Magiallehan on noita määritelmiä jonninmoinen läjitsä.
Uskonnolle niitä lienee vieläkin mittavampi nivaska.
Kun sitten mietin jotakin tapaa määritellä magian ja uskonnon välinen suhde, arvioin tehtävän mahdottomaksi. Erilaisia näkemyksiähän niiden vuorovaikutuksesta olisi väistämättä silloin "läjitsä kertaa nivaska", eli semmonen kasa josta ei enää mitään tajua.
Mutta siltihän sitä voi jokainen itse miettiä mitä magia itselle meinaa ja miten sen on kokenut, ja mitä taas ajattelee uskonnosta ja että kokeeko sellaista. Siltä perusteelta voi ainakin omalla kohdallaan tulla jonkinnäköiseen näkemykseen niiden välisestä suhteesta, vaikkei sen tuloksena mitään holistista kaiken teoriaa syntyisikään.
Minulle henkilökohtaisesti magia viittaa käyttäytymiseen joka on luonteeltaan toiminnallista ja tähtää tuloksien saavuttamiseen. Ja magiaksi siis määrittelen kaiken sellaisen tuloshakuisen ja määrätietoisen toiminnan, jossa teon ja lopputuloksen välistä kausaliteettia ei voida tieteellisesti osoittaa. Magialle luonteenomaista on myös jokin käytännön työn suunnittelua helpottava teoria tai ainakin suurpiirteinen hypoteesi siitä, miten magia toimii ja mikä taas on ajan haaskausta. Päämääränsä puolesta magia on mielestäni täysin avointa, ja voi liittyä uskonnolliseen asiayhteyteen tai sitten ei. Maagikko voi olla ateisti. Näkemykseni magiasta lienee aika yleisluontoinen...
Oma maaginen toimintani keskittyy kuitenkin yksinomaan magian käyttämiseen uskonnollisiin tarkoituksiin. En ajattele, että magian käyttäminen muihin tarkoituksiin olisi väärin, mutta pidän niitä itselleni vähempiarvoisina ja elämän valintatilanteissa väistyvinä. Magia on palvelijani, ja tarvitsen sen suomia vaikutuksia ennenkaikkea uskonnollisten tavoitteitteni saavuttamiseen. Rahaa, mainetta, naisia ja huvituksia, siinä määrin kuin niitä haluan, voin mielestäni hankkia helpommallakin kuin loitsuja lukemalla.
Magiasta keskusteleminen on haastavaa juuri sen takia, ettei sen harjoittajia välttämättä yhdistä mikään yhteinen päämäärä, vaan ennenkaikkea menetelmä. Tästä syystä magiakeskustelut jäävät usein joko magian mekaniikan tasolle, taikka sitten liu'utaan jo puoliksi uskonnon puolelle.
Silti tällainenkin palsta muodostuu jonkinlaiseksi self-help kerhoksi, jossa puidaan asioita, jotka oikeastaan kuuluisivat joko uskonto-alueelle tai psykologin vastaanotolle.
Toisaalta, magiasta keskustelemisen ei välttämättä tarvitse olla vain ja ainoastaan magiasta keskustelemista, vaan kaikenlaiset uskonnolliset spekulaatiot ja keittiöpsykologia voivat tehdä siitä hauskempaa.
Hassua on se, että kun keskustelun aiheena on todellisuuden manipuloiminen erilaisin tavoin ja tarkoituksin, alkaa paljastumaan se, mitä kukin keskustelija oikeastaan haluaa elämältään, mitä unelmia heillä on ja miten he suhtautuvat ympäröivään todellisuuteen.
Jos saisitte muuttaa jonkin asian maailmassa ja se tapahtuisi kun sanotte "pim, se tapahtuu", mitä muuttaisitte? Kadottaisitteko George W. Bushin vaiko keväiset koirankakat? Vaiko niin paljon rahaa ettei koskaan tarvitsisi tehdä töitä? Vaiko unelmienne elämänkumppanin? Vaiko maailmanrauha? Heh. :-) Ja mitä muuttaisitte, jos valtanne olisi rajallinen (ei siis mitään maailmanrauhoja, vaan jotakin arkisempaa ja uskottavampaa)?
Uskonnolle niitä lienee vieläkin mittavampi nivaska.
