Olin eilen yhtiökokouksessa. En omistajana vaan vuokraemännän valtakirjan kanssa.
Kokemus oli ravistava!
Paikalla vähän väkeä, vain kaksi toimikauden päättävän hallituksen jäsentä ja isännöitsijä, joka on uusi kasvo.
Heti oli suuri ongelma, kun kumpikaan hallituksen jäsenistä ei halunnut toimia puheenjohtajana, ei kukaan
omistaja halunnut. Minut valittiin.
No, minulta se onnistuu. Tunnen kokoustekniikan varmasti paremmin kuin miljoonat suomalaiset, tunnen sattumalta asunto-oy-lain
ja olet rutiinin saanut kokousten vetämisestä. Osaan johtaa sellaisen taloyhtiökokouksen rivakasti ja huumorilla maustaen, nautin esiintymisestä jos olen mestarin tai asiantuntijan roolissa.
Kiitos olkoon tämän palstan kirjoittamisen, että olen saanut rohkeutta esiintyä suomeksi.
Ei ollut tarkoitus kehua itseä, oli tarkoitus kertoa, mitä kokouksessa tapahtui. Miten kukaan ei mitään asiallista osaa kysyä, miten kukaan ei halua ryhtyä hallituksen jäseneksi, ei edes pöytäkirjan tarkastajaksi. Nuoret eivät edes tule kokoukseen. Vanhat vetoavat siihen että ovat eläkkeellä. Muut siihen että ei ole aikaa tai eivät osaa.
Kuitenkin omistajat ovat sijoittaneet (velkarahalla) asuntoon paljon. Yhtiössä ei pieniä asuntoja ole, pienimmän markkina-arvo on yli 180,000 euroa (viimeksi tehdyn kaupan arvo) ja isojen arvo on 250,000 ja enemmän.
Eivät he ole kiinnostuneet siitä miten yhtiötä hoidetaan, miten talous on tasapainossa, miten rakenteet, tekniikka, siivous, pihat on hoidettu. Ainoa asia mistä joku osaa kysyä, oli lasten keinu, sen ketjut oli luvattu suojata jollakin muovilla mutta ei ollut tapahtunut. Ihmiset maksavat vastiketta, väliä ei ole mihin se raha menee ja mitä sillä saa, mitä sillä ei hankita ...
Uusi hallitus saatiin kokoon vain niin että melkein pakolla ihmiset saatiin suostumaan. Ei vaikuttanut kovin asiantunteva, ei lainkaan motivoitunut joukko syntyvän. Kai se on liikaa, jos hallitus kokoontuu 6 kertaa ehkä 2 tuntia kerta. Onko se liikaa?
En tiedä onko palstalla omistusasukkaita kerros- tai rivitaloista, vai onko kaikilla omakotitalo, puutarha jne. - vain onko minun kaltaisia, joita elämä on heittänyt niin ettei omaa asuntoa ole koskaan ollut.
Jos on asunnon omistajia, onko tilanne teille tuttu? Oletteko huolissanne vai uskotteko, että kaikki sujuu vaikka talo vanhenee ja korjaustarpeita tulee. Isännöinti on kilpailutettu ja alalla on paljon taitamattomia, suuren työtaakan takia saamattomia ihmisiä. Ei ole ammattitaitoa mutta työtä kellon ympäri ja mitään asiaa ei kunnolla jaksa, ehdi, pysty. Kiinteistönhoito on myös kilpailutettu, ja halvin on tuskin paras ja huolellisin. Minne se kansallisomaisuus joutuu, jos taloja ei hoideta, jos kukaan vastuu ei ota ja taitavat pysyvät poissa?
Kokemus oli ravistava!
Paikalla vähän väkeä, vain kaksi toimikauden päättävän hallituksen jäsentä ja isännöitsijä, joka on uusi kasvo.
Heti oli suuri ongelma, kun kumpikaan hallituksen jäsenistä ei halunnut toimia puheenjohtajana, ei kukaan
omistaja halunnut. Minut valittiin.
