Kymmenes päivä tupakatta! Ja aion jatkaa urmakasti, vaikka kuinka saisin raivareita. Muuten menee ok, mutta meinasin sortua tupakkaan, kun viikonlopulla iski eräässä tilanteessa ahdistus ja pelkäsin erästä asiaa, jolloin normaalitilanteessa olisin kaivanut heti askin esiin. Onneksi tupakkaa ei ollut saatavilla, joten tilanne meni ohi.
Erilaisissa v-tus tilanteissa aion lähteä ulos kävelemään, sillä se menee ohi, niin etten tule turhaan huutaneeksi läheisilleni.
Tänään kylillä käppäillessäni huomasin kadulla ilkeännäköisen verisen yskösmällin. Takuulla jonkun keuhkosyöpäisen raukan rykäisemän! Mutta minäpä vältyn moiselta kammokohtalolta! Käppäilen tulevatkin keväät vapaana kurjan syöpäkuoleman tavoittamatta!
Sitkeyttä muillekin, iloitkaamme yhdessä samaa tahtia kuin elimistö puhdistuu vuosikausia sisäänimetyistä supermyrkuistä!
Erilaisissa v-tus tilanteissa aion lähteä ulos kävelemään, sillä se menee ohi, niin etten tule turhaan huutaneeksi läheisilleni.
Tänään kylillä käppäillessäni huomasin kadulla ilkeännäköisen verisen yskösmällin. Takuulla jonkun keuhkosyöpäisen raukan rykäisemän! Mutta minäpä vältyn moiselta kammokohtalolta! Käppäilen tulevatkin keväät vapaana kurjan syöpäkuoleman tavoittamatta!
Sitkeyttä muillekin, iloitkaamme yhdessä samaa tahtia kuin elimistö puhdistuu vuosikausia sisäänimetyistä supermyrkuistä!
Vastaukset 23
Vanhimmat
meikäläisellä yhdeksäs päivä menossa. Niin hyvin on unohtunut miltä tupakointi maistuu, että pääkopassa pyörivät ajatukset "kokeilen yhdet sauhut"... Monet aikaisemmat yritykset ovat kaatuneet vastaavaan, joten olen päättänyt sinnitellä ja sanoa itselleni jyrkästi EI. Eiköhän ensi viikolla olla jo voiton puolella!
Ja kun v-tuttaa, menen maate :)
Luulisi siinä makaillessa entistä enemmän tupakka pyörivän mielessä.
Menipähän tämäkin päivä tupakatta.
Muutaman nikotiinipurkan pureksin päivässä ja vanhojen tupakkamiesten tapaan imeksin pastillia, jopa muitakin karkkeja, joista en yleensä niin piittaa. Uusin villitys on mantelit...
Vaikka mitä, kunhan vain en ala taas öyhyyttää kuolemankääryleitä! Terv. alkuperäinenN
Kuoleman kääryleitä?-Ja sinäkin entinen tupakkamies täällä kirjoittelet?-No nykytekniikalla ne linjat vedetään 2 päivässä kampanja hintaan "sille rajan toisellekkin puolelle".
No joo,todellinen "sanomani" oli se,että suhteellisutta peliin.Vaikkakin ymmärrän,että sen puolustsreaktion nimissä haluat mustamaalata jotain,johon tunnet kuitenkin vetoa vielä jossain syvällä sisälläsi.
Et ole tainnut tajuta että jotkut saattavat todella haluta tupakista eroon? Ei se (tupakka meinaan) kaikille ole lähes orgasmin aiheuttama nautinto. Ittekin jäin aikanaan koukkuun ja onnekseni pääsin eroon jo vuosia sitten. Jääpähän nekin eurot vaikka tietokoneen päivittelemiseen.
Sinulle tupakkaa freneettisesti puolustava R.T. Kyllä näkyy naamassa vuosikymmenien tupakointi, itsellä oli viimeinen hetki siitä touhusta hellittää ettei ala ulkonäkö kärsiä.
Elämän jäljet saavat näkyä naamassa, siitä ei pidä kenenkään huolestua. Tupakoinnin lopettaminen jossakin vaiheessa voi kuitenkin olla hyödyllistä.
Enemmän kuin kurttunaamat, minua säälittävät ihmiset, jotka eivät koskaan tupakoi elämänsä aikana. Heiltä menee mukava nautinto sivu suun. Ruumisarkussa ehtii kyllä maata tervaisillakin keuhkoilla.
oon lomalla tämän viikon, siksi tuo maate meno on niin helppoa. Kyllä siinä kun kahvin jälkeen, ruoan jälkeen ym. hetkeksi rentoutuu, menee pahin tupakannälkä ohitse. Toimi noin alkuviikosta, mutta nyt kieltämättä ostos-TV:n tuotteet on jo niin tutut, että taidan uskaltaa siirtyä liikekannalle nauttimaan kauniista kevätpäivistä.
Näin kotosalla ei korvikkeita paljon mene, toivottavasti sama linja jatkuu ensi viikolla työssä, ei niihinkään viitsisi pitkäksi aikaa jäädä jumiin.
