Miten se poikkeaa normaalista tai laaduttomasta ajasta?
Millaista on laatuaika?
Anonyymi
39644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tämä suomi24:llä viettämäni vähäinen aika saa huomaamaan, miten laadukasta kaikki muualla viettämäni aika on.
Kukahan on keksinyt sanan "laatuaika" ?
En tiedä mikä olisi nimenomaan "laatuaikaa".
Yritän köykäisesti pohtia sitä, vaikka "laatuaika" on hyvin keinotekoinen jo sananakin.
Kun joku antaa "laatuaikaansa" toiselle, tunteekohan ja ymmärtääköhän vastaanottaja aina saavansa arvokasta "laatuaikaa" toiselta ?
Aikuiselle yksinolokin voisi olla "laatuaikaa" ja eiköhän lapsikin halua olla joskus omassa rauhassaan.
Laatuaikaa voisi olla mikä "aika" tahansa,
vaikka iltapäivätorkut omassa rauhassa tai tapaaminen jonkun kanssa,
vai täytyykö "laatuajan" aina täyttää jotain "korkeita erikoisvaatimuksia" ?
Toki jokaisen elämässä on tai on ollut paljon erilaisia elämyksellisiä, sekä hauskoja että juhlavia hetkiä, mutta ei sunkaan kukaan totea:
"Kävinpä viettämässä laatuaikaa !"
Kun aikuinen päättää mikä on "laatuaikaa" ja antaa sitä lapselle, lapsi saattaisi joskus olla eri mieltä saiko "laatua", jos kysyttäisiin.
Itsensä kanssa on helppoa, kun yksin tekee jotain mieleistä, vaikkei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että "nytpä vietän laatuaikaa".
"Tehdäänkö jotain kivaa yhdessä ?" kuulostaa aidommalta kuin
"Alettaisko viettää yhdessä laatuaikaa ?"
Ei se ole totinen asia ? Ottakaamme rennosti !
"Laatuaika" on muotisana, jota ei näinä päivinä viljellä siinä määrin, kuin sen keksimisen aikoina. Onneksi.
Kun perheet hajosivat, lapset siirrettiin päiväkoteihin ja tarhoihin, avioeroissa toinen vanhemmista katosi viikoiksi lasten elämästä, tuli muotiin julistaa, että ei se määrä, vaan se laatu.
Lapsi sai kaiken tarvitsemansa huolenpidon ja rakkauden pätkissä, sillä vanhemmat julistivat viettävänsä laatuaikaan lasten kanssa. Laatuaika sitten sisälsi justiin sen, mitä vanhemmat tekivät, joku huolehti lapsesta kotona, joku vei jalkapallomatsiin, joku mummolaan.
Lapselle kaivatun vanhemman tapaaminen ja hänen seurassaan olo on aina lapsen laatuaikaa. Kuinka paljon lapsi joutuu kaipaamaan ja pettymään, kun vanhemmalla onkin kiire ja hän vie vuorolapsensa mummolaan hoitoon, eikä ehkämalta pysyä selvänä sinä aikana, kun lapsi hänen hoivissaan on., Monelle lapselle "laatuaika" on ollut laadultaan ala-arvoista.
Lapsen ehdoton kiintymys ja rakkaus nitistetään melko varhaisessa vaiheessa. Lasen "pitää oppia", että vanhemmat tulevat ja menevät, lapsen on opittava jäämään hoitoon vieraille. Hänelle ei järjestykään luvatut asiat, "pitää oppia pettymään", Toiveita ei toteuteta, Viisas lapsi oppii nitistämään tunteensa ja ymmärtää, ettei ole kovinkaan tärkeä tässä maailmassa. Siitä selviää, kun noudattaa sääntöjä ja pitää mölyt mahassaan.
"Laatuaikaan" luottavat vanhemmat ovat puolestaan tyytyväiset, kun lapsi on niin sopeutuvainen ja ymmärtää tilanteet. He tuntevat onnistuneensa kasvatuksessaan.
Jostain tulin lukeneeksi että aika on paras lahja jonka voimme antaa toisillemme.
Minulle laatuaika lapselle tarkoittaa jakamatonta huomiota. Keskittymistä olemaan juuri hänen kanssaan, kuuntelemaan, keskustelemaan, miettimään lapsen kanssa asioita joista hän haluaa puhua. Se voi olla lyhytkin hetki, jos se omistettu kokonaan lapselle, ilman että vastaa kännykkään, ilman että käy somessa välillä, ilman että päässä harhailevat ajatukset omista asioista. Se voi olla pitempikin hetki, muutaman tunnin tai päivänkin mittainen, jos se vietetään ainaostaan lapsen kanssa, lapsen ehdoilla ja lapseen keskittyen. Silloin siihen voi liittyä koko joukko yhteistä tekemistä, esimerkiksi ulkoilua, leikkimistä, elokuvissa käyntiä, leikkipuisto jne. mutta aina lapsen ehdoilla ja mielellään lapsen valitsemana.