Kun sitten mietin jotakin tapaa määritellä magian ja uskonnon välinen suhde, arvioin tehtävän mahdottomaksi. Erilaisia näkemyksiähän niiden vuorovaikutuksesta olisi väistämättä silloin "läjitsä kertaa nivaska", eli semmonen kasa josta ei enää mitään tajua.
Mutta siltihän sitä voi jokainen itse miettiä mitä magia itselle meinaa ja miten sen on kokenut, ja mitä taas ajattelee uskonnosta ja että kokeeko sellaista. Siltä perusteelta voi ainakin omalla kohdallaan tulla jonkinnäköiseen näkemykseen niiden välisestä suhteesta, vaikkei sen tuloksena mitään holistista kaiken teoriaa syntyisikään.
Minulle henkilökohtaisesti magia viittaa käyttäytymiseen joka on luonteeltaan toiminnallista ja tähtää tuloksien saavuttamiseen. Ja magiaksi siis määrittelen kaiken sellaisen tuloshakuisen ja määrätietoisen toiminnan, jossa teon ja lopputuloksen välistä kausaliteettia ei voida tieteellisesti osoittaa. Magialle luonteenomaista on myös jokin käytännön työn suunnittelua helpottava teoria tai ainakin suurpiirteinen hypoteesi siitä, miten magia toimii ja mikä taas on ajan haaskausta. Päämääränsä puolesta magia on mielestäni täysin avointa, ja voi liittyä uskonnolliseen asiayhteyteen tai sitten ei. Maagikko voi olla ateisti. Näkemykseni magiasta lienee aika yleisluontoinen...
Oma maaginen toimintani keskittyy kuitenkin yksinomaan magian käyttämiseen uskonnollisiin tarkoituksiin. En ajattele, että magian käyttäminen muihin tarkoituksiin olisi väärin, mutta pidän niitä itselleni vähempiarvoisina ja elämän valintatilanteissa väistyvinä. Magia on palvelijani, ja tarvitsen sen suomia vaikutuksia ennenkaikkea uskonnollisten tavoitteitteni saavuttamiseen. Rahaa, mainetta, naisia ja huvituksia, siinä määrin kuin niitä haluan, voin mielestäni hankkia helpommallakin kuin loitsuja lukemalla.
Magiasta keskusteleminen on haastavaa juuri sen takia, ettei sen harjoittajia välttämättä yhdistä mikään yhteinen päämäärä, vaan ennenkaikkea menetelmä. Tästä syystä magiakeskustelut jäävät usein joko magian mekaniikan tasolle, taikka sitten liu'utaan jo puoliksi uskonnon puolelle.
Silti tällainenkin palsta muodostuu jonkinlaiseksi self-help kerhoksi, jossa puidaan asioita, jotka oikeastaan kuuluisivat joko uskonto-alueelle tai psykologin vastaanotolle.
Toisaalta, magiasta keskustelemisen ei välttämättä tarvitse olla vain ja ainoastaan magiasta keskustelemista, vaan kaikenlaiset uskonnolliset spekulaatiot ja keittiöpsykologia voivat tehdä siitä hauskempaa.
Hassua on se, että kun keskustelun aiheena on todellisuuden manipuloiminen erilaisin tavoin ja tarkoituksin, alkaa paljastumaan se, mitä kukin keskustelija oikeastaan haluaa elämältään, mitä unelmia heillä on ja miten he suhtautuvat ympäröivään todellisuuteen.
Jos saisitte muuttaa jonkin asian maailmassa ja se tapahtuisi kun sanotte "pim, se tapahtuu", mitä muuttaisitte? Kadottaisitteko George W. Bushin vaiko keväiset koirankakat? Vaiko niin paljon rahaa ettei koskaan tarvitsisi tehdä töitä? Vaiko unelmienne elämänkumppanin? Vaiko maailmanrauha? Heh. :-) Ja mitä muuttaisitte, jos valtanne olisi rajallinen (ei siis mitään maailmanrauhoja, vaan jotakin arkisempaa ja uskottavampaa)?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Luen juuri yhtä kirjaa Kabbalan elämän puusta, ja siellä oli jotakuinkin sellainen lause että "pidämme inhimillisenä ihmiselämään liittyviä tapahtumia kuten syntymä, lapsuus, seurustelu, perheenperustaminen etc., mutta nämä eivät ole inhimillistä elämää vaan eläimellistä elämää; inhimillistä on olla tietoinen itsestään".
