Voiko lääkäri määrätä minut pakkohoitoon vaikka minulla ei ole psykoosia, ei mitään psykoottisia oireita, ei syömishäiriötä, en ole vaaraksi muille enkä itselleni, en käytä mitään päihteitä, en edes alkoholia eikä minulla ole ollut koskaan mitään noista?
Ainoat sairaudet mitkä minulla on, on keskivaikea masennus johon on hyvät lääkkeet ja aikuistyypin diabetes jota olen vähän huonosti hoitanut mutta ei ole koskaan ollut mitään komplikaatioita eikä hengenvaaraa.
Lääkärini oli vähän aikaa sitten minua näkemättä ja kuulematta kirjoittanut lausunnon että tarvitsisin sosiaalipuolen arvion elämäntilanteestani. Löysin lausunnon sattumalta kun selasin tietojani Omakannassa. Muutama päivä sitten minulle sitten soitettiin sos. toimistosta ja haluttiin tehdä arvio palvelun tarpeesta. Suostuin aluksi kaiken maailman toimenpiteisiin mutta nyt kerroin sos. ohjaajille ja sairaanhoitajille että en halua jatkaa. En tarvitse sossujen ohjausta. Olen jo 48 v tervejärkinen, itsenäinen ihminen.
Lääkärini ei ollut ottanut huomioon semmoista asiaa että minulle oli vaihdettu masennuslääke hänen ollessa lomalla. Sijainen vaihtoi lääkkeeni konsultoituaan psykiatria. Keskustelin kesällä monta kertaa sen sijaisen kanssa ja kerroin että voin paremmin kuin vuosiin uuden lääkkeen ansiosta. Se pitäisi lukea papereissani! Nyt pelkään että tämä oma lääkärini määrää minut pakkohoitoon kun kuulee että en halunnut jatkaa sos. palveluita. Hän ei tiedä nykyistä vointiani joka siis on hyvä. Ennen hänen lomaansa en voinut ihan niin hyvin mutta psyk. osaston tarpeessa en ole koskaan ollut.
Jos tulisi lähtö osastolle, en aio hievahtaakaan. Käsiraudoissa joutuu poliisi viemään enkä silloinkaan aio itse kävellä.
Ainoat sairaudet mitkä minulla on, on keskivaikea masennus johon on hyvät lääkkeet ja aikuistyypin diabetes jota olen vähän huonosti hoitanut mutta ei ole koskaan ollut mitään komplikaatioita eikä hengenvaaraa.
Lääkärini oli vähän aikaa sitten minua näkemättä ja kuulematta kirjoittanut lausunnon että tarvitsisin sosiaalipuolen arvion elämäntilanteestani. Löysin lausunnon sattumalta kun selasin tietojani Omakannassa. Muutama päivä sitten minulle sitten soitettiin sos. toimistosta ja haluttiin tehdä arvio palvelun tarpeesta. Suostuin aluksi kaiken maailman toimenpiteisiin mutta nyt kerroin sos. ohjaajille ja sairaanhoitajille että en halua jatkaa. En tarvitse sossujen ohjausta. Olen jo 48 v tervejärkinen, itsenäinen ihminen.
Lääkärini ei ollut ottanut huomioon semmoista asiaa että minulle oli vaihdettu masennuslääke hänen ollessa lomalla. Sijainen vaihtoi lääkkeeni konsultoituaan psykiatria. Keskustelin kesällä monta kertaa sen sijaisen kanssa ja kerroin että voin paremmin kuin vuosiin uuden lääkkeen ansiosta. Se pitäisi lukea papereissani! Nyt pelkään että tämä oma lääkärini määrää minut pakkohoitoon kun kuulee että en halunnut jatkaa sos. palveluita. Hän ei tiedä nykyistä vointiani joka siis on hyvä. Ennen hänen lomaansa en voinut ihan niin hyvin mutta psyk. osaston tarpeessa en ole koskaan ollut.
Jos tulisi lähtö osastolle, en aio hievahtaakaan. Käsiraudoissa joutuu poliisi viemään enkä silloinkaan aio itse kävellä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Villien huhujen mukaan pakkohoito maksaa yhteiskunnalle noin viisisataa euroa vuorokaudessa, eli ollos huoleton, ihan vahingossa ei sinne päädy.
Hinnat voi tarkistaa sairaanhoitopiirien sivuilta, niin ei tarvitse villejä huhuja.
