kuin että olisin voinut elää rakkauttani todeksi. Aina ei kuitenkaan elämässä käy niin, kuin toivoo. On monenlaista rakkautta. Romanttisen rakkauden tavoittelu saa jäädä kohdallani. Keskityn aivan toisenlaisiin asioihin. Elämä jatkuu.
Mitään muuta olisi toivonut,
Anonyymi
41663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mitenkään aliarvioimatta tavoitteitasi, ei se mene noin. Voit päättää mitä haluat, mutta joku päivä taas huomaat että tunteet vie sinua. Ei tuollaisia asioita kannata etukäteen päättää. Ei elämä mene niin.
Enpä usko että vie. Riittävästi kipeitä kokemuksia kerättynä, ei ehkä näe asioita enää tuolla tavoin. On asioita, jotka vaativat paljon enemmän huomiota.
Elämä jatkuu aina ja voi tuoda sen romanttisenkin eteesi vielä. Älä suotta luovu toivosta. Tiedän että epätoivo valtaa mielen toisinaan, mutta ei pidä aina uskoa kaikkea mitä mieli sinulle sanoo. Kuuntele sydäntäsi.
Tuli niin kovat kivut, että vaikea uskoa, että jollekin enää sydäntäni voisin luovuttaa. En halua kokea enää sitä kipua, mitä sain kokea. Olin tyhmä, kun lähdin leikkiin aina uudelleen. Hengissä sentään olen kaiken jälkeen. Sellaisen on helppo puhua, joka ei ole odottanut vastarakkautta aspergerilta. Kauan kestikin, ennen kuin ymmärsin, että kyseessä on aspergeri. Ei hänellä ollut kykyä käsittää, millaista kipua minulle aiheutti. Kaikki oli omalla vastuullani ja meni omaan piikkiin. Lataamoreissut ja tuhansia itkettyjä tunteja. Täysin hukkaan heitettyä vuosia.
Aspergeri? Oletko tosissasi?
Aikamoista manipuloinnin ihannointia, jos olettaa että vastarakkaus syntyy empatiasta ja myötäelosta.
Aiempi kirjoittaja oli kyllä oikeassa.
Itse esimerkiksi ajattelen, etten koskaan enää rakastu tai edes ihastu, en sitä odota, en oleta.
Ihminen kuitenkin saattaa olla ihan eri tilanteessa joskus myöhemmin, ja alttius sellaiselle tulla. Vaikka se tuntuisi nyt kaukaiselta.
En niin missään kohdin väittänyt. Ainoastaan tarkoitin, ettei hän tunne empatiaa, eli kohtelee hyvin kylmästi. Tiedän kyllä, mitä sain kokea, normaali tunne-elämällä varustettu ei käyttäydy niin kanssaihmisiä kohtaan. Mitä saat siitä, että vääristelet toisen kertomaa kokemusta?
Toivottavasti puhut oikean elämän kontakteista etkä palstasta. Täällä on turha odottaa haluamaansa vastakaikua vaikka olisi kuka kohteena.
Mitä enemmän selität, sitä enemmän alkaa tuntua, että jutuissasi ei ole mitään järkeä. Tietääkö tämä muka asperger mitään tunteistasi? Ettet vaan odota vastakaikua palstakirjoittelulle irl? Tyhmempääkin tapahtuu.
Keskustelut on siitä jänniä tapahtumia, että niissä voi oikoa vääriä käsityksiä tai selventää sanomaansa.
Minua kiinnostaa nyt, oletko tullut ajatelleeksi, että voisit mahdollisesti loukata häntä esittämällä väärän diagnoosin tai arvion hänestä? Se taas olisi omiaan kehittämään ihan vääränlaista energiaa välillenne, ja noidankehä on valmis. Vai onko niin jo tapahtunut?
Ihan kuule oikeasta elämästä on. Eikö täällä saa käsitellä mitään tunteitaan, ilman että joku tulee ilkkumaan? Ihmettelen tuollaista, että tullaan kyseenalaistamaan toisten kokemuksia.
Pitkään miettinyt miksi jättää aina selvittämättä ja puhumatta asiat. Vaikka olen yrittänyt puhua konfliktin jälkeen, ei vastaa mitään. Näin toiminut aina. Vain narsisti, psykopaatti tai aspergeri toimii niin. Koska tunnen ihmisiä joka lajia, päättelin että aspergeri.