Pientä masiksen poikasta oli eilen (muka tylsää??), tänään jo taas tuntuu paremmalta.
Pärjäillään, raikasta vappua!
En voi tajutakaan tilannetta,jossa jostain halutaan eroon,mutta silti sitä tekee mieli.Se on skitsofreenista.
Ja vapaan tahdon vastaiseen riippuvuuteen en usko.Sellaista ei voi olla olemassa koska jotain joko halutaan tai ei.Olemme ihmisinä koknaisuuksia:vapaa tahto,fyysiset piirteet hermostoineen jne.Jos joku niistä tahtoo jotain,niin myös Minä-persoona sitä joltain osin haluaa,vaikka ihanteita kuunteleva(ja kenties ymmärtäväkin) järkipuoli persoonasta taistelisikin harrastusta vastaan.
tupakointi on opittu tapa, kyllä siitä voi opetella poiskin. Varsinaiset fyysiset vierotusoireet ovat pikku juttu psyykkisten rinnalla. Tavasta, johon mieliteon tietyt elämäntilanteet laukaisevat, ei ihan helposti pääse eroon, kun takana voi olla kymmeniäkin vuosia tupakointia. Joku katsoo asian kuitenkin sen arvoiseksi.
Itse minä ainakin olen pitänyt tupakasta siinä määrin,että tapaa ei ole tarvinnut "opetella".En myöskään täysin "niele" sitä käsitystä,että miellyttäviä asioita/nautintoaineita käyttääkseen tarvitaan joku elämäntilanne joka "laukaisee" mieliteon käyttöön.Jos asia näin katsottaisiin,niin saisi olla tutkimassa 24 tuntia vuorokaudesta erilaisia laukaisevia asioita,joka sai juomaan sitä ja syömään tätä ja maistamaan tuota.Miellyttävä tapa vain on miellyttävä.Ja jos asia muuttuu epämiellyttäväksi,niin ongelmaa siitä eroonpääsystä ei pitäisi olla.
Jälkijättöisesti kiitoksia vapun toivotteluista. Selvisin parista oluesta kuppilassa ihan leikiten polttamatta, lopun vappua vietin kotosalla, räntäsateessa ulkoillen ja kuorolauluja kuunnellen (uusia harrastuksia puhtoelämässäni...)
Toivottavasti jaksat maate-nimimerkki pitää töissäkin näpit tupakasta erossa. Terv. alkuperäinen
" En myöskään täysin "niele" sitä käsitystä,että miellyttäviä asioita/nautintoaineita käyttääkseen tarvitaan joku elämäntilanne joka "laukaisee" mieliteon käyttöön. "
Tavallaan olet oikeassa: ei se ongelma ehkä olekaan juuri siinä tupakanpoltossa, vaan ihmisen omassa hermostossa.
Jotkut tuntevat tarvetta ns. asioiden suodattamiseen jotain apuvälinettä apuna käyttäen, olkoon se tällä palstalla vaikka tupakka. Tällöin ei aina kysymyksessä ole edes nautinto.
Olisiko tupakoinnin lopettaminen kuitenkin merkki ihmisen kehittymisestä/itsenäistymisestä.
Sitä ottaa ohjat omaan käsiinsä eikä käy nieleksimässä omia mielipiteitään tupakkaa hengitellen, vaan ottaa asiat suoraan käsittelyyn eikä väistele.
Jos lakko tekee tiukkaa, ei ehkä ole riittävän "kypsä", mutta jos tahto on riittävän luja, kehitystä voi nopeuttaa.
Nautintoaineena savuke silloin tällöin ei mielestäni ole pahe, mutta liika on aina liikaa, kaikessa. Kannanottojesi perusteella arvelen, että olet kohtuukäyttäjä, jonka lompakko tahi terveys ei nautinnollisista sauhuista kärsi.
Oliko se nyt vain 14 % tupakoivista, jotka todellisuudessa ovat riippuvaisia, sinä et kaiketi kuulu niihin?
" Tavallaan olet oikeassa: ei se ongelma ehkä olekaan juuri siinä tupakanpoltossa, vaan ihmisen omassa hermostossa.
Jotkut tuntevat tarvetta ns. asioiden suodattamiseen jotain apuvälinettä apuna käyttäen, olkoon se tällä palstalla vaikka tupakka. Tällöin ei aina kysymyksessä ole edes nautinto."
-kaksi kommenttia lainaamaani osuuteen tekstistäsi.Ensinnäkin,miksi näet ongelmana tilanteen,jossa ihminen suorittaa "korviketoimintaa" vaikkapa ajatuksia selkeyttäessään,tai totuutta suodattaessaan?-olemme ihmisiä,emme täydellisiä.Itse kukin yksilö varmaan suorittaa omat "toimintansa" pyrkiessään itselleen mieluiseen olotilaan.Käsittääkseni elämässä ei ole kyse kilpailusta "kuka ottaa asiat vastaan raaimmin ja puhtaimmillaan"-tyyliin,vaan siitä,että voi hyvin,omilla tavoillaan,oli ne sitten kuinka hyväksyttyjä tai paheksuttuja.
