Täytin just 35-vuotta, ja lapsia ei ole, koska aikaisemmin en ollut tavannut oikeaa miestä. Nyt haluaisin edes yhden, vaikka tuntuu että koko tusinakin olisi tervetullut :-)
Olen kuitenkin sen verran vanha, ettei taida ihan helppoa olla raskaaksi tulo enää? Voisitteko kertoa, kauanko olette yrittäneet/ yrititte, ennen kuin onnistuitte tai huolestuitte? Olen todella kiitollinen kaikista jaetuista kokemuksista.
Olen kuitenkin sen verran vanha, ettei taida ihan helppoa olla raskaaksi tulo enää? Voisitteko kertoa, kauanko olette yrittäneet/ yrititte, ennen kuin onnistuitte tai huolestuitte? Olen todella kiitollinen kaikista jaetuista kokemuksista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin 29-v (vuosi sitten) kun aloimme lapsen tekoon. Kun 6 kk oli kulunut eikä mitään tapahtunut, niin menin lääkäriin. Nyt hoidot menossa ja toivon edelleen vauvaa. Vika löytyi minusta, miestä ei edes tarvinnut tutkia.
Tee ovulaatiotestejä, niistä selviää paljon ja jos joudut lääkäriin, niin voit jo paremmin selvittää kiertoasi.
Onnea yritykseen!
Eihän se, että sinussa on vikaa, tarkoita, etteikö miehessäsikin voisi sitä olla. Kolmanneksessa tahattomasti lapsettomissa pareissa on "vikaa" molemmissa osapuolissa.
Kannattaa mennä lääkäriin heti kun huolestuu. Se lienee yksilöllistä, koska niin käy. Mulla (täytän 30) huoli iski vasta vuoden päästä yritysten aloittamisesta. Löytyi monirakkulaiset munasarjat, nyt mennyt jo toinen vuosi ja harkitsemme yksityiselle siirtymistä, sillä kunnallisella (Hki) asiat tapahtuvat piinaavan hitaasti.
Eli jos alkaa tuntua siltä, että vauhditus vauvan tuloon olisi tarpeen, suosittelen, että menet yksityislääkärille, jos kukkaro kestää. Toivon kuitenkin, että tärppää luonnollisesti, ettei meitä tuskailijoita olisi yhtään lisää. Onnea sulle!
kriittinen vielä, ihan hyvät chanssit, näin sanoo lekurit.
Tämä on vähän kun lottoais. Samanikäisenä tuntee itsensä suht vanhaksi näihin puuhiin. Mut ei noi lekurit sitä mieltä oo. Mut onhan meidän parasta ennen jo mennyt ohi ainakin lääketieteellisesti. Mut yritetään sitä täällä vielä kolmen vuoden jälkeenkin. On kuitenkin
useita kavereita 35-40v,jotka ovat saaneet lapsia.
Me aloitimme yritykset tulla raskaaksi kun olin 35v ja nyt häämöttää jo 40v ja ei lapsesta tietoakaan. Useampia erilaisia hoitoja ja tutkimuksia takana, eikä mitään vikaa missään. Nyt ensimmäisestä IVF:stä viikko ja ei voi muuta kuin odotella... Joten suosittelen lapsen teon aloittamista pikimmiten, jos vain parisuhde on siihen valmis. Valitettavasti vauvoja ei silti ole välttämättä tiedossa vielä moneen vuoteen. Tämä asian kanssa ei parane odotella turhan pitkään:)
Minulla myös se "sopiva" elämänkumppani löytyi vasta kun olin 35-vuotias. Melkein heti aloitimme yrittää vauvaa, mutta ei ole onnistunut. Nyt olen 38-vuotias, ja on takana kaikenlaisia hoitoja. "Paras" saavutus on yksi alkuunsaatu raskaus ... joka päätyi keskenmenoon. Tämä tapahtui vuosi sitten. Yksi ICSI on myös takana mutta ei tuottanut tulosta. Jatkamme yrittämistä sillä meissä ei ole kummassakaan mitään erikoisempaa vikaa - paitsi ikä, ja sitä tulee koko ajan lisää. Nyt vasta olen alkanut pelätä, ettemme ehkä koskaan saa biologisesti omaa lasta, ja se tuntuu aivan kauhealta ajatukselta...
Minäkin antaisin ohjeeksi: älä odota liikaa. Ota riskejä. Ehkä sitä ihan täydellistä elämäntilannetta ei tule koskaan.
Kolme kuukautta on mennyt, mutta vielä ei ole tärpännyt. Miehellä on ennestään kaksi murrosikäistä lasta, joten hänessä ei ainakaan mitään vikaa pitäisi olla.
Kiitos kaikista vastauksista ja kannustuksista :-) Me molemmat haluaisimme kovasti yhteisen lapsen, mutta miehen positiivisesta asenteesta huolimatta olen itse väkisinkin vähän hermostunut. Että jospa kuulunkin itse niihin onnettomiin yrittäjiin...
Olen kuullut, että etukäteen stressaaminen ja pelkääminen ei ainakaan auta asiaa, joten yritän muutamaksi kuukaudeksi painaa asian taka-alalle ja keskityn vaan nauttimaan seksistä.
Toivon tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiskeleville ja ennen kaikkea toivon teille paljon positiivisia testituloksia!