suursukeltaja kultakalamaljassa

Sukeltajien toukat ovat kannibaaleja. Pienessä astiassa on lopulta vain yksi jäljellä. Tai ei yhtään, jos toukat iskevät pihtileukansa samaan aikaan toisiinsa kiinni.

Aikuisena ne ovat luultavasti sopuisampia. Jos saisitkin ne pariutumaan ja munat kuoriutumaan, niin toukkavaiheen jälkeinen koteloitumisvaihe vaatii juuri oikeanlaisen ympäristön. Muistaakseni ne kaivautuu savipenkaan koteloituessaan ja viettävät aika kauan kotelossa. (Muistikuva saattaa olla väärä...siitä on niin kauan kun lapsena sukeltajan toukkia kasvattelin. Koskaan en saanut niitä koteloitumaan, vaikka hyvin ne muuten kasvoivat. Siinä vaiheessa kun toukat olivat mielestäni koteloitumiskokoisia ne kuolivat joka kerralla)

Jos toukkiin haluat tutustua, niin helpointa on haavia niitä jostain lammikosta. Sukeltajan toukan tunnistat helposti. Ne uivat tai kelluvat S kirjaimen muotoisena koukkuna pää alaspäin. Suurimmillaan ne ovat useiden senttien mittaisia ja niillä on kokoonsa nähden suuret melkein ympyrä kaaren muodostavat pihtileuat. Toukat vaativat elävää ruokaa ja tappavat ja imeskelevät kuiviin kaiken mikä liikkuu niiden lähituntumassa. Ne iskevät myös itseään reilusti suurempaan saaliiseen, esim pieniin kaloihin. Suurmalluaiset taisivat olla ainoat otukset, joita ne ei saaneet kiinni tai jättivät suosiolla rauhaan omassa akvaariossani. (Suurmalluainen on itsekin aikamoinen peto, nopea ja kovakuorinen. Ehkä siinä oli yrityksen ja erehdyksen kautta opittua keskinäistä kunnioitusta).

Sudenkorennon toukkien kanssa niitä pystyi myös pitämään samassa akvaariossa (jossa oli rutkasti enemmän tilaa kuin kultakalamaljassa ja lisäksi runsaasti kasveja). Johtui ehkä siitä, että toukkien elintavat olivat erilaiset. Sudenkorennon toukka vaaniskeli saalistaan kasvien seassa kömpien. Sukeltajan toukka taas kellui pinnan tuntumassa tai välivedessä. Kultakalamaljassa tai muussa purnukassa todennäköisesti jompi kumpi tappaisi toisen (se joka ehtii iskeä ensinnä).

MEIDÄN LAMMESTA SAA !

Nämä malluaiset ovat mukavia pikku sukeltelijoita. Sukupuolesta riippumatta tulevat hyvin toimeen keskenään ja lisääntyvät hvyin.

Suursukeltajien lisääntyminen on brutaalia hommaa. Uros ottaa naaraan väkisin ja peeniksessä on väkäsiä, jotka estävät peeniksen ulostuloa. Suursukeltaja uroksella on lisäksi yksi suurimmista peeniksistä eläinkunnassa kokoon suhteutettuna.

Minkäköhän mahtaa olla sellainen musta, ehkä leppäkertun kokoinen vesieläin, joka elää meidän kotimme suihkulähde-altaassa?

Meillä elelee suursukeltaja vesitynnyrissä rännin alla. Miten se on sinne joutunut? Osaako se tosiaan lentää, kuten joku myöhemmin kertoi?

Välillä sillä oli tosi vähän vettä, mutta nyt sateen jälkeen se taas elelee kuin "valtameressä". Tynnyri on täynnä. Jos se sinne jää, miten se talvehtisi, kun kaadamme syksyllä tynnyrit tyhjäksi. Eiköhän sen elinpäivät ole silloin luetut? Olis kivat tietää.

Itselläni oli suursukeltaja noin 10 vuotta sitten. Pidin sitä koko kesän ja kasvoi isoksi. Syötin sille pääasiassa sammakonpoikaisia, joitai se saattois syödä monta kymmentä päivässä. Harmillisesti söi myös lajitoverinsa, jotka olivat pienempiä. Kesän lopulla se oli kasvanut niin isoksi, etten enään jaksanut ruokkia sitä ja päästin sen menemään.. No tuskin on pelkoa muista hyönteisistä tai lajitovereistaan.. Oli nimittäin sen verran iso yksilö. Kai se talvehtimaan meni saman tien. Löysin sen siis sellaisesta suolammikosta, jota ei enään edes ole olemassa.