Erakoituminen

Sulla ja mulla aivan sama tilanne näköjään. Kaupassa pakko käydä pari kertaa viikos ja roskiksella.

Niin ja pitäisi matkustella ja nähdä maailmaa. Minä näen maailmaa netistäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Sulla ja mulla aivan sama tilanne näköjään. Kaupassa pakko käydä pari kertaa viikos ja roskiksella.

Samoin. Kaupassa on pakko käydä ruokaa ostamassa. Mutta teen senkin harvoin. Tilaan kotiinkuljetuksella ruuat enimmäkseen.

Anonyymi kirjoitti:

Samoin. Kaupassa on pakko käydä ruokaa ostamassa. Mutta teen senkin harvoin. Tilaan kotiinkuljetuksella ruuat enimmäkseen.

Eihän tuonne ulos haluaisi millään mennä. Siellä on lähes aina niin kylmä.

Sulla on varmasti hirvittävän rankkaa. En tiedä miten itse selviäisin noin täysin yksin. Tosin matkalla sun tietä olen pitkällä. Ainut että poika käy kylässä useamman kerran viikos. Ja ex soittelee melkein päivittäin. Mutta siinä ne kontaktit on sitten. Ei siinä poika on kyllä tärkein kaikista. On mulla useita muitakin lapsia tai aikuisia ne on jo ja oon vaarikin mutta heitä en ole nähnyt vuosikymmeneen eikä yhteyksiä pidetty.

Minua vähän pelottaa, että oma tekstini tulee kenties olemaan samanlaista ( kuin 00:41 kirjoittaa ) joidenkin vuosien kuluttua.
Erakoitumiseni alkaa olla jo hyvässä vauhdissa, eikä tämä ole todellakaan tarkoitukseni, eikä haluamani asia.

Olen aina ollut sosiaalinen luonne, mutta viime vuosien aikana on tullut liikuntarajoitteita ym., enkä enää pysty ylläpitämään sosiaalista elämää.
Pakolliset asiat, esim. kaupassa käynti, on pakko hoitaa. Joskus sekin kyllä tuottaa jo ongelmia.
Liikun apuvälineen kanssa, ja tuleva talvi hiukan ahdistaa jo tässä vaiheessa. Mitä enemmän lunta maahan tulee, sitä vähemmän mihinkään pääsen kulkemaan.
No, se on jo tuttua useamman talven ajalta.

Oma erakoitumiseni on siis tahdosta riippumatonta, ja onhan tämä henkisesti aika rassaavaa. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, niin ei tämä varmaan ainakaan helpommaksi muutu.
Puhelin ja tietokone on keksitty, joo, mutta soitteleminenkin on käynyt aika vähiin, kun ei ole kenellekään oikein asiaa, kun elämässä ei tapahdu mitään.
Myös kaverit ja ystävät jättävät, ja ovat jättäneet unohduksiin, koska heillä elämä jatkuu entiseen malliin.

Saa nähdä, kuinka pitkään pää kestää tällaista. Kauan on jo kestänyt, mutta epäilen ( toki toivon ), kestääkö ikuisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Minua vähän pelottaa, että oma tekstini tulee kenties olemaan samanlaista ( kuin 00:41 kirjoittaa ) joidenkin vuosien kuluttua.
Erakoitumiseni alkaa olla jo hyvässä vauhdissa, eikä tämä ole todellakaan tarkoitukseni, eikä haluamani asia.

Olen aina ollut sosiaalinen luonne, mutta viime vuosien aikana on tullut liikuntarajoitteita ym., enkä enää pysty ylläpitämään sosiaalista elämää.
Pakolliset asiat, esim. kaupassa käynti, on pakko hoitaa. Joskus sekin kyllä tuottaa jo ongelmia.
Liikun apuvälineen kanssa, ja tuleva talvi hiukan ahdistaa jo tässä vaiheessa. Mitä enemmän lunta maahan tulee, sitä vähemmän mihinkään pääsen kulkemaan.
No, se on jo tuttua useamman talven ajalta.

