Menisitkö sanattomaksi vai pystyisitkö kertomaan hänelle omat tunteesi? "Hei, mitä sulle kuuluu, ei olla nähty pitkään aikaan..."
Millainen kokemus olisi tavata kaivattusi yllättäen kahden kesken?
Anonyymi
39622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mistä sen tietää etukäteen. Ei tässä mitään robotteja olla vaan ihmisiä. Itse olen odottanut näkemistä jo niin pitkään, että pitää varmaan alkaa unohtaa jo koko kohtaaminen. Sitä ei vaan enää tapahdu. Turha jossitellakaan.
Pystyisin puhumaan kuten normaalille ihmiselle, mutta saattaisin olla jännittynyt.
Pystyisin koska on yhteistä historiaa
Noin pitäisi pystyä kohtaamaan toinen ihminen ihan ilman yhteistä historiaakin.
Aloituksessa kuvattu on normaalia. Normaalia ei ole että tutustuminen pitäisi suorittaa jonkun ennalta määritellyn kaavan mukaan, repliikit ja tilanteet.
Ei vi ttu mitä juttua.
Kipaise kaupan kautta ja osta lisää olutta. Sillä tuo vapinasi loppuu. Sivukommentti.
Selvinpäinkin kiroilet jossain nettipalstoilla? Otan osaa.
Ehkä kannattaisi juoda välillä. Tuntuu olevan kireällä panta otsallasi.
Nyt ei voi muuta kuin yhtyä tähän, että kyllä pari alea saattaisi jopa kirkastaa toisten mielen. Itse saattaisin pitää toimintatapojani jotenkin alkeellisina jos olisi tarve tuon tyyppiseen mussuttamiseen netissä kun ei kumminkaan tiedä toisten kuluttamisista tuon taivaallista. Ainoa ratkaisu on keskittyä omaan hyvään oloon
Miksi sitten vietät täällä kaiken aikasi? Kyllä tunnistan tyylisi. Oletko vaja amielinen?
Millä tavalla tämä kirjoitettu huumorinkukka sinuun resonoi ja miten on oman ajankäyttösi laita? Jos itse kokisin vastaavanlaisen nolouden osuvan itseeni jollain tavalla, niin varmaan selittäisin itselleni mustan valkoiseksi hieman eri tavalla kuin sinä
Olisi ihana nähdä pitkästä aikaa ja en tosiaankaan menisi sanattomaksi:).
Ja tietäähän se mun ajatukset ja tunteet.
Menis varmaan tosi rennosti se tapaaminen.
Heli
Riippuu paljolti tietysti siitä, että onko nainen lisääntymiskykyinen.
Kun naisen munasolut ovat loppu, niin minusta tuntuu, että meillä ei ole mitään keskusteltavaa.
Ajattelit, että joku alkaa synnytyskoneeksi sinulle ilman tunteita. Toivottavasti et saa koskaan lapsia. Ei ne kaikille sovi.
Huhheijaa sä et vissiin keskustele juuri kenenkään kanssa sit, panet vaa menemään, karmea ihminen
Etsit ensijaisesti lapsentekijää ja tuo aja rakkauden yli? Noita miehiä on nähty jo riittävästi! Naisella ilmiö on ymmärrettävämpi, koska aika on rajallisempi, mutta teitä miehiä on vähintään yhtä paljon,
Oman biologisen lapsen saaminen on iso perustarve (ei perusoikeus silti), se on ymmärrettävää. Silti, jos etsii piikaa ja lastentekokonetta, ei parisuhteen onnistuminen ole kovin todennäköistä. On ihan eri asia, jos löytää sen oikean ja siksi haluaa yhteisen lapsen kuin etsiä lastentekokonetta.
Huvittavinta lienee se, että etsii lapsentekijään näiltä palstoilta. Kaikki on täällä jo vissiin nähty. :)
Kyllä mä hänelle olen aina puhumaan kyennyt, joten taatusti kykenisi silloinkin. Vaan siis en mitään tunteitani alkais suoraan tilittää. Juttelisin ihan tollasia normaaleja, joita tuossa alotuksessa esititkin ja mitä nyt yleensäkin on tullut hänen kanssaan juteltua.
Niin ja taaskaan ei tapahtuis yhtään mitään?
No en ole helposti tunteita tilittävää sorttia. Sitä paitsi sellasella puskista tulevalla purkauksella nyt saa ihmisen kun ihmisen karkotettua. Näissä asioissa pitää olla pelisilmää.
