En tiedä miten saisin palautettua voimani takaisin. Olisipa joku, joka valaisi uskoa huomiseen ja olisi siinä vierellä, silloinkin kun on vaikeaa. Nyt koetellaan ja kunnolla.
Nyt on muutaman päivän ajan ollut todella rankkaa
Anonyymi
41708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Just.
Mutta mieti, että Uros on aito uros.
Miten se alotukseen liittyy? Huomaa vastauksesi perusteella ettei sussa kunnon urosta löydy
En kyllä itsekään ihan hassumpi ole ja jos ei ymmärrä mun arvoa, niin saa olla. Oon aina kaikki paskat käynyt yksin läpi. Mistään ei ole apua herunut, ei milloinkaan tai hyvin niukalti. Nytkin vaan kokoon taas itseäni, siten miten kykenen. Yksin oloon lopen kyllästynyt, kun yhtä vaan rakastan. Ei ole helppo tie prkl.
Yksin selviää kyllä. Ottaa kaiken osana kasvua ja kehitystä.
Selviää joo. Mutta olisihan se kiva, kun ei ihan aina olisi yksin. Kavereita tietty on, mutta ei ne ihan kaikkia tarpeita täytä. Tuntuu, ettei kohta enää kykene kuin siihen yksinoloon. Saanko haluta jotain joskus itselleni, vai onko se pois siitä henkisestä kasvusta? Ja nyt ei ole kyse siitä, etten saisi ihmissuhteita elämääni, vaan siitä että olen uskollinen rakkaudessa. En ole niitä ihmisiä, jotka ovat vaan jonkun kanssa, ettei tarvitsisi olla yksin. Mutta maailma ja sen ihmiset eivät arvosta sellaisia ominaisuuksia, kuin uskollinen rakkaus. Että yksin jatkuu tämä taival ja minusta tulee varmasti valaistunut 😂
Haluat siis parisuhteen vai minkä? Naisen itsellesi?
Missä sä olet ollut mun koko elämäni ajan ? :( mun sydän on särjetty jonka palasia tässä yritän kasailla ja veit sanat mun suusta :’( - N 30
United Roaming Solutions? Sehän on Suomessa Uros.
Plaaaah
Halaus sinulle.
Kiitos! :)) Halaus sinnekin, mukava!
Minä yritin olla yhdelle tuki ja turva mutta hän hylkäsi minut. Nyt en tue ketään enää.
Älä vaadi itseltäsi liikaa. Ota vähän aikalisää ja huolehdi hyvin perustarpeistasi.
Monet ongelmat vaan pahentuvat, kun etsitään ratkaisua siinä kaikista pahimmassa tunnekuohussa tai väsymyksessä.
Kärsimättömyys on hyvin stressaava piirre luonteessa, sitä on syytä opetella hillitsemään itsen ja muiden vuoksi. Mitkään asiat eivät ikinä hoidu sormia napsauttamalla täydellisiksi. Hyvin harvoin mikään yleensäkkään muotoutuu täydelliseksi, hyväkin on jo mahtava saavutus ja epäonnistuminen täysin normaalia.
Sitten kun saat itseäsi vähän rauhoitettua, niin pikkuhiljaa alat kuulostella syviä tunteitasi ja mitä toivoisit tapahtuvan tai olevan ja alat toimia niin, että rakennat tietä näihin tavoitteisiin.
Realistisesti, ei hätäillen.
Ja usko pois, kyllä monet ihmiset välittävät ja haluavat auttaa ja tukea, kun vaan pyydät apua ja kerrot että tarvitset heitä. Niinkuin nyt❤🌸
Monilla auttajilla on hintalappu siihen auttamiseen, valitettavasti. Täysin pyyteetöntä auttamista näkee tässä maailmassa hyvin vähän.