Sitten toinen kommentti samaan lainaukseen.Mikäli todella näet tupakan noin vahvasti syntisenä "ajatusten suodattimena",niin eikö sitä ole moni muukin?Herkut,viina,liikunta,hetkittäinen yltiö terveellinen ruokavalio?
Siitä olen samaa mieltä,että varsinainen "nautinto" funktio ei täysin toteudu,mikäli ko.nautintoaine toimii esitetynlaisena "todellisuuden suodattimena",mutta en näe erityisen rakentavana puuttua ihmisten nautintoaineiden käyttötapoihin tyyliin "et käytä sitä oikein,se on vain sinulle sitä ja tätä plaa plaa huijaat itseäsi jne jne",koska mielestäni on tärkeintä,että yksilö saa aineelta haluamansa,"tilaamansa".Ehkä niille nautintoaineille eii edes ole olemassa yhtä oikeaa käyttö tapaa?
"Olisiko tupakoinnin lopettaminen kuitenkin merkki ihmisen kehittymisestä/itsenäistymisestä.
Sitä ottaa ohjat omaan käsiinsä eikä käy nieleksimässä omia mielipiteitään tupakkaa hengitellen, vaan ottaa asiat suoraan käsittelyyn eikä väistele."
-Ja tähän kommenttia.En täysin hyväksy taaskaan lähestymistapaasi tupakkaan jonain muuna,kuin yksinkertaisena nautintoaineena.Jollekkin se maistuu,jollekkin ei,jotain miellyttää nikotiinin vaikutus jotain ei.Joku rakastaa voimakasta kahvia kofeiineineen höyryävän kuumana,joku rakastaa tummaa suklaata,joku vaaleaa.Joku haluaa sen samanlaisen lakkaviinerin aina päivällisen jälkeen....ymmärsit pointin?-minä en ainakaan kokisi mitenkään itsenäistyneeni/kehittyneeni,mikäli jättäisin pois lähes joka päiväisen punaviini tilkkaseni.Pidän siitä.En myöskään kokisi "pitäväni ohjia sen tiukemmassa" mikäli jättäisin miellyttävän aromikkaan tupakan maistelun sikseen.
Omien mielipiteiden nieleksimisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.Niillä on ennemminkin viihtyvyys arvo.Toki elämä näyttäisi ankeammalta "askeettisuuden" ja pidättäytymisen keskellä.
Ja toistan,että esim.viinillä ja tupakalla ei ole mitään tekemistä minun omien mielipiteideni nieleksimisen kanssa,mutta en ymmärrä että miksi edellytät asioiden raakana silmästä silmään katsomista?Eikö tärkeintä ole olla rehellinen itselleen,ja yrittää voida hyvin?Edelleenkin olen sitä mieltä,että elämässä ei ole kyse "kuka kestää eniten ja raaimpana" pelistä,vaan siitä,että itse omilla tavoillaan koittaa voida hyvin,ja antaa samaan mahdollisuuden toisillekkin,omilla keinoillaan?-Elämän onnellisuuden tavoitteluunhan tuskin voidaan antaa virallista ministeriöiden hyväksymää tapaa,jota "jokainen itseään kunnioittava yksilö noudattaa"?
töissäkin, joskin purukumia kului ensimmäisenä päivänä täysi lista eli ainakin kaksinkertainen määrä lomaan verrattuna (kun ei pääse maate!).
Jonkin verran synkistelyä on esiintynyt, tuossa aamupuurolla pohdiskelinkin, että nyt täytyy ruveta etsimään huumoria kehiin. Tuo harrastusjuttukin ihan varteenotettava, kuorolaulut ei kyllä ihan oikein iske...
Jatketaan vaan, iskulauseenani on, että ensi viikolla on jo varmaan helpompaa!
"Ensinnäkin, miksi näet ongelmana tilanteen,jossa ihminen suorittaa "korviketoimintaa" vaikkapa ajatuksia selkeyttäessään,tai totuutta suodattaessaan? - olemme ihmisiä,emme täydellisiä."
* Näen sen ongelmana silloin kun korviketoimintaa pitää suorittaa, suorittaa ja suorittaa; ilman sitä tunne pärjäävänsä; liiallisen käytön seurauksena oma terveys on vaakalaudalla.
"Käsittääkseni elämässä ei ole kyse kilpailusta "kuka ottaa asiat vastaan raaimmin ja puhtaimmillaan"-tyyliin, vaan siitä, että voi hyvin, omilla tavoillaan, oli ne sitten kuinka hyväksyttyjä tai paheksuttuja."
* Jospa vaan on herännyt siihen ajatukseen, ettei voikaan niin hyvin/paremminkin voisi olla.