Voikin miettiä että miten lähteä kehittämään eteenpäin sitä itsetietoisuuttaan sensijaan että tyytyy normaalin eläintasoon. On taiteita ja tieteitä, mutta nekin ovat lopulta vain tuottamista ja elämän helpottamista ja tutkimista, mutta miten ne kehittävät ihmisen tietoisuutta?
Onko uskonto ainoa oikea vastaus? Ei tietenkään, jos sekin vain saa ihmisen junnaamaan paikoillaan ja kokemaan elävänsä arvokasta elämää tyytyessään eläimenä olemiseen. Uskoa toki tarvitaan, uskoa siihen että on olemassa Se Jokin mitä tavoitella.
Koska jo peruslähtökohtana on nykytietämyksen valossa oltava väistämättä usko eikä tieto, silloin ilmeisesti on oma logiikkansa siinä että otetaan tämä "magia" ja jekutetaan esiin haluttuja tuloksia haluamatta niitä, koska haluamisesta tulee tuloksen este...?
Tuntuu esim. aika hölmöltä yrittää selittää jollekulle kuinka yöllä laskeudun maate ja siirrän silmäni tiettyyn asentoon katsomaan jotain tiettyä kohtaa silmät suljettuna, ja tällä samalla hetkellä (jos hyvin käy) "työnnän" katseeni läpi jostakin johonkin ja mahdollisesti mieli hiljenee ja näkyy ehkä jotain visiontynkääkin. Tai sitten koko homma menee hongistoon ja meinaan saada päänsäryn ja unettomuuden riesakseni.
Voisin vain arvailla että mitä noin niinkuin teen tarkalleen kun teen noin. Siirränkö tietoisuuteni energiakehooni silmien osalta? Hitto kun en tiedä.
Ja noin äkkiseltään vuoteessa makaamisella, silmien sulkemisella ja silmiensä asettamisella tiettyyn asentoon ei ole mitään tekemistä yhtään minkään kanssa. Siihen pitää jonkin X-tekijän vielä yhtyä, että se toimii.
Kaippa se minun uskontoni sitten kumminkin on Castanedan mikä-lie, niin humpuukia kuin se voikin olla tänä Sormusten Herran ja Harry Potterin armoitettuna aikana. Pääasiahan tietysti on homma toimii (hyvä jos toimii).
Vaikka eihän tietenkään CC sinänsä liity sängyssä makaamisiin sun muihin. Mutta se on se viitekehys kai mistä en ikinä pääse eroon sen koommin kun siihen teininä humpsahdin.
Sen että olisin terve! Ja että voisin elää onnellisenelämän ja lapsenikin olisivat terveitä ja onnellisia elämänsä ajan.
Ei huonompia tavoitteita, tietysti näihin voi jonkun verran vaikuttaakin ihan "tavanomaisillakin" keinoilla. Terveyttä sinulle ja suvullesi!
Tohkeissani omiani höpöttäessäni unohdan aina mitä on kysytty.
Varmastikin voisin keksiä kaikenlaista muutettavaa, mutta koska alan aina miettiä että ehkäpä yhden osan muuttaminen sössii kokonaisuuden piloille, saattaisin päätyä siihen että ei ole minun asiani käydä koko maailman kimppuun. En haluaisi sellaista vastuuta harteilleni...
Maailmahan tuntuu välillä aivan karmealta paikalta, mutta kova kouluhan se on. Vaikka olisi vain yksi ainoa elämä, ei tämä kokonaisuuden kaleidoskooppimainen kuvio olisi sitä mitä se on jos sieltä ottaisi jonkun rumemman palasen pois.
Mutta jos unohdan sen maailman ja ajattelen itseäni... Tahdon varmuuden siitä että "tässä ei ole kaikki". Ei mitään kappas kun vuosia sitten vilahti jotain -varmuuksia, vaan sellaisen niin pökerryttävän kokemuksen että ei tarvitse enää vinkua kuolemaa ja elämän tyhjyyttä ja typeryyttä ja tarkoituksettomuutta. Tuo "tässä ei ole kaikki" on huono sanavalinta, mutta en osaa sitä sen paremminkaan selittää, enkä ryhdy kirjoittamaan esseetä siitä mitä toivontäyteiseen maailmankatsomukseeni kuuluu. (Joka on siis vastakohta kyynisyyden puuskilleni.)
