Monelta ikäiseltämme on jo puoliso nukkunu pois,
entä kun itse väsyy vaivat uuvuttaa tulee omat lopun ajat mieleen,
tänä aamua kun tein heräämistä , hengitys pysähtyi,
en millää tahtonu osata hengittää, piti pinnistellä kovasti, koitin keksiä kuinka osaisin vetää henkeä sisään, oli jo paniikki päällä,
onneksi hengitys taito palasi,
ehti aihuttaa paniikkia,
onneksi sitten pystyin vetämään henkeä sisään ja kaikki toiminnot alkoi normaalisti,
mistä johtuu että yllättäin ei m u i s t a tai o s a a vetää henkeä normaalisti,
onko se neurologinen onjelma,
siis onko aivoissa jokin yhteys hetken poikki, vai mistä johtuu,
joskus nuorena perheen äitinä olen kokenu vastaavaa,
mutta silloin yhdistin sen jokun lääkkeen aiheuttamaksi,
koska oli kovia paineita , teressi, pienet lapset ja työpaineet,
silloin hengityksen pysähdys oli tosi raju, ja pelottava,
mutta se meni ohi huomaamatta,
en enään muista kuinka se meni ohi,
normaalissa arjen hommissa ei edes huomaa koko hengityksen olemassa oloa,
en pelkää kuolemaa, mutta hengityksen pysähdys on t o d e l la pahantuntunen tila, aivan kauhee hetki,
jokunen vuosi sitten olin jotenki sairaana olisko ollu flunnssa,
olin menny päivystykseen
siellä odotustilass minulla oli erittäin paha olla,
yllättäin hengitys pysähtyi kaksi eri kertaa, todella rajusti, niin rajusti että pmppasin pystyyn ja aloin kiroilla
missä helvetissä kaikki lääkärit on,
no sitten tuli lääkäri ja psti sydän filmiin, sanoi yllättäin, sinulla on ollu 2 sydän pysähdystä,
se selitti ne kohtaukset en pystyny yhtään hengittämään,
onneksi ilmeisesti syd. pysähdys ollut liian pitkä kun hengitys sitten palasi kun pomppasin kiroilemaan kauhusta, kauhun hetki oli melkonen sillä hetkellä kun en osannu hengittää,
mutta mikähän mulla nyt on syynä aamuiseen hengityksen pysähdykseen, vanhuus varmaan,
mutta EN halua tuollatavalla kuolla, siinä ehtii kokea kauhun hetkiä,
haluisin kuolla salaa nukkuessa vaan, samoin kuin ihminen nukutetaan suureen leikkukseen, siinä vaan tietoisuus sammu eikä tiedä yhtään mitään vaikka rintakehä avataan ja sydän otetaan rinnasta pois, hetkeksi ja korjataan suonia,
sillä tavoin haluisin kuolla, '
nyt tällä hetkellä taas kaikki on jokseenki hyvin,
vanha vaivoineen, jaksan sen mitä jaksan hitaasti ja kivuliaasti mutta kuitenkin vielä elossa,,
onkohan ketään palstalaista joka olisi kokenu samoja sairauskohtauksia,
hyvää päivän jatkoa kaikilla,
anteeks. kirj. virh. ei vanha jaksa korjata, sori,
entä kun itse väsyy vaivat uuvuttaa tulee omat lopun ajat mieleen,
tänä aamua kun tein heräämistä , hengitys pysähtyi,
en millää tahtonu osata hengittää, piti pinnistellä kovasti, koitin keksiä kuinka osaisin vetää henkeä sisään, oli jo paniikki päällä,
onneksi hengitys taito palasi,
ehti aihuttaa paniikkia,
onneksi sitten pystyin vetämään henkeä sisään ja kaikki toiminnot alkoi normaalisti,
mistä johtuu että yllättäin ei m u i s t a tai o s a a vetää henkeä normaalisti,
onko se neurologinen onjelma,
siis onko aivoissa jokin yhteys hetken poikki, vai mistä johtuu,
joskus nuorena perheen äitinä olen kokenu vastaavaa,
mutta silloin yhdistin sen jokun lääkkeen aiheuttamaksi,
koska oli kovia paineita , teressi, pienet lapset ja työpaineet,