Julistit lähteväsi laatuaikaa viettämääm lapsenlapsen synttärin merkeissä. Hotellin Aamiaisella huomiosi olikin jo suomi2
4:llä kuten omana hääpäivänäsikin. Sellaista jakamatonta laatuaikaa.
Huh huh, että aina lapsen ehdoilla. Nythän "lapset" meidän ikäryhmässä tarkoittaa lastenlapsia ja en kykenisi heidän kanssaan viettämään vuorokautta heidän ehdoilla. Ei riittäisi kunto, ei myöskään rahapussi.
:)
Olimme hotellissa yötä kahdestaan miehen kanssa. Jakamaton laatuaikani oli silloin hänelle omistettu.
Mutta hyvänen aika, tässähän oli tarkoitus keskustella laatuajasta, mitä se on, onko sitä olemassakaan ja miten sen kukakin ymmärtää.
Sinun laatuaikasi taitaa kulua Paloman stalkkaamiseen Suomi24:ssä.
Olisit edes vastavihityn miehen kanssa sitä laatuaikaa malttanut viettää edes sen hääpäivän huomioiden vain häntä. Ja eikö eläkeläiset voi joka päivä laadukkaasti rauhassa yöpyä kotonaan, onko kotona niin huonot sängyt?
Kyllä me oltiin vietetty paljon "laatuaikaa" jo ennen hääpäivääkin, kokonaista 9 vuotta yhdessä, joten kyllä hän on saanut osakseen aivan tarpeeksi huomiotani.
Hotellista yöpymisestä vielä sen verran, matka on sen verran pitkä että saa vietettyä enemmän "laatuaikaa" jos ei tarvi ajaa kotiin samana iltana. Taas hotellissa on mukava nukkua kahdestaan miehen kanssa, ettei "laatuaikaa" tule liikaa, etenkin illalla kun me vanhat ihmiset halutaan mennä aikaisin levolle :)
Niin, hotellihuoneissa ei taida vielä olla tietokoneita, jotta voisi pelailla pitkälle yli puolen yön. :)
Sellaisiakin pareja on 80 ikäisissä, joilla 60 v yhteistä laatuaikaa elettynä jopa kotioloissa ja vanhemmiten ihan kahden kesken. Siitä voisi jo palstoilla kirjoittaakkin ja kertoa, miten saa rakkauden kestämään.
Eikö mies edes hääpäivänään ansaitse tuollaista kohtelua?
"aikaisin levolle"
Sinähän luet, katselet telkkaristä öisin sarjoja ja roikut täälläkin aamupuolelle saakka.
No, olen eronnut äiti, joka kasvatti jälkeläisensä sanotaanko lähes kokonaisvaltaisesti yksin. Olimme triangeli, tiivis kolmen hengen perhe. Lapset mukana arjessa ja juhlassa. Lomat vietimme tiivìsti yhteisten harrastusten parissa.
Jälkikäteen ajateltuna nuo ruuhkavuodet olivat hyvää laatuaikaa.
Nyt laatuajan koen itseni hemmotteluna, annan aikaa itselleni, silloin huolehtijan roolini, unohtuu, minusta huolehditaan.
Tuli mieleen Maslow’n tarvehierarkia, joten...
uskoisin laatuaikani tänään olevan itsensä toteuttamisen tarpeiden tasolla.
Aloittajalle..ei ole eroa normaaliajassa tai laatuajassa.
Eikö se olis äitille tehnyt hyvää harrastaa aikuisten juttujakin?
Minulla oli miespuolinen opettajakollega, jonka kysymykset olivat esittämäsi laatuisia. No, suhtauduin huumorilla sillä noihin aikoihin ei tunnettu metoota.
Takapuolueeseen pitää ensin tienata. On mitä muistella sitten vanhana.
Noin joka kolmas avioliitto päättyy eroon. Sääli lapsia. Heillä ei todellakaan ole "laatulapsuus", vaikka asiat järjestettäisiin aikuisten mielestä kuinka hyvin.