Minusta tuo "tässä ei ole kaikki" on oikein hyvä, täsmällinen ja väkevä kuvaus.
Ehkä samanlainen tunne kuin unessa, juuri ennenkuin oivallat näkeväsi unta. "Tässä on jotain outoa, tässä ei ole kaikki"...
Minulla on ollut poikkeuksellinen onni saada täydellinen varmuus siitä, ettei "tässä ole kaikki". Minun taisteluni ei ole enää epävarmuutta vastaan. Niinpä minä kamppailen heikkoutta, laiskuutta ja pelkuruutta vastaan.
Toivon koko sydämestäni, että saat pian varmuuden, ja että pystyt niihin tekoihin jotka tuovat sinut sen varmuuden luokse.
Loppuisi sitten kenties tämäkin kehämäinen kirjoitteluni tänne. Vai... Todistaisinko sen jälkeen moisesta kokemuksesta päivät pääksytysten?
Yhdyn nuuskun toivotuksiin.
>>>Loppuisi sitten kenties tämäkin kehämäinen kirjoitteluni tänne.>Vai... Todistaisinko sen jälkeen moisesta kokemuksesta päivät pääksytysten?
Niin, kirjoitteluahan en varmaankaan lopeta ennenkuin sormet irtoavat (ja sitten varpaat), mutta yhden ja saman kehän kiertäminen toivon ja epätoivon välillä on rasittavaa ja naurettavaa. Olisi varmasti muitakin aiheita tänne kirjoittaa kuin määkyä "miksi minut hylkäsit".
Epäilen sen verran epäilystäkin että suosikkimenetelmäni suhtautua koko olemassaoloon ja sen tuottamiin ilmentymiin voisi olla periaatteessa neutraali todistaminen. Enkä nyt tarkoita mitään uskovaista "seisomaan nousua ja todistamista", vaan tarkkailua, katsomista.
Ilmestykset eivät ole mikään ongelma, henk.koht. ongelmani on etten koe saavani niitä tarpeeksi pysyäkseni viritettynä (enkä ole pysyvästi viritetty kokeaksi ilmestyksiä tai muutakaan). Mutta se voi tietysti koitua ongelmaksi että joskus vision mukana tulee tunne joka voi olla yhtälailla niin lisäinformaatiota kuin höpönlöpöäkin. Tunteisiin en paljon perustaisi, ja niiden suhteen epäily on varmasti järkevä valinta.
Ja kuitenkin on tunteita joita en kykene epäilemään, tai minun on epäiltävä järkeänikin.
Seuraava ongelma on sitten että mihin pysäyttää se epäily kun siinä oikein innostuu. Lopulta ei luota mihinkään mitä on saanut ja sitten ikäänkuin kääntää selkänsä kaikelle sille mitä edessä avautuu. Kuitenkin omat "selitykseni" eivät ehkä niinkään ole minulle olleet niin suureksi harmiksi kuin muiden selitykset, joita olen yrittänyt pitää omani rinnalla ilmeisesti huonon itsetunnon vuoksi. Ts. jos joku sanoo minulle että kokemukseni on puppua, alan aivan liian helposti uskoa tuota jokua koska minulla ei riitä itsevarmuutta todeta hänelle päin naamaa että puppua se voi sinunkin puputuksesi olla.
Tämä epävarmuus on johtanut vain monella pallilla istumiseen ja sinne tänne nyökyttelyyn, joka lopulta on nakertanut minuun melkein reiän päähän.
Se että hylkää oman totuutensa muiden mieliksi on kuitenkin lopulta vain karhunpalvelus muillekin. Oli tämän koko elämän happeningin takana sitten mikä hyvänsä, tai ei mikään, niin kyllä täällä on pakko uskaltaa antaa lausunto siitä miten itse kokee; mitä itse ON.
Tällaista mieleenjuolahtelua taas...
