Meidän pikkupoikamme, joka on nyt 9v, aloitti joskus 7v-ikäisenä keräillä kaikenmaailman hyönteisiä puistosta ja mökiltä.
Keräsi lasipurkkeihin ja katsoi mitä ne tekevät.
Mankui, mankui ja mankui että saa pitää puuhansa -no, suostuttiin lopulta äidin kanssa, tietyin varauksin...
Olen nuori isä, joka itsekin poikamme ikäisenä harrasti luontoa, joten pidän ulkonaviihtymistä, reippailua ja tutkailua hyvänä puuhana. Ne pikkuötökät, nykyään lähinnä perhostoukkia jotka poju päästää aikuisina ulos, pidetään purkeissa parvekkeella -huusholliin niillä ei asiaa sentään.
Mitä muut mieltä, kestäisittekö ötökkäharrasteen lapsellanne?
Keräsi lasipurkkeihin ja katsoi mitä ne tekevät.
Mankui, mankui ja mankui että saa pitää puuhansa -no, suostuttiin lopulta äidin kanssa, tietyin varauksin...
Olen nuori isä, joka itsekin poikamme ikäisenä harrasti luontoa, joten pidän ulkonaviihtymistä, reippailua ja tutkailua hyvänä puuhana. Ne pikkuötökät, nykyään lähinnä perhostoukkia jotka poju päästää aikuisina ulos, pidetään purkeissa parvekkeella -huusholliin niillä ei asiaa sentään.
Mitä muut mieltä, kestäisittekö ötökkäharrasteen lapsellanne?
Vastaukset 9
Vanhimmat
..mutta periaatteena meillä, että elävää kunnioitetaan eikä suljeta lasipurkkiin pois luonnollisesta ympäristöstään. Paljon mielenkiintoisempaa lapsellekin seurata luonnossa, eläimen todellisessa elinympäristössä, mitä se toukka siellä tekee. Eikä katsoa pienessä lasipurkissa ulospääsyä etsivää eläinpoloista. Huh.
hommaa pojallesi kunnon välineet ja mene itte mukaan tutkimaan ötököitä. Ötökkäkirjoja on vaikka millä mitalla, kirjasto täynnä.
Tiedä mikä luonnontutkija sulla siellä on kasvamassa, älä tapa sitä innostusta, anna tutkia, mutta tutkikaa oikeilla välineillä ja opeilla.
Luonto-liitolla on kerhoja, ja kirjoja myös.
Hauskaa ötökkäjahtia.
voin kertoa, että perhostenkeräily, jota mä harrastin oman osäni kanssa ja sisareni, oli tosi mielenkiintoista ja mukavaa hommaa. Mene säkin hommaan mukaan jos koet oikeaa kiinnostusta asiaan.
Me kerättiin haavilla perhosia, ja isä teki muutaman tosi komean taulun, johon ne sitten kiinnitettiin levittelyn ja kuivumisen jälkeen. Päälle tilu lasikansi ja etsittiin lajit perhoskirjoista ja alle laitettiin sitten lajin nimikin näytille.
Jäänyt tosi mukavat muistot. Se,että se oli meidän tyttöjen ja isän oma juttu, oli jotenkin mahtavaa, vieläkin muistaa sen kuinka kivalta tuntu, ku tehtiin yhessä jotain tollasta vähän erikoisempaa. Jäänyt isästä ihana tunne mieleen, kun jaksoi aina meidän kanssa touhuta.
Taisinpa pitää sitten koulussakin kerran esitelmän perhosten keräämisestä, ja vein taulut kouluun esille, oli monen mielestä aika jänskää.
Perhosten kerääminen ei ole kovin luontoystävällistä puuhaa. Mars metsään, katselkaa siellä. Miksi pitää kiduttaa eläviä olentoja?
Jokaisellahan saa olla omat mielipiteet...Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että "meitä perhostenkeräilijoitä" on aina kuitenkin ollut aika marginaalinen pieni joukko, joten ei varmasti tapahdu mitään ekosysteemiä vavisuttavaa, vaikka muutama lapsi keräisikin joitakin yksilöitä omaan keräilytauluunsa tms. Ja siinähän sitä nimenomaan ollaan luonnossa.
Meillä 12 v. on kerännyt ötököitä jo monta vuotta. Suosikkeja ovat kiitäjien ja yökkösten toukat, niitä kasvatetaan purkeissa koulupöydällä ja jos ne koteloiduttuaan kuoriutuvat, ne päästetään ulos. Pari vuotta sitten meille ilmestyi sauvasirkka, tällä hetkellä on neljäs sukupolvi munintavaiheessa ja huolto kuuluu pääasiassa aikuisille.
Oma ötökkäkammoni on vuosien mittaan hävinnyt, jokunen vuosi sitten en iljennyt edes selata hyönteiskirjaa muualta kuin päiväperhosten kohdalta ja nyt hämähäkkien pitäminen kädessä on ihan luonnollista. Viime syksynä huomasin itsekin ottavani lenkkipolulta toukan taskuuni ja kotona sitten tutkittiin yhdessä, mikä laji mahtaa olla kysymyksessä. Olen oppinut itsekin paljon, opettavinta oli nähdä, miten toukan kotelosta kuoriutuikin loiskärpänen, joka oli syönyt toukan hengiltä.
Eilen poika oli löytänyt sarvijaakon, sitä sitten ihasteltiin yhdessä naapurien lasten kanssa. Kyllä ötököiden kerääminen voittaa pleikkarin pelaamisen mennen tullen! Hyvä hyönteiskirja ja suurennuslasi mukaan ja luontoon...
ps. olen löytänyt maton alta myös kuolleen sisiliskon...
Mistä löysitte keräämisohjeita ja hoito-ohjeita noille toukillenne? Meidän poikaa kiinnostais kans ötököiden elämä, voitais hommata välineet ja keräillä tulevana kesänä yhdessä!
kirjastoon luonto-osastolle, tai kirjakauppaan, muistaakseni on olemassa kirja -ötökät-pieni kirja jota voi kuskata mukana. H
Kahden poikalapsen äitinä ötökkäharrastus on ollut pakko hyväksyä - halusi tai ei. Purkeista löytyy kaikenlaista elävää: kastematoja, sisiliskoja, leppäkerttuja, hämähäkkejä, koppakuoriaisia, sammakoita ....
Sisälle pojat eivät saa tuoda mitään elävää. Mitään ei saa ottaa kiinni kiduttaakseen (ei tosin olla yritettykään). Ja taskuihin ei saa kerätä mitään, niin kuin erään kerran oli muurahaisia kerätty.
Perhosiakin jonain kesänä kerättiin. Yhtenä kesänä sitten taas leppäkerttuja. Kysyinkin joskus silloin 5-vuotiaalta pojalta, että oletko sinä sellainen leppäkerttujen etsijä. Poika vastasi, että "ei, kun minä olen löytäjä".
Ei niin pientä toukkaa etteikö suurta mielenkiintoa, joten eiköhän se tästä tällaisellekin, jota puistattaa pelkkä hämähäkin katsominenkin ;)