silloin hengityksen pysähdys oli tosi raju, ja pelottava,
mutta se meni ohi huomaamatta,
en enään muista kuinka se meni ohi,
normaalissa arjen hommissa ei edes huomaa koko hengityksen olemassa oloa,
en pelkää kuolemaa, mutta hengityksen pysähdys on t o d e l la pahantuntunen tila, aivan kauhee hetki,
jokunen vuosi sitten olin jotenki sairaana olisko ollu flunnssa,
olin menny päivystykseen
siellä odotustilass minulla oli erittäin paha olla,
yllättäin hengitys pysähtyi kaksi eri kertaa, todella rajusti, niin rajusti että pmppasin pystyyn ja aloin kiroilla
missä helvetissä kaikki lääkärit on,
no sitten tuli lääkäri ja psti sydän filmiin, sanoi yllättäin, sinulla on ollu 2 sydän pysähdystä,
se selitti ne kohtaukset en pystyny yhtään hengittämään,
onneksi ilmeisesti syd. pysähdys ollut liian pitkä kun hengitys sitten palasi kun pomppasin kiroilemaan kauhusta, kauhun hetki oli melkonen sillä hetkellä kun en osannu hengittää,
mutta mikähän mulla nyt on syynä aamuiseen hengityksen pysähdykseen, vanhuus varmaan,
mutta EN halua tuollatavalla kuolla, siinä ehtii kokea kauhun hetkiä,
haluisin kuolla salaa nukkuessa vaan, samoin kuin ihminen nukutetaan suureen leikkukseen, siinä vaan tietoisuus sammu eikä tiedä yhtään mitään vaikka rintakehä avataan ja sydän otetaan rinnasta pois, hetkeksi ja korjataan suonia,
sillä tavoin haluisin kuolla, '
nyt tällä hetkellä taas kaikki on jokseenki hyvin,
vanha vaivoineen, jaksan sen mitä jaksan hitaasti ja kivuliaasti mutta kuitenkin vielä elossa,,
onkohan ketään palstalaista joka olisi kokenu samoja sairauskohtauksia,
hyvää päivän jatkoa kaikilla,
anteeks. kirj. virh. ei vanha jaksa korjata, sori,
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olemme korkean ijän jo saavuttaneet
tiedostamme jo oman heikoutemme,
moni ikätoverimme on vielä suheellisen terveitä pirteitä
on niitä jotka elää, kuin viimestä päivää iloiten,
pystyvät ottamaan osaa moniin rientoihin yhteiskunnassamme,
se on heidän tapansa paeta todellisuutta,
kätkeä lopun läheisyys,
se on hyvä keino elää vielä täysillä elämää, tätä päivää
se olkoon heidän onnensa,
kaikki ei enään pysty,
mutta olkoon sekin heidän oikeutensa katsoa sivusta toisten riemua,
on seki omanlainen nautinto
nähdä että jotkut vielä jaksaa ja voi hyvin,
myös kirjoittamalla ajatuksiaan voi pitää yhteyksiä yhteiskuntaan,
vertaistuki on korvaamaton monelle yksineläjälle,
onhan se mukavaa ajankuluaki kirjoitella ajatuksiaan palstalle,
se on yksi tapa viettää aikaa yksin asuvan arjessa,
varsinki jos liikkuminenki tuottaa jo vaikeuksia,
alotuksessa on oikeaa huolta,
joka ei tietenkään kosketa kaikkia, mutta monia ikäisiämme kyllä.
Minulla on samantapaista joskus. Kun yritän hengittää, mutta mitään ei tapahdu.
Olen kuin kala kuivalla maalla. pahimmillaan menen ihan "hyytelöksi",
veltoksi, kaikki voimat menee pois.
Omalla kohdallani oletan sen johtuvan siitä, että sydämessäni on välillä
hitaan lyömisen vaiheita. Sydän "lyö" liian harvaan, alle 60 kertaa minuutissa.
Silloin happi alkaa loppua, koska veri ei kierrä ja verihän kuljettaa happea.
Minulla todetun oireen nimi on bradykardia. En tietenkään tiedä mitä sinulla on,
mutta tuli mieleen kirjoittaa omasta oireestani,
kuulostaako samantapaiselta ?