"Mikäli todella näet tupakan noin vahvasti syntisenä "ajatusten suodattimena", niin eikö sitä ole moni muukin?Herkut, viina, liikunta, hetkittäinen yltiö terveellinen ruokavalio? "
* On, tällä palstalla se on tupakka, jollain toisella palstalla syömishäiriö tai alkoholismi, myös liikunta voi sitä olla. Kaikki mikä menee tietyllä tapaa "yli" ja muuttuu hallitsevaksi ei enää ole mielestäni nautintoa. Syntinä näitä ilmiöitä en näe, mutta jonkinlaista pahoinvointia ne ilmentävät.
"mutta en näe erityisen rakentavana puuttua ihmisten nautintoaineiden käyttötapoihin tyyliin "et käytä sitä oikein,se on vain sinulle sitä ja tätä plaa plaa huijaat itseäsi jne jne"
* Samaa mieltä, ratkaisut ovat jokaisen omia. Puhunkin vain omasta puolestani :)
"Olisiko tupakoinnin lopettaminen kuitenkin merkki ihmisen kehittymisestä/itsenäistymisestä.
"En täysin hyväksy taaskaan lähestymistapaasi tupakkaan jonain muuna,kuin yksinkertaisena nautintoaineena."
* Kun siitä haluaa eroon, on se aikamoinen peikko...
"miksi edellytät asioiden raakana silmästä silmään katsomista? Eikö tärkeintä ole olla rehellinen itselleen,ja yrittää voida hyvin?
* Kun suurin piirtein elää realismissa, säästyy ja pystyy ennakoimaan monet pettymykset. On tärkeintä olla rehellinen itselleen ja yrittää voida hyvin, kyllä. Ja jos lakkoni epäonnistuu, en ole sen huonompi ihminen kuin ennenkään, mutta jos se onnistuu, ajan mittaan koen siitä varmasti hyötyväni ja voivani hyvin.
Ei enää noin paljoa kysymyksiä kerralla, please :)
Koska on kiire,niin kommentoin vain lyhyesti joitain.
" "En täysin hyväksy taaskaan lähestymistapaasi tupakkaan jonain muuna,kuin yksinkertaisena nautintoaineena."
* Kun siitä haluaa eroon, on se aikamoinen peikko... "
-Skitso tilanne,haluta jotain,mutta samalla haluta eroon.Minä olen ainakin tähän mennessä elämässäni jättänyt taakseni/lopettanut kaiken,mistä en missään määrin pidä.Tuollaisi kuvailemasi kaltaisia "peikkoja" en edes usko olevan olemassa.Todellisuudessa se peikko taitaa olla se,että sinun täytyy myöntää pitäväsi tupakasta jollain psykofyysisen kokonaisuutesi osalla,vaikka ympäristö,ym ulkoiset tekijät odottavat muuta.Mielestäni jostain voi vain pitää tai sit ei pitää.Vapaan tahdon vastaisen riippuvuuden olemassa oloon en ole uskonut ikinä.
"Käsittääkseni elämässä ei ole kyse kilpailusta "kuka ottaa asiat vastaan raaimmin ja puhtaimmillaan"-tyyliin, vaan siitä, että voi hyvin, omilla tavoillaan, oli ne sitten kuinka hyväksyttyjä tai paheksuttuja."
* Jospa vaan on herännyt siihen ajatukseen, ettei voikaan niin hyvin/paremminkin voisi olla."
-eikö silloin vain pidä muuttaa jotain.Muutoksen ei luulisi olevan mitenkään katkera,mikäli sillä pyrkii hyvinvointiin,etenkin muuttamalla tapoja,jotka eivät tunnu enää hyviltä?.Tässä taas "peikotat" tupakoinnin,ikään kuin ne kaikki sytyttämäsi tuhannet,kymmenet tuhannet,savukkeet olisivat olleet virhe,vaikka niitä ilmeisesti sytytyshetkellä halusit.jälkeen päin et voi kirjoittaa uutta totuutta.Menneisyydessäsi "teit hyvinvointia" itsellesi jollain valitsemallasi,itsellesi mieluisalla tavalla,vaikkapa nyt sit sillä tupakalla.
"Todellisuudessa se peikko taitaa olla se,että sinun täytyy myöntää pitäväsi tupakasta jollain psykofyysisen kokonaisuutesi osalla,vaikka ympäristö,ym ulkoiset tekijät odottavat muuta.Mielestäni jostain voi vain pitää tai sit ei pitää.Vapaan tahdon vastaisen riippuvuuden olemassa oloon en ole uskonut ikinä."
* Pidän tupakoinnista ja jos saisin itse valita (oman tahtoni mukaisesti) olisin ns. nautintotupakoitsija, eli polttaisin alle 10 savuketta päivässä tai parhaassa tapauksessa vain esim. viikonloppuisin rentoutuessani. Totuus on, että se ei vain toimi, eli olen riippuvainen (vapaan tahdon vastaisesti), minulla vaihtoehto on "kaikki tai ei mitään".
Kokeiltu on, olen varsinainen maratoonari tällä alueella. Skitsoa KYLLÄ, mutta näin on kun on riippuvainen.
