Epäilyksen siemen on itänyt mielessäni jo pitkään: Vaikka kuinka haluaisin hänet lähelleni, omakseni ja elämänvaiheen seuraavan kanssakulkijaksi, voinko saada häntä? Haluaako hän sitä koskaan, riippumatta minun toimistani?
En voi luvata kuuta taivaalta, messevää elämää komeissa kulisseissa saati suuria rahoja. Mutta sydäntäni olen hänelle jo vilautellut, ja sen saisi kokonaan. Muu tulee perässä, jos yhdessä haluamme. Esteitä eivät ole suuria, vain haasteita ylitettäviä. Nehän ovat osa elämää, ei sen enempää.
Tällaisia mietin yksinäni,
odottaen hetkeämme kahden,
silmiin katsellen,
sydämistä puhellen,
aidosti toista kuunnellen.
M40
En voi luvata kuuta taivaalta, messevää elämää komeissa kulisseissa saati suuria rahoja. Mutta sydäntäni olen hänelle jo vilautellut, ja sen saisi kokonaan. Muu tulee perässä, jos yhdessä haluamme. Esteitä eivät ole suuria, vain haasteita ylitettäviä. Nehän ovat osa elämää, ei sen enempää.
Tällaisia mietin yksinäni,
odottaen hetkeämme kahden,
silmiin katsellen,
sydämistä puhellen,
aidosti toista kuunnellen.
M40
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ihanasti kirjoitit, toivon todellaki samaa
Kaikki on selvitettävissä jos halua on.
Toivon niin. Hänen halunsa tarttua käteeni on se suurin kysymys.
Tässä mun oikea käteni, tässä mun suuri sydämeni. Kun tyttö sua tuutilullaan, onni ei voi muuta kuin tullaa...
🥰😘
Tuollaisen vastauksen haluaisin häneltä.
Ei sanoa sanottavana,
Ei tarvetta sanoille,
Tunne sen sijaan,
Näytä se minulle.
Näettekö toisianne ihan irl? Jos näin, asiat voi selvittää hänen kanssaan. Ei mikään ole mahdotonta, kun vain tahtoa löytyy tarpeeksi.
Niin ja hienosti kirjoitit. Tällaisia aloituksia on aina mukava lukea. Toivottavasti teille käy hyvin.
Eiköhän me vielä nähdä.
Kysyt elämän arkisia ja vaikeita siirtoja. Moni asia voi vaikuttaa kielteisesti, mutta myös unohduksenomaisesti. Toimilla on tapana alkaa ja myös loppua eri lailla.
Teidän tulisi selvittää yhteinen mahdollisuus ja todennäköinen vapauttava seikkailunne.
Todellakin, elämä koostuu sarjasta monia tapahtumia.Nykyhetkeä aidoimmillaan.
Se on vaan sellaista itääntymistä. Nuku välillä.
Älä komentele mun nukkumisaikoja ikääntyvä.
Ei hänen tarvitsisi muuta kuin uskaltaa ottaa edes hetkeksi kädestäni kiinni, puristaisin hennosti hänen enkä päästäisi irti kuin vasta sitten kun olisi pakko. Sanaakaan ei tarvitsisi siinä hetkessä vaihtaa.
Hänen käsiään pitelin kerran käsissäni.
Myrsky kiehui sisälläni,
sivullisen katse irrotti meidät,
vain suudella halusin hänet.
Onnea matkaan, sydän kyllä riittää oikealle ihmiselle.
No joo... Kyllähän tässä on monia vaiheita käyty läpi ja edelleen männään ja ollaan. Mutta, sanon jos olen kipeä,tai siis jos niin on tuntemuksiani. Muuta en oikein voi.
No joo. Minä sanon jos tunnen itseni kipeäksi. Muuta en oikein voi. Kun puhua asioita, jos tunnen oloni sairaaksi, sanon sen tai ainakin pyrin sanomaan. Jos en ole kipeä ,voin männä melko keveästikkin.
