iloinen itsensä, jos elämän perusasiat eivät ole kunnossa. Se ettäon vakituinen työ, tuo sen kauan puuttuneen turvallisuudentunteen ja tunteen että pärjää omillaan. Niin kauan kuin tämä asia on keskeneräinen, tuskin tulee sitä tunnetta että jaksaa ruveta tutustumaan itselle nyt vielä täysin tuntemattomaan ihmiseen. Siitä ehkä juuri johtuu se, että vaikka näkee kiinnostavia vastakkaisen sukupuolen edustajia, niin kiinnostus ei syvene koska sisin on yhä rikki.
Ei voi olla oma
Anonyymi
757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siksi koko suhdeasian miettiminen siirretään sellaiseen ajankohtaan kun on siihen on jaksamista ja kaikkien pitäisi ymmärtää tämä, muuten sisin ei rauhoitu. Ystävyys ei ole ajankohtainen kenenkään kanssa. Kaikki se "meteli" ja kaikenlainen kertominen eri tavoilla ei saa mitään hyvää aikaan. Sisin käy kierroksilla niin kauan kuin sitä on. Jos "te" jotka kaiken aikoinaan aloititte ilman lupaa, ymmärtäisitten vihdoinkin hiljaisuuden merkityksen jotta rikkoontumista ei tulisi enää lisää. Luulisi "teidänkin" haluavan eteenpäin menoa, eikä junnaamista vuosi tolkulla. Erityispiirteinen ei ajattele samalla tavalla kuin muut, koska sietokyky jatkuvaan "meteliin" on alhainen ja siksi elämää paljon häiritsevää. Yrittäkää asettua hänen asemaansa.
Sulla on paha oravanpyörä nyt päällä hankibapua tohon trolli jankkaukseen
Teet oman ratkaisusi töiden suhteen. Minä käyn töissä kyllä. Palataanko suhdeasiaan myöhemmin?
Suhdeasia siirretään tulevaisuuteen, ajankohtaa en tiedä, mutta mietin asiaa uudelleen seuraavan kerran joskus keväällä. Nyt ei voi tietää miltä silloin tuntuu ja jos silloin vointi ei ole selvästi parempi niin siirrän suhdeasiaa kesään tai seuraavaan syksyyn. Ei ole mitään järkeä ruveta tutustumaan ihan uuteen ihmiseen jos siihen ei ole jaksamista. Ei siitä silloin tulisi mitään. Pahimmassa tapauksessa siihen jaksamiseen saattaa mennä vuosia. Harmittaa se mitä tapahtui vuosia sitten työhön liittyen. Monta hyvää vuotta menetin. Kauheaa se "esitys"työpaikoilla. Sellainen toiminta tuntuu niin kamalalta, ettei mikään muu tunnu yhtä kamalalta, ei sitä saa olla muuallakaan, se rikkoo ja repii sisimmän. Jos se jatkuu niin suhdeasia siirtyy varmaan monen vuoden päähän. En halua tietää kenestäkään mitää missään!
Suuri suru on se että ilman työpaikka "kertomista" voisin nyt tehdä töitä monissa paikoissa. Rikkinäinen sisin ei nyt kestä isoja paikkoja, ahdistus on syvällä kauan kestäneen "auttamisen" takia.
Jossain vaiheessa kannattaa vaan jättää sikseen ihan kaikki ja sanoo että mieluummin en.
En ole koskaan haaveillut parisuhteesta muiden kuin itseni ikäisten kanssa. Jos joku on luullut muuta niin sille en voi mitään. En ole koskaan pystynyt näkemääm itseäni sellaisessa tilanteessa.