Mikäli tämä ei toimi kohdallasi, eli et koe olevasti riippuvainen, usko nyt kuitenkin että minunlaisianikin tapauksia löytyy.
"eikö silloin vain pidä muuttaa jotain.Muutoksen ei luulisi olevan mitenkään katkera,mikäli sillä pyrkii hyvinvointiin,etenkin muuttamalla tapoja,jotka eivät tunnu enää hyviltä?.
* Kyllä se muutos on katkera alkuun, koska olen riippuvainen. Mutta tilanne muuttuu, jos tahto ja pyrkiminen hyvinvointiin muuttamalla tapoja on riittävän vahva. Se ei kuitenkaan estä oireiden ilmaantumista: tällöin tärkeää on tiedostaa oma riippuvuutensa ja siitä aiheutuvat turhautumisen tunteet.
Tämän ajatustyön tuloksena - josta kiitokset myös Sinulle - tunnen tällä hetkellä olevani aika vahvoilla: tuntuu kuin olisin saavuttanut onnistumisen edellytykset.
Se mikä minua vieläkin harmittaa on se, etten ikävä kyllä voi siirtyä nautintotupakoitsijaksi, mutta eiköhän tuokin harmin tunne mene ohitse. En uskalla edes ryhtyä kauempana tulevaisuudessa kokeilemaan, koska en halua päätyä lähtötilanteeseen.
Jälleen vain lyhyttä kommentointia,vähäisin launauksin.Meinaa tuppaa näistä ketjuista tuleen sekamelskaa liian suurin kakkupaloin...
" * Pidän tupakoinnista ja jos saisin itse valita (oman tahtoni mukaisesti) olisin ns. nautintotupakoitsija, eli polttaisin alle 10 savuketta päivässä tai parhaassa tapauksessa vain esim. viikonloppuisin rentoutuessani. Totuus on, että se ei vain toimi, eli olen riippuvainen (vapaan tahdon vastaisesti), minulla vaihtoehto on "kaikki tai ei mitään".
Kokeiltu on, olen varsinainen maratoonari tällä alueella. Skitsoa KYLLÄ, mutta näin on kun on riippuvainen."
-mitä on vapaa tahto?Onko se sitä,että ihminen haluaa olla jotain(kenties jopa jonkun esikuvan tai ihanteen mukaisesti)ja hän yrittää toteuttaa tätä "olla jotain"-missiotaan,mutta huomaa,että hänessä on muitakin puolia,kuin se selvällä järjellä,laskelmoivasti ajatteleva puoli,ja hän siten tyrmää kaikki nuo "toisen puolen" lähettämät signaalit vapaan tahdon vastaisina?
Mielestäni "vapaan tahdon vastainen riippuvuus"-käsite on vain keksittyä huuhaata rationaaliseen aikaamme.Sillä ikäänkuin annetaan anteeksi se,että meissä on fyysisiinkin taipumuksiin (esim.erilaisten kemikaalien aivoja viehättä taipumus) kallistuva "tahtova" puoli.
Mikäli ajatus hyväksyttäisiin suoraan,niin silloinhan ihmisen seksuaali viettikin(ja siitä saatava nautinto) voitaisiin myös lakaista turmiollisten "vapaan tahdon vastaisten" laariin,koska se vie hyvää toiminta aikaa tuolta järkevältä,rationaaliselta tehokkaalta puolelta.Ja kuitenkin esimerkikseni ottaman seksuaalivietin tarjoaman nautinnon toiminta mekanismit "nupissa" ovat kutakuinkin samat,kuin eri ulkoisesta lähteestä tulevien kemikaalien/nautintoaineiden.
Ymmärtänet pointtini käsittääkseni ihan ajattelevana ihmisenä?
Tarkoitan että mielestäni ihminen ei voi sanoa "En Halua!",kun sitä osaltaan oikeasti haluaa.Tälle on vain keksitty hieno ilmaisu,riippuvuus,jonka tarkoitus lienee hälventää rationaalisen puolen hämmennystä siitä ymmärryksestä,että minussa on useita,eri puolia,jotka haluavat/tarvitsevat muita juttuja,kuin minä haluan.
Jätän nyt lainaukset pois ja yritä päästä asian ytimeen.
Vietti / vapaa tahto:
Mainitsit seksuaalivietin ja siitä saatavan nautinnon verrannollisena tupakan kemikaalien/nautintoaineiden aiheuttamaan nautintoon: mekanismismi "nupissa" kutakuinkin sama. Totta.
Vietit tekevät ihmisen onnelliseksi silloin kun ne toimivat oikeaan aikaan, oikeassa paikassa niin, että itse olet tietoinen tekemisistäsi ja hallitset tilanteen niin että koet olevasi turvassa etkä vahingoita itseäsi.
Jotta ihminen olisi onnellinen, viettien pitäisi olla sopusoinnussa omien arvojen kanssa = vapaa tahto.
Mutta jos - anteeksi nyt karkeus - nait kuin kani (myös ylikorostunutta seksuaaliviettiä on olemassa) tai poltat kuin korsteeni, oletko sinä onnellinen vai jätätkö taaksesi karvaita kokemuksia ja vahingoitat itseäsi kerta toisensa jälkeen?
