Kyläreissulla jäi kahvipöytäkeskustelu kaivelemaan. Äidit juttelivat lapsistaan niitä näitä. Tuli jossain vaiheessa puhe synnytyksestä. Tuttavani mies möläytti kovalla äänellä vaimolleen että siitä sinä et tiedä yhtään mitään, suthan leikattiin! Olihan se aika noloa. Onko niin että äidit ovat tässä suhteessa eriarvoisia? Tokihan "leikattukin" puhuu luonnostaan synnytyksestä vaikka sitä ei ole tapahtunutkaan. Arvostetaanko luonnollisella tavalla lapsen mailmaan saattaneita enemmän äiteinä, he kun ovat tehneet sen "loppuun asti itse"? Miksi "leikattua" leimataan huonommaksi? Tuttavani kärsi sektion jälkeen suunnattomasti märkivästä haavasta. Kivut olivat jälkeenpäin varmasti samaa luokkaa kuin synnyttäneellä. Ovatko äidit tulleet aremmiksi kun täysin terveet ja vailla lääketieteelistä estettä olevat valitsevat sektion? Tuttavani kohdalla asia ei ollut näin vaan hän on niin hento ja "ahdas" lantion seudulta että lapsi olisi vaarantunut ns. oikeassa menetelmässä.
Sektio ja luonnollinen synnytys
Päivi
255942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
että maailma on valitettavasti täynnä moukkia, tyhmiä ja huonosti kasvatettuja ihmisiä. heidän mielipiteistään ei kannata välittää. sivuta ne vain olkapäitäsi kohauttaen ja sano, "vai sellainen mielipide sinulla on".
tottakai sektio ja synnytys ovat samanarvoiset synnytystavat.
onhan se totta että sektion aikana ei tunne kipuja, mutta ne kivut sen jälkeen ja niiden parantuminen kestää monilla kauemmin kuin niillä jotka ovat alatiesynnyttäneet. ja onhan jotkut äidit tosiaan pelokkaampia. itselleni on tehty sektio, istukan irtoamisen takia enkä pystynyt nostamaan lastani juuri ollenkaan ensimmäisen kk aikana. minusta tuo asia on jokaisen omassa päätettävissä eikä sen perusteella voi luokitella jonhonkin. minä toivon että tämän seuraavan lapsen kohdalla saisin alatiesynnyttää.ja niille naisille joille sektio on tehty yritetään painottaa sitä että hänkin synnyttänyt eikä ole yhtään huonompi kuin muut.Ja juuri se että monet eivät ole voineet valita sitä että miten synnyttävät....
Toki sektiosynnytys on ihan synnytys siinä, missä alatiesynnytyskin. Ei synnyttämisen mitta voi olla kivun määrä. Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse enkä ole tuntenut mitään kipuja, en edes ensimmäistäkään supistusta. Mutta kyllä olen mielestäni silti synnyttänyt ja voin osallistua aiheesta käytävään keskusteluun.
miten on mahdollista ettet tuntenut mitaan kipuja? kaytitko jotain laaketta?
Kipukynnykseni on ilmeisesti tavallista korkeampi, tai sitten jotain muuta. En käyttänyt mitään lääkettä. Kävin normaalisti äitiysvalmennuksessa enkä pelännyt synnyttämistä etukäteen, sillä oma äitini on synnyttänyt helposti ja nopeasti.
Synnytyksen jälkeen palauduin ennalleni nopeasti, eikä naiseuteni tai eroottisuuteni saaneet minkäänlaisia kolhuja, päinvastoin äitiys korosti näitä puolia. Minulle oli opetettu synnytystielihasten supistaminen ja veltostuttaminen ja tein niitä harjoituksia päivittäin useita kertoja. Ja kyllä tuli paikat takaisin ahtaiksi!!
PS. Emätinlihasten supistamisen taito antaa yhdynnöillekin lisää säpinää, joten suosittelen kaikille taidon hankkimista.
