Viiltely

Masentuneella on tosi paha olla, hän tuntee itsensä arvottomaksi jne. Kun oikein pahasti masentaa, on tarve rankaista itseään kivulla. Mielen kipu tuntuu näin hetken ruumiissa. Kivusta voi tuntea myös masokistista nautintoa.

itselläni on omakohtaisia kokemuksia asiasta. Kun ahdistis ja "sisälle" koski niin paljon ja itketti...viilteli niin se kipu vaihtui siihen esim. käteen ja kipu sisältä loppui. Myös tosi vaikeina hetkinä se veren näkeminen auttoi (olevinaan) ymmärtämään , että vaikka olo näin kurja, että olen vieläkin elossa enkä kuollut sisäisesti koska vuodan.

Se on vaan tapa mihin jää koukkuun liiankin helposti, koska se tuo myös sitä euforiaa. Arpia saa nyt loppu elämänsä hävetä tai/ja peitellä.

Monet jotka ei ole koskaan viillellyt ei usein ymmärräkkään tuota "menetelmää"...mutta en kuitenkaan suosittele sitä kellekkään.

Aina sama juttu...eka kipeet haavat plus niiden peittely, sitten ne ruvet alkaa kutisemaan pirusti ja sitten arvet ja ei kuitenkaan tajua ottaa opikseen.

Syynä viiltelyyn ja itsensä satuttamiseen on yleensä kova ahdistus. Fyysisenen kipu vie huomion vähäksi aikaa tähän fyysiseen kipuun henkisen sijasta ja näin lieventää henkistä tuskaa. Lisäksi, jos mieli on niin turtana masennuksesta, joskus ainoa todellinen tunne, jota voi tuntea, on fyysinen kipu. Itsekin olen tätä tehnyt pahimmassa ahdistuksessa ja masennuksessa. Nyt lääkityksellä olen saanut itseni satuttamisen kuriin, joten sitä ei enää tarvitse tehdä.

Kun tuntee ettei mikään tunnu miltään ja
elämältä menee pohja kokonaan ei tunnu kovinkaan
elävältä meininki..
Aika menee hitaasti tai liian nopeasti eikä mihinkään hetkeen kerkiä tarttua ja silti kaikkeen tarttuu liiankin herkästi.
Olo on vihainen ja agrassiivinen.
on vihainen itselleen ja maailmalle ja
ei tunne elävänsä, tuntee kuolevansa pystyyn kuin laho puu,
Eikä se paljoa auta kun terveydenhoitaja sanoo ettei löydä pulssia. -haha tuo tapahtui oikeasti.

En ole ikinä yrittänyt itsemurhaa oikeastaan..
mutta kun kuuma veri pulppuaa suonista tulee hetkeksi semmoinen rauhan ja harmonian tunne.
Kun ei oikeastaan ole elänyt minkään laista hetkeä pitkään aikaan tai haistanut mitään,
Se kuuma veri ranteella ja suloinen raudan tuoksu
ja kuinka punaista se onkaan.
Siinä ytääkkiä hetkeksi kaikki aistit heräävät.

Mutta sitten se on ohi.
tulee kipu ja haava tulehtuu ja olo vain pahenee
ja kiinnijäämisen pelko on kamala,
mutta silti siihen hetkeen haluaisi takaisin.
Ja sen tekee uudestaan.

Se on typerää en kannata.
Syökää lääkkeitä.