No, minulta se onnistuu. Tunnen kokoustekniikan varmasti paremmin kuin miljoonat suomalaiset, tunnen sattumalta asunto-oy-lain
ja olet rutiinin saanut kokousten vetämisestä. Osaan johtaa sellaisen taloyhtiökokouksen rivakasti ja huumorilla maustaen, nautin esiintymisestä jos olen mestarin tai asiantuntijan roolissa.
Kiitos olkoon tämän palstan kirjoittamisen, että olen saanut rohkeutta esiintyä suomeksi.
Ei ollut tarkoitus kehua itseä, oli tarkoitus kertoa, mitä kokouksessa tapahtui. Miten kukaan ei mitään asiallista osaa kysyä, miten kukaan ei halua ryhtyä hallituksen jäseneksi, ei edes pöytäkirjan tarkastajaksi. Nuoret eivät edes tule kokoukseen. Vanhat vetoavat siihen että ovat eläkkeellä. Muut siihen että ei ole aikaa tai eivät osaa.
Kuitenkin omistajat ovat sijoittaneet (velkarahalla) asuntoon paljon. Yhtiössä ei pieniä asuntoja ole, pienimmän markkina-arvo on yli 180,000 euroa (viimeksi tehdyn kaupan arvo) ja isojen arvo on 250,000 ja enemmän.
Eivät he ole kiinnostuneet siitä miten yhtiötä hoidetaan, miten talous on tasapainossa, miten rakenteet, tekniikka, siivous, pihat on hoidettu. Ainoa asia mistä joku osaa kysyä, oli lasten keinu, sen ketjut oli luvattu suojata jollakin muovilla mutta ei ollut tapahtunut. Ihmiset maksavat vastiketta, väliä ei ole mihin se raha menee ja mitä sillä saa, mitä sillä ei hankita ...
Uusi hallitus saatiin kokoon vain niin että melkein pakolla ihmiset saatiin suostumaan. Ei vaikuttanut kovin asiantunteva, ei lainkaan motivoitunut joukko syntyvän. Kai se on liikaa, jos hallitus kokoontuu 6 kertaa ehkä 2 tuntia kerta. Onko se liikaa?
En tiedä onko palstalla omistusasukkaita kerros- tai rivitaloista, vai onko kaikilla omakotitalo, puutarha jne. - vain onko minun kaltaisia, joita elämä on heittänyt niin ettei omaa asuntoa ole koskaan ollut.
Jos on asunnon omistajia, onko tilanne teille tuttu? Oletteko huolissanne vai uskotteko, että kaikki sujuu vaikka talo vanhenee ja korjaustarpeita tulee. Isännöinti on kilpailutettu ja alalla on paljon taitamattomia, suuren työtaakan takia saamattomia ihmisiä. Ei ole ammattitaitoa mutta työtä kellon ympäri ja mitään asiaa ei kunnolla jaksa, ehdi, pysty. Kiinteistönhoito on myös kilpailutettu, ja halvin on tuskin paras ja huolellisin. Minne se kansallisomaisuus joutuu, jos taloja ei hoideta, jos kukaan vastuu ei ota ja taitavat pysyvät poissa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olipas uutta minulle. Olen itse omakotiasuja, mutta töissäni olen koko ajan taloyhtiöiden kanssa tekemisissä. Niissä asiat on hoidettu todella hyvin. Isännöitsijät osaavia ja aikaansaavia, taloyhtiöiden hallitukset toimivat niinkuin pitääkin. Taloista näkee että niitä hoidetaan. Paikat ovat kunnossa ja raha-asioissa ollaan järkeviä. Missäspäin noin leväperäisiä ollaan? On aika erikoista että yhteisestä omaisuudesta ei pidetä huolta. Uutta minulle, kuten sanoin.
Tässä on kyse tosiaan aika merkillisestä ongelmasta. Suomessa on 120000 yhdistystä, joten praktiikkaa kokoustekniikkaan ja luottamustoimiin luulisi riittävän myös oman sijoituksen valvontaan ja ylläpitoon.