En mä ole koskaan viettänyt aikaan hänen kanssaan kahdestaan. Siinä hyvinkin voisi hyvinkin selvitä kannattaako niitä tunteita edes alkaa sen kummemmin tilittää. Jos hän jää vapaaehtosesti pidemmäksi aikaa mun seuraan, niin voisi vaikka ehdottaa ihan suunniteltu tapaamista (=treffejä). Jos hänellä taas olisi kiire pois niin parempi vain jatkossakin pitää suunsa kiinni moisista.
Rakas, olet mun rakas takertuisin kiinni sinuun Rakas enkä ikinä päästäisi irti kun olet mun Rakas.😍
Heh vai niin.
Jos tilanne tulisi yllättäen ja olisimme kahden ilman vaaraa tulla yllätetyksi, en tiedä mitä kävisi. Olisinko fyysisesti aloitteellinen (hienotunteisesti ja tunnustelevasti tietysti) vai menisinkö ihan lukkoon ja ujostelisin. Koska emme enää näe, luultavasti menisin 110 lasissa, koska tietäisin ettei seuraava tilaisuutta tule. Kerran elämässä mahdollisuus, siis.
Jos hän halaisi tai suutelisi tai koskettaisi, ainakin vastaisin samalla mitalla. Olen valmis olemaan rehellinen tunteistani ja siitä miten hän on jäänyt kaivelemaan mieltä, tunteet ei vain häviä. Se ei ole mitenkään tavallista! Sanoisin, että tässäkin asiassa kerran tai kaksi elämässä.
Vahinko, ettei sitä tilannetta kaksin ole tulossa. 😔 Jos kummallakin olisi halua, sen saisi keinotekoisesti aikaan vaikka keikalle hänen vanhaan kotikaupunkinsa isoimpaan keikkoja järjestävän yökerhoon. Se, jossa on monipuolisesti isoja esiintyjiä ja joka on tunnettu villistä menosta. Ei tarvita kuin artistin nimi, kun lippuja alkaa tulla taas myyntiin. Ja tietysti kummankin pitäisi löytää viesti täältä.
No johan on tilitystä.
Tavattiin ja nyt ollaan yhdessä.
Mutta veri vetää palstalla edelleen. Ymmärrän. Olen niin ihana että ikävä ei helpota.
Nauran sulle. sivusta
Jos tilanne eskaloituu hitaasti, ennättää koota ajatukset ja kysyä mitä kuuluu?
https://youtu.be/WM55dZx8w9Q
Turpaan tulis ja myisin ulkomaille
Me ei olla hänen kanssaan nähty pitkään aikaan. En nyt varmasti alkaisi mitään tunteita siinä laukomaan, ellei sitten elekieleni minua jo paljastaisi alkumetreillä., mutta vähintään katsoisin häntä kivasti silmiin ja hymyilisin. Jokatapauksessa toivoisin että se olisi kiireetön hetki jolloin voisin antaa tilanteen viedä mukanaan. Ja jos tilanne vaikuttaisi minuun rohkaisevasti, voisin jopa hieman raottaa tunteideni salaista arkkua..
Millon olet hänet viimeksi nähnyt?
En yleensä mene ja jää sanattomiksi missään tilanteessa.
Ensinäkemiseen suhtautuisin pienellä varauksella, jos sellainen ihme tapahtuisi. Osaisin ottaa tilanteen hallintaan huumorilla ja veitikkamaisuudellani:)
Kerron sitten kun näin käy, eli ei koskaan. 😐
hieno, tarkkaileva ja ihastunut. antaisin tunteiden padota.
https://youtu.be/-TucE0bSi_Y
En paljastaisi tunteitani, koska tiedän aika varmaksi, ettei hän enää tunne mitään minua kohtaan. Molemmille vähemmän kiusallista niin.
Menisin tutusti sanattomaksi hetkeksi, mutta riippuen paikasta ja tilanteesta, heittäisin jotain small talkia tai sit jos oikeasti nähtäis tilanteessa, jossa varmasti oltaisiin kahden, voisin yrittää kertoa, että ymmärrän kyllä häntä, tilannetta ja olen jo iso tyttö ja selviän kyllä. Vaikka tavallaan oon sen jo kertonut, mut voisin sanoa sen niin, ettei jäisi arvailuille sijaa.
Nyt nähtiin, moi.
Mitä mieltä olet mies, kiusaako kohtalo meitä kun ei saada hyvää tilaisuutta puhua toisillemme? Sen lisäksi, että on tämä yhteys ja näemme usein arkena.
Tjaa, ehkä tulis käveltyä ohi vaan, jos ei toinen huomaa. En ole aivan varma kannattaisko mennä tykökään vai aiheuttaisko epämukavuutta toiselle niin.
Riippuis tilanteesta ja siitä toisen reaktiosta, miten menettelis. En kuitenkaan tykkää tuppautua.