Kyllä nuo osaavat viedä. Tarvitaan ainoastaan epäily ja lähte on valmis. Lääkäri on työssäkäyvä aikuinen, jota ei kiinnosta onko sinulla jotakin oikeasti vai ei. Hän tekee päätöksensä oman mielensä mukaan eivätkä sinun sanat tai teot vaikuta siihen. Et voi ohjata lääkäriä tekemään luten haluat. Hän tekee kyten itse hakuaa ja jos pakkohoito on se, mitä hän haluaa, se on sitten pakkohoito.
Mutta on aika lapsellista kuvitella, olevansa niin erityinen, että valtio laittaisi tuollaisia summia rahaa likoon ilman epäilyä, mikä nimenomaan tulee niistä sanoista ja teoista.
No ei todellakaan ole mitään perusteita!
Ei pitäisi olla minkäänlaisia perusteita laittaa pakkohoitoon, ainakaan aloituksen tekstin perusteella.
Mutta......kaikkihan on mahdollista, se on otettava huomioon.
Varmaankin tarkkailuun pystytään laittamaan kevyemminkin perustein, verrattuna mitä pitkäaikaiseen pakkohoitoon vaaditaan.
Jos tulee tilanne, että jotkut tulevat hakemaan kotoa, tai jostain muualta, niin ei kannata kovin hanakasti laittaa hanttiin ( esim. joutua rautoihin ), koska seurauksista kärsii vain ja ainoastaan itse.
Hankalaksi heittäytyminen pahentaa omaa tilannetta, ja antaa syyn siihen, että voidaan asettaa tahdonvastaiseen hoitoon.
Vaikka tilannehan on hankala jo siinä vaiheessa, jos joudutaan pyytämään apuvoimia henkilön viemiseksi mahdolliseen hoitoon.
Nimenomaan siis jos lääkäri on jo määrännyt pakkohoitoon ja ambulanssi tulee hakemaan ja jos sitten tulee vielä poliisi viemään niin ei tilanne voi enää pahemmaksi mennä. Siis että sehän on sama niskoitella poliisille kun hoitoon joutuu kuitenkin. Minä ainakin niskoittelisin aloittajan tapauksessa vai pitääkö täysin perusteettomaan pakkohoitoon mennä nöyristellen ja kiltisti niin kuin koira ja pyytää anteeksi että on olemassa? Ei tarvi.
Niin, mistä ylipäätään tulee fantasia, että ihmiset joutuisi perusteettomaan pakkohoitoon? Eiköhän se ole niin, että silloin kun ihminen rupee pelkäämään moista, niin tietää jo ettei itse elä ihan siinä samassa todellisuudessa muiden kanssa.
Olen aika pitkälti samaa mieltä kyseisestä asiasta.
Jos kerran poliisivoimin ihminen joudutaan hakemaan hoitoon, niin kyllä siihen on silloin perusteet olemassa.
Itse tiedän omalta kohdaltani aikoinaan pakkohoidossa olleena, ettei sinne joudu ihan turhasta kuitenkaan.
Tiedän myös, millaisella käyttäytymisellä olisi mahdollista saada esim. itseni tilanteeseen, että voisin joutua pakkohoitoon. Se ei olisi loppujen lopuksi kovinkaan vaikeaa.
Ja syystä, että tilanteeni ja käyttäytymiseni tiedostan, en pysty pelkäämään, että joku noutaisi minut pakolla hoitoon.
Taakse jääneet omat hoitoni ( sekä oma työstäminen psyykeni kanssa ) ovat saaneet minut siihen kuntoon, ettei näitä asioita tarvitse pelätä, ei edes miettiä, vaan elää todellisuudessa, tässä ja nyt.
Jos minulla todellisuus alkaisi hajoilla, hakeutuisin ihan itse hoitoon, siinä vaiheessa minua ei tarvitsisi poliisivoimin viedä.
Mikä fantasia? Fantasia on haaveilun kohde. Tämän keskustelun aloittajan tekstistä kyllä huomaa että hän on täysin järjissään eli ei kuvittele asioita.
Ei niitä poliiseja sen takia kutsuta hakemaan psykoosista epäiltyä potilasta kotoa, että potilas olisi jotenkin oletusarvoisesti erityisen hankala tai vaarallinen. Poliisit laitetaan aina hakemaan ihmisiä kotoa pakkohoitoon, ei sinne useimmiten mitään sisar hento valkoisia lähetetä yksinään. Kun ihmistä epäillään psykoottisuudesta ja itsetuhoisuudesta, niin tuo on ymmärrettävä varotoimi. On hyvin lapsellista kuvitella, että esimerkiksi lääkäri joka näkee potilaan kerran elämässään kymmenen viidentoista minuutin ajan, pystyisi realistisesti arvioimaan potilaan tilaa tai että sellaisissa tilanteissa ei voisi tapahtua aika pahojakin "virhearvioita". Ihmiset jotka ovat näin huvittavan lapsellisia ajattelussaan on varmaan helppo pestä minkä tahansa perusoikeuksiin kajoavan viranomaistoimen oikeellisuuteen, kunhan siinä taistellaan hyvän asian puolesta pahaa vastaan. Tuolla tasollahan pakkohoidon kriteereissä liikutaan.