Minulla asia selvisi Holter-seurannalla. Tiedätkö Holterin ?
Se on pitkäaikainen EKG-seuranta. 1-3 vuorokautta pidetään Holter-laitetta,
joka rekisteröi sydämen toiminnan.
Holter-laitteen saa terveyskeskuksen kautta.
Voitko nyt paremmin ?
Vain lääkärisi tai erikoislääkäri esim. sydänlääkäri voi tietää mistä oireesi johtuu.
Soita ambulanssi, jos toistuu !
J o s matala alle 60/min syke aiheuttaa oireita (voimattomuus, huimaus, pyörtyminen), sitä kutsutaan bradykardiaksi. Tällöin kannattaa tutkia ainakin sydänfilmi (EKG).
Hidaslyöntisyyden syynä voi olla liian vahva verenpaine- tai sydänlääkitys. Varsinkin ikäihmisillä syyksi voi osoittautua joko sydämen sinussolmukkeen toimintahäiriö tai eteiskammio-johtumisen häiriö, jolloin saatetaan tarvita tahdistinhoitoa.
On ollu holtteri siinä huomattiin liian pitkään kestävät pysähdykset, siksi asennettin tahdistin,
mutta nyt vaikka on tahdistin aamulla pysähtyi hengitys , oli erittäin kiusallinen tilanne, luulin jo että tähänkö tämä elämä nyt loppuu,
EIPÄ tahtois kuolla noin
että ehtii tuntea kauhun hetket kun ei enään voikkaa hengittää,
voi kun saisi vain nukkua pois,
onhan lääkäreillä kunnollisia nukutus lääkeitä, ei kenkään pitäis kuolla kauhun vallassa,
kauhu ei tule kuolemasta vaan siitä kun EI OSAA HENGITTÄÄ, se aihuttaa kauhua,
Voi hyvä ystävä yksin seillä jossain kauhuissasi,
tunnen suurta sympatiaa sinua kohtaan,
tiedän miltä se tuntuu, kun ei tapahdu mitään
vaikka kuinka yrittäisi hengittää.
Sitä ei osaa kuvitella sellainen, jolle niin ei ole käynyt.
Luulee todellakin, että se on viimeinen silmänräpäys.
Sinulla on tahdistin, hyvä, mutta ehkä kuitenkin otat lääkäriin yhteyttä
ensi viikolla ?
Ehkä lääkitystä pitäisi tarkastella yms.
tahdistin voi jatkaa elämää vuosia eteenpäin,
joskus mietin onko se sen arvoista,
kun vanha on ja luoja ei ole vanhojen tarkottanukkaa elää ikuisesti maanpäällä,
Moni on menettänyt jo puolison. Tässä iässä on süuri sattuma ja onni, jos onnistuu saamaan uuden kumppanin.
Kyllä se joillekin onnistuu.
On suuri saatuma jos sattuu elämään kahdeksankymmentävuotiaaksi.
Ihme kyllä on,
en ikinä olisi uskonu eläväni yli kahdeksankymppiseksi,
nuorena vuodenvälien syntyneet lapset suhteelisen suuri perhe uuvutti,
usein luulin etten varmaankaan pysy hengissä kauaakaan,
silloin oli kuoleman pelko suuri ja todellista,
pelkäsin jos kuolen kuinka lasten käy
kuka niistä pytyy pitämään huolen,
no hyvin kävi selvisimme kaisesta puolisoni kanssa,
lapset aikuistui,
ja mikä ihaninta aikaa olikaan kun saimme monta vuotta hoivata lastenlapsiaki
aina viikonloppuisin,
se aika oli oikeaa ihmisen elämää,
vuodet vieri jopa lastenlapset aikuistui nyt lähes nelikymppisiä,
nyt en pelkää kuolemaa vaikka saan rajuja kipukohtauksia,
pelkään enemmän sairaalaa,
suurin surminkaan en haluaisi joutua sairaalaan,
vaikka on kova komento että pitää tilata ampulanssi,
mieluummin kuolisin kotiin, omaan sänkyyn,
viime yönäki valvoin aamu-yöhön asti ennekuin kivpu hellitti
että saatoin puolittain istullaan muutaman tunnin nukkua,
aamupalan ja aamu-lääkkeiten jälkeen kehoni on rauhottunu,
voin suhteelisen hyvin,
uskon vielä huomiseen elää vielä,
en aivan vielä kuole vaikka saan kipu kohtauksia
näin uskoisin,
jakselaan vaikka luijille välillä ottaaki,
On vaikea kirjoittaa,kun olen nuorempi.