…jatkan vielä aiempaan, et lähinnä tarkoitan irl keskustelua. Esim minä menen nyt nukkumaan, ja olin käymässä täällä pitkästä aikaa.
Niinhän kerroin, että irl. En minä täällä odota vastauksia, vaan ihan oikeassa elämässä. Mutta hän ei ollut halukas keskustelemaan milloinkaan. Hyvin tylysti totesi joskus, että tämä oli tässä. Ja kun taas myöhemmin oltiin uudestaan tekemisissä, niin oli kuin ei mitään taas, kunnes loukkaantui taas jostain olemattomasta. Hänelle ei sanota koskaan mitään, ei yhtään mitään poikkipuolista. Tosin se ei toimi toisin päin. Hän voi sanoillaan sivaltaa, miten lystää. Ja ihan oikeassa elämässä, ei täällä hullulla palstalla.
Mua alkaa esimerkiksi tässä niin ärsyttämään tuo kapeakatseisuus ja yksioikoisuus, etten oikein kykene turhautumiselta ja ärsytykseltäni edes ihmettelemään.
Vai olet yrittänyt puhua? Jutella? Sitten tosiaan sulla on keinot vähissä jos olet kommunikoida yrittänyt ja hänelle kertoa että kuule tykkään susta. Sitten suosittelen vaikka narsismidiagnoosia. Tai ehkä aspergeri olisi parempi, se ei ole yhtä kulunut juttu vielä? Ei sen niin väliä, vaikkei piirteet täsmää, mitäs noista. Näkemiin, uni kutsuu.
En ole pelkästään kertonut että tykkään. Vaan TUNNUSTIN puhelimessa kerran, että olen rakastunut. Siinä kohtaa hän sanoi "älä viitsi, mä olen kova... ym. Täydellisen tunnekylmä ihminen, jolle minun ei tarvitse tunnustaa ikinä enää yhtään mitään.
Se ei tee kenestäkään aspergeria tai tunteetonta, jos ei pidä sinusta. Ehkä olet omalla käytökselläsi aiheuttanut sen, että hän on todennut että sun kanssa ei kannata mitään selvittää. Olet tässäkin niin ärsyttävä, että en ihmettele yhtään.
Ei ole halukas keskustelemaan milloinkaan mutta sivaltaa silti sanoillaan?
Hehe. Ja sinä olet huonosti voivat ihminen. Tiedätkö, ei merkkaa random anonyymin sanomiset mitään. Et pysty omaa pahoinvointiasi siirtämään minulle. Alkeellinen olet, kun täällä ventovieraan jo analysoit, parin rivin tekstin perusteella. Hyvää yötä sinulle kuitenkin. Jätä nämä palstat, kun tunnut provosoituvan niin herkästi.
Etkö ymmärrä mitä tarkoittaa se, että toinen puhuu, mutta kun tilanne niin vaatisi niin ei ole valmis puhumaan oikeista asioista tai omasta käytöksestään. Minusta tuntuu, että sinulla on jotain patoutuneita vihan tunteita, joita yrität siirtää minuun. Hyvää yötä sinulle.
Minulla oli savossa täälinen nainen. Vaikeeta elämää.
En usko että tätä on tapahtunut.
Haha. Mihin mä sun uskoa tarvitsen?! Riittää, että minulla on tämä NÖYRYYTTÄVÄ muisto. Niiden lukemattomien muiden lisäksi. Sain tietää paikkani kyllä, melkein kättelyssä.
Useimmiten käy niin, ettei elämä mene käsikirjoituksen mukaan.
Tuntuu, että menee jonkun käsikirjoituksen mukaan. Samaa p***aa ollut alusta lähtien. Ja kyllä jossain vaiheessa ihan tosissani yritin, varmaan väärällä tavalla kuitenkin. Kova koulu tämä elämä on ollut. Nyt vaan lusin tämän flunssan, naama särkee ja tuntuu kuin hampaat revittäisiin suusta. Kun olen terve taas, pystyn harrastamaan liikuntaa ja ulkoilemaan metsässä. Se on sitä, minkä avulla jaksan. Voi olla että pian taas hymyilenkin.
Niin. olisihan sellainen rakkauus aivan ihanaa elämän lisäksi..
Parhaat asiat tulevat usein elämään siinä sivussa kun niitä ei erityisesti tavoittele, vähän huomaamattaan. Yliyrittäminen voi saada tekemään alkeellisia virheitä monessakin asiassa. Keskittyessään muuhun voi rennommalla asenteella suhtautua ihmisiinkin, eikä tavoittele mitään pakonomaisesti, jopa pelottaen vastapuolta tällä yksituumaisella päättäväisyydellä. Sivusilmällä erottaa tarkemmin tähtiäkin.