Tuo on totta ja valitettavan ikävää
Olen huomannut saman N30
Niin. Auttaminen on aina antamista itsestään. Se ei ole luonnollista tiettyä pistettä kauemmaksi. Sen ensiavun jälkeen ihmisen on alettava auttaa itseään ja kasvattaa sisimmässään sitä uskon ja voiman siementä, minkä on muilta pyyteettömästi saanut ja sen varassa ponnistaa itse jaloilleen. Tämä on luonnossa hyvin harvinaista, että eläimet auttavat toisiaan ja ihmislaji auttaa eniten. Juuri kuuntelin radiosta.
Kukaan ei voi jakaa loputtomasti yhteen suuntaan, energioiden on kierrettävä, muuten epätasapaino voi vahingoittaa auttajaa ja jopa pilata hänen elämänsä.
Terapian mahdollisuuksia Suomessa on koitettu saada laajemmiksi. Ei sekään työ helppoa ole. Kuvittele, että joutuisit syväluotaamaan analyyttisesti ihmisiä 10 tuntia päivässä tai terapiassa muodostamaan korvaavaa ajatusmateriaalia vahingoittuneen ihmisen voimavaroiksi! Psykiatriatyö on henkisesti erittäin raskasta.
On aina hyvä muistaa, ettei toisten ihmisten voimavarat ole juuri kummoisempia kuin itsellä. Se luo myös armon käsitettä, kun saa ymmärtää, että samassa veneessä ollaan kaikki, välillä rikkikin ja loppuunpalaneita ihan tavallisten asioiden vuoksi.
Silloin voi tuntea muihin ihmisiin kaunista empatiaa ja läheisyyttä helposti, vaikka kukaan ei juuri silloin olisikaan vieressä. Siitä saa itselleen hyvän olon ja yksinäisyyden ja haavoittuneisuuden luomat eriyttävät tunteet lieventyvät.
Laita turvasi Jumalaan. Jeesus tahtoo sinutkin pelastaa. Joten anna pelastaa itsesi. Aloita Raamatun luku Uudesta testamentista
Miksi joitakin koetellaan enemmän, kuin toisia? Miksi Jumala antaa tämän pahuuden vallita , mikä täällä vallitsee? Miksi toiset saavat tietää ennalta, mitä tapahtuu, mutta eivät voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja viattomia tapetaan? Ei tätä hommaa pää kestä. Äiti vievät lapsiaan piikille tarkoituksenaan pelastaa heidät, mutta psykopaatit ovat päättäneet tappaa kaikki ja hierovat karvaisia käsiään. Miksi Jumala sallii tämän kaiken tapahtuvan?
Mee roskiin täällä ei jeesustella N30
Huonotkaan ajat eivät kestä ikuisesti. Muuta kuin eihän se tilannetta korjaa. Silti ajatus voi auttaa elämään sen yli. Voimia kuitenkin 🤗
Taitaa olla meneillään ahdistuksen aikakausi. Seuraavana vuorossa on vihan aikakausi, jota en haluaisi itse nähdä. Uskon Jumalaan, Raamattuun ja Ilmestyskirjan tapahtumiin. Silti juuri tällä hetkellä on todella vaikeaa näitä tapahtumia hyväksyä. Haluaisin jo pois täältä.
Raamattu ei tänne kuulu!
Usko on erottamaton osa minua, elämänkatsomustani ja arvo, jonka pohjalta myös toimin.
Kyllä sä selviät! Mikä ei tapa, se vahvistaa. Hammasta purren eteenpäin! Prkl!
Nyt on heikko hetki täälläkin. Minua pidetään vahvana, koska annan sen vaikutelman ulospäin. En uskalla osoittaa heikkoutta, koska minut yleensä lytätään silloin. Todellisuudessa olen aika hajalla.
Halaus sinulle. Jokaisella meistä on omat heikot hetkemme. Se on ihmisyyttä.
Kiitos sinulle <3 ja hyvää yötä.
Vai tuntuuko se vaan, että lytätään?
Saako toisten kommentit sinut tuntemaan, et he vähättelevät tuntemuksiasi tai pitävät niitä epärealistisena, koska heidän silmissään sinulla on kaikki vähän liiankin hyvin? Tai he eivät oikein tiedä miten suhtautua vahvan ihmisen heikkoihin hetkiin, se voi jopa järkyttää heitä ja heidän maailmankuvaansa.