En todellakaan haluaisi mitä on kirjoitettu.
Tulen sen ja moni muu kokemaan ihan itse.
Itse haluaisin pois myös nukkuessa,ihan vain sitten kun aika koittaa.
Olkaa armollisia itselle, syntymä tänne maan päälle on lukemani mukaan monimutkaisempi asia ,kuin kuolema.
Kuolemasta haluan kertoa,TE ELÄTTE SILTI VAIKKA KUOLETTE,KUTEN MINÄ!
Keho kuolee,ei sielu koskaan !!
TEITÄ RAKASTETAAN !
2022 01 09 01:11:53
niin, kuoleman jälkeinen elämä on meiltä ihmisiltä salattu,
meillä on u s k o sen tiedon tilalla siis USKO mitä JEESUS on sanonu,
luojaan luottaen joskus nukun ijäisyyteen
nyt kaiken tuonpuoleisen näen vain pimeytenä,
ainoa jonka sieluni silmin näen kun ummistan silmäni,
näen aina JEESUKSEN KIRKAANA,
näen myös Jeesus seuraa heltiämättä minua
aina ja ikuisesti suojelee ja varjelee kaikelta pahalta,
siitä olen aivan varma aina,
me ihmiset emme ole yksin täällä maanpäällä
meillä jokaisella on suojelus-enkeli seurassamme
menimme minne ikinä menemmekään,
Kyllä on yksinäistä.Ei tämä enää elämää ole. Kuolisi pois nukuessa. Yksinäisyys ihmisen tappa ei sairaudet. Jatkuvasti joka päivä samaa.Herää.syö.ulos .syö. ulos takas tappa aikaa. kotin kaupan kautta. tas jotain valmisruokaa Tv pälle. lopulta nukahdat sihen soffalle.Puhelin ei koskaan soi.operatorilta pipaa txt viesti tarjouksia netti/ymm puhelut. No ei ole netiä,ei kamera puhelin. Mitä nitä tarjouksia ottaa ? Ei ole ketän kelle soitaa!Kun en ole siellä missä kaiki ovat some F.B. yksi mummo monista .itä-Hesinki 94
Mummo itä-Helsingistä
et ole ainoa vanhus joka elää yksin,
samat on tuntemukset täällä pohjolan perukoillakin,
sairaana , unohdettuna, uupuneena,
olen huomannu itsessäni erakon piirteitä, varsinki puolison kuoleman jälkeen,
en itse ole ollu ollenkaa koskaan aktiivinen suhteita solmimaan,
enemmänki pinnalista tervehtimistä ja ympäri pyöreetä jutustelua jos joku naapuri sattuu tulemaan vastaan tai porraskäytävässä törmää,
tavllaan olen erakko, halunnukki elää omaa elämääni
omalla tavallani, harrastusten parissa, omien mejojen siivittämänä, yksin, siis aina yksin, en halua sitoutua enään kehenkään edes vakituiseen ystävään,
haluun kulkea yksin,
nyt koroa eristää kotiin ,
liikunta on jääny minimiin ,
vain kauppareissut ovat enään liikuntaa elämässäni
ja neki teen mahdollisimman pikaisesti,
olen alotuksen tekijä, moni sairas, joku on nostanu vanhan alotuksen ylös,
--
uupumus alkaa vaikuttaa tradikaalisti elämääni,
kaiken lainen tekeminen on vaikeutunut
liikkuminen aiheuttaa tuskaa,
enimmäkseen istuskelen , katselen TV:tä
teen vielä käsitöitä istuessani,
käsityöt on jonkinlainen pakkomielle,
pikkusen seki jo hävettää, ei kehtais enään sitäkää paljastaa,
puran entisiä ja kudon taas uudeksi, heh,
joskus tietenki ostaa uuttaki lankaa,, '
onkohan näin hassua vanhusta muita,
mutta kun ei enään jaksa mittään suurempaa
ja jotain pitää käsilläki tehdä,
hyvää ja parempaa jaksamista sinne, terveisin pohjolan erakko-mummi *
sori kirj. virheet, ei jaksa vanha korjata,
Minä en ole koskaan ollut kovin seurallinen, vaan enemmänkin yksikseni viihtyvä. Itsekseni elo ja olo eivät ole ongelmia. Joskus harvakseltaan tapaan ystäviäni. Aika ei tule pitkäksi, harrastuksetkin sellaisia että niitä voin toteuttaa yksin. Vähän kummajainen taidan olla!?