Pakkohoitoon todellakin lähetetään mielivaltaisesti ja rutiininomaisesti ihmisiä, joilla on psykoositausta tai epäily sellaisesta. Itsekin olen oman kokemukseni johdosta oppinut todellakin varomaan, mitä sanon tai kerron ääneen ihmisille, joilla on virkavelvollisuutena korostunut velvollisuus lähettää ihmisiä pakkohoitoon. Ja käyttäytymiseni on aina ollut asiallista ja rauhallista, en ole koskaan ollut erityisen sekava, väkivaltainen enkä edes avoimen itsetuhoinen. Kyse on vain siitä, että tiettyihin diagnooseihin liittyy voimakas stigma ja voimakkaita ennakko-oletuksia, jotka ohjaavat hoitavien lääkärien arvioita Pakkohoidon kriteerit ovat aina tulkinnanvaraisia. Se että sinä koet jonkun asian perustelluksi omalla kohdallasi, ei ole todiste siitä että niin koettaisin yleisesti tai että ne olisivat jollain objektiivisella mittarilla mitattuna "perusteltuja" Eiväthän pakkohoidon kriteerit ole objektiivisia alun alkaenkaan, vaan niihin liittyy todella laajaa harkinta- ja tulkintavaltaa. Esimerkiksi mielisairauden toteaminen on vähän kuin toteaisi ihmisen pahaksi, noidaksi tai yhteiskunnan viholliseksi. Yhtä tarkkoja "kriteerejä" käytetään kaikissa määritelmissä.
Ei myöskään ole näyttöä, että pakkohoito olisi vaikuttavaa vaan pikemminkin on näyttöä siitä, että se lisää itsemurhariskiä eikä ehkäise ongelmien kroonistumista vaan pikemminkin edistää sitä. Esimerkiksi eräässä tutkimuskatsauksessa todetaan, että näyttö pakkohoidon vaikuttavuudesta on erittäin heikkoa (olematonta) ja sen teho ehkäistä potilaiden joutumista uudelleen sairaalahoitoon on niin pieni, että pitää rikkoa valtavan monen potilaan ihmisoikeuksia saadakseen hyötyä yksittäisille potilaille. Onkin huomionarvoista miten heikko näyttö on hoitomuodolla, jolla todella rajusti kajotaan ihmisen fyysiseen koskemattomuuteen ja perusoikeuksiin. Silti sitä todellakin käytetään rutiininomaisena "hoitokeinona" psykoosisairauksien hoidossa, vaikka se ei käytännössä ole mitään muuta kuin ihmisten säilömistä ja huumaamista. Niillä saadaan helposti tainnutettua vaikeat ja hysteeriset potilaat ja kun ei ole mitään estoja käyttää psykoaktiivisia aineita ihmisten käyttäytymisen hallintaan, niin niihin turvaudutaan säännönmukaisesti. Taustalla on pseudotieteellinen kuvitelma, että ne olisivat jotenkin tehokasta hoitoa jotka korjaisivat suurin piirtein inahdusten ja naaman ilmeiden pohjalta pseudotieteellisen tarkkaan mitattavia aivokemiallisia tiloja, vaikka oikeasti ihmisten rutiininomaisen huumaamisen taustalla on se että toisen ihmisen tainnuttaminen on helppoa, se ei vaadi aikaa eikä paneutumista, se sopii tehokkuutta korostavaan hoitokäytäntöön ja kaiken lisäksi se helpottaa hoitajien ja psykiatrien emotionaalista ja kognitiivista kuormaa. Toisin sanoen se ei vaadi älykkyyttä, ei empatiakykyä, ei kykyä prosessoida ja kohdata monimutkaisia ongelmia. Miksi kukaan normaalijärkinen tuollaiseen hoitoon haluaisi, siinä oppii vaan tosiaan tarkkailemaan käyttäytymistään niin, että ei joudu tällaisen vajaamielisen tahon kanssa enää tekemisiin. Monet potilaat varmasti osaavat työstää omia ongelmiaan paremmin ilman verorahoin kustannettuja huumediilereitä, väkivaltaista huumaamista ja vapaudenriistoa. En itse ole nähnyt tätä tosiaan mitenkään haasteellisena, että en pääse tapaamaan puoskaria jonka ainoa idea "sairaudestani" oli että sen etiologiaa ei tiedetä. Vähän