Joskus avun laatu voi tuntua inhottavan holhoavalta ja täysin väärältä mitä itse haluaisi. Pitää vaan kertoa toiselle, puhua siitä miten toivoisi omaan avuntarpeeseensa suhtauduttavan.
Ole rohkeasti välillä heikko ja tarvitseva, kyllä he tottuvat ja oppivat luottamaan, että heikkoudesta huolimatta olet sama vahva ihminen. Silloin annat erittäin hyvän esimerkin ja vahvistat tunnesiteitäsi muihin.
Kun heikkoutta suhteellistaa vähän ulos siitä huonosta olosta ja tunteesta, niin kappas, näkee taas niitä valoisampiakin asioita ja heti tuntuu paremmalta!
Minäkin varmaan annan vahvan vaikutelman ulospäin. Olisiko siihen syynä se, etten voi luottaa ihmisiin niin paljon, että uskaltaisin olla heidän edessään heikko. Ja kyllä siihen liittyy myös itsesuojeluvaistoa. Ihmiset ovat laumaeläimiä ja sinulla on lupa olla hetken heikko, kun sinulta on kuollut läheinen, olet juuri kokenut avioeron tai konkurssin. Harva osaa ymmärtää esim. masennusta sairastavaa, aika rumasti olen kuullut heistä puhuttavan. Vertaiset ovat tietysti asia erikseen.
Aika harvalla on myötäelämisentaitoja, eikä kukaan tietenkään halua sitä ressukan leimaa. Usein vaan riittäisi se, että osaa olla kaverina ja vähän tsempata, kun toisella on paha olla. Kun tuntee että joku välittää, ne pahat olot menee nopeammin ohi. Olen huomannut että jos mainitseekin jonkun negatunteen, niin monet ihmiset ahdistuvat siitä. Sen uskoisin taas johtuvan siitä, ettei olla kohdattu omia tunteita ja opittu käsittelemään niitä.
Ihmiset voisivat paremmin, kun vain voisi olla aidosti sellainen kuin on ja osoittaa myös avoimesti tunteita. Suomalaisessa kulttuurissa tunteita on opittu/opetettu peittämään. Sellainen tunteiden tukahduttaminen sairastuttaa herkimmät. Pahaa tekee katsoa, kun isä ja alle kouluikäinen poika pelaavat jalkapalloa, poika kaatuu ja loukkaa vähän. Luonnollisesti pääsee itku niin isä siihen:"älä paru!" Tuskin itkupilliä tulee, jos saa vapaasti ilmaista itseään. Mutta jos se kielletään, voi tulla ihan mitä vaan.
Hyvä kirjoitus, juuri näin.
Samalla radio-ohjelmassa missä puhuttiin auttamisesta eläinlajien keskuudessa, puhuttiin myös sukupuolten välisistä eroista, miten lasta lohdutetaan.
Ihan nykyäänkin lastentarhoissa poikia ei lohduteta ja oteta syliin samalla tavalla, kun tyttöjä ja tämä on todettu tutkimalla lastentarhojen valvontakameratallenteita.
Lohduttaminen ei tee kenestäkään mitään nyhveröä, päinvastoin se kehittää itsetuntoa vahvemmaksi ja luottamusta muihin emotionaalisella tasolla.
Myös aikuisen miehen voi ottaa kainaloon ja lohduttaa kun sille on tarve tai ihan vaan rakentaakseen läheisyyttä. Itse tykkään helliä myös miestä enkä todellakaan koe sen vähentävän maskuliinisuutta. Ehkä sitä toksista maskuliinisuutta, kun viha laantuu hellyyteen.
Paras ystäväni on miespuolinen.