Hei,, täällä on ihan samanlainen mummo pohjan- akka,
oli perhe lapset lapsenlapset
puoliso kuoli ja lapsenlapsetki kasvoi aikuisiksi kolme-nelikympisiksi,
yksin erakko-mummona vietän aikaani melkein samoin kuvioinkuin sinä siellä kirjoitit,
ei tämä vanhuus kovinkaa viihteellistä ole enemmäki pitkästyttävää,
mä joka päivä rukoilenki äkki-lähtöä tuonpuoleiseen jospa luoja olisi joskus armollinen antais vain yht-äkkiä lähteä pois
sinne missä pouoliso ja muut lähi omaiset jo ovat,
no,, nyt on nyt
ja " Pyhäinmiesten päivä "
ajattelin köpittää hautuu maalle, vien puolisoni haudalle kynttilän,,, näin uskoisin tänään jaksavan touhuta,
kymmet vuodet joka ikinen vuosi kävin vanhempieni haudalla viemässä kukkia ja kynttilöitä, mutta heidän hautansa on sadan kilometrin päässä enkä enään ole jaksanu ajella autolla niin kauas, siinäki asiassa vanhuus on tehny tehtävänsä,
suru kuitenki kun en jaksa enään siellä käydä,
ajatus kyllä lentää, olkoon se lohtunani vielä,
Aamulla ensimmäinen ajatus
miksi ihmen ei kuole
vaikka kuinka sairas on
elämä ei enään kiinosta,
peili ei vastannu
naama kalpeena vaan peilikuva meni kylppäriin,,,
Niin ja miksi nuoremmat saa kuolla, miksi,
noin vain, tosta vaan, yht-äkkiä yli viisikymppiset,
mutta
meikä horisko joutuu elämään ties kuinka vanhaksi
sairaana, kipeenä, väsyneenä,
vaika ei haluiskaa,
puolisonikaa ei olisi halunnu kuolla,
mutta kuoli vaan,
sanoi usein humorilla, mä elän kiusallaki vanhaksi,
ei eläny kuin setkyt vuotiaaksi,
Elämä on jollakin tapaa epäoikeudenmukainen.
Ei minulle.
Kaikki minkä elää yli 70 vuotiaaksi on lahjaa, vaikkei se ole juhlaa,
kun elimistö alkaa haurastua, muuttuu kelohongaksi,
mutta miksi nuorempien täytyy kuolla kesken elämänsä ?
Kummastuttaa huomata, että viimeaikaiset kuolemanapaukset, joita uutisissa on kerrottu, ovat kaikki osuneet itseäni nuorempiin ihmisiin. Kummallista huomata, että vuosia sitten kokoontuneista kerholaisista ain minä olen elossa. Kummallista selailla valokuvakansiota ja ymmärtää, että jokainen kuvien henkilö on edesmennyt.
Ja vain .inä jäljellä. Ei yhtäkään ikätoveria enää.
joooo,,, niin on käyny meille monelle muullekki,
kovin on ikävä poisnukkuneita läheisiä yystävi jopa tuttuja kavereita,
meneisyys heidän kanssaan oli oikeaa elämää,
nyt se kaikki on poissa, vain kaipuu ja muistot jäljellä
on sentään se peilikuva kaverina, heh,
vaikka ryppynen oudolta seki taitaa jo näyttää,
Elämää on elettävä täysillä sen mukaan mihin pystyy. Ei pidä jäädä tuijottamaan nurkkia kotosalla!