Tasapainoisessa tilassa ihmisellä mielestäni on mahdollisuus hallita viettejään, mutta jos ne ovat ylikorostuneet, on kyseessä häiriötila, jonka johdosta ihminen jossain mielessä on tyytymätön.
Seksuaali- tai muiden viettien kanssa minulla ei ole ollut koskaan pysyvää häirötilaa: "on/off-nappula" suurinpiirtein toimii, mutta tupakan kanssa jostain syystä ei - syyn tähän voi ehkä joku aivotoimintaan perehtynyt kertoa, minulla siitä on vain kokemusta.
Ja jos nyt esim. minä haluan lopettaa tupakoinnin, koska se omien arvojeni/oman vapaan tahtoni mukaan on liiallista, se on mielestäni häiriötilasta tervehtymisen merkki. Tällaisessa tapauksessa ihminen ihan oikeasti voi sanoa "En Halua!", vaikka sitä osaltaan oikeasti haluaakin. Mutta: ylimenovaiheen kuluttua ja niiden kemikaalien vaikutuksen häivyttyä sitä ei ihan oikeasti haluakaan.
Ehkä (siis ehkä) tupakoitsijakin kykenisi harjoittelulla hallitsemaan on/off :ia vapaata tahtoaan/arvojaan vastaavasti, mutta lyhyempi ja helpompi tie on painaa kokonaan off:ia.
Lyhyitä lainauksia taas nopeasti vain.
"Jotta ihminen olisi onnellinen, viettien pitäisi olla sopusoinnussa omien arvojen kanssa = vapaa tahto."
-olen siltä osin hienolta kuulostavan lauseesi kanssa eri mieltä että en ole yhtään vakuuttunut siitä,että ihmistä on tarkoitettukaan toimimaan järkeä käyttäen,ajatellen,suunnitellen.
Ja toinen pointti on se,että mielestäni "arvo" ei voi ikinä olla mukana tilanteessa,jossa mukana on todellinen vapaa tahto,koska ne eivät viihdy yhdessä.Emme ole koneita...eikö sinulle tule ikinä tilanteita,joissa halusi/vapaa tahtosi taistelee selkeästi "arvojasi" vastaan?
Minä itse en pidä kauheasti mitään "arvomaailmoja",koska ne useimmiten vain jotenkin kieltävät/paheksuvat sisältäni tulevia(siis todellisia) halujani.
Oikeastaan olen sitä mieltä,että vapaa tahto ei voi toteutua,jos sen suunnista tietoisesti päätetään.Jos sen suunnista päätetään,niin päätökset eivät ole ikinä vapaita ympäristöstä ja sen arvoista ja paineesta.Miten se silloin voi olla vapaa?
" Vietit tekevät ihmisen onnelliseksi silloin kun ne toimivat oikeaan aikaan, oikeassa paikassa niin, että itse olet tietoinen tekemisistäsi ja hallitset tilanteen niin että koet olevasi turvassa etkä vahingoita itseäsi."
-miksi lähdet liikkeelle siitä oletuksesta,että vietit on alistettu tietoisen puolen käyttöön,ikäänkuin "välineeksi" jota hallitaan ja siitä nautitaan aina niin halutessa,ikäänkuin "karkkipussi auki-->karkki suuhun-->pussi kiinni ja kaappiin(eli vietti piiloon)"
Jokainen saa olla omaa mieltään,minun mielestäni olemme enemmän vietti eläimiä.
Puhut "häiriötilasta" jossa vietit ovat ylikorostuneet.Minun mielestäni nykyaikana elämme jatkuvassa häiriötilassa,jossa järki ja kontrolli ovat ylikorostuneet,ja ihan oikeasti,ihmiset eivät kuuntele itseään,vaan ympäristöään,josta kuvittelevat löytävänsä itsensä.
ollutkaan ihmisen suhde vietteihinsä, kyllä se tänä päivänä on varmasti erilaista - olosuhteiden pakosta.
Kun tämän Suomenkin uutisia lukee saa vaikutelman, että ihmisillä yhä useammin ei ole hallinnassa sen kummemmin järki, kontrolli tahi vietitkään. Tai sitten jos toimitaan viettien mukaan, ovat ne kovin vääristyneitä.
Voipi olla, että tähän on johtanut mainitsemasi "Ihmiset eivät kuuntele itseään, vaan ympäristöään, josta kuvittelevat löytävänsä itsensä". Taas päästiin häiriötilojen muodostumiseen.
Nythän on kuitenkin niin, että koska nykyisin elämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa, myös elintilamme on rajoittunut, mistä johtuen itseään voi kuunnella ja toteuttaa melko rajoitetusti. Ympäristö sanelee paljon asioita, mutta monia valintoja voi kuitenkin edelleen tehdä itseäänkin kuunnellen, kuten nyt (jotta aiheessa pysytään), tupakointi tai sen lopettaminen.