As.Oy:n yhtiökokouksilla on jotenkin sellainen riitainen maine. Mahtavatko ihmiset pelätä naapurisovun puolesta jopa siinä määrin,että antavat muiden päättää jopa omaa taloutta koskevissa asioissa?
Monessa suhteessa muutenkin, on yhteiskunnassa ajauduttu asiantuntijapohjalle. Asiat muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi ja osallistuminen päätöksentekoon edellyttää tarkkaa asioihin perehtymistä, sillä vastuut joka tapauksessa seuraavat päättäjien mukana. Luotettavan, asiantuntevan ja aktiivisen isännöitsijän palkkaaminen on varmaan as.oy.hallitusten tämän päivän tärkein tehtävä. Asiassa tapahtuvassa kilpailutuksessa kannattaa varmaan suorittaa hyvinkin perusteellista harkintaa.
on vähäsen.Vanhemillani on osake ja kokouksia on jokunen vuodessa.
Aika tyhjänpäiväistä touhua, vaikuttaa todella etteivät osakkaat ymmärrä että yhtiökokoukset ovat juuri heitä varten.
Paikalla on yleensä muutama vanhempi rouvashenkilö ja puheenaiheena kylän juorut.
Yhtiövastikkeenhan on tarkoitus kattaa taloyhtiön kulut mutta ainakin näissä kokouksissa ketään ei kuulu kiinnostavan ja silloin vasta tehdään aloitteita jos joku särkyy.Ennaltaehkäisemälläkin voisi säästää monia euroja.
Muistaakseni viimeisimpänä vuodentakainen jupakka lipputangon nupista...taisi olla äitienpäivän aikoihin.
Nuoret ovat aika haluttomia osallistumaan minkäänlaisiin kokouksiin(ainakin meilläpäin), osasyynä varmaan työ ja kiireet.Kai jonkinlainen kynnyskin on lähteä kokouksiin ja vielä aukaista suunsa siellä.
ja olen tämän parin vuoden aikana ollut joka kokouksessa mukana ja erittäin aktiivisesti kannattamassa korjaustöitä ja remontteja.
Onhan kysymyksessä omaisuuteni hoito ja 35 vuotta omakotitalossa asuneena tiedän että korjauksia on tehtävä.
Kovin vähäinen on osallistujien joukko meidänkin yhtiön kokouksissa ja nyt tehtiin päätös aika suuresta remontista, hallitus vähän epäili kuinka tieto remontista vastaanotetaan, minä tiesin asuntoa ostaessani että se on edessä.
kahdeksan vuoden ajalta kokemusta noista kokouksista. Omassa taloyhtiössäni on 96 asuntoa, joista varmaan kaksi kolmannesta on aina edustettuna. On nuoria ja vanhoja, kauan asuneita ja vasta muuttaneita. Asioista keskustellaan välillä kiivastikin, sopuunkin on aina päästy.
tuleeko reiskojen jäljiltä remontissa parannuksia. Voi olla, että vuosia korjaillaan "ammattimiesten" tekemisiä.
Jotkin remonttihommat myös aloitetaan isännöitsijän sivufirman työllistämiseski. Eikä niinkään sen korjaustarpeen vuoksi.
..."ammattimiehet" ovat antaneet kaavamääräykset, suunnitelleet ja rakentaneet nämä talot. Esimerkkeinä vaikka vuotavat tasakatot, käsiinhajoavat elementit, rakenteet mädännyttävät tuulettumattomat piilosokkelit ja alapohjaeristeisiin sijoitetut syöpyvät kupariputket. Kelpaa siinä sitten isolla rahalla korjata asukkaiden laskuun omia virheitään.
...rakennusaineteollisuus, joka syytää testaamattomia materiaaleja markkinoille. Esimerkkeinä vaikka formaldehydipäästöiset lastulevyt, vinyylikloridipäästöiset vinyylitapeti, vanhentumissuojaamattomat höyrysulut, peltikattojen irtoilevat muovipinnoitteet jne. Uudemmissa versioissa viat on tietysti korjattu, mutta mitähän seuraavaksi mahtaakaan tulla esiin...
meidän historian on valmistettu uusia rakennusmateriaaleja ja otettu käyttöön näiden materiaalien ja yleisesti hyväksyttyjen uusien normien mukaisia rakennuksia ja rakenteita.
