tällä samalla suhteet -osiolla. Kertoo sen toisen puolen, kun ihastutaan parisuhteen ulkopuolisiin. Muistuttaa välillä todellisuudesta! Elämässä voi tehdä mitä vain. Mutta VAIN itselle. Kun se ei loukkaa ja aiheuta kärsimystä muille.
Käykääs lukemassa avioero palstaa
doris
131262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En koskaan ole tietääkseni kajonnut varattuun. En nytkään vaikka olen jo vuosia ollut rakastunut tähän mieheen. Hän ei tiedä mitään asiasta. Viime aikona olen kuitenkin ajatellut, eikö minulla ole lainkaan oikeutta omien tunteiden näyttöön, vaikka sitten varattuakin kohtaa?
Sille ei voi mitään, että monesti aivan väärät ihmiset menevät keskenään naimisiin ja aivan vääristä syistä. Ihastuminen ei tuo kenellekään eroa, vaan eron syyt löytyvät puolisoista itsestään. Kun rakastetaan oikeasti, ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että liitto kaatuisi ihastumisen takia! Sehän on mahtavaa, että kaikki eivät sulje silmiään kihloihin tai avioon karanneilta ihmisiltä, vaan että he osoittavat tunteensa reilusti. Minun mielestäni suurimmat ongelmien aiheuttajat ovat MUSTASUKKAISUUS JA OMISTAMISEN HALU, koska ne jos mitkä rikkovat liittoja! Mustankipeiden ihmisten on opeteltava sietämään se, että he eivät voi omistaa toista ihmistä ja määräilemään toisten ihmisten tekemisistä. Heidän on opittava hyväksymään, että meillä ihmisillä SAA olla ystäVIÄ, ilman että suhteiden laatua spekuloidaan. Suosittelen kaikille nimenomaan ihastumis-palstojen lukemista avioero-palstojen sijaan, niin pysyy mukana todellisuudessa. Elämää vain pitää oppia elämään, ja jos et itse osaa elää, niin ei sinua kukaan toinenkaan elätä.
Olen 31v. nainen ja sinkku. Takana on usean vuoden suhde, joka kasvatti ikävällä tavalla aikuiseksi. Nyt ajttelen, että on hyvä, että ei ole katkeroitunut siitä.Nykyään nautin elämästäni. En koskaan pettänyt vaikka oli tilaisuuksia tehdä se. Mutta nyt sinkkuna ollessa olen törmännyt siihen, että nykyään useat varatut eivät omaa minkäänlaista uskollisuustajua. Välillä tuntuu, että miten tämä käyttäytymiskulttuuri on muuttunut näin päälaelleen? En ymmärrä, eikö ihmiset halua tai tajua seurustelun ideaa ja tarkoitusta sekä luottamisen tärkeyttä ihmissuhteissa? Valaiskaa mua te tämän aiheuttajat...kiitos:)
"En ymmärrä, eikö ihmiset halua tai tajua seurustelun ideaa ja tarkoitusta sekä luottamisen tärkeyttä ihmissuhteissa?"