>>>Minulle henkilökohtaisesti magia viittaa käyttäytymiseen joka on luonteeltaan toiminnallista ja tähtää tuloksien saavuttamiseen. Ja magiaksi siis määrittelen kaiken sellaisen tuloshakuisen ja määrätietoisen toiminnan, jossa teon ja lopputuloksen välistä kausaliteettia ei voida tieteellisesti osoittaa. Magialle luonteenomaista on myös jokin käytännön työn suunnittelua helpottava teoria tai ainakin suurpiirteinen hypoteesi siitä, miten magia toimii ja mikä taas on ajan haaskausta. Päämääränsä puolesta magia on mielestäni täysin avointa, ja voi liittyä uskonnolliseen asiayhteyteen tai sitten ei. Maagikko voi olla ateisti. Näkemykseni magiasta lienee aika yleisluontoinen...>Oma maaginen toimintani keskittyy kuitenkin yksinomaan magian käyttämiseen uskonnollisiin tarkoituksiin. En ajattele, että magian käyttäminen muihin tarkoituksiin olisi väärin, mutta pidän niitä itselleni vähempiarvoisina ja elämän valintatilanteissa väistyvinä. Magia on palvelijani, ja tarvitsen sen suomia vaikutuksia ennenkaikkea uskonnollisten tavoitteitteni saavuttamiseen.>Jos saisitte muuttaa jonkin asian maailmassa ja se tapahtuisi kun sanotte "pim, se tapahtuu", mitä muuttaisitte? Kadottaisitteko George W. Bushin vaiko keväiset koirankakat? Vaiko niin paljon rahaa ettei koskaan tarvitsisi tehdä töitä? Vaiko unelmienne elämänkumppanin? Vaiko maailmanrauha? Heh. :-)>Ja mitä muuttaisitte, jos valtanne olisi rajallinen (ei siis mitään maailmanrauhoja, vaan jotakin arkisempaa ja uskottavampaa)?
>> No jos sais tuon oikean alaselän ja pakaran pinttyneen lihaskrampin kunnolla laukastua, niin oishan siinäkin. Pitäsköhän kiropraktikolle...? >>
Jokseenkin huvitettavaa. Minulla on ihan sama vaiva, valitettavasti. Mikään loitsu ei ole toistaiseksi tepsinyt tähän vaivaan. Eli maan mudasta on vitsa väännettävä... Onpas liikuttavaa tavata kohtalotoveri. :-)
Kokemuksieni mukaan kiropraktikko suo vain tilapäisen avun. Parepi on pitkäkestoinen hoitosuhde osteopaatin tai manuaaliterapeutin kanssa. Omahoidoksi suosittelen joogaa, taijia ja bodaamista (bodaaminen kohtuudella, jotta chi-energiat eivät mene tukkoon).
Onko sulla pitkään ollut jumissa, ja tiedätkö mistä se sinun kohdallasi johtuu? Minun tapauksessani ongelma juontuu selkänikamien yliliikkuvuudesta, heikosta lihaskunnosta ja siitä että istun paljon tietokoneen äärellä.
>> Tieteen sijasta siis käyttäisin erottimena mieltä, magia on mielen tiedettä ja käytäntöä. >>
Ainoa mistä tämän suhteen valittaisin, on se, että onhan magia yhtälailla kehon tiedettä, taidetta ja käytäntöä. Ajattele vaikka rummutusta, lävistyksiä, paastoamista, maljan juomista, kivun tuottamista, seksuaalista ekstaasia, unihalvauksia ja oobeja... jne. Käytännön magia on oikeastaan juuri niin kehollista kuin mikään voi ikinä olla.
Tämä voi olla vain kielellinen ongelma, mutta nähdäkseni yleisin harhaluulo magian suhteen on, että se on kaikki mind over matteria, vaikka yhtäusein ellei useamminkin se on matter over mindia.
Sen takia puhun vain teoista, enkä täsmennä ovatko ne mielellisiä, kehollisia vai mitä. Ne ovat vain tekoja. Pidän yhdentekevänä mikä osa oman itsen kokonaisuutta missäkin teossa on vallitsevassa asemassa.
Kyllä, theurgia eli käännettynä "jumaltyö" on juuri ominta kenttääni. Sitä minä teen. En juuri muunlaista magiaa harjoitakaan.
Jamblikhosta pitäisi varmaankin kyllä lukea, nimi on kyllä tuttu. En ole vielä paneutunut läheskään kaikkiin olennaisiin lähteisiin joihin voisin. Mutta theurgia onkin sumentavan laaja kenttä, josta löytyy painettua tekstiä enemmän kuin yhden ihmiselämän aikana ehtii koskaan lukemaan.