Eroa edeltää riidat, luottamuspula, huono ilmapiiri kotona. Ero voi olla helpotus puolisoille, mutta lasten ei pitäisi joutua eroamaan kummastakaan vanhemmastaan. Useimmiten isä ei enää sovi tiiviiseen kuvioon. Äiti viettää yksinhuoltajan arkea lasten kanssa, isä tapaa harvoin ja vie jonnekkin huvipuistoon laatuaikahetkeä viettämään. Ei se vuoroin kummankin luona asuminenkaan aina niin kitkatonta ole. Siihen kun tulee sitten näitä uusia vanhempien kumppaneita ja lapsia, on siinä lapsilla sopeutumista.
Siis noin kolmannes nuorista ihmisistä suhtautuu liian kepeästi ja epäkypsästi asioihin.
Huumassa mennään yhteen liian nopeasti. Lapsia tehdään liian nopeasti.
Huuma menee ohi. Arki ei sujukaan. Erotaan. Lapset ovat kärsijöitä.
Olen aina lapsen puolella, sillä heillä ei ole rahaa, valtaa , eikä äänioikeutta, Heidän tarpeensa ovat aina kakkossijalla. Ehkä jo näinä päivinä yritetään tukea lasta, jonka vanhemmat eroavat tai kuolevat, mutta omasta lapsuudestani tiedän, että vastaavissa asioissa tuolloin lapsille sanottiin ankarasti, että aikuiset ovat näin päättäneet, ja sinulla on kaikki hyvin, sinulla on yhä koti ja ruokaa, on väärin äiti/isää/mummua/setää/tätiä kohtaan tuolla tavalla itkeä ja murehtia, olepas nyt reipas vaan.
Ja miten ne lapset selviävät, jotka joutuvat "uusperheeseen" vanhempien vaihtaessa kumppania, ja kummankin lapset joutuvat sisarpuoliksi uusiin olosuhteisiin.
Tietenkin onnistuneita muutoksia voi olla, jopa lapsen omankin toiveiden mukaisesti, mutta lapsi on lojaali vanhemmilleen, huonoistakin tilanteista lapselle voi jäädä haikeus menneeseen ja omiin vanhempiin. Sen voi huomata vaikkapa tv:n ohjelmista, joissa etsitään kadonneita perheenjäseniä.
Ei ole rahaa, ei valtaa, eikä äänioikeuttakaan, mutta 12-vuotias saa päättää sen, kumman vanhemman luona asuu.
Ja senkin saa päättää 12 v, ottaako koronarokotuksen. Myös terveystietonsa saa salata huoltajiltaan.
Ei ole lapselle oikein joutua liikkumaan kahden kodin väliä,
vuoroviikoin kaivata vuorotellen toista vanhempaansa
ja kestää mahdollisesti muitakin siihen liittyviä ikäviä asioita.
Lapsen psyyke ei ole valmis sellaiseen elämään.
Lapsen kuuluu saada tuntea olonsa vakaaksi, turvalliseksi ja turvatuksi.
Lapsella kuuluu saada olla koti, jossa on perhe on yhdessä.
Niin hyvin ei valitettavasti ole maailman kaikilla lapsilla.
Näin on, mutta ei saa koronapassia itselleen, jos ei omaa pankkitunnuksia.
(vai onko siihen jo tullut muutosta)
Laatuaika+lapselle+on+sitä,+että+on+100+%+läsnä.+Se+ei+tarkoita,+että+pitäisi+olla+24/7.+Vaikka+puoli+tuntia+keskittymistä+ilman+kännyköitä+tms.+Oli+kyseessä+sitten+kuka+tahansa+aikuinen+heidän+kanssaan.
Tässä iässä elossa olo on laatuaikaa.
Jos virkeänä herää, ei kolota, ei huimaa, ruoka maistuu, niin "elämä se on kuin silkkiä vaan."
Minä olen todennut, että mikään ei vaivaa, kun aamu alkaa nykyisin ihan oikeaan aikaan ja aamukahvi maistuu.Sain lääkäriltä sellaisen nukahtamistropin, joka antaa illalla unen, mutta ei pidä minua uuvuksissa puoleen päivään. Nykyisin nukahdan lääkkeen murusella ja herään aamuseitsemältä hyvin nukkuneena. Pilkoin lääketabletit moneen palaan, ja murunen riittää.
Laadukasta Pyhäinpäivää palstalaisille!
Kerro mikä troppisi on nimeltään, jos se sopisi minullekin, kun en saa unta millään
ja jos saan herään aikaisin enkä nuku enää. Mealtoniini ei auta minua yhtään
millään annoksella.
Melatoniini on varmaan pelkkä lumelääke. En tunne ketään, jolle siitä olisi apua.