Sanot, että "arvomaailmat", useimmiten vain jotenkin kieltävät/paheksuvat sisältäsi tulevia(siis todellisia) halujasi. Oletko varma, että ne halusi todella ovat todellisia tänä päivänä eivätkä esim. kemiallisten tai muiden ympäristön ärsykkeiden aikaansaamia? Minun olisi hyvin vaikea elää ilman arvomaailmaani, mutta uskonkin sen muodostavani onnistuneesti itseäni kuuntelemalla.
Kovin on mielenkiintoinen aihe.Hyviä pointteja.Täytyy taas koittaa luovia muutamia kohtia.
" Kun tämän Suomenkin uutisia lukee saa vaikutelman, että ihmisillä yhä useammin ei ole hallinnassa sen kummemmin järki, kontrolli tahi vietitkään. Tai sitten jos toimitaan viettien mukaan, ovat ne kovin vääristyneitä."
-Ehkä tässä nyt vain ollaan siinä pisteessä,että ihminen on rakentanut maailman,josta tulikin ihmis-eläimelle elinkelvoton?Ja tämä "kone" jauhaa sääntöjä ja säädöksiä niillekkin,ketkä eivät tämän "koneen" syntyyn edes ole syyllisiä.
Sitä en ymmärrä,että miten "vietti" voi olla vääristynyt?Viettihän tarkoittaa kuitenkin täysin primitiivistä,harkitsematonta halua,se voi vain kehittyä(ikäänkuin evoluutio) ja kasvaa hitaasti johonkin suuntaan.Ja mitä vasten peilataan joku vietin ilmentymä vääristyneeksi?Perinteisen sosiaalidemokraattisen luterilaisen suomen "niin kuuluu ja niin ei" arvomaailmaanko?Ja voiko se edes olla vääristynyt,mikäli sen toteuttaja kokee siitä saavansa jotain?
Esimerkiksi nykyisellä homo-trendillähän ei ole mitään tekemistä todellisen vietin tai ylipäätään "todellisen" minkään kanssa.Se vain on samaa iänikuista voimavaraa,näkymisen halua,nyt se vain on suuntautunut näin.Ehkäpä kohta jo olemme tulossa siihen pisteeseen,että on coolia jos ei omaa kokemuksia "miesrakkaudesta" ja tykkää espresson sijaan tavallisesta kahvista.Tiedä häntä.Ja osasyyllinen näihin trendeihin tietysti on media,joka rummuttaa kaiken loppuun ja siirtyy seuraavaan aiheeseen.
" Sanot, että "arvomaailmat", useimmiten vain jotenkin kieltävät/paheksuvat sisältäsi tulevia(siis todellisia) halujasi. Oletko varma, että ne halusi todella ovat todellisia tänä päivänä eivätkä esim. kemiallisten tai muiden ympäristön ärsykkeiden aikaansaamia?"
-tässäkin päästään mielenkiintoiseen ajatelmaan.Onko halujen taustoilla,ja niiden syntymekanismilla edes merkitystä,mikäli niiden toteuttaja vain kokee saavansa jotain?Mitä on "todellinen halu"?Niitä meillä ihmisillä on esimerkiksi lämmön,ravinnon,turvan,sosiaalisuudentarpeet.Ja ehkäpä nämä halut on jotenkin johdettavissa näistä,vaikka ne eivät olisikaan "todellisia"?Eihän kukaan voi määrätä kenellekkään,että tätä ei saa haluta ja tätä saa.Silloinhan hän tuomitsee toisen yksilön mahdollisesti elämään,jossa ei saa toteuttaa itseään omista lähtökohdistaan,vaan elämään täysin ohjelmoidusti yhtenä joukosta,jossa ei saa edes tuntea sillä tavoin kuin sisällä myllertävät tunteet tuntevat.
Toki tuhansia vuosia vanhat etiikan rajat sanelevat jotain ihmisille tunteineen.Niin kauan kuin ihmishistoriaa on tunnettu,on pääosin paheksuttu omien halujensa toteuttamista toisten kustannuksella,jopa toisia vahingoittaen.
Omasta mielestäni tässä nykykouhkaamisessa vain inhottaa se,että emme todellakaan kuuntele itseämme,vaan ympäristöä vaatimuksineen.Liian moni ihminen on sitä,mikä sillä hetkellä on "in",vastoin omia tuntemuksiaan.Myös tupakoinnin vastaisuudessa on ollut vallalla useamman vuoden "in" henki.Aihe on kovin populisoitu,ja sitä myöten on saatu ajettua hyväksytyiksi erilaisia käsitteitä,joita ihminen siinä myllerryksessä tunnistaa itsellään.Esimerkiksi nykyään ei ole kovinkaan harvinaista kuulla tai lukea jonkun "häpeävän perheensä silmissä tupakointiaan" tai "inhottaa haista sille paskalle" -tyylisiä ilmaisuja.20 vuotta sitten moinen,normaali nautintoaineeseen liitettävät ilmaisut olisi naurettu pihalle.Silti ihmiset oikeasti tuntevat(ainakin luulevat tuntevansa) noin,vaikka he eivät ilman ympärillä myrskyävää propagandaa olisi ikinä osanneet ajatellakkaan noin.