Oma erakoitumiseni on siis tahdosta riippumatonta, ja onhan tämä henkisesti aika rassaavaa. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, niin ei tämä varmaan ainakaan helpommaksi muutu.
Puhelin ja tietokone on keksitty, joo, mutta soitteleminenkin on käynyt aika vähiin, kun ei ole kenellekään oikein asiaa, kun elämässä ei tapahdu mitään.
Myös kaverit ja ystävät jättävät, ja ovat jättäneet unohduksiin, koska heillä elämä jatkuu entiseen malliin.

Saa nähdä, kuinka pitkään pää kestää tällaista. Kauan on jo kestänyt, mutta epäilen ( toki toivon ), kestääkö ikuisesti.

Lue lisää

Itsellä vähän samantapainen tilanne. Lukuisia rajoitteita mitkä vaikuttaa eri tavoin tekemistä hankaloittaen, ennen muuta liikkumiseen ja spontaaniin puhumiseen liittyen. Sitten saa aika paljon kuulla miten sitä voi mennä vaikka minne jne! Mutta jos se ihan oikeasti olisi noin helppoa, sittenhän sitä mentäisiin eikä tietysti olis niin paljon luppoaikaa!

Mäkään en oikin jaksa aina puhua ihmisten kanssa. Syy tuskin on mikään erakkoluonne vaan ehkä depis ja sitten eri tavoin esiintyvä uupumus mikä ei selity univajeella sekä pienet puheongelmat. Yks päivä piti ihan pötköttää, kun ei meinannut jaksaa edes päätä kannatella.

Kirsikkana kakussa syrjäytymisessä on kiistatta se etten viimeisintä työntekemistä päässyt kunnolla edes kokeileen, vaikka oli selkeät syyt uskoa siinä onnistuvan, kunhan huomioi tietyt seikat. Ja vieläpä pidettiin työkykyisenä. Mäkään en sinänsä kiistä, en tietenkään, ettenkö työstä suoriutuisi, mutta se työ pitää ensin saada. Huolimatta rajoitteista, uskoisin yhä tänä päivänä suoriutuvan jopa yritystoiminnasta. Mulla on niin vahvat muut työssä tarvittavat ominaisuudet, että ne osin kompensoi haittoja.

lajijasuris

Anonyymi kirjoitti:

Itsellä vähän samantapainen tilanne. Lukuisia rajoitteita mitkä vaikuttaa eri tavoin tekemistä hankaloittaen, ennen muuta liikkumiseen ja spontaaniin puhumiseen liittyen. Sitten saa aika paljon kuulla miten sitä voi mennä vaikka minne jne! Mutta jos se ihan oikeasti olisi noin helppoa, sittenhän sitä mentäisiin eikä tietysti olis niin paljon luppoaikaa!

Mäkään en oikin jaksa aina puhua ihmisten kanssa. Syy tuskin on mikään erakkoluonne vaan ehkä depis ja sitten eri tavoin esiintyvä uupumus mikä ei selity univajeella sekä pienet puheongelmat. Yks päivä piti ihan pötköttää, kun ei meinannut jaksaa edes päätä kannatella.

Kirsikkana kakussa syrjäytymisessä on kiistatta se etten viimeisintä työntekemistä päässyt kunnolla edes kokeileen, vaikka oli selkeät syyt uskoa siinä onnistuvan, kunhan huomioi tietyt seikat. Ja vieläpä pidettiin työkykyisenä. Mäkään en sinänsä kiistä, en tietenkään, ettenkö työstä suoriutuisi, mutta se työ pitää ensin saada. Huolimatta rajoitteista, uskoisin yhä tänä päivänä suoriutuvan jopa yritystoiminnasta. Mulla on niin vahvat muut työssä tarvittavat ominaisuudet, että ne osin kompensoi haittoja.

lajijasuris

Lue lisää

Tiedän tunteen, välillä musta tuntuu suihkun jälkeen kuin oisin maratonin juossut. Tiedän, ettei ole lihaksissa ongelmaa, mutta kyllä se siltä tuntuu, että ois lihasvoimat kaikonneet. Samanlainen tunne on flunssaisena. Psyykkisesti sairastunut saa vaan usein kuulla sekä kavereilta että hoitohenkilökunnalta sellaista hyvää tarkoittavaa kannustusta. Oletko varma, ettei vika ole vaan mielessä, ettet vaan kuvittele asiaa? Mitä sä siihen muuta voit vastata, että tottakai vika on päässä, sen takiahan mä täällä hoidossa käyn, mutta se uupumiskokemus tuntuu fyysisesti samalta kuin 39 asteen kuume. Ei kukaan vaan kuumepotilaalle ehdota pientä virkistävää kävelylenkkiä.