Tämä minun lääke on "Stella" 10 mg. Suosittelee 0.5-1 tabl. yöksi. Kolmiolääke
Se ei käy, jos on taipumusta uniapneaan tai on muita hengitykseen liittyviä ongelmia, tai taipumusta huimaukseen. Yöllä voi helposti kaatua, jos lääkkeen vaikutuksen alaisena lähtee liikkeelle.
Puolitan tabletin, ja sen isomman puolikkaan vielä kahteen osaan, niin että yksi tabl. on kolmena muruna. Väsymyksen mukaan sitten otan sopivan kokoisen murusen nukkumaan mennessäni. Uni tulee, enkä ole tokkurassa aamupäivää, kuten edellisen lääkkeen , jonka olen syönyt loppuun. Nimen tietenkin unohtanut. :(
Kyllä tämänkin tropin kohdalla sanotaan, ettei ole tarkoitettu vakituiseen käyttöön, mutta olen ajatellut, että ei kai nyt niin kauheaa ole, jos tässä iässä tulen yhdestä lääkkeestä riippuvaiseksi. Luulen, että jokaisen nukahtamislääkkeen vakiohjeena se sanotaan.
Kyllä se yövalvominen on sen verran pitkästyttävää ja suututtavaa, että mielellään pienellä avulla sitä välttää.
Nuku hyvin.
Olenkin kokeillut Stellaa joskus kauan sitten.
Muistan, että se piristi ensin (jostain kummallisesta syystä) .
En saanut pariin tuntiin unta, sitten nukahdin pariksi tunniksi ja valvoin
lopun yötä, mutta lääkkeillä on eri vaikutus eri ihmisiin varsinkin eri annostuksella,
joten oikein mukavaa, että olet saanut apua unensaantiin !
Monesti nukkuisi ihan hyvin --- hehheh - - jos vain saisi unenpäästä kiinni,
mutta kun ei saa.
Lääke voi auttaa siihen pienelläkin annostuksella.
Toisilla ei ole vaikeuksia saada unenpäästä kiinni.
Eräskin 70 tuttuni nukahtaa jo ennenkuin pää koskettaa tyynyä ja nukkuu hyvin
koko yön. Kateeksi käy, kun itse ei tahdo saada unta millään.
Kaikki neuvot on kokeiltu.
Oman käpyrauhasen melatoonin tuotanto vähenee ikää myöten.
Siksi iän myötä tulee vaikeuksia nukahtaa ja nukkua hyvin.
Tiedän henkilöitä, joita melatoniini on vähän auttanut isommalla annoksella.
Nuorempia se ei auta, koska heillä harvoin on melatooninpuutetta. Iäkkäillä yleensä on. Käpyrauhanen tuottaa sitä. Sen tuotanto vähenee iän myötä.
Ikävää, ettei lääke sinulla auta. Minä nukahdan sen avulla ja nukun aamuun asti.
Tästä pienestäkin esimerkistä huomaa, että eri ihmisillä eri lääkkeet toimivat, Sen vuoksi onkin hyödytöntä vertailla saman sairauden eri hoitoja keskenään, sillä mikä toimii yhdellä, ei ehkä lainkaan auta toisella.
Minulta on tällä lääkkeen murusella jäänyt päiväunetkin pois. Yöuni riittää, kun nukun hyvin 7-8 h.
Tsemppiä.
Ei kai huonounisuus sentään sairaus ole! Unilääkkeissä on se vaara, että annostusta pitää nostaa jatkuvasti ja voi tulla riippuvaiseksi.
Unettomuus voi kyllä muuttua krooniseksi.
Kyllä se sairaudeksi on muuttumassa, kun siihen joudutaan lääkitys etsimään.
Eilen juuri luin artikkelin nuoresta ihmisestä, joka ei vuosiin ole nukkunut kunnolla monista hoidoista huolimatta. Unettomuus iski itkuisen vauvan myötä vuosia sitten.
Joku ratkaisu hänelle sitten oli löydetty, mutta en nyt muista, nukkuuko hän vieläkään illasta aamuun.
"Huonounisuus" sinällään ei ole sairaus, mutta se altistaa sairauksille, koska uni, nukkuminen on yksi terveyden peruspilareista ravinnon ja liikunnan lisäksi. - Nm. Uni putsaa aivoja
Useita,lääkemerkkejä sama aine kävelijöille mannaa https://anna.fi/hyvinvointi/stilnoct-ja-stella-ovat-vaarallisia-unilaakkeita-naisille
Vastaushan on otsikossa. - Nm. Laatua ja aikaa
Laatuaikaa oli se mikä nyt on menetetty joko
väliaiaisesti tai pysyvästi
Ei tarvinnut välittää rajoituksista sai mennä ja tulla
ilman varovaisuutta ilman maskeja ilman epäröintiä