"Li Andersson on jakanut Kososen twiitin ja kertonut olevansa asiasta samaa mieltä.
– Tässähän tämä hyvin kiteytettynä. Jos päättäjä ei tuo esille omaa persoonaansa, hän on tylsä ja etäinen. Jos hän tuo sitä esille, saa yhtäkkiä lukea mitä oudoimpia analyysejä luonteestaan, Andersson pohtii."
Kysymys on itseasiassa yhdestä asiasta, ja se on luottamuksesta.
Jos ihminen on aito oma itsensä, sanoo sen mitä oikeasti tarkoittaa, perustelee ja pysyy perustelujensa ja asiansa takana, se on se pohja, johon luottamus rakentuu. Ketään ei voi syyttää siittä, jos ei luota, luottamusta on tai ei ole.
#rehellinen ja aito#
#ottaa vastuun itsestään ja toimistaan eikä syytä muita#
#ei yritä kiillottaa omia kengän kärkiä, ja varsinkaan muiden kustannuksella#
#ei piiloudu pusikkoon, kun tulee vaikeita asioita eteen, saatika juokse omia juonia karkuun pusikkoon#
jne.
Se on juuri niin yksinkertaista. Miksi rehellisyys on niin vaikea asia? Miksi pitää yrittää olla jotain muuta kuin on, miksi ei voida olla oma itsensä eikä yrittää luoda harha -minää, joka on ensinnäkin itsensä kushettamista, saatika luo luottamusta.
Miksi esimerkiksi minä arvostan ja luotan Li Anderssoniin, hänen osaamiseensa, hänen sanaansa, ja ihmisenä on selvästi aito oma itsensä? Koska hän on aito, koska hän on älykäs, ja hänellä on kompetenssia, ja näin hänen ei tarvitse rakennella mitään kengän kiillostus ryhmää ympärilleen. Täss muutamia mainitaksaeni! Vaikka olen monesta asiasta eri mieltä hänen kanssaan, ja monesta asia samaa mieltä hänen kanssaan, mutta aina arvostan ja kunnioitan, kun hän avaa suunsa. Perustelut edellä.
Ei mulla muuta. Ihmiseen joko luottaa tai ei, ja siitä ei voi lähteä syyllistämään sitä ihmistä, jos ei luota. Sehän se vielä tästä puuttuisikin, kun puhutaan "suvaitsevaisuudesta" ja "eri mieltä olemisesta", että suvaitaan vaan, jos ollaan samaa mieltä, ja kiillotetaan samoja kengän kärkiä :D
Totuus joskus sattuu, mutta ei totuutta voi karkuun juoksa. Elämä on
– Tässähän tämä hyvin kiteytettynä. Jos päättäjä ei tuo esille omaa persoonaansa, hän on tylsä ja etäinen. Jos hän tuo sitä esille, saa yhtäkkiä lukea mitä oudoimpia analyysejä luonteestaan, Andersson pohtii."
Kysymys on itseasiassa yhdestä asiasta, ja se on luottamuksesta.
Jos ihminen on aito oma itsensä, sanoo sen mitä oikeasti tarkoittaa, perustelee ja pysyy perustelujensa ja asiansa takana, se on se pohja, johon luottamus rakentuu. Ketään ei voi syyttää siittä, jos ei luota, luottamusta on tai ei ole.
#rehellinen ja aito#
#ottaa vastuun itsestään ja toimistaan eikä syytä muita#
#ei yritä kiillottaa omia kengän kärkiä, ja varsinkaan muiden kustannuksella#
#ei piiloudu pusikkoon, kun tulee vaikeita asioita eteen, saatika juokse omia juonia karkuun pusikkoon#
jne.
Se on juuri niin yksinkertaista. Miksi rehellisyys on niin vaikea asia? Miksi pitää yrittää olla jotain muuta kuin on, miksi ei voida olla oma itsensä eikä yrittää luoda harha -minää, joka on ensinnäkin itsensä kushettamista, saatika luo luottamusta.
Miksi esimerkiksi minä arvostan ja luotan Li Anderssoniin, hänen osaamiseensa, hänen sanaansa, ja ihmisenä on selvästi aito oma itsensä? Koska hän on aito, koska hän on älykäs, ja hänellä on kompetenssia, ja näin hänen ei tarvitse rakennella mitään kengän kiillostus ryhmää ympärilleen. Täss muutamia mainitaksaeni! Vaikka olen monesta asiasta eri mieltä hänen kanssaan, ja monesta asia samaa mieltä hänen kanssaan, mutta aina arvostan ja kunnioitan, kun hän avaa suunsa. Perustelut edellä.
Ei mulla muuta. Ihmiseen joko luottaa tai ei, ja siitä ei voi lähteä syyllistämään sitä ihmistä, jos ei luota. Sehän se vielä tästä puuttuisikin, kun puhutaan "suvaitsevaisuudesta" ja "eri mieltä olemisesta", että suvaitaan vaan, jos ollaan samaa mieltä, ja kiillotetaan samoja kengän kärkiä :D
Totuus joskus sattuu, mutta ei totuutta voi karkuun juoksa. Elämä on
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vai leimataanko ihmistä, joka ei luota johonkin tietyyn ihmiseen heti "setämieheksi" tai kateelliseksi vai miksi? Helppo tapa putsata omasta mielestä oman mielen ongelmat, mutta ei kestävä tapa.
Varmasti politiikan sisällä on kateutta keskenään, mutta minä en usko, että politiikan ulkopuolisella ihmisellä/kansalaisella on mitään syytä tai edes mitään mieltä kadehtia politiikkoa (anteeksi vain:) Kysymys on edelleen luottamuksesta, ja ilman luottamusta ei ole mitään, pekllä tyhjä tynnyri.
Kateuttahan ilmenee jokseenkin niissä tilanteissa, jossa ihminen voi samaistua kateuden kohteeseen, eli jollain tasolla pitää olla ns. samoilla leveleillä. Harva tavallinen kaduntallaaja Suomesta tai edes yhdysvalloissa kadehtii Bill Gatesia, koska hän on aivan eri katekoriassa tavallisen tallaajan elämässä. Politiikkoja kohtaan taas luulen enemmänkin sitä, että heihin ei luoteta, heitä ei todellakaan kadehdita vaan mieluummin esiintyy arvostuksen puutetta, toisin jopa pidetään ala-arvoisina kähmijöinä ja oman edun tavoittelijoina, kuka sellaista kadehtisi kuin toinen samanlainen, eli toinen politiikko :D
Arvostan sellaisia poliitikkoja yli puoluerajojen jotka ovat älykkäitä ja pohdiskelevia ja maanläheisiä. Liv Andersson on ehdottomasti yksi heistä. Tuota kenkien kiillottelua on aika paljon yhteiskunnassa, tunnistan sitä itsessänikin kun yritän kelvata työntekijänä uusissa kuvioissa. Pitäisi olla enemmän aitoutta ja uskallusta.