>> Alkemistityyppisesti sulattelen pikkuhiljaa jotain ja kaikkea yhteen kokonaiseksi, mikä se sitten onkaan. >>
Näin se minullakin oli vielä jokin aika sitten. Vuosien mittainen alkeeminen sulatteluni johti lopulta kääntymykseen theurgiaan.
Suuntasin kulkuni jumalten taistelukentille vasta tuossa pari vuotta sitten, ja melkein koko aika siitä lähtien on mennyt siihen, että olen kyennyt sulattamaan kaiken mitä siihen väistämättä liittyy. Ego panee tosi kovasti hanttiin juuri näissä jutuissa (varsinkin kun olen luonteeltani epäluuloinen). Kaikista epäilyistä ja kriiseistä huolimatta on kuitenkin puskettava eteenpäin.
>> Toinen kissamme, joka on ennenkin osoittanut samansuuntaista herkkyyttä, ja kävi viereeni rötköttämään. :) >>
Sulla on hyvä meininki.
Nyt ymmärränkin miksi Kabbalan Elämän Puu kiehtoo minua (tai astrologiakin). Pidän järjestelmistä jotka tutkivat kokonaisuutta siten että jokainen osanen on yhtä tärkeä kokonaisuuden kannalta.
On liian helppoa tehdä luokitteluja että tuo osa maailmassa/ihmisessä/minussa on hyvää ja tuo pahaa. Siihen on moni uskonto langennut, ja sille karille karahti myös teosofia. Jopa niin, että heikäläisten kirjoissa haluttiin unohtaa tsakrajärjestelmästä kokonaan 2. tsakra (sakraali/seksuaali-) ja ottaa tilalle pernatsakra, joka ei edes ole samassa suorahkossa linjassa kuin kaikki muut!
Ei ole hyvää eikä pahaa, on vain oikeaa ja väärää toimintaa, ja vääräkin on oikeaa sillä se johtaa yrityksen ja erehdyksen kautta perille yhtälailla. (Mutta kuka nyt pidemmän tien haluaisi väen vängällä kulkea, edes maisemien vuoksi.)
Näyttäisi ainakin tuon lukemani kirjan perusteella (Z'ev ben Shimon Halevi: Introduction to the Cabala) että "taivas" ja "maa" tai ihmisen henkinen ja fyysinen osa ovat toistensa peilikuvia, eivät vastakohtia. Peilikuvassa ja vastakohdassahan on vissi ero, jota eivät kaikki äkkiseltään ehkä aina muista.
Kaikki parhaat jutut ovat sellaisia että niistä tulee fiilis että "ainahan minä olen tämän tiennyt/tuntenut/ajatellut näin". En minäkään osaa sanoa että olenko minä nyt muka aina ollut sitä mieltä että hyvä ja paha ovat vain illuusio, mutta siltä se vaan tuntuu.
Tuntuu luonnolliselta ajatella että tämä mainen vaellus ja tämä ruumis (joskin kuin vanha Lada) on ihan tarkoituksella tässä, eivät ne ole pelkästään jokin välivaihe ja kotelo perhoselle. Ne ovat omalla oikeudellaan olemassa ja olennainen osa olemassa olemisen kokonaisuutta.
Tutkia peräaukkoa on tutkia enkeleitä! Karkeaa, mutta mielestäni luonnollinen johtopäätös siitä että kaikella on tärkeä tehtävänsä.
>>>Onko sulla pitkään ollut jumissa, ja tiedätkö mistä se sinun kohdallasi johtuu? Minun tapauksessani ongelma juontuu selkänikamien yliliikkuvuudesta, heikosta lihaskunnosta ja siitä että istun paljon tietokoneen äärellä.
>>>Tämä voi olla vain kielellinen ongelma, mutta nähdäkseni yleisin harhaluulo magian suhteen on, että se on kaikki mind over matteria, vaikka yhtäusein ellei useamminkin se on matter over mindia.
