Olen joskus miettinyt, että onko minussa joku vika, kun viihdyn kotioloissa aivan hyvin montakin päivää, nautiskellen linnunlaulusta, tai sitten vain oleilen ja nautiskelen elämästä, ilman sen suurempia tekemisiä.
Mitä tulee välillä tuttavien ja työkavereiden kanssa välillä juteltua, ja seurattua naapurinkin elämää. Niin yllättävän moni ei osaa olla kotona, vaan koko ajan pitää olla suorittamassa vapaa-aikaa. Naapuri kertoi minulle, että hänellä todettiin jokin aika sitten työuupumus. Ja kuitenkin hän on itse kertonut minulle, kuinka aina suunnittelee joka viikonlopun täyteen ohjelmaa, laidasta laitaan, ja sitten kun perjantai koittaa niin aletaan suorittamaan.
Itselläni herää kysymys, miten hän palautuu työviikosta, jos koko viikonloppu menee vapaa-ajan suorittamiseen. Hän itse sanoikin joskus minulle, kun joskus istutaan keskenämme iltaa, ettei osaa vain istua kotona sohvalla tekemättä mitään. Että aina pitää olla viikonloppu ohjelmaa täynnä, että tuntee olevansa olemassa. Että ihmekös jos tuollaisessa palaa loppuun ja uupuu. Ja syy onkin omassa suorittamisessa, eikä työpaikassa.
Ja tätä on yllättävän paljon, mitä juttelen ihmisten kanssa. Olen tavallaan sosiaalinen erakko, tykkään jutella ihmisten kanssa, ja tuttuja onkin aika liuta. Mutta kuitenkin pääpiirteittäin viihdyn omissa oloissani, enkä tarvi ohjelmaa tai muita ihmisiä, ollakseni olemassa. En tarvi ns pönkitystä, vaan nautin omasta olemassaolostani valtavasti ilman juuri mitään virikkeitä. Tai luon omat virikkeeni itse, juuri niin kuin haluan.
Mistä tuollainen elämän suorittaminen johtuu? Onko kaikki vaan opittua, ja tehdään niin kuin kuuluisi tehdä, ajattelematta lainkaan onko se hyväksi itselle. Miksei ihmiset osaa nykyään nauttia elämästä, ilman että sitä pitää pönkittää kaikella tavalla, ja uupua siihen sitten?
Mitä tulee välillä tuttavien ja työkavereiden kanssa välillä juteltua, ja seurattua naapurinkin elämää. Niin yllättävän moni ei osaa olla kotona, vaan koko ajan pitää olla suorittamassa vapaa-aikaa. Naapuri kertoi minulle, että hänellä todettiin jokin aika sitten työuupumus. Ja kuitenkin hän on itse kertonut minulle, kuinka aina suunnittelee joka viikonlopun täyteen ohjelmaa, laidasta laitaan, ja sitten kun perjantai koittaa niin aletaan suorittamaan.
Itselläni herää kysymys, miten hän palautuu työviikosta, jos koko viikonloppu menee vapaa-ajan suorittamiseen. Hän itse sanoikin joskus minulle, kun joskus istutaan keskenämme iltaa, ettei osaa vain istua kotona sohvalla tekemättä mitään. Että aina pitää olla viikonloppu ohjelmaa täynnä, että tuntee olevansa olemassa. Että ihmekös jos tuollaisessa palaa loppuun ja uupuu. Ja syy onkin omassa suorittamisessa, eikä työpaikassa.
Ja tätä on yllättävän paljon, mitä juttelen ihmisten kanssa. Olen tavallaan sosiaalinen erakko, tykkään jutella ihmisten kanssa, ja tuttuja onkin aika liuta. Mutta kuitenkin pääpiirteittäin viihdyn omissa oloissani, enkä tarvi ohjelmaa tai muita ihmisiä, ollakseni olemassa. En tarvi ns pönkitystä, vaan nautin omasta olemassaolostani valtavasti ilman juuri mitään virikkeitä. Tai luon omat virikkeeni itse, juuri niin kuin haluan.