kuin joutuisi puoliväkisin tapaamaan kehitysvammaista aasia, joka onanoi olevansa jokin erityisasiantuntija ongelmissa, joista ei ymmärrä eikä edes välitä ymmärtää hevon paskaa. Onneksi psykiatriassa on niin tiukat resurssit, että niillä ei ole kerta kaikkiaan rahaa eikä aikaa rikkoa enempää potilaidensa ihmisoikeuksia. Tämä on toki vähän ikävää niiden lukumäärältään alati kasvavien umpitollojen ihmisten kannalta, jotka odottavat psykiatrien korjaavan kaikki ongelmat vanhempien heikoista kasvatustaidoista koulukiusaamisen aiheuttamiin traumoihin.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22569313/
Et ymmärtänyt tuota aloituskirjoitusta oikein. Aloittaja tarkoitti että ei aio lähteä ambulanssin matkaan vaan on vain paikoillaan koska pakkohoito olisi oikeasti täysin perusteeton. Paikoillaan oleminen ei ole agressiivista. Se on vain kieltäytymistä. Vai lähtisitkö itse jonkun "auktoriteetin" mukaan jos tiedät itse että olet TÄYSIN syytön ja viaton? Lähtisitkö vapaaehtoisesti vankilaan tietäen että et ole tehnyt mitään väärää? Eli aloittaja ei ole ollut eikä aio olla agressiivinen.
Ei poliisi tule automaattisesti mukaan kun ambulanssi lähtee lääkärin toimesta viemään ihmistä pakkohoitoon. Jos tulisi niin silloin ihminen olisi oikeasti kaikkien mielestä vaarallinen ja aivan sekaisin. Ei keskustelun aloittaja vaikuta yhtään vaaralliselta ja sekaisin olevalta. Hän tarkoitti että koska pakkohoito olisi täysin perusteeton, ambulanssi henkilöt joutuisivat kutsumaan poliisin viemään hänet hoitoon. Kuka tahansa tervejärkinen ihminen tekisi niin.
Ymmärsin kyllä täysin aloituksen, ja ymmärrän senkin, ettei aloittajalla ole mitään syytä pelätä joutuvansa pakkohoitoon. Siihen ei ole tarvetta ainakaan tekstin perusteella.
Ja en lähtisi minkään " auktoriteetin " mukaan, koska ei ole mitään syytä, minkä takia kukaan edes vaivautuisi hakemaan minua jonnekin.
Jos kotiin tulee ambulanssi hakemaan hoitoon, niin täytyyhän siihen jokin syy olla. On jossain tai jonnekin sanonut jotain sellaista, joka aikaansaa sen, että on syytä epäillä ihmisen olevan vaaraksi itselleen tai muille. Eli riittää, jos on jonnekin sanonut vaikka tekevänsä itselleen jotain ikävää.
Ihan tyhjästä ei haeta minnekään, ei edes pelkästään siitä syystä, että on joskus sairastanut esim. psykoosin.
Siksi pitääkin ihmetellä, että miksi suurin osa vastaukista lähtee kuitenkin siitä olettamuksesta että hän ei ole täysin järjissään, ja joutuu pakkotoimien eteen.
Ei sun pitäisi minnekään joutua. Olen pahoillani että joudut pelkäämään tuollaista. Psykiatria ei ole ihmistä varten.
Voimia. Kyllä sä pärjäät, sen näkee tekstistäsi:)
Käsittääkseni sua ei voida näkemättä määrätä pakkohoitoon. Ja siinä tarvitaan muistaakseni enemmän kuin yhden lääkärin puoltava arvio. Pysy pois lääkäreistä ja sossuista. Et avaa ovea ja oot hiljaa jos ovikello soi. Jos ne soittaa ja satut vastaa ni luuri korvaan heti.
Mulla oli kerran tk-lääkärin vastaanotolla 3 miestä valmiina odottamassa. Pikkasen säikähdin kun tajusin heti miistä kyse. Onneks eivät ilmeisesti olleet samaa mieltä lähetteestä kaikki ja selvisin.
Ei toimi. Tulevat väkisin sisään.
Poliisista vielä niin kuule älä poliisille ala vastaan laittaa yhtään. Jos poliisi ovella niin avaa ihan kiltisti. Soittavat jonkun avaa yleisavaimella muuten. Jos ei sillä aukea niin autos moottorisaha valmiina sanoi poliisi kerran.