Mä olen kokenut samanlaisia kommentteja useasti. Minun lapseni syntyi HÄTÄSEKTIOLLA ja en todellakaan itse voinut vaikuttaa asiaan mitenkään. Joskin kahdentoista tunnin supistelujen jälkeen sektio tuli kuin tilauksesta en olisi enään jaksanutkaan. Pidän itseäni kyllä synnytyksen kokeneena naisena, vaikka kammo jäikin niin pahasti että luulen muiden lapsiemme syntyvän myös sektiolla.
Minulla on viisi yhtä rakasta lasta, ensimmäinen, neljäs ja viides sektiolla syntyneitä ja toinen&kolmas ns.tavallisesti!
Kaikki ihan erilaisia kokemuksia, synnytyksiä yhtä kaikki! Ensimmänen sektiolla perätilan takia,leikkaus oli kivulias, puutteellisen puutumisen vuoksi! Eli kipuja synnytyksen aikana ja jälkeen :).
Toinen ja kolmas syntyivät normaalisti, koska olivat pienehköjä ja mahtuivat ahtaasta lantiostakin ulos tulemaan, synnytykset kestivät 7h. ja 4h. Kaksi viimeistä sektiota olivat kivoja kokemuksia, mutta jälkeenpäin Hb laski 60:n!! Olo oli jonkun aikaa väsähtänyt ja kipeä, joskin lopputulos, eli ihana lapsi oli se pääasia!
En voi käsittää, että toiset naiset pitävät äitiyden mittana tapaa, jolla lapsi on saatettu maailmaan ja hölmöä se todellakin on myös isältä, mieheltä.. jonka osuus kaikessa on aikalailla psyykkinen, eikä koskaan omassa ruumiissaan tunne kipuja tai kivuttomuuttakaan!
Kaikkea hyvää, kaikilla tavoilla synnyttäneille ÄIDEILLE!!
itse koin sektion 19.3. olen kuntoutunut hyvin. itse harmittelin kätilölle, että kun "se oikea synnytys jäi nyt kokematta". mutta esim minun tapuksessani olin sairaalassa 48h lapsivesien mentyä ja odottelimme synnytyksen alkamista. se ei koskaan alkanut, joten käynnistettiin. ja se ei ole kylmiltään (kun elimistö ei ole valmistautunut) yhtään kivaa. joten tuli niitä supistelujakin sitten koettua. ainoa mikä jäi "normaalista synnytyksestä" kokematta oli ponnistusvaihe. "lisä extremenä" sain infektion vereen itselleni ja vaaville (johtui siitä kun lapsivesien menosta oli niin kauan), toivuimme antibiooteilla. sitten tietty tämä kuntoutuminen, joka vie oman aikansa, koska leikkaus on iso. eli sanoisin-vaikkakaan alakautta en ole synnyttänyt- että ei tämäkään helppoa ole, jos se nyt on jokin mittari. synnytyskulttuuri on vain sellainen, että tässä päästäisiin helpommalla. mutta jokainen itse tietää.
Minulle tehtiin sektio 16v.sitten ja 3v.siitä synnytin alateitse.Minulle alatiesynnytys oli helppo juttu,mutta sektio oli tosi kärsimystä, kärsin paljon vieläkin.Minulla on myös ystäväpiirissä äitejä,jotka ovat kokeneet saman,kuin minä ja olemme tulleet siihen tulokseen, että mielummin synnyttäisimme alateitse,koska meille se oli helpompi juttu.Kaikki äidit ovat tärkeitä lapsille,synnytystapaan katsomatta.Onnellisia hetkiä kaikille äideille.
Neuvolassa me ainakin puhumme maailmaan tulo tavasta riippumatta aina synnytyksestä. Synnytys on synnytys ja synnytystapa vain on erilainen.
Järki hoi!!
...mietipä sitä! Ehkä jää sinulta lopullisesti ymmärtämättä.
.. itse miten olet tullut tähän maailmaan?? Kenties et edes ole syntynyt - jos keran sektio ei ole synnytys.