Mutta en odotakkaan kuuta, en kyllä muutakkoon 7hmeempiä. Vain juuri näitä aitoja oikeita tuntemuksia. Juuri niin, kuunnella toista aidosti ja oikein. Sikäli mikäli ymmärtee Mutta jotainhan voi aina oikaista jos pystyy? Yrittee ainainnain.
Kirjoittelin hänelle juuri meiliä, kunnes poistin sen.
Tunteistani viileän vaaleanpunaisesti kertova kirjelmä on kauan työstetty, muokattu ja mietitty. Se on tarkoitus lähettää meilinä, ellen saa tilaisuutta lukea sitä hänelle. Se olisi kaikkein hienointa.
Miksi viileän asiallisesti? Koska näen häntä jatkuvasti, en sen vuoksi voi sekoittaa välejämme liiallisella ruusunpunaisella hehkutuksella. Kyllä hän tietää, että haaleana hehkuvien sanojen takana on suurempi roihu.
M40
Täällä on vaikea tietää, että kirjoittaako joku tosissaan vai onko pelleporukka kirjottelemassa, mutta näkisin, että jos tosissasi ajatuksissasi olet, niin mikset ilmaise asioitasi kohteellesi. Voisihan se saada hänet hämmentyneeksi, mutta ei kukaan voi tykätä huonoa noin kauniista sanoista ja ajatuksista. Mutta ihmisten merkityksen itsellesi, päättelet toki itse.
En pelkää kertoa hänelle. Yritän vain välttää suurempaa hämmentystä hänessä, ettei meidän välit menisi suurempaan solmuun. Hän merkitsee minulle paljon enemmän kuin minä hänelle. Sen tiedän, mutta onko se vain tilapäinen asian tila, jonka voin ehkä muuttaa?
Etsiskelin biisiä kuvaamaan tuntemuksiani tästä kiirastulesta sisälläni. Lopulta löysin sen, ja se oli monella tapaa osuva Coldplayn Charlie Brown. Pätkä biisin lyriikoista:
"In my scarecrow dreams
When they smashed my heart into smithereens
Be a bright red rose come bursting the concrete
Be a cartoon heart
Light a fire, a fire, a spark
Light a fire, a flame in my heart"
M40
Yksinpuhelun voi päättää sanoihin:
Miten olla tuntematta,
miten olla korostamatta,
tunteita sinusta herääviä,
maailmaani värittäviä.
Sinua kauan ihaillut olen,
luokses haaveillut tovin,
nähnyt aurinkona ilona,
sykkeenä vahvana iholla.
Tule luokseni,
avaa sydämesi,
sano mietteesi.
Pudota mies pohjaan,
nosta rakettina liitoon.
Runoja muotinmukaisia,
kovin samankaltaisia.
Sinä silti ainutkertainen,
nainen upea ja suloinen.
M40
Nonni, nyt nukkumaan siitä. Ole rauhassa jooko. Kaikki on hyvin.
Menen. Ja toivon niin.
Ainoa ihminen jonka haluan elämääni kaveriksi on hän jonka olen tuntenut puolet elämästäni. Ei ole jaksamista eikä kiinnostusta ruveta tutustumaan uusiin ihmisiin. Kestää kauan sopeutua uuteen työpaikkaan, eikä muuta uutta asiaa voi olla jo yhden uuden asian kanssa.
Ok. Tämä meni kyllä ohi...
Epäilyksen siemenestä huolimatta luulen ettei tämä ole vielä taputeltu. Ei, koska olen hitaasti kyllästänyt itseni hänellä. Vain hän itse voi liuottaa itsensä minusta hitaasti. Puhumalla, avaamalla itseään, kunnes joko ymmärrän olevani ulkopuolinen tekijä hänen elämässään, tai kunnes löydämme toisemme pinnan alta. Haluan löytää hänet, toivottavasti hänkin minut.
M40