Tuolla otettiin esiin, että ihmisellä on lupa olla heikko, jos joku läheinen kuolee, tulee konkurssi ym. Hyvä kirjoitus, mutta mun mielestä ei voi arvottaa sitä koska ja mistä asioista saa olla sureva ja heikko, koska me ihmiset ollaan erilaisia ja meille eri asiat markkaa eri tavoin. Jollekin esimerkiksi lemmikkihamsyerin kuoleminen voi olla maailmanloppu ja suuren surun aihe ja hänellä on lupa tähän ja häntä voi tukea tässä. Jatkoa ajatellen voi tietenkin olla hyvä miettiä, että kannattaako ottaa enää hamsteria, kun ne ei niin kauaa elä vai ottaisko mielummin vaikka koiran, joka elää pidempään. Ihan sama juttu kuin siinä, että jos suree suhteen loppumista niin kantsii miettiä, että onko järkee ottaa jotain kevyttä panosuhdetta, joissa sydän särkyisi aina sit liukuhihnalla vaan ottais mielummin suhteen, jossa kummallakin on tavoitteena olla pidempään yhdessä.
Niin, olen samaa mieltä. Suru ja heikkous on suhteellista, ei sitä voi arvottaa.
Kyllä lemmikki on tärkeä ihmiselle, ihan sama mitä lajia se edustaa ja sen poismeno on kauhea suru ja jopa shokki.
Hamsterithan on kivoja ja söpöjä ja varmasti kesyyntyvät ja ovat rakkaita ja tuttuja siinä missä koiratkin. Jos tykkää jyrsijöistä, niin onko koira silloin hyvä ratkaisu?
Sama tuo ihmissuhdekysymys, mutta sitä ei voi oikein päättää, että kehen rakastuu, eihän? Se ei vain ole ihmisen itsensä päätettävissä.
Voihan sen rakkauden torjua, jos ei vaan halua maksaa sitä kipua minkä sen loppuminen tuottaa. Ehkä olisi kuitenkin jotenkin hyvä tarttua jos rakkaus tuntuu oikealta, en osaa sanoa. Itseäni harmittaa menetys, kun olin liian arka ja menetin mahdollisuuden rakastaa, koska näin ettei suhteella kuitenkaan voinut olla kovin pitkää tulevaisuutta ikäeron vuoksi.
Niin lisään vielä tähän omaani, että voiko ihminen edes sitä päättää, onko hän jyrsijä-vai koiraihminen?
Kaikkea ei voi päättää, vaikka haluaisikin. Voi toki toimia ns järjellä valintojen suhteen, mutta silloin jää kysymys, onko valinta väärä, jos se ei ole sitä mitä oikeasti sydämessään tuntuu? Vaikka kuinka koittaisi perustella järjellä ja välttää ikäviä tunteita ja riskinottoa.
Jos ottaa koiran siitä syystä, ettei halua tuntea kipua kun se kuolee parin vuoden päästä, niin voi pahimmassa tapauksessa menettää sen vähäisenkin ilon lemmikistä kun valitsee väärän josta ei oikeasti saa samoja tunteita.
Ja en nyt tällä tarkoita mitään kohtuuttomia ulkoisia vaatimuksia täyttävää parisuhdetta, vaan tervettä kiinnostusta ja tunneyhteyttä.
Ei ole relevantti sinun vastauksesi. Ei ikäero tarkoita sitä, että suhde ei voi kestää kauempaa, katsos kun osa kuolee nuorempana ja osa vanhempana, ihan hyvin se nuorempi voi kuolla aiemmin, erityisesti jos esim. polttaa tupakkaa tai käyttää alkoholia ym. Hamsterista sä tiedät satavarmana, että se ei elä satavuotiaaksi. Ja mikä tulee siihen onko koira-vai hamsteri-ihminen niin vähän sama kuin onko parisuhde vai pelkkä seksin etsijä ihminen, ymmärrätkös. Jos lähtökohta on jo se, että toinen haluaa rakastaa suhteessaan ja toinen haluaa panosuhteen niin ne on eri juttuja. Miksi muuten puhut silloin rakkaudesta ja siitä kieltäytymisestä? Mun mielestä panosuhteen ideahan on juuri se, että ei kiinnytä eli ei siinä ole kyse rakkaudesta. Ihminenhän, joka hakee panosuhdetta, nimenomaan kieltäytyy rakkaudesta ja toinen ihminen ei ihan perustellusti halua rikkoa itseään, jos etsii tai on rakastunut. Tottakai rakkaus on aina riski, eikä suhteet aina kestä, mutta jos lähtökohta on se, että toinen ei halua rakkaussuhdetta ja toinen haluaa suhteen, niin ei kai kukaan itseään halua ehdoin tahdoin rikkoa.