En mielestäni ahdistellut häntä koskaan. Silti joskus siltä tuntui, hänen käyttäytymisen perusteella. Torjunta oli yhtä aikaa isku vasten kasvoja ja vyön alle. Henkinen kipu on joskus kohtuuttoman kovaa. Ajan kanssa ehkä pääsen yli, niin etten enää ole onneton.
Oletko menettänyt todellisuudentajusi.
Sillä on hirveä merkitys, miten ihminen itse suhtautuu asioihin.
Väitän kokeneeni yhtä paljon vastoinkäymisiä elämässäni kuin sinä (todellisuudessa enemmän), mutta olen räknännyt asiat niin, etten tunne katkeruutta ketään kohtaan. Mietin korkeintaan sitä, miten itse olisin voinut tehdä asiat toisin.
Siinä taas joudun ottamaan mukaan armollisuuden itseäni kohtaan: jollen tee niin, en pysty olemaan läsnä ja hyvä niille, jotka tarvitsevat minua.
Voihan olla, etten säily katkeruudelta lopulta. Nyt olen ainakin osannut suhteuttaa asiat.
Sinä olet minun mielestäni keskenkasvuinen.
Lakkaa miettimästä hukattuja vuosia. Elä tätä hetkeä ja katso tulevaisuuuteen.
Herran jumala, jollei ihminen kykene ottamaan vastaan torjuntaa.
Kaikki ei aina mene niinkuin haluaisi, kenelläkään!
…en ole tuo alkuperäinen kommentoija, jolle vastasit.
Millä mittarilla mittaat toisten kokemat vastoinkäymiset? Sinäkö suoraan aina osaat kääntää toisen posken ja olla jalo? Minä väitän, ettet ole käsitellyt koskaan yhtään mitään tunteita, jos suoraan pystyt toimimaan noin. Ja piilovihasi ja ylemmyydentuntosi tulet kaatamaan tänne ventovieraan anonyymin päälle. Voit olla jopa valaistunut, jos itse niin haluat uskoa.
Vaikka en itsestäni liiemmin pidäkään (tosin (toisinaan näen asiat, joissa olen hyvä), mietin välillä että minun olisi syytä myös ihailla itseäni joistakin asioista, kuten sitkeydestä.
En ole ylemmydentuntoinen, mutta näen ihmiset pikkumaisuuksineen.
Ai niin. Kukaan toinen ei saisi lähteä mittaamaan toisen ihmisen vastoinkäymisiä, enkä olen vähätellyt sinun kokemaasi. Kerroin vain anonyyminä, miten vastoinkäymisiä kokeneena suhtaudun elämään. Me emme voi koskaan tietää toisen kokemuksia.
Olen nimenomaan käsitellyt tunteitani, mutta ei yhtään yllätä, että väität ja oletat päinvastaista.
Hienoa, että osaat myös tunnustaa vajavaisuutesi. Ja jos minulla on huono olla juuri tällä hetkellä, niin miksi jotkut ihmiset provosoituvat siitä, kun puran tunteitani täällä ( en kenellekään varsinaisesti) "Tunteet"-alaotsikon alle? Näen itseni hyvin vajavaisena ihmisenä, mutta en pura tänne tuntemuksia, siksi että saisin niitä hyvää tarkoittavia elämänohjeita, vaan selvittääkseni omaa tunne-elämääni.
Tietysti toivoisin myös, että voisin asiallisesti keskustella näistä tunteista ja mahdollisesti jakaa kokemuksia toisten kanssa. Ihmiset kai kuitenkin pohjimmiltaan tuntevat aika samanlaisia tunteita. Sen sijaan saan kuulla kuinka kyvytön olen ottamaan torjuntaa vastaan ja olen katkeroitunut. En minä ole katkeroitunut, vaan puran kipeitä tunteitani, jotta ei sitä katkeroitumista tapahtuisi. Kuka voi sanoa, että jonkun tunteet ovat oikeita tai vääriä? Ne ovat vain tunteita ja ne ovat ainakin sillä hetkellä kun niitä tuntee, kantajalleen ihan totisinta totta. Tarkoitus on päästä niistä eteenpäin, eikä jäädä vellomaan niissä.