Mitä se on? Tiedätkö sinä? Tuoko sinulle suunnatonta iloa se, että saat pitäytyä vain yhden henkilön kanssa yksissä koko elämäsi ajan? Ajattele niin, että me viisaammat tiedämme, ettei ole mitään järkeä uskotella itselleen, että yksi läheinen kumppani riittää. Miksi se riittäisi, ja mitä luulet yhden ainokaisen kumppanin aiheuttavan pääkopallesi: jaatte samat ajatukset, puheet ja mielipiteet keskenänne, ettekä opi ajattelemaan eri tavalla, vaan pidätte teidän ajatustavastanne eroavaa ajattelua automaattisesti vääränlaisena. Se jos mikä on sairasta, ja sitä kaikki "umpiuskolliset" harrastavat. Saadaan kaikki ympärillä olevat ihmiset näyttämään siltä, niinkuin heidän elämäntapansa olisi huononlainen, niinkuin heidän valintansa olisivat huonoja ja vääriä, niinkuin he eivät tietäisi miten elämässä tullaan onnellisiksi. Se on tautista vääräuskoisuutta: "umpiuskolliset" pariskunnat kääntyvät elämässään niin paljon sisäänpäin, etteivät he yksinkertaisesti kykene elämään enää minkäänlaisessa suhteessa ulkomaailmaan, mistä johtuu se, että pieninkin syrjähyppy tuhoaa salamannopeasti koko onnelliseksi luullun suhteen. Me, jotka tajuamme, että onnellisuus rakentuu nimenomaan jakamisesta, ymmärtämisestä, hyväksymisestä ja rehellisyydestä, olemme niitä oikeasti onnellisia ihmisiä - sisäänpäinkääntyneet "umpipariskunnat" rakentavat vain omaa maailmaansa, jolle rakentuvat myöskin lasiset ja herkästi hajoavat seinät.
En tiedä oliko selvästi ilmaistua tekstiä, mutta näin se suurinpiirtein menee.
"Uskollisuustaju", mitä se on? Sinulle on ilmeisestikin opetettu, että onnellisessa suhteessa sulkeudutaan täysin ulkomaailmalta. Uskollisuutta on ennemminkin se, ettei loukkaa sanoin eikä jätä toista huomaamatta/huomiotta arjen keskellä, ettei tuosta noin vain vaihda kumppania sen kummemmin asiaa märehtimättä, ja niin pois päin. Sinun uskollisuudentajusi on ilmeisestikin sitä omistamisenhalua ja vapaudenriistoa, mikä vie suhteesta viimeisetkin kiihkeyden ainekset.
Kirkastuiko?
Missä sinun vapautesi raja menee, siis se raja mitä kumppanisi ei saa ylittää.
toivottavasti saamme vastauksen, sillä minä olen törmännyt vain onnettomiin varattuihin miehiin jotka tarvitsisivat apua seksiongelmiensa ratkaisuun ei se kerro onnellisesta tai hyvästä vapaasta suhteesta, missä näin täydellisiin rajattomiin? pareihin törmää? Sinkkunaisena haluan hankkia omat seksuaaliset ongelmat en toisten.
Raja menee tietenkin rehellisyydessä: kerro mitä tunnet. Jos valehtelet ja tieten tahtoen välttelet kertomista, niin se on paha asia. Jos kumppanisi, vaikka nyt mies, avautuu sinulle ja kertoo puhtain sydämin, että "Tuo blondi tyttö tuossa on kyllä tosi nätti ja suloinen", niin ole onnellinen! Hänellä on tunteita! Sen sijaan että miettisit jotain "mälsää", kysy sinä mieheltäsi, että "Mitäs minä sitten olen???" Jos hän antaa kehuja sinullekin, niin sinulla ei ole mitään ongelmaa. Jos hän antaa vähän kehuja ja sitten kertoo miten olisit vielä mukavampi, niin ota sekin vastaan kiitoksen kera, äläkä aloita riitaa. Niin moni asia vaikuttaa meidän onnellisuuteemme, ja yksi niistä on todellakin hyväksyminen. Onko siitä suurtakin haittaa, jos kykenee jakamaan tunteitaan useampaankin kuin vain yhteen osoitteeseen? Ei tietenkään ole, vastaan kaikkien puolesta! Ongelmat syntyvät yleensä AINA vasta siinä vaiheessa, kun toinen alkaa rajoittamaan toisen vapautta elää, kokea ja tuntea: jos tykkää häkkilinnuista, pitää hankkia sellainen LEMMIKIKSI, eikä pitää miestä/naista häkissä. Lemmikki ja puoliso ovat kaksi eri asiaa.
Jos kysymyksesi sisälsi kysymyksen intiimimmästä toiminnasta, niin vastaus löytyy jokaisen omasta pääkopasta: jokaisella on oikeus tuntea niinkuin tuntee, ja jokaisella on oikeus oppia uuttakin ja myös muuttaa mielipiteitään oppiessaan uutta.
