, jos haluut kuulla.
Joskus, kun oltiin lasten kanssa yksin kotona,
niin pantiin pönkä ovelle ja mentiin itse sisään,
kun karavaani tuli tiellä. Isä vaihtoi niiden kanssa hevosia ja aina piti väliä antaa. Mie voisin muistella enemmänkii, jos haluut kuulla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samassa kerroksessa asuvat. Ovat älyttömän varakkaita. Upeissa vaatteissa, mahtavissa koruissa ja komeilla autoilla ajelevat ja ovat huomaavaisia ja fiksuja ihmisiä.
Hän oli kotikaupunkimme kunnalliskodin sairas-
osastolla ja poti keuhkotautia.
Kävimme äitini kanssa häntä katsomassa. Hän oli
kalpea, laihtunut, mutta hyvin kaunis.
Äitini rukoili hänen kanssaan ja hän tuntui
odottavan onnellisena lähtökutsua taivaan
kotiin. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun
ajattelen sitä herkkää tilannetta.
Siitä on jo aikaa n. 60v.
Yhä se palaa mieleeni aina kun näen hänen
heimonsa väkeä.
Työelämän ohella opiskellessa tein pienen tutkielman mustalaisten tapakulttuurista. Tuli esille monia myönteisiä asioita hheidän tavoista ja perinteistä.
Voin vain todeta että meillä tämänpäivän valkolaisilla olisi opittavaa heidän tavoistaan. Esim vanhempien henkilöiden kunnioitus on heidän piirissä aivan toista luokkaa kuin meillä. Asusteet ovat siistejä ja puhtaita.
He ovat asuneet ja olleet keskuudessamme iät ja ajat, asuvat omissa oloissaan, ei media vaahdota heidän auttamisesta kuten tänne ryntäävien pakolaisten eduista. En halua olla rasisti, näin vain taitaapi asia olla.
Mitä apua he tarvitsevat? Toimeentulotukea saavat kaikki tarpeessa olevat heimosta riippumatta. Minusta mustalaiset tulevat paremmin toimeen kuin monet työttömyydessä kipristelevät valkolaiset.
Tuskin he edes toivoisivat, että media heistä "vaahtoaisi".
Minä lukaisin Kiba Lumbergin uuden kirjan.
Minusta siitä selvisi, että mustalaisilla
on paljon hyviä tapoja, kuten vanhempien
kunnioittaminen, mutta toisaalta he ovat
yleensä rikoshakuisia, eli puukko on löysässä
ja haluja on tehdä lainvastaisuuksia ihan
putkeen. Tässä se juttu, jonka tein Kiban
kirjasta.
Kiba Lumbergin verevä esikoisteos
Romani, joka ylitti rajansa
Romaninainen tilittää
Kiba Lumberg: Musta perhonen, Sammakko
Kiba Lumberg tuli tunnetuksi vähintään käsikirjoittamastaan romaninäytelmästä, joka esitettiin televisiossa. Kuvataiteilijan
työtä hän on myös tehnyt jo vuosikymmenet, aina pienestä
koulutyöstä lähtien, joka piirteli kuvia vihkoihinsa. Lymbergille
tuli kirjoittaminen myös tutuksi jo kouluvuosina. Hänen omaan henkilöhistoriaansa kuuluu se, että hän jossakin vaiheessa huomasi, ettei pysty toteuttamaan itseään romaniyhteisössä ja karkasi lastenkotiin.
Esikoisromaani on paljolti omaelämänkerrallinen. Kuvakavalkadi levottomista romaneista ja heidän elämästään
on täyteläinen ja levoton. Joskus jopa puuduttava. Mutta näin
on varmaan ollut myös todellisuudessa. Miehet kostavat veriteot ja ovat toisaalta valmiita petoksiin ja lainvastaisuuksiin, josta
taas verikostot ja muut kaunat saavat uutta vettä myllyyn. Isälläkin
on muistoissaan murhan todistaminen. Hän on masentunut mies,
vielä näiden lapsuusmuistojenkin pauloissa.
