Kun kaikki on jo sanottu..

Älä pelkää, en mä ole katkera, enää. Hetken huomaamattani olin.. Vaikka itsehän mä itsestäni pellen tein...! Se on jo mennyttä, mulle ainakin. Joskus ne silloiset tunteet vain pulppuavat esiin salaa, sanoina tänne. Pinnan läpi. Sallittakoon se niille. Muualla vallitsee tyyni hiljaisuus.

Parempi kuitenkin sanoa kuin huomata liian myöhään mitä kaikkea jäi sanomatta.

Minullakin on tunne, että olen menettänyt hänet. Vaikka ei hän minun koskaan ole ollutkaan. Hassua,että tunne tulee nyt,vaikka siitä kaikesta on aikaa monta kuukautta. Ehkä tosiasioiden kieltäminen on sujunut niin hyvin,tai jos olenkin vaan hidasälyinen. Kummin vain niin on se ikävä tunne. Ikävän tunne.