Miksi sun pitää olla täälläkin??? Joka paikassa suuna päänä, ja aina yhtä epämiellyttävä tyyli. Häipyisit!!
hei paukapää jos et voi ymmärtää sektioo niin oot vähän tollo
Ei kun lapsen synnytys, ääliö.
pakko osallistua.kolmas tyttäreni leikattiin kun oli kokoa jo miltei 5 kiloa.annettiin kuitenkin minulle päätösvalta ja pitkään asiaa punnittuani päätin lähteä "helpolle" tielle, eli leikkaukseen.
olin niin naivi, että luulin ettei leikkauksen jälkeen ole jälkivuotoa tai muita "ikäviä" esim. jälkisupistuksia, ja asiahan selvisi koht´sillään-olinpa typerä!!
lapseni oli osaston suurin ja hetivalmis syömään ja muutenkin kovin vähän "vauvamainen" ja kun sillähetkellä(oli pääsiäinen) oli kovin vilkasta ja minä "monilapsisen"perheen äiti(lääkärin lausunto)ei meihin juuri kiinnitetty huomiota-kyllä se pärjää...
onnettomuudeksi en itse ollut täysin sujut ko.synnytystavan suhteen, enkä oikein tiennyt olenko synnyttänyt vai VAIN leikattu...
siinä sitten palloiltiin ympäri vuodeosastoa(ei ongelmia leikkauksen ja haavan suhteen jälkeenpäin)syötettiin, juotettiin, pumpattiin ja sitten kun piti päästä kotiin (3pv)löytyi lapselta sydämen sivuääni ja lääkäri esitteli koko leikkauksen kulun siinä paperilla.täytyy myöntää että olin järkyttynyt, mutta ilmeisesti se ei näkynyt ulospäin-valitettavasti.
jäimme yht.10päiväksi seurantaan ja kokeiden ottoon ja sitten kotiin. evääksi sain lausuman-jos näkyy jotain epämääräistä hengityksessä tms. tulkaa HETI takaisin. JUST JOO!!
vahdittuani viikon yötäpäivää jouduin jo myöntämään, etten jaksa ja jos tämä lapsi kuolee nukkuessaan niin se on sitten korkeemman hallussa.
tarinan opetus on se, että valitettavasti tapahtuma vierotti minua lapsestani koko ajan ja
jos edes osaan selittää asiaa oikein-se vei monta vuotta, ennenkuin opin edes olemaan ja ymmärtämään tätä lasta oikealla tavalla.
tuntuu kuin hän olisi ollut aina askeleen edellä minua , eikä samaa tunnetta ole muiden lasteni kanssa-ja ennenkuin joku älähtää-rakastan häntä aivan yhtä paljon kuin muitakin,mutta en tainnut olla henkisesti valmis leikkaukseen..silloin..
Sektiolla äidin side lapseen ei ole sama kuin luonnollisella synnytyksellä muodostuva...
Olipa aika miehekäs päätelmä! Ja tosi yleispätevä! Entä jos siirtyisit tonne veneily-urheilu-seksi-politiikka -palstoille, etkä sotkeutuisi asioihin, joista et mitään ymmärrä.
Hei Keke! Taitaa sinulla olla ihan omakohtaisia kokemuksia äidin ja lapsen siteen syntymisen erilaisuudesta keisarinleikkauksen tai alatiesynnytyksen välillä.
Olen kokenut kummankin ja kumpaankin lapseen on ihan samanlainen side. Tosin alatiesynnytyksen jälkeen olin pari kuukautta istumatta, kävellä kärsi hyvin hissukseen. Tästä johtuen arkiaskareet kuten imettäminen oli todella tukalaa. Sen voisi kyllä kuvitella häiritsevän tunnesiteen syntymistä.
Keisarileikkauksen jälkeen hoidin lastani itse muutaman tunnin kuluttua.
Luulisin, että jokainen äiti ja myös isä (oli synnytyksessä mukana tai ei) luo tunnesiteen korvien välissä olevilla voimavaroilla kykyjensä mukaan. Lapsen syntyminen on aina iso juttu eikä kaikki suju suunnitelmien mukaan.
Onneksi itsellä kaikki mennyt tosi hyvin molempien kohdalla. Kannattaisi aina ajatella vähän laajemmin ja varsinkaan ei yleistää missään asiassa.
Ei sinulla Keke tosiaan ole tarpeeksi tietoa asiasta, joten sinuna en ottaisi kantaa tähän naisten ja äitien keskusteluun.
itse olen synnyttänyt 3 lasta alateitse ja yksi on leikattu.