Me ihmiset olemme erilaisia, mikä johtuu pitkälti kokemuksistamme. Mielipiteidemme syntyyn vaikuttavat kuitenkin myös ympäristötekijät, ja niiden ympäristötekijöiden huomioimista voisi moni yrittää vähentää, ja keskittyä omaan henkilökohtaiseen kokemiseen ja elämiseen. Miten moni tietääkin sanoa, että sitruuna on kirpeää, vaikkei koskaan olisi maistellutkaan sitruunaa? Riittääkö se, että toiset tai KAIKKI niin sanovat??? Kerrotaan, että jokin on "yhtä hepreaa", eli täydellisen vaikeaa, vaikkei ole edes tietoa mitä heprea oikeasti onkaan, ja onko se vaikeaa vai ei. Toiselle helppoa, toiselle ei. Musiikkimieltymyksissä luotetaan aina yleiseen musiikkimakuun, eikä yritetä muodostaa aivan omia mielipiteitä. Jne, jne.
Tiedättekö minkä takia minä tunnen itseni täydellisen vapaaksi? Me keskustelemme jatkuvasti puolisoni kanssa tunteistamme, emmekä piilottele ollenkaan tunteita vieraitakaan ihmisiä kohtaan. Minä tiedän minkätyyppiset ihmiset miellyttävät minun kumppaniani, ja minä paljastan avoimesti kun joku minua itseänikin miellyttää. Minun ei tarvitse PELÄTÄ sitä, että puolisoni piilottelisi tunteitaan jotakuta toista kohtaan, eikä tarvitse pelätä, että hän siis joku kirkas päivä päättäisi jättää minut toisen takia. Puolisoni tietää keitä kohtaan minä tunnen vetoa, ja hän on tyytyväinen kun tietää. Hänenkään ei tarvitse pelätä minun pamauttavan vain yhtäkkiä, että vaihdankin hänet toiseen. Meillä ei ole kerrassaan mitään hätää! Tiedämme myöskin suurinpiirtein kaikki ne ihmistyypit, joiden seuraa me kumpikaan emme halua, mikä taasen tuo valtavaa luottamusta, kun voi antaa heidän olla vaivaamatta mieltä. Maailmasta kun löytyy "tyrkkyjä", jotka haluavat useinkin vain lähinnä sotkea asioita, ja minulla on ollut ilo huomata, että minun kumppanini tunnistaa nämä "tyrkyt". Voin luottaa häneen 100-prosenttisesti sen suhteen, että hän EI tule koskaan ajautumaan sellaisten kynsiin, vaan hän hakee ihmisistä jotain ihan muuta, kuin mitä näillä "tyrkyillä" on tarjota.
Kaikenmaailman salarakas-jutut tuovat ihastumisasioihin negatiivista latausta, koska salarakkaat ovat aika usein juuri näitä mainitsemiani tyrkkyjä - heidän tunteensa eivät ole syviä, eivätkä välttämättä aitojakaan.
Mutta kun maailmasta löytyy ihan oikeaakin ihastumista, sellaista, että kahden (ehkä tuntemattoman) ihmisen välille syntyy valtavat RAKASTAVAT tunteet heti kun he vain näkevät toisensa ensimmäistä kertaa. Kun rakastaa, ei tahdo loukata toista, eikä halua aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään. Rakastaminen saa minun puolestani johtaa ihan niin pitkälle, kuin se kullekin on mahdollista ja sopivaa, kunhan mitään ei salata, eikä kehenkään kylvetä väärää uskoa. Eli pois ne sellaiset "Ei se mitään ollut"-ilmaisut, jos teko aiheutti mielihyvää! Miksi katua sellaista, mistä nautti? Eikä mihinkään sellaiseen pidä ruveta, mistä ei itse ole varma - tunneasioissa ei voi syyttää ketään toista. Rakastaminen ei myöskään välttämättä johda edes mininkään sen kummaisempaan, kuin tunteen ilmaisuun vaikkapa hymyilemällä: sekin tieto on vain hyvästä, eikä sellaisen pidä aiheuttaa eripuraa yhään kenenkään elämään.