Siis hamsteri ei elä viisitoista-kakskytvuotiaaksi, mitä iso koira voi elää, korjaus tohon vietiini.
Mitä isompi koira sitä lyhytikäisempi.
Tuo on totta, mutta on isohkoa koiria, jotka voi yllättäen elää vanhemmiksi, mutta hamsteri ei eli ei nyt kantsi saivarrella ja homman pääidea oli muuta, monille miehille on hyvä konkretisoida asioita, että ymmärtävät paremmin.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta kyllä lyhyetkin rakkaussuhteet sisältävät rakkautta, ei sen tarvi olla joko panosuhde tai koko elämä. Jotkut etsii romansseja, joiden tarkoitus on antaa rakkauden kukkia niin kauan kun se kukkii, siinä hetkessä ja ymmärtää realiteetti alusta saakka, että suhde tuskin jatkuu syistä jotka ehkä kumpikin tajuaa. Esim jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei missään tapauksessa tai toisella on ikää huomattavasti enemmän eikä siksi itse halua pitkää suhdetta nuorempaan. Unohdat nyt tämän vaihtoehdon täysin. Monet naisetkin nykyään ottavat avioeron pitkistä liitoista, kun eivät jaksa parisuhdetta vanhemmalla iällä, kun yksin on niin helppoa ja vaivatonta.
Itelle tuli tuosta hamsterijutusta mieleen, että koiran eliniän aikana olisi melkein kymmenen eri hamsteria tai ainakin viisi ja jos ottaa koiran jota ei rakasta niin paljon kun omaa pikku hamsteriaan, niin silloin menettää VIIDEN hamsterin rakkauden, mikä on aika paljon siis rakkautta.
Ja kyllä uskon, että iköerosuhteillakin on yksilökohtaisesti mahdollisuus, omassa lähipiirissäkin 15 vuotta ikäeroa ja vieläkin käsittääkseni jatkuu, nyt ainakin yli kymmenen vuotta kestänyt hyvä suhde jossa siis nainen vanhempi. Miesten piirissähän nuorempi nainen pitkässä liitossa ei ole mitenkään harvinaista vaikka miehet usein vanhenevat nuorempina.
Ja olen muuten nainen🌸
Alussa tuntuu pahalta, mutta lopulta totut, ja tunteet tuurtuvat, ja lopulta annat olla ja luovutat, pikku hiljaa palaat rutiineihisi, palaat itseesi, sillä joskus ihminen menettää itsensä toisen kanssa, vaikka ei oikeasti menetä, mutta loputa löydät itsesi ja investoit kaiken itseesi, ja kysyt, miksi investoida johonkin, joka ei investoi sinuun samalla tavalla, joskus poissaolo kasvattaa kaipausta, ja välillä ei ole enää kyse kaipuusta, vaan opit elämään toista, opin rakastamaan itsesti ja investoit itseesi ja toivot toiselle parasta, Yksilöiden välillä ei pitäisi ottaa asiat henkilökohtaisina, ikään kuin viisauden hammas, joka kasvoi erillään tukalassa paikassa, et anna sen olla, sillä se on kivuliasta jättää sitä, joten sitä annetaan pois lähteä omaa reittiä kohti, vaikka poiston jälkeen poski koskee, ja turvotusta on, mutta aika parantaa haavat. Kyllä se siitä, sinä selviät ja parempia päiviä tulee. Toivon sinulle kaikkea hyvää.