Tunnen ehkäpä voimakkaammin, kuin monet muut. Ja olen huomannut, että ihmiset kavahtavat kaikkia tunteenpurkauksia. Sitä voisi kutsua myös projektioksi. Toimimme peileinä toinen toisillemme, kun joku saa herätettyä toisessa jotain, mitä ei kenties sillä hetkellä halua tuntea ja nähdä itsessään. Ja silloin alkaa hyökkäykset. Joko suoraan aggressiivisesti tai sitten passiivisaggressiivisesti, kuten sinä toimit tuossa aiemmassa kirjoituksessasi.
Ja kyllä - haluan ymmärtää häntä, joka näitä suuttumuksen tunteita minussa laukaisee. Tuntuu vaan siltä, että jos en niitä missään lausu ääneen, ne kääntyvät itseäni vastaan. Elämä on minulle matkan tekoa. Turha minun on uskotella itselleni tai muille, että olisin tässä kohtaa jotain, jota en sitten kuitenkaan ole. Ja tiedän, että suurin vihan tunteen synnyttäjä on pettymys omissa odotuksissani. Odotin vain jotain tapahtuvaksi vähän liikaa, mikä ei sitten ollutkaan minun käsissäni. Perimmiltäni uskon, että tämä on sitä elämän oppikoulua. Joskus se vaan tuntuu vähän liian armottomalta kestää. Mutta kuitenkin lopulta olen ikuinen optimisti, joka näkee tarkoituksen kaikessa. Mutta kuka voi sanoa, että hip hei, ihan kiva olla nyt täällä aallonpohjalla? Ja mitä se hyödyttäisikään?
En voi pyytää anteeksi sitä, että herättelen toisissa jotain tuntemuksia. Mutta siitä olen jo pahoillani, että lähdin diagnosoimaan häntä. Vaikkakin hän on myös diagnosoinut minua ja analysoinut luonnettani ihan vasten kasvoja minulle. En ole lääkäri ja minulla ei ole mitään kompetenssia lokeroida häntä mihinkään. Ja oikeasti inhoan kaikkea ihmisten lokerointia. Se on eräs keino hallita ihmisiä sekä lääketehtaiden jatkuva tulonlähde. Useimpiin ns diagnooseihin en edes usko, vaan ihmiset ovat kaikki ainutlaatuisia yksilöitä ja siinä piilee se elämän rikkaus. Yksikään ei ole samanlainen, kopio jostain, onneksi.
Welcome to the REAL LIFE.
'Romanttinen' kuuluu Disney satuihin yms.
Todellinen rakkaus on romanttista vain ajoittain.
Muuten on se muu tavan elämä kuitenkin.
Työ, laskut ja verot jne.
"Romanttiseksi rakkaudeksi" kutsutaan sellaista rakkautta, missä se ei ole platonista. Vaikka käytin tuota (oikeaa) nimitystä ei se tarkoita sitä, että eläisin jossain vaaleanpunaisessa höttöpilvihattarassa, keijupölyä levittäen. Täällä vaan ei ole kovin sivistynyttä porukkaa. Ja kunpa olisi edes sitä sydämen sivistystä. Tässä paikassa on sellainen henki, että lytätään anonyyminä besserwisserinä kaikki mitä voidaan. Keskustelusta ei tietoakaan.
Milloin sinut torjuttiin?
Minä uskon tuon mitä kirjoitit.
Aspit ovat tuollaisia.
Kylmästi jättävät ja selitykset voivat olla mitä tahansa soopaa.
Tunnen monia asseja ihan läheisesti. Silti en voi juuri hänestä varmaksi sanoa, että mikä on syynä hänen tunnekylmyyteensä. Joskus meillä on ollut mielestäni ihan ok ja kiva fiilis itselläni hänen seurassaan. Vähän ehkä herännyt jo pientä luottamustakin. Ja silloin se on tapahtunut. Huipulta kuiluun, pää edellä. Hän siis sanoo tai tekee jotain, joka on ihan mielettömän satuttavaa. Ja en ole ihan varma, tekeekö sen edes tietoisesti vai onko se jokin mekanismi, millä pilaa tunnelman. Haluaisin tietää, miksi hän toimii niin, en oikein ymmärrä sitä. Jokainen vastaa omista teoistaan ja minä myös siitä tässä kohtaa, miten annan itseäni kohdeltavan. Ihan turhaa on odottaa arvostusta sieltä, mistä sitä ei tule saamaan.