Pari linkkiä, yleisesittely:
http://www.kheper.net/topics/Neoplatonism/Iamblichus.htm
ja otteita 'Mysteerit'-teoksesta:
http://www.esotericarchives.com/oracle/iambl_th.htm
Iskiasteni (tai mitä lienevätkään) vuoksi olin aivan paskakunnossa jokusia vuosia sitten. Aloin kuitenkin tehdä vanhoja kunnon vatsaliikkeitä (40 kpl kerralla) noin joka toinen päivä, ja kävellä sellaisia mieluiten 4 - 6 km lenkkejä muutaman kerran viikossa. Kävelyssä selluliittikin karisi niin, että nykyisin näytän paremmalta kuin parikymppisenä (pärstää toki lukuunottamatta). Nikamani eivät oikein tuon pidempiä reissuja jaksakaan rasittumatta, ja jos menee 6 km tai enemmän, on aivan musti mennä kävelyn päälle makaamaan selälleen lattialle jalat kevyesti koukussa tai sohvalle heitettynä (tai muuten vaan ylhäällä).
En muista mikä on yksi jooga-asento nimeltään, mutta siinä maataan lattialla selällään ja jalat nostetaan ylös niin että muodostuu L. Jalat pidetään yhdessä ja siirretään oikealle sivulle, sitten taas ylös, sitten vasemmalle sivulle. Koko höskä x 3 tietenkin. Tämä irrottelee kivasti nikamia ja joskus minullakin oikein rutina käy. Vatsalihasliikkeissä käy peräti pauke ja se nyt ei ehkä ole ihan hyvä juttu, mutta minkäs teet.
Niin ja vuode pitää olla ehdottomasti sellainen ettei makaa missään helvetin kuopassa. Itsekin etsin vielä ihanuuksien ihmevuodetta, ja aina saa olla vaihtamassa patjaa uuteen.
Jo viikon trenanneena suurena joogamestarina voin sanoa, että hengityksessä on näköjään todellakin voimaa. Aurinkotervehdysten jälkeen (ehkä vielä joskus jaksan peräti neljä yhteen syssyyn huohottamatta, muusta en vielä edes haaveile ;)) olen parina iltana tehnyt venytystä 'kierto makuulla', (vähän samansukuinen kuin oma L-liikkeesi), ja sitten lempiasentoani, kuolleen miehen sellaista, jossa vain maataan selällään eikä tehdä muuta kuin hengitetään. Olen kokeillut pranaa tehokkaasti lisäävä syvää Ujjayi-hengitystä, jossa hengitys rohisee kuin Darth Vaderilla ja joka pitää kropan lämpimänä vielä treenin jälkeenkin, ja se tuntuu luonnistuvan kohtuullisesti. Sitä kymmenisen minuuttia ja sitten rennommin kevyempää palleahengitystä. Eka kerralla tuossa vaiheessa selkä yhtäkkiä alkoi täristä niin, että tuntui kuin olisin pomppinut matolla, toisella kertaa häntäluun vierestä laukesi yksi lihas ah niin nautinnollisesti. Olen aivan innoissani, tämähän toimii!
Niin, lainasin jo kirjastosta kirjankin (Norberg, Voimajooga), jossa tarpeeksi selkeästi minulle jästille selitettiin, että pääpointti ei oo asennot ja miten pitkälle venyy, vaan että tekee sen minkä pystyy hengittäen rauhallisesti.
Minä en muuttais yhtään mitään.
Kai se niin on, että oma maaginen touhuamiseni on melko ateistista. Olin myös silloin joku muutama vuosi sitten kiinnostunut teurgiasta ja invokaatiosta, mutta jätin tutkimukseni siinä aiheessa kesken.
Magian määritelmä, kai se jotenkin koskettaa tahtoa ja koskettaa tahtomista ilmiönä. Voimakastahtoiset ihmiset ainakin tuntuvat ymmärtävän magian pelisäännöt usein kuin luonnostaan, vaikka eivät sitä magiaksi kutsuisikaan. Heille se on tuuria tai harjoituksen tulosta.
Uskonto. Mitä merkitystä sillä on? Sillä on tasan sen verran merkitystä kuin sinun oma polkusi vaatii. Se voi olla tie voimaan tai sitten se voi olla kahle, jokainen löytäköön vastauksen siitä itselleen.
Jos haluaisin todella muuttaa jotain, niin ensin minun täytyisi tietää sydämestäni että se on jokin asia jota haluan muuttaa, joten ehkä on parempi jättää se palstan ulkopuoliseksi mietittäväksi.