Puhut nyt puutteessa elävistä miehistä, muista, että joskus suhteessa nainenkin voi olla se, joka elää puutteessa, ja hakee sitä tyydytystä toisaalta. Jos suhteessa osapuolet keskustelevat seksistä, ja tarpeista, ja siitä KOHTAAVATKO ne, niin he tekevät ratkaisunsa itse. Jos asiasta keskustellaan, ja todetaan, että toinen haluaa enemmän kuin toinen, niin onko sillä vähemmän haluavalla oikeus sanoa, että "Tyydy vähempään tai lähde?" Ei minun mielestäni! Suhteessa voi kaikki muu lonksahtaa kohdilleen, paitsi seksuaalisten tarpeiden epäsuhta, ja kyllähän moni tietää, että asia on korjattavissa. Miksi tehdä asiasta sen suurempaa numeroa? Puhukaa ihmiset mieluummin ETUKÄTEEN, kuin jälkikäteen, koska etukäteen ei voida syyttää mistään jo tehdystä.
Minun mielestäni tämä "mahdollisen epäsuhdan korjaamisasia" pitäisi ottaa puheeksi jo suhteen alkupuolella, koska 'pidättäytyminen' ei minun mielestäni ole ainoa oikea mielipide asiaan, eikä edes etuoikeutettu. Eli jos toinen uskaltaa paljastaa, että VOISI joskus "maistella vierastakin", niin minusta kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, että se on väärin. Siitä voidaan sopia, että katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja että mahdollisista tulevista tunteista puhutaan avoimesti. Ei pidä maalailla piruja seinille, niinsanotusti...
Sinä puhut "täydellisen rajattomista pareista", mutta jos sellaisia on niin heistä en tiedä - nyt puhutaan kai kuitenkin lähinnä TUNTEIDEN vapaudesta? Siitä periaatteesta, että onko rakkauden tunteet muita kuin puolisoa kohtaan oikeutettuja vai ei. Ja että saako puoliso harrastaa seksiä jonkun toisenkin kanssa, kuin oman puolisonsa kanssa. Kun pariskunnan osapuolet tietävät itse voivansa luottaa toisiinsa, ei ongelmaa ole - siinä mielessä myös mainitsemasi "täydellisen rajattomat suhteet" voivat varmasti onnistua. Niissä on sitten kyllä painopiste enemmän seksuaalisuudessa, kuin "kodin leikkimisessä" ja romanttisessa rakkaudessa. Mutta kukin tavallaan, muistakaa se! Ei pidä arvostella toisten tekemisiä, vaan pitää oppia tuntemaan itse itsensä ja tietämään mikä itselle tuo suurinta tyydytystä elämässä.
Sinä kerroit törmänneesi vain "onnettomiin varattuihin miehiin jotka tarvitsisivat apua seksiongelmiensa ratkaisuun, eikä se kerro onnellisesta tai hyvästä vapaasta suhteesta". Miksi ei? Miten seksuaalisen tyydytyksen hakeminen liittyy suhteen onnellisuuteen? Onko seksi siis tärkein asia parisuhteessa, eli jos seksuaalisten tarpeiden tyydytyksessä on epäsuhta, niin pari ei voi olla onnellinen??? Eihän se niin mene, tiedät sen varmasti itsekin! Ja jos se mies etsii seksiongelmiinsa ratkaisua salassa vaimoltaan, ei se silloin ole todellakaan mikään vapaa suhde, vaan mies pettää vaimoaan. Pettäminen on sitä, että toimii toisen tietämättä, ja vieläpä niin, ettei ole aikomustakaan kertoa, tai että toiminnallaan toivoo välttyvänsä puhumiselta: toinen pettää > toinen haluaa eron = välit poikki kuin itsestään, eikä tarvinnut vaivautua puhumaan.