Kaksi ensimmäistä oli sen verran pieni, eli 3810g ja toinen 3830g ja nämä tulivat alateitse ihan hyvin.
Kolmas lapseni jäi kiinni synnytyskanavaan kun oli niin iso eli 4500g lapsi syntyi kyllä alateitse ,mutta synnytyksessä sai toiseen käteensä Erpin pareesin ,eli toinen käsi oli ihan veltto.
Koska tiedettiin neljännen lapseni olevan myös iso päädyttiin se leikkaamaan.Lapsi painoi 4400g
ja olen todella onnellinen, että lapsi syntyi leikkaamalla koska tämänkin lapsen osaksi olisi tullut, että jää kanavaan kiinni, koska lantioni ei ole tarpeeksi leveä synnyttämään noin suuria lapsia.
Mutta tunteeni kaikkia lapsiani kohtaan on varmasti aivan samat, ja lapset ovat aivan varmasti yhtä rakkaita äidille sujui synnytys miten tahansa, pääasia on ,että lapsi syntyy terveenä.
En halua lapsen terveyttä vaarannettavan, sellaisella hölmöllä ajatuksella, että olisi synnytettävä alateitse,
Sektio on yhtä hyvä synnytystapa kuin alatie synnytys.On yhtä ihanaa kun näkee lapsensa eka kerran.
Eiköhän pääasia ole vauvan, jota äiti on kantanut sisällään 9 kk, maailmaan saattaminen. Mitä väliä millä keinoin, kunhan vauva ja äiti voivat mahdollisimman hyvin. Olen saanut 1. lapseni perätilan vuoksi sektiolla ja 2. lapseni alatiesynnytyksellä. Tunnustan, että alatiesynnytys oli kokemuksena hurjempi ja vaikuttavampi, mutta ainoa tärkeä asia molemmilla kerroilla oli ikioman vauvan saaminen. Tyhmää tehdä synnytyksistä paremmuuskilpailuja, useimmat eivät synnytystapaa kuitenkaan voi itse valita. Kilpaillaan mieluummin sillä kuka oppii viisaimmaksi kasvattajaksi...
minullakin on tehty 2 keisarileikkausta..itseni tunnen periaatteessa hyväksi äidiksi vaikka en ole synnyttänytkään alateitse.. enkä koskaa synnytäkkään.. minä kyl parannuin tosi nopeesti ei minun mielestä sellaiset äidit ole eriarvoisia jotka on leikattu.. koska jos ei esim mahdu tulemaan luonnollisesti niin sit ei vaan mahdu tai sit synnytys ei vaan ala lähteä käymään niinkun minulla oli et lääkäri tuli puhumaan 2 tuntia aikaisemmin et leikattaisko kun ei näytä lähtevän käyntiin vaikka annettiin lääkettä.....
muutama eroavaisuus sektion ja synnytyksen välillä jotka opin synnytysvalmennuksessa:
- sairaala ei ole suoranaisesti oikea paikka synnyttämiseen, koska sairaalassa ollaan silloin kun on jotain vikaa. synnytys ei ole mikään sairaalatoimenpiteitä vaativa toimi vaan normaali elämään kuuluva tapahtuma ja tästä syystä jotkut haluavat synnyttää kotona. vielä isovanhemmat syntyivät "saunassa".
- sektio leikkauoperaatio kliinisesti verrattavissa mihin tahansa leikkaukseen ja tästä syystä sairaala on oikea paikka sektio tapahtumalle ja sen jälkihoito myös. tässä oletetaan että jotain on vialla fyysisesti tai psyykkisesti.
yleisesti ottaen mulle on ihan sama miten halutaan synnyttää, koska kohtahan saamme päättää kuinka saamme kuolla. pelottaa tuo sydänkohtaus niin paljon, että haluan kuolla jo tänään ;-)
tämä on tätä nykyajan elämänhallintaa, mutta onko enään elämää jos kaikkea hallitaan.
Synnytyksen tarkoitus lienee saada maailmaan lapsi. Se, miten se lapsi maailmaan saadaan, on sivuseikka.