Kääntöpuoli tarinassa on se, että pitkään kotona makaaminen ilman virikkeitä aiheuttaa tylsistymistä ja masennusta, jolloin ei saa tartuttua mihinkään. Eli tämä on seurausta pitkästä sairauslomasta ilman riittäviä kuntoutustoimia. Ongelma vaan on se, että pidetään masentuneet koko ajan pienessä paniikissa rahatilanteen kanssa. Eli evätään hoitoa ja etuuksia tasaiseen tahtiin ja sitten kuin vointi romahtaa, niin sitten saa taas rahaa ja hoitoa ja kun vähän menee paremmin, niin tilanne alkaa alusta. Kun ihminen uuvutetaan tällä taistelulla, niin kukaan ei katso sitä toista tahoa, joka toimii toisinaan aivan mielivaltaisesti.

Komppaan myös tota tunnetta, että tosiaankin uskon sulla olevan ominaisuuksia, jotka kompensoi haittoja. Itsellä sama tilanne. Ongelma voi olla saada sekä hoitotaho että kela/työkkäri tämä ymmärtämään. Jos puhut kompensaatiosta, niin työkykyä haittaavaa sairautta ei ole, jos puhut sairaudesta, joka edellyttää, että voitaisiin tehdä työn muokkauksia, joiden avulla työnteko onnistuu, niin oletkin niin sairas, ettet apua saa. Vika on aina yksilössä eikä siinä, että ei systemaattisesti yritetä saada henkilöä kuntoon ja henkilön potentiaalia käyttöön. Toivon, että saat asiaa eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti:

Itsellä vähän samantapainen tilanne. Lukuisia rajoitteita mitkä vaikuttaa eri tavoin tekemistä hankaloittaen, ennen muuta liikkumiseen ja spontaaniin puhumiseen liittyen. Sitten saa aika paljon kuulla miten sitä voi mennä vaikka minne jne! Mutta jos se ihan oikeasti olisi noin helppoa, sittenhän sitä mentäisiin eikä tietysti olis niin paljon luppoaikaa!

Mäkään en oikin jaksa aina puhua ihmisten kanssa. Syy tuskin on mikään erakkoluonne vaan ehkä depis ja sitten eri tavoin esiintyvä uupumus mikä ei selity univajeella sekä pienet puheongelmat. Yks päivä piti ihan pötköttää, kun ei meinannut jaksaa edes päätä kannatella.

Kirsikkana kakussa syrjäytymisessä on kiistatta se etten viimeisintä työntekemistä päässyt kunnolla edes kokeileen, vaikka oli selkeät syyt uskoa siinä onnistuvan, kunhan huomioi tietyt seikat. Ja vieläpä pidettiin työkykyisenä. Mäkään en sinänsä kiistä, en tietenkään, ettenkö työstä suoriutuisi, mutta se työ pitää ensin saada. Huolimatta rajoitteista, uskoisin yhä tänä päivänä suoriutuvan jopa yritystoiminnasta. Mulla on niin vahvat muut työssä tarvittavat ominaisuudet, että ne osin kompensoi haittoja.

lajijasuris

Lue lisää

Semmonen selvennys että "Yks päivä piti ihan pötköttää..." Eräänä päivänä piti...ei siis koko päivä! Alkoi aika äkisti sohvalla, kun tulin kävellen kaupasta kera kevyet ostokset (n. 600 m suuntaansa). Toinen aika yleinen on että 2- 3 tuntia heräämisen jälkeen alkaa, kun on vaikka läppärillä. Kumminkaan lukeminen ja katsominen ei tunnu uuvuttavalta, eikä myöskään selity suola- tai nestevialta tms. Sitten voi mennä pitkiäkin aikoja ettei tommosia ole, lukuunottamatta oleskelua helteisessä säässä.

