Ei voi kun ihmetellä kun lukee tällaisia palstoja että miksiköhän ihmiset menevät niinkin pitkälle kuin naimisiin jos kerran seksielämä ei luonnista. Jos olen lukenut tätä palstaa oikein niin miesten "pihtailu" on ihan yhtä yleistä kuin naistenkin. Miksei nämä pihtarit sitten ole kimpassa? vai onko semmosia pariskuntia missä seksiä ei juurkaan harrasteta? itselleni on ainakin jäänyt sellainen käsitys että aina jompikumpi jää liian vähälle.
En itsekkään ole viaton kyseisen asian kanssa, sillä olen myös jättänyt vaimon, kaksi lasta ja omakotitalon sen takia että seksistämme tuli täydellistä painajaista siinä vaiheessa kun yritin parantaa asioita. Aluksi 6-vuotta vain vartoilin että kyllä tämä tästä, mutta sitten kyllästyin. Vaimolleni jo pelkkä aloitteen teko oli ylitsepääsemätön suoritus, ja minä jouduin kuuntelemaan aina erilaisia tekosyitä miksi nyt ei voida harrastaa seksiä. Olin mielestäni täydellinen ritari suhteemme viimeiset puolivuotta ostamalla esim. vaimolle kukkasia säännöllisesti. Kävimme myös usein ulkona syömässä ja konserteissa, Enkä myöskään kaljotellut kavereitteni kanssa. Mutta ei se meidän tilanne siitä mihinkään muuttunut.
Nyt elämä hymyilee viikonloppuisänä. Olen myös usein päässyt kokemaan sen miltä tuntuu olla toisen ihmisen intohimojen kohteena (Sitä en ikinä ollut avioliitossani). Ja se oikeesti tuntuu hyvältä. Itseluottamukseni on taas rautaa, enkä kokoajan ajattele sitä että mikäköhän minussa on vikana kun en kelpaa. Loppupeleissä olen tullut siihen tulokseen että minä olin suhteessamme se viaton osapuoli ja ex-vaimoni tekemiset ei enään minua hetkauta.
En itsekkään ole viaton kyseisen asian kanssa, sillä olen myös jättänyt vaimon, kaksi lasta ja omakotitalon sen takia että seksistämme tuli täydellistä painajaista siinä vaiheessa kun yritin parantaa asioita. Aluksi 6-vuotta vain vartoilin että kyllä tämä tästä, mutta sitten kyllästyin. Vaimolleni jo pelkkä aloitteen teko oli ylitsepääsemätön suoritus, ja minä jouduin kuuntelemaan aina erilaisia tekosyitä miksi nyt ei voida harrastaa seksiä. Olin mielestäni täydellinen ritari suhteemme viimeiset puolivuotta ostamalla esim. vaimolle kukkasia säännöllisesti. Kävimme myös usein ulkona syömässä ja konserteissa, Enkä myöskään kaljotellut kavereitteni kanssa. Mutta ei se meidän tilanne siitä mihinkään muuttunut.
Nyt elämä hymyilee viikonloppuisänä. Olen myös usein päässyt kokemaan sen miltä tuntuu olla toisen ihmisen intohimojen kohteena (Sitä en ikinä ollut avioliitossani). Ja se oikeesti tuntuu hyvältä. Itseluottamukseni on taas rautaa, enkä kokoajan ajattele sitä että mikäköhän minussa on vikana kun en kelpaa. Loppupeleissä olen tullut siihen tulokseen että minä olin suhteessamme se viaton osapuoli ja ex-vaimoni tekemiset ei enään minua hetkauta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnittelut rohkeasta ja antoisasta ratkaisustasi! Olen samassa tilanteessa sillä erotuksella että olen nainen. Tilanne oli vuosikaudet kuvailemasi.. mutta minusta ei ollut tekemään kaltaistasi ratkaisua. Vaan olen raukkamaisempi ja saadakseni joskus läheisyyttä, hellyyttä, seksiä ja huomiota olen käynyt sitä pari kertaa hakemassa aidan takaa ja sillä voimalla sitten taas yrittänyt pyörittää arkea johon mieheni kaikinpuolin tyytyväinen.
kuin meillä - pelottavaa luettavaa. Eikö vaihtoehtoja oikeasti ole?
Oma suhteeni onneksi vasta alkumetreillä.
Pitkästä aikaa elämässä suhde jossa kaikki mahdollisuudet onnistua, mutta se seksielämä. :(
(tai pitää kysyä että mikä seksielämä?)
Puoliso ei taida ottaa minua oikein vakavasti, tai ei vain osaa tehdä asioille mitään.
kuvittelin että tällainen vaihe tulee parisuhteeseen joskus 5 tai 10 vuoden kuluttua, meillä se tuli alle puolessa vuodessa.
aika pelottavaa, seksi on mulle iso ja tärkeä asia.Ja haluan sitä rakkaani kanssa, en kenenkään muun.
Mutta sitä on a.) Harvoin , B.) lähes aina minun aloitteestani.
En sitten tiedä mitä tekisin, rakastan kyllä valtavasti, tai parempi ehkä sanoa että meillä rakastetaan valtavasti.
Mutta minun mielestäni se säänöllinen ja molemminpuolinen halu ja seksi kuuluu jokaiseen suhteeseen.
Enkä usko että pystyn elämään tämän olon kanssa kovinkaan kauaa.
Puhuminen ei auta, kyse on kahdesta liian erilaisesta ihmisestä joista toinen haluaa usein ja on valmis tekemään sen eteen hirveästi asioita.
Ja toinen on sitä mieltä ettei seksi vaan kiinnosta. Tai sitä harrastetaan vain silloin kun on juuri sellainen olo.
Aikalailla sen haluttomamman ehdoilla tässä mennään. Pettämään en ala, se on varma se.
Onneksi ei olla naimisissa, eikä ole lapsia. On vaan paha olo kun kerrankin olen löytänyt naisen jossa on kaikki ne ominaisuudet mitä olen aina halunnut..Paitsi tietysti se seksi..
en enää tiedä mitä tekisin, en ole kovinkaan onnellinen vaikka siltä ehkä ulospäin näytänkin.
Jos haluatte elää elämänne vähäseksisen nukkevaimon kanssa ,joka muuten on "ihan kiva", niin mitä HELVETTIÄ te ruikutatte. Vakka kantensa valitsee, eli ootte niitä huora-madonna-ajatusmallin omaavia miehiä ja ootte nyt naimisissa sen madonnan elikkä frigidin kanssa. Olkaa onnellisia, sitä saa mitä tilaa. Kuumaveriset naiset kuuluu kuumaverisille miehille!