Mistä tuollainen elämän suorittaminen johtuu? Onko kaikki vaan opittua, ja tehdään niin kuin kuuluisi tehdä, ajattelematta lainkaan onko se hyväksi itselle. Miksei ihmiset osaa nykyään nauttia elämästä, ilman että sitä pitää pönkittää kaikella tavalla, ja uupua siihen sitten?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Osa ihmisistä kokee olevansa tärkeitä vain jos tekevät koko ajan. Muuten he eivät ole mitään. Se on psyykkinen tauti joka vie hautaan tehokkaasti.
Kaikki päätyvät lopulta hautaan!
Hyvin moni nauttii silti elämästä, työ on osa elämää. Työ mahdollistaa monta nautintoa. Pelkkä oleilu voi olla nautinto vain hetken, toki ihan hienon hetken.
Työstä kannattaakin nauttia, siltä osin mitä pystyy. Mutta vapaa-ajasta kannattaisi yrittää nauttia ilman suorittamista. Vaikka vain oleilla, siitä oli kysymys. Miksi vapaa-ajalla pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain muka-laadukasta, ikään kuin kulissien rakentamista, että voi päivittää facebookiin mitä kaikkea laadukasta tuli viikonloppuna tehtyä.
Toki saahan sitä jokainen tehdä mitä huvittaa, mutta yllättävän usein moni haluaa vain täyttää ns laadukkaan elämän kulissit. Että niinku näyttää hyvältä ulospäin, että ollaan aktiivisia eikä vain oleilla kotona. Mutta nauttiiko siitä oikeasti? Tuntuu että moni joka kertoo viikonlopustaan, vaikuttaa jollain tapaa silti ahdistuneelta eikä iloiselta.
Tuossa on se ydin: todella moni elää vain muita varten, ei itseään varten.
Elä itsesi näköistä elämää, se kannattaa.
Minä taas en tarvitse mitään pakollista, yleensä jonkun toisen sanelemaa tekemistä. En nauti siitä millään tavalla, että joku käskee, mitä minun pitää tehdä. Miten määrittelet tuon "pelkän oleilun"?
Pystyykö kukaan enää esim. istumaan paikallaan tuolissa ilman mitään tekemistä, ilman musiikkia tms. ? Täydessä hiljaisuudessa ilman puhelinta, ilman tietokonetta.
Keskittyen hetkeen, tässä ja nyt.
Olisi hyvä kokeilla vaikka 15-30 minuuttia, ei varmaan enää kovin monilta onnistu.
Johan tässä Suomi.24 seurassa tunnit hurahtaa :)
Gubbe 72
Myrkyllisintä on se että meidät kaikki alistetaan näiden putkiaivoisten suorittajien todellisuuteen rahan ja työn kautta.
Siinä sitten vievät viisaankin ihmisen mukanaan viemäriin.
Niinpä. Tässä asiassa ei hyväksytä ihmisten erilaisuutta, vaan vain tietynlaiset ihmiset hyväksytään. Kaikkien pitäisi olla ekstroverttejä ja energisiä, joita kiinnostaa juosta muiden pillien mukaan. Jos yksi ei voi elää ilman työtä, miksi hän ajattelee, että kukaan muukaan ei saisi? Paljon vähemmällä työllä selvittäisi, jos vähennettäisi vain kaikkea turhaa ja jaettaisi useammalle se, mikä on välttämätöntä.
On paljon parempi vaan olla, jos toinen vaihtoehto on jatkuva tekeminen.
Jos tavoite on eläke niin suorittaminen on nopein tie sille.
Siis työkyvyttömyys sellaiselle.
Kysy itseltäsi
Intuitio tietää
Mikä on parasta juuri sinulle
Ehkä kroppa jo menee sitä kohti, ennenkuin huomaatkaan
Kuudes aisti
Ällistyttävä
100%+invalidi+lukee+paperissa+ja+tuki+ei+riitä+elämiseen+Suomessa.
Taitaa olla suorittamista kokoajan.
Roolit päällä joka paikassa niin viheltää kuuppa .
Melko raskasta.