Huomenta,,,
joku nostanu vuoden vanhan ketjun luettavaksi,
olen ketjun alottaja,
olen edelleen elossa,
noita hengitys-pysähdyksiä ei ole ollu
mutta rinta kipu kohtauksia saan edeleen joka päivä,
ne on hieman harventuneet,
syytä en tiedä,
mutta
olettaisin ,
olen rehkimistä siis liikkumista vähentäny,
lepoa pidän enemmän kuin tuolloin vuosi sitten,
syd. lääkkeet on samat ,
nyt on vaivana nielemis-vaikeudet,
seki on kovin raju,
ei pysty nielasemaan vettä tai ruokaa ja jos saa nielastua
oijoi pallean ylä-osa saa hirvittävän kipukohtauksen,
kestää aikansa kippuroidessa, on raju kipee hetki
kipu vaan kestää liian pitkään , tuskallista,
on tämä vanhuus loppuelämän osalta sitten hankalaa,,
kumma juttu kuitenki
mä elän ja jatkan elämää omituisista vaivoista huolimatta
luojalta rukoilen äkki-lähtöä joka päivä, mutta loppu ei vaan ole minun näköpiirissä,
kipukohtaukset sun muut hengitys vaikeudet on helvettiä ,
tahtois vain kupsahtaa,
kuten moni tuttavani jopa sukulaiseni ovat päässeet nuorempana yllättäin ikuisuuteen,
eräski serkkuni tuli lenkiltä, istu kiikustuoliin ja siihen yllättäin vain nukahti ijäiseen uneen,
jotkut vaan kaatuu lattialle ja siihen jää,
miksi minun pitää täällä laahustaa väsyneenä ,
huolehtia vielä kaikesta arjen pyörityksestä,
jopa lastenlasten tulevaisuudesta
joka näyttää omituisen vaikeelta nyky maailmassa, tosi raskasta seurattavaa, enkä osaa auttaa muuten kuin taloudellisesti,
mikä on menny vikaan ,
harmi noi kirj. virheet, en jaksaisi niitä korjailla, sori,
ANO 10:.30
Kiitos kirjoituksestasi. Sinun ajatuksiasi on mukava lukea.
Samantapaisia ajatuksia pyörii omassa päässänikin elämästä
ja oikullisuudesta.
Mitä kipuihisi tulee jos vain jaksat olisi syytä mennä palleakivusta lääkärille
mieluummin pian,
miksi turhaan kärsiä, jos voit saada apua ja tietoa.
Tilaa aika lääkärin vastaanotolle !
Itsellänikin oli aikoinaan kovat mahakivut etenkin syömisen jälkeen
ja monta tuntia,
mutta ne johtuivat mahalaukun limakalvojen tulehduksesta
(mahakatarri, gastriitti vai mitä se lääkäri sanoi,
en enää muista tarkkaan)
En voinut syödä oikein mitään,
kun mahahapot alkoivat polttaa tulehtunutta limakalvoa.
Happoa nousi ylös ruokatorveenkin.
Ruokatorvi ei happojen polttoa kestä, se aiheuttaa kipua.
Mahahapot eli suolot on hyvin vahvoja,
mutta erilaisilla lääkkeillä tilannetta voi auttaa.
Kaikkea hyvää sinulle !
Tänään on Pyhäinmiestenpäivä
siis vainajien muistopäivä,
alotus on tänään hyvin ajankohtainen
muistan kaikkia rakkaita poisnukkuneita läheisiäni
ajelen autolla hautuumaan kupeeseen ja vien kynntilän puolisoni haudalle,
Olen kiitollinen, että olen elänyt näinkin vanhaksi, sillä monia vaivoja on ollut ja niistä olen kohtalaisesti selvinnyt.
Nuorempana ei itseä ehtinyt ajatella, oliko sairas, tai ei. mentävä oli.
Nyt on lupa ajatella myös itseä, voi valvoa myöhempään, jos tulee hyvö eilokuva ja nukkua aamulla niin kauan kuin huvittaa.
Ah, eikö tämä ole onnea!
Kumppani oli hyvä olla, mutta voi olla hänelläkin vaivoja, raskasta hoivata toista jos itsekkään ei ole enää hyvinvoiva.
Monenlaista kohtaloa on Suomenmaassakin.
Pitää vaan yrittää vaivoista huolimatta.
Toivottavasti lähtö tulee "saappaat jalassa".