Täytyy muistaa, että ei kaikki halua edes puhua seksistä. Jos sellaisen ihmisen mielipide on, että muitakin saa koskea, niin se tieto on hänestä lypsettävä esiin, jotta se on tiedossa ja hyväksytään tai ei hyväksytä. Mutta siis minun mielestäni pidättäytyminen ja "seksuaalinen yksiavioisuus" eivät ole ainoat oikeat ajatusmallit, joten niin ajattelevienkin pitää opetella puhumaan ja hyväksymään eriävät mielipiteet.
itsesi vähemmistönä. Moni tekee omanlaisiaan ratkaisujaan elämässä eikä minulla ole ratkaisuasi vastaan aika pitkään jaksoit siitä kertoa se on siis lähellä sydäntäsi tämä aihe. En pidä siitä "häkkilintu" teoriastakaan, mutta sekin on vain pieni ryhmä ihmisiä. Alkuperäinen juttu taisikin vain koskea "tavis ihmisiä" ja eroamisia no eroaminen ei kiinnosta minua, sillä puhtaasti haluan vain vapaan miehen, ei minua kiinnosta varattujen vapaasti tarjoamat seurat niin tämä viimeviikonloppuinenkin komistus ensin haki minua tanssimaan sen jälkeen alkoi esittämään eroottista tanssiaan ja kun sain siirrettyä järkevään jutusteluun, niin tulihan se lopulta sieltä: kolmen vuoden avosuhteen jälkeen kotona seksiongelma, jee. Kyllä tämä on totuus suurimmasta osasta pettäjistä niinkuin jotain puhuitkin kun kotona ei puhuta, niin näin käy no sama se minulle, minä en halua kenenkään ongelmia kantaa kuuntelen kauniisti ja hankin omia jos luoja suo, mutta olen vain kyllästynyt kun missään ei törmää niihin tuhansiin vapaisiin miehiin miksi he eivät näy paikoilla missä normaalisti pitäisi olla vapaita miehiä!?
mieltä kanssasi. Hauskaa vappua! t. kirppupeli
Sinä etsit siis vapaata miestä, ilman sen kummempia mietintöjä vielä jostain tulevista seksiongelmista: niin sitä pitääkin tehdä. Se mistä minä paapatan puhua, on se tilanne, mikä suhteeseen tulee aivan vääjäämättä vuosien yhdessäolon jälkeen: ainakin toinen kokee, että jokin on muuttunut, että jokin kaipaa muutosta, että voisi olla paremminkin, että "ei tämä elämä nyt tässä voi olla"... VAIKKA yleisesti ottaen elettäisiinkin varsin onnellista elämää. Minä en puhuisi yleistämisestä, enkä vähemmistöistä, enkä muistakaan kategorioista, vaan minä puhun aika lailla KÄRJISTÄEN asioita. Asioita on parempi kärjistää, koska liiallinen ympäripyöreyksien lateleminen ja miellyttämisenhalu jättävät asiat vain ns. pöydälle, eli käsittelemättömiksi.
Kun puhuin "häkkilintu-teoriastani", en todellakaan tarkoittanut vain pientä ihmisryhmää, vaan sitä kaikkein suurinta pariskuntien ryhmää, joissa YLEISIMMIN vaimo on se, joka rajoittaa miehensä elämistä, kokemista ja nauttimista. Vaikka mukamas rakastetaan niin paljon, niin silti ei löydy pienintäkään luottamusta siihen, että se mieskin pysyy aivan omasta tahdostaan suhteessa. Kyllä sellaisia miehiäkin on, jotka eivät luota ollenkaan vaimoihinsa, vaan piikittelevät jatkuvasti menemisistä ja tekemisistä. Sitä minä tarkoitin häkkilintu-teoriallani. Toiseen ihmiseen pitää luottaa sen verran, ettei anna koko ajan ohjeita toimia ja pidä ristikuulusteluja joka asiasta.