lajijasuris

Mä en kanssa vaa jaksa ihmisiä. En oikein tiedä miksi. Se jatkuva puhuminen ja rauhattomuus vie multa voimat ihan täysin. Puhuuko ihmiset nykyään enemmän kuin ennen ja uteleeko ja repostelee kaikkea vai viiraako mulla päässä. Ei vaa jaksa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en kanssa vaa jaksa ihmisiä. En oikein tiedä miksi. Se jatkuva puhuminen ja rauhattomuus vie multa voimat ihan täysin. Puhuuko ihmiset nykyään enemmän kuin ennen ja uteleeko ja repostelee kaikkea vai viiraako mulla päässä. Ei vaa jaksa.

Lue lisää

Ihmiset jauhaa niin paljon paskaa, että ei mikään ihme, ettei ihmiset jaksa sitä showta. Hirveä esittäminen päällä koko ajan.

Hyvää syksyä kaikille 🤸‍♂️🥰🌞😊❤

Jos suunnittelet kaiken lopettamista, on sekin pakenemista.
Miksi et yrittäisi keksiä/suunnitella jotakin selviytymismekanismia, nyt uudestaan ?

Olen pahoillani, että olet perheesi menettänyt, mutta älä menetä omaa tulevaisuuttasi.
On varmasti olemassa joku, joka tarvitsee sinuakin.
Valoisampaa tulevaisuutta sinulle.

Meditointi on typerintä mitä ihminen on koskaan keksinyt. Ja joogaajat pitäisi kaikki sulkea kellariin. He ovat pahimpia kaikista.

Isoimmat dildot olen nähnyt suomalaisessa työelämässä.

Ei enää koskaan.

Eiköhän Suomessa ole tukien suhteen asiat paljon paremmin kuin monessa muussa paikassa tässä maailmassa

Mulle ehdottivat sairaalasta opintojen lopettamista ja ilmoittautumista työkkäriin. Vasta sen jälkeen kuulemma harkitaan kelan ammatillista kuntoutusta, jos kriteerit täyttyy. Ja lisäksi heidän suunnitelmissa mulle oli kolmannen sektorin palvelut, joka tarkoittaa kahta paikallista mt-kahvilaa. Eli mun olisi pitänyt ensin kuukausia käydä päivisin kahvilla ja sitten kuukausien jälkeen, kun olisin saanut lääkärinlausunnon ja kun kuntoutus olisi hyväksytty kelassa, niin mennä moneksi kuukaudeksi kelan askartelukerhoon ja pulkkamäkeen mt-ongelmaisten ryhmäkuntoutukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle ehdottivat sairaalasta opintojen lopettamista ja ilmoittautumista työkkäriin. Vasta sen jälkeen kuulemma harkitaan kelan ammatillista kuntoutusta, jos kriteerit täyttyy. Ja lisäksi heidän suunnitelmissa mulle oli kolmannen sektorin palvelut, joka tarkoittaa kahta paikallista mt-kahvilaa. Eli mun olisi pitänyt ensin kuukausia käydä päivisin kahvilla ja sitten kuukausien jälkeen, kun olisin saanut lääkärinlausunnon ja kun kuntoutus olisi hyväksytty kelassa, niin mennä moneksi kuukaudeksi kelan askartelukerhoon ja pulkkamäkeen mt-ongelmaisten ryhmäkuntoutukseen.

Lue lisää

Loppujen lopuksi on lupa itse päättää, mitä haluaa tehdä.
Kukaan ei voi sanoa, lopeta opinnot, tee niin ja näin.

Ei kannata alistua toisten pompoteltavaksi, vaikka mt-puoli joskus sitä ehkä mielellään haluaakin.
Parempihan se on, että pysyttelee elämisen syrjässä niin hyvin kuin pystyy ja jaksaa.

Mitä tarkoitat? Itse olen erakoitunut "sairauseläkkeellä". Eihän tässä erakkoelämässä rahaa mene juuri muuhun kuin asumiseen ja ruokaan.