Romaninaisen tilitys heimon sisäisistä ristiriidoista, kaunoista ja elämästä, on uskalias avaus Lumbergilta. Kun taannoin romanikirjailija Veijo Baltzar tilitti romanien elämää, oli tuokin kirja joltinenkin mediatapaus ja nosti kirjailijan kansan tietoisuuteen niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti Lumbergin
rahkeet kestävät julkisuuden paineet.
Kirja on joltisenkin taitavasti laadittu tilkkutäkki nuoren tytön
komeuksista ja tarinoista, joita suvun vanhimmat kertoilevat
mieluusti. Näyttääkin siltä, että vaeltamisen lisäksi myös tarinan kerronta on iskostunut romaanien vereen. Lisäksi tietysti lauleleminen, joka on tässäkin erään romaanihenkilön haave ja
harrastus.
Kirja on värikästä kerrontaa, joskus vähän puuroutumaan pyrkivää ja ja toistoihinkin sortuvaa. Mutta sen arvo on lähinnä kertojan rohkeudessa tilittää tabuina pidettyjä romanien yksityisasioita.
Kirjan tein minäkin romanitytöstä, joka pääsi valkolaisten lasten porukoihin. Se julkaistiin
kaupalliselta kustantajalta ja hyvin myivätkin,
kun aina tuli rahaa.
Minua järkytti kovasti se kuinka muun rankan elämän lisäksi Memesaa kiusattiin koulussa, ja kukaan ei koskaan leikkinyt hänen kanssaan.
Se on lapselle kova juttu, sillä syytönhän lapsi on siihen kuka sattuu olemaan.
Olemme me ihmiset julmia toisillemme.
beataB ( luin myös..)
Rohkeita ovat kun heitä on niin vähän ja silti uskaltavat pukeutua kansallisasuunsa . Naiset upeita kauniissa vaatteisa pitsijakuissaan ja hiukset on aina kauniisti laitettuna .
Korut todella upeita mahtavia niihin heidän omaisuus varmaan laitetaankin .
Upeasti kantavat vaatteensa . Miesten pukeutumisessahan se ei niin näykkään paljon mutta naisilla .
Onhan heissä rikkaita ja vähemmän rikkaita mutta suku tuntuu olevan tärkeää ja läheistä ja omista pidetään huolta ja vanhempia kunnioitetaan
Se on kaunista ja hyvä asia minkä ovat myös säilyttäneet .
Ystävällisiä ovat olleet ne jotka kohdalle sattuneet .
Lapsille toivoisi että koulunsaisivat käydä ja oppia ja työhön pääsisivät .
kultansa ja korunsa itse omalla työllään hankkineet ja säästäneet? Ettei vain olisi meidän työtätekevien ja tehneitten verorahoista lähtöisin? Tai huijattu muuten?
Tunteeko joku ansiotyötä tekevän heimolaisen? Minä en, ja vähän muitakaan. Joku ns. laulaja taitaa olla, mutta hänkin vain ns.
Törkeää rasismia on, jos mustalaisnaiselle sosiaalihuolto maksaa kansallispuvut, mutta ei valkolaisnaiselle.
Missä muussa maassa saa syytön maksaa kulunsa kuin hesassa kun tulee reikä nahkaan ja siitähyvästä tempasee muutaman hampaan tummalta ja joutuu rosikseen pahoinpitelijänä syytettynä?
lapsena vaarin luona maalla karavani tuli joka kesä, yöpyivät vaarin mailla, joen rannassa. Ostivat talosta leipää ja voita. Paljon likaisia takkupäisiä lapsia. Koko porukka hieman silloin pelotti pientä lasta. Jälkeenpäin ajateltuna se on yksi tapahtuma menneisyydessä, jota välillä ajattelen. Olen tavannut romaneja myös myöhemmin, tuttavani meni naimisiin romaanin kanssa ja olimme synnytyslaitoksella samaan aikaan, saimme molemmat pojan. Ei minulla ole mitään pahaa sanomista heistä.