"Meillä suomenruotsalaisilla on ikioma tuoksumme. Yritämme varjella sitä. Isänäiti ei mielellään käynyt maitokaupassa sen jälkeen kun sinne oli tullut suomea puhuva myyjä. Se ei sopinut hänen nenälleen, se veti nenän kurttuun. Ja kun me lapsina ajoimme isän kanssa autossa läpi Sörnäisten, hän kiersi auton ikkunan kiinni, jottei meidän tarvitsisi tuntea työläisten hajua. Kulosaaren ainoa kunnantyöntekijä ei ymmärtänyt sanaakaan ruotsia, ja siitä me tiesimme että työläiset ovat suomalaisia".
Henrik Tikkanen: "Mariegatan 26, Kronohagen" WSOY, 1977.
Se siitä ruotsinkielisestä suvaitsevaisuudesta ja sivistyksestä.
Henrik Tikkanen: "Mariegatan 26, Kronohagen" WSOY, 1977.
Se siitä ruotsinkielisestä suvaitsevaisuudesta ja sivistyksestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luuletko sinä, onneton olento, noin onnettomilla ja ponnettomilla yrityksillä herättäväsi keskustelua? Etkö ymmärrä, että tuollainen iskee ainoastaan sinuun takaisin? Me emme noista sanoista välitä ja miksi välittäisimmekään, koska sanomasi on typerää ja merkityksetöntä, mutta sanasi tekevät myös sinut typeräksi ja merkityksettömäksi silmissämme. Jos luet Tikkasen osoitesarjan kokonaan, havaitset toivottavasti hänen käyttämänsä retoriset keinot: ironian, satiirin... Tikkanen ei säästä ketään, itseään ja omaa kulttuuripiiriään kaikkein vähiten. Ja se, jos mikä, on henkisesti ylhäisen ihmisen merkki; sen ymmärtäminen, että tässä todellisuudessa me emme voi muuttaa muita kuin itseämme.
Saattaahan se olla silviisiikin. Sitä mie en ole koskaan käsittännä miks ne Tikkaset kirjotti kirjoja toisilleen eikä kommunikoinu kansalliseen tapaan suoraa ja konkreettisesti. Perisuomalainen tapa on vedellä juoppoa ukkoa tiskirätillä ympäri korvia kunnes tokenee. Mutta ei, kirjaa vaan pukkaamaan vaikka kuinka kyrsii.
Tämähän on tietennii vain typerän ja merkityksettömän mieleni vajavuutta. Valitettavasti