Meidän tavallisten talliaisten on hyvin vaikea jo valita sitä varmasti oikeaa tapaa rakentaa ja hankkia varmasti pitkällä aikavälillä, kelvollisiksi osoittautuvia rakennusmateriaaleja.
VTTn tutkimus tuloksia kannattaisi ehkä lukea jokaisen, eikä välttämättä haksahtaa uusimpaan markkinoille tulleeseen uutuustuotteeseenkin.
Lastulevyä tehtiin sen ajan (formaliini) tietämyksen mukaisesti, siinäkin vasta pitemmällä aikavälillä löytyi sen, tai sanoisiko meille (myös)julkistettiin, terveydelle haitalliset ominaisuudet.
Aikoinaan oli aivan yleinen käytäntö upottaa kupariputket suoraan betoniin, luultiin kai että nämä materiaalit olivat ikuisia.
Samoin tasakattoiset talot tehtiin meidän ilmastollisiin oloihin, keskieuroopasta otetun ja arkkitehtien suomeen lanseeraaman mallin mukaisesti, jotka nyt, kun ollaan jälkiviisaita, tuntuvat ihan järenvastasilta talomalleilta.
Entäs se muoti, kun leivin uunit naurettiin suorastaan ulos, hullun hommana, öljyn ja sähkön voitonmarssin aikoihin, nyt kukaan ristitty ainakaan minä en tekisi taloa ilman tulisijaa.
Niin ja tehtiinhän tässä joku parikymmentä vuotta sitten suoravetoisia takkojakin, voi hyvä ihme sentään, tämmöiseen maahan jossa suurin osa vuodesta ilma on pakkasen puolella.
Voi lista olisi pitkä jos olisi aikaa tässä rutista, kosteusvauriot jne. jne.. mutta noin aluksi.
...että virheet on pääasiassa tehty "hyvässä uskossa". Mutta huolellisesti testaamalla ja riskianalyysit tekemällä olisi monet ongelmat ollut vältettävissä ilman jälkiviisauttakin. Ja vaikka sitä viisautta olisi ollutkin niin sitäkään ei aina ole annettu käyttää. Esimerkkinä monissa kunnissa kaava yksikäsitteisesti vaati tasakattoa ja lattian rakentamista maan tasalle, vaikka rakentaja olisi halunnut harjakaton ja tuulettuvan alapohjan tehdä (tiedän tällaisia tapauksia). Lasku virheellisten kaavamääräysten seurauksista on maksatettu asuntojen omistajilla todella kalliisti.
Periaatteessa järkevin tapa rakentaa olisi tehdä mahdollisimman perinteiseen suomalaiseen tyyliin esim harjakattoinen massiivihirsitalo tuulettuvalla alapohjalla. Materiaaleina pitäisi käyttää vain sellaisia, joista on kymmenien vuosien kokemus ongelmattomuudesta.
hyväksi havaittuja ja toimivia ratkaisuja ei sitten käytetä? Miksi otetaan uusinta uutta kehiin ilman kunnon testauksia? On se niin viisas toi rakennusinsinööri. Ei pysy tälläinen maksupekka mukana aivoituksissaan.
Uutuuksilla erotut kilpailijoista ja niistä saa parhaan hinnan. Ei ole ollut trendikästä myydä sitä samaa kuin aina ennenkin. Ja sitäpaitsi perinteiseen tyyliin rakentaminen on liian edullistakin, ei saada kaikkea mahdollista nyhdettyä pois rakentajilta. Nooh, ehkä vähän kärjistettyä tekstiä, mutta jotenkin tuohontyyliin.
rakentajat olemme hölmöjä ja vietävissä.
Aina kannattaisi suhtautua pienellä varauksella nähin markkinatutkimuksiin joita tuotteiden toimittajat ja myyjät, sekä valmistajat meille niin mielellään esittelevät, mieluummin kahtoa joku vuosi miksi tämä uutuus käytössä osoittautuu.