Kokemuksesta voin sanoa ettet käsirautoja halua vaikka niin sanot. Mutta ei se poliisi siis tule ilman sitä lähetettä. Joten kyllä sun turvassa kotona pitäs olla kunhan oot ihmisiksi siellä.
Ei kukaan ole kotona turvassa. Hassun ristiriitainen väite, kun on tuolla yleisavaimella pääsy sun kotiin milloin tahansa. Ei niitä kiinnosta oletko sä kotona vai et ja haluatko pysyä hebgissä vai et. Kuka tahansa pääsee miloin tahansa sun kotiin.
Pakkohoito ja sen uhkakin vie keneltä tahansa luottamuksen että voi olla kotonaan turvassa. Tiedän kokemuksesta. Minulle tehtiin tarkkailulähete ja poliisit olivat tulossa, mutta koska vilkaisin Omakantaa ennen sitä näin lähetteen ja ehdin mennä itse terveysasemalle. Siellä sovin lähetteen kirjoittaneen lääkärin kanssa että menen itse.
Jos poliisit olisivat hakeneet olisin saanut sellaisen järkytyksen etten ehkä olisi toipunut senkään vertaa kuin nyt. - Tietysti jos näin käy pitää olla rauhallinen, ei ne varmaan käsirautoja laita jos lähdet kohteliaasti mukaan. Tosin ei mulla ole kokemusta koska vältin tilanteen.
Syynä lähetteeseen oli itsariuhkaus eräälle taholle joka soitti terkkariin. En sinänsä syytä heitä että huolestuivat, tarkoittivat varmasti hyvää. Hyväksyn periaatteessa että koska he uskoivat minun riistävän hengen itseltäni, halusivat estää sen, ja jos siellä sairaalassa olisi ollut asiallinen kohtelu voisin ehkä päästä asiasta yli. Mutta ei ollut. Kaikki oli hirveää ja loukkaavaa ja epäammattimaista. Sairaalassa (4 vrk) ymmärsin ettei se järjestelmä ole ihmistä auttamaan tehty. En halua kertoa nyt enempää. Luottamus meni psykiatriaan, se vähä mitä sitä siihen mennessä oli ollut.
Mutta aloittajalle: ei pitäisi olla mitään laillista perustetta määrätä sua mihinkään. Omalla kohdallani oli selkeä itsarivaara, olin itse sanonut niin, joten se oli eri tilanne. Mutta tiedän tutuista että tarkkailulähetteeseen ei tarvi paljon mitään, riittää epämääräinen psykoosiepäily, ja se voi tulla mistä tahansa lääkärin mielestä oudosta käyttäytymisestä, varsinkin jos on joku dgn ennestään. "Psykoottinen masennus" on juuri sellainen älytön mutu-diagnoosi, jolla voidaan kuka tahansa syvästi onneton ihminen viedä psykiatriseen vankeuteen tahdonvastaisesti. Varsinkin jos erehtyy luottamaan niin että koettaa kertoa jotain fiiliksistään. Silloin, siitä luottavasta avautumisesta, jos käyttää puheissaan vertauskuvia ja ilmaisee tunteitaan niin että joku terveydenhuollon byrokraatti (joka ei ole esim. koskaan lukenut runoja...) hämmentyy, voi räpsähtää lähete. Varo.
Pitää myös varoa, ettei pelkää pakkohoitoon joutumista niin paljon että se pelko saa hermoilemaan ja mokailemaan. Pelko ja paniikki tekee putkinäön, jolloin voi toimia harkitsemattomasti ja esim. möläytellä jotain minkä muut tulkitsee väärin. Kun on paniikissa syystä tai toisesta, kannattaa noudattaa neuvoa jonka antoi eräs CIA:n agentti, hän oli oppinut sen koulutuksessaan kun piti opetella hallitsemaan hermojaan kriisitilanteessa: DO NOTHING. Älä tee mitään. Vaikka paniikki käskee hosumaan ja tekemään jotain ettei käy huonosti, on parempi ottaa aivan rauhallisesti.
On kyllä hirveetä joo tämä hoito ja systeemit. En uskaltunu millään lääkärillä käydä enää vuosiin. Pelko estää.
Ja poliisi. Ja mitä ajattelin kun tulee kotiin. Ja ettei ole turvassa. 15v sitten piliisi tunki kotiini ja pahoinpiteli mut työkyvyttömäksi laittamalla raudat niin tiukkaan ettei veri kiertänyt yhtään. Kosto siitä että kysyin oikeuksieni perään enkä totellut mukisematta heti. Olin käsilläni töitä tekevä.