Olenkin sitä mieltä, että tämäkin ihastumispalsta pitäisi muuttaa kaksiosaiseksi: ihastumispalsta SINKUILLE ja ihastumispalsta VARATUILLE. Eikö vain? Ei "normaalien" sinkkuja metsästävien vapaiden ihmisten tarvitsisi ihan oikeastikaan "kärsiä" varattujen ihmisten hurjasteluista! Tämä on suorastaan vääryys kaikkia sinkkuja kohtaan, että me varatutkin saamme majailla aivan samalla ihastumispalstalla, koska ihastumisethan eivät suinkaan lopu mihinkään papin aameneen! Ei sinkkujen tarvitsisi vaivata päätänsä sellaisella asialla, että kun tapaa mielenkiintoisen ihmisen, niin onkohan hän nyt vapaa vai varattu. Hänen pitää saada olettaa kyseessä olevan aivan vapaan ihmisen. Luonnossahan tunnistaminen on vaikeampi, mutta jos edes nämä keskustelupalstat jaettaisiin, saattaisi keskustelujenkin luonne muuttua täysin.
toki se helpottaisi tilannetta, ei kuluisi aika varattujen torjumiseen. Eilen sainkin aika nopeasti jo selvitettyä muutamalle miehelle etsiväni sinkkumiestä ravintelissa, mutta siitä mikä kolahti minun sydämmeeni en tiedä todellista tilannetta olin vain niin otettu, kun hän halusi juuri minun seuraani hyvin hän olisi näköjään toisillekin kelvannut, sillä yksi yrittäjä tuli yrittämään onneaan meidän keskustelun väliin, hyvähän se on jos toisellekin kelpaa ja minuakin olisi siinä samalla toinen mies hakenut tanssimaan vaikka olin toisen seurassa oikein ruusun kera söpöä ihana ele on ihanaa huomata olevansa haluttu vaikka tietyntyyppiset miehet eivät katselisi päinkään, mutta juuri sellaiset jotka minua kiinnistaa katsovat huomioivat.
Aivan ihana mies ja jos paljastuukin varatuksi, niin totta sain kauniin uskomattoman kokemuksen jonkalaisia toivoa vielä joskus uudelleen, vaikka kuitenkin pohjimmiltani olen melkein "vanhapiikamainen tiukkapipo" ohimenevien juttujen suhteen, no tälle kenties tulee jatkoa oli se niin kaunis kokemus. Oliko tämä väliin tunkeava nainen mielestäsi sellainen "tyrkky" juttelimme siis yhdessä aiheesta emmekä osanneet päättää oliko tyrkky vai ei hän ainakin kuvitteli tunnistavans jos joku nainen sellainen olisi, ehkä minun pitäisi lukea se kohta ajatuksen kanssa uudelleen.
Niin ja kiitos on aina kiva saada uudenlaista ajattelutapaa asioihin toki se mikä on yhden ajatusmaailma ei tarvitse olla toisen samanlaisena vaan löytää parhaat palat mitä voisi muuttaa omaan elämään sopivaksi, en vain vielä voi omaksua sitä täysin, että jos ei omalta saa tarpeeksi seksiä, että voisi toisen kanssa, toki oma elämäntilanne ei sitä tilannetta kohtaa, mutta asiaa sinnepäin olen pohtinut jo aikaisemminkin, että pitääkö seksisuhteessa olla vain kaksi ihmistä, mut turha tälläisia on pohtia kun ei ole sitä toistakaan ja tietoa hänen toiveistaan. se oli vain yksi juttu niitä on monia ajatelmia, eikä niiden välttämättä koskaan edes tarvitse toteutua ajatuksia vain tyytyväinen olisin nyhjöttämään jonkun kanssa ihan vain kahdestaan siinä olisi seikkailua minulle aivan kylliksi.
Voi kaameeta se on kun ihmiset tälleen ihastuu toisiinsa. Eroohan ne het, taikka sitten ainakin jo ens viikolla.
Höpö höpö.