Onko niin, että lähellä ikääni olevilla miehillä on olemassa hiukka myöhänen 30 kriisi. Lähdetään kattelemaan elämää uudelleen, ei tiedetä mitä halutaan. Paluu "pikkupojaksi" näyttää olevan suuressa huudossa heillä tänäpäivänä. Tässä iässä sitä jo itse tietää mitä elämältä tahtoo ja odottaa. Onko näin vai onko toisenlaisia ikänsä vuosikymmenen vaihteessa olevia miehiä olemassa...
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joo en tiedä kriisistä,mutta ikää kohta 37 ja nyt ero tulossa omasta tahdosta.13 vuoden suhteen jälkeen on pakko lähteä kun en ole ollut onnellinen moneen vuoteen tässä suhteessa.
ei ole toista eikä heti tulekkaan tai eihän sitä koskaan tiedä ,mutta epäilen.taloudellisesti kiristyy,mutta toivon,että ratkasu on oikea ainakin pitkään pohdittu.lapsia ei onneksi ole en varmaan pystys jos olis.
parempi on katsoo asia ,kun katua koko loppu elämä ettei sitä koskaan tehny mitä mietti.
Kerron nyt ihan oman tarinan. En tiiä onko apua vai haittaa. Oma ukko (31) on saanut ajatuksen kiertää eri bändien mukana joka puolella suomea! Eihän siin mitää pahaa oo, mut perhe jää aika vähäselle huomiolle!Kuitenki lapsia on useampi ja tarvii huomiota enemmän kuin äiti kerralla pystyy antaa! Bändien mukana keikkailu pitäisi mahdollisuuksien mukaa hoitaa ennen perhettä! Toki on tilaisuuksia myöhemminkin, mutta TÄRKEYSJÄRJETYS1
Ja minä kun luulin, että kriisi tulee nimenomaan naisille. Nimittäin iso osa eroista tulee juuri tuossa ikävaiheessa ja yllätys, yllätys: Eron haluajana tavallisimmin nainen.
Ei se ole mikään kriisi vaan ennemminkin kapinaa.
Oli mies 25 tai 50 niin se ikuinen pikkupoika elää aina mukana. Ei se ole mikään huono asia, me miehet olemme jossain määrin pikkupoikia nyt ja aina.
Kysynkin: Miksi sinun iässäsi pitää tietää mitä haluta ja mitä odottaa elämältään??? Monelle miehelle se tieto joka päiväisistä rutiineista on ahdistavaa. Älä tapa sitä sisäistä pikkupoikaa järkevyydellä ja liiallisella "kypsyydellä". Anna sen elää, älä hallitse sellaista mitä et voi. Elämää tulisi elää, eikä hallita. Kokemuksesta sanon, että jos hukkaa sen sisäisen pikkupojan niin ongelmat muodustavat paljon suuremmiksi kuin mikään "kriisi". Itse olen 35v mies ja en minä tiedä mitä elämältä odottaa, minä elän sitä hetken kerrallaan... :) Miksi minun pitäisi tänään tietää, mitä haluan tehdä 10 vuoden kuluttua???????????????????????????????????????????????????????????????????????????
jos kyse jo vakiintuneesta suhteesta, josssa kaikki kuitenkin hyvin. Toinen saa vain päähänsä, et nyt lähdenkin etsimään itteeni (lue = kierrättämään naisia).
kyllä pienikin aika yleensä näyttää on parisuhteella jatkoa!!! tosin jompikumpi sen ratkaisun joutuu tekemään...
Itse olen onnellinen..
Kaikkia ei voi saada tilanteella onnelliseksi!!!
Ah ja voi, kun jaksaisikin ärsyyntyä miehistä, jotka alkavat 30 iässä etsiä itseään.... kun on tarpeeksi tekemistä siinä, että on itse ihan hukassa!!!!!
About 30v asti olin ihan "jäljillä" elämässä, vaikka kaikenlaista myllytystä ja hullutusta siihen mahtuikin. Ei ollut mitään hätää.
Ja nyt ON! En tiedä kuka olen, mikä olen, ja miksi olen juuri täällä enkä jossain muualla, miksi ahdistaa ja mikä siihen auttaisi, mitä oikein itse asiassa haluan tai kuvittelenko vaan kaiken ahdistuksen ja hukassa olon.
Töissä on kuitenkin tullut oltua sen verran aikaa, että on luottamus siihen, että töitä löytyy taas vaikka välillä heittäytyisikin vaikka reissaamaan, opiskelemaan, renttuilemaan, tai vaikka bändien perässä kiertämään (kuten erään vastaajista mies teki).
Ja suurimmaksi kysymykseksi tässä maailmassa on yllättäen noussut: MIKSI EI?
Koska KAIKKI on mahdollista. Miten siinä voi olla hukkumatta ja keskittyä muka vain "yhteen" asiaan tai elämään? Kysynpähän vaan.
Hienoa että aloitit tämän keskustelun!!!!!!!
ehkä emme olleet toisillemme sopivia!!!
Ole edelleen oma itsesi ja löydä se OIKEA!!!
Omani olen jo löytänyt..