Tosin tämä nyt on monessa monessa muussakin asiassa kuin tupakoinnissa.Mutta se on palstan aihe,ja vastaan väittämättä se demonisoiduin normaaleista arkisista asioista,jonka ympärillä kouhkaus on ollut täysin överinä jo vuosia.
Asioiden ympärille on saatu älyttömiä itsesyyllistämis-ketjuja siitä,että "olen huono" kun olen toteuttanut vain omaa haluani.Näin voi tuntea vaikka joku kovasti syyllistettyjen ylipainoisten joukkoon kuuluva.Vaikka kyse on loppujen lopuksi siitä,että hän vain mieluummin istuutui television eteen,kuin lähti lenkille.
Ihmisten olisi jo aika ymmärtää,että tämä eläm on meitä varten.
"Ehkä tässä nyt vain ollaan siinä pisteessä,että ihminen on rakentanut maailman,josta tulikin ihmis-eläimelle elinkelvoton?"
Ihminen on aika sopeutuva olento, mutta sopeutuminenkin vaatii aikaa. Olen samaa mieltä: maailma on muuttumassa niin tautiseen tahtiin että selkeästi on havaittavissa pahoinvointia, muutoksiin ei ole ehditty (ja kaikkiin edes tahdottu) sopeutua.
"Sitä en ymmärrä,että miten "vietti" voi olla vääristynyt?
Viettihän tarkoittaa kuitenkin täysin primitiivistä, harkitsematonta halua, se voi vain kehittyä (ikäänkuin evoluutio) ja kasvaa hitaasti johonkin suuntaan. Ja mitä vasten peilataan joku vietin ilmentymä vääristyneeksi?"
Jostain syystä minä miellän vietin kuitenkin positiiviseksi asiaksi, ihmiseen luonnostaan kuuluvaksi osaksi, minkä ei tasapainoisessa tilassa pitäisi vahingoittaa ketään (ei itseä eikä muita). Palaan ensimmäiseen aiheeseen toistaen itseäni: emme ole pysyneet kehityksen mukana, mikä aiheuttaa tasapainottomuutta ja vietitkin tai oikeastaan viettien viestintä on sekaisin.
Tämäpä olikin vaikea aihe, en vielä löytänyt ihan oikeita ajatuksia...
"Ja voiko se edes olla vääristynyt, mikäli sen toteuttaja kokee siitä saavansa jotain?"
Onko se kokeminen pysyvä olotila, vai hetkellinen leimahdus? Ajattelisin, että saadessaan luonnollisesti toteuttaa viettejään ihminen on tasapainoinen ja onnellinen?
"Onko halujen taustoilla,ja niiden syntymekanismilla edes merkitystä,mikäli niiden toteuttaja vain kokee saavansa jotain?
Mitä on "todellinen halu"? "
Taas kerran tulee toistoa: todellinen halu toteutuessaan saa ihmisen pysyvästi tyytyväiseen tilaan, eikä anna aihetta katumukseen myöhemmin.
"Niin kauan kuin ihmishistoriaa on tunnettu, on pääosin paheksuttu omien halujensa toteuttamista toisten kustannuksella, jopa toisia vahingoittaen."
Itsesuojeluvaisto on luonnollinen "vietti", jonka ajattelisin toimivan porttina itsen tai toisten vahingoittamiselle. Muita tekijöitä ovat sosiaalisuus/vuorovaikutuksen tarve ja tunteet/samaistuminen.
"Asioiden ympärille on saatu älyttömiä itsesyyllistämis-ketjuja siitä, että "olen huono" kun olen toteuttanut vain omaa haluani."
Aivan samaa mieltä, en pidä syyllistämisestä itsekään. Jokainen tekee omat valintansa oman elämäntilanteensa/voimavarojensa mukaan ja siihen kullakin on täysi oikeus.
Mutta mielestäni ei ole pahaksi tarkistaa valintojaan uuden tietämyksen tai kokemuksen valossa. Mikäli ei asiaan kuitenkaan usko tai voimavarat eivät riitä, väkinäinen muutokseen pyrkiminen kääntyy itseä ja myös muita vastaan.
Mielestäni suurin osa tällä hetkellä tapetilla olevista "ongelmista" mitä halutaan muuttaa (lihavuus, tupakointi, alkoholismi, huumeet...) ovat yhteiskunnallisia, ympäristöstä johtuvia. Meiltä puuttuu ravintoaineita, puhdasta ilmaa, vapautta, elintilaa, rakkautta, suvaitsevaisuutta jne.
Kun meillä olisi näitä, monia mielitekoja/haluja/viettiviestinnän häiriöitä ei edes esiintyisi.
Eikä olisi tarvetta toisten syyllistämiseen ja manipulointiin.
"Ihmisten olisi jo aika ymmärtää, että tämä elämä on meitä varten."
Jeps, ja kun elää, antaa myös muiden elää.