Vastasin jollain näistä palstoista valitukseen miehen laimeasta kosinnasta ja osallistumattomuudesta häiden suunnitteluun näin:
"Mieslajille ominaista!? Ei meilläkään n. 40 vuotta sitten kosintaan romantiikkaa liittynyt, varmaan itse ehdotin yhteen menemistä. Äitini lähinnä järjesteli häitä (oli iloinen, ettei susiparina jatkettu), enkä mistään kaasoista tiennytkään. Naimisiin mentiin, kun niin kuului tehdä ja yhteistä arkea eletään yhä. Ilman mitään hössötyksiä. Varmaan tylsää, mutta turvallista."
Miten teidän yhteinen taipaleenne alkoi? Vieläkö jatkuu, kenties romantiikan puutteesta huolimatta?
"Mieslajille ominaista!? Ei meilläkään n. 40 vuotta sitten kosintaan romantiikkaa liittynyt, varmaan itse ehdotin yhteen menemistä. Äitini lähinnä järjesteli häitä (oli iloinen, ettei susiparina jatkettu), enkä mistään kaasoista tiennytkään. Naimisiin mentiin, kun niin kuului tehdä ja yhteistä arkea eletään yhä. Ilman mitään hössötyksiä. Varmaan tylsää, mutta turvallista."
Miten teidän yhteinen taipaleenne alkoi? Vieläkö jatkuu, kenties romantiikan puutteesta huolimatta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän ”yhteiselämämme” alkoi, kun odotin lasta ja mies sanoi, että on mentävä naimisiin. En olisi halunnut mennä, kun en siitä aviosta ollut niin kiinnostunut, eikä avioon meno muuttanut mitään. Onneksi siitä sitten loppujenlopuksi pääsi eroonkin.
Kumpikaan ei kosinut. 53 tai 54 vuotta sitten nykyinen vaimoni sanoi yhden aamuisen nujuamisen jälkeen, että meidän pitäisi mennä kihloihin. Joo.Joo.
Olin levottomien poikamiesvuosien jälkeen valmis vakiintuneeseen elämään joka minulle merkitsi avioliittoa mutta siihen liittyvä vastuu saattoi aprikoimaan sitoutumista.
Nykyinen vaimoni hoiti kaiken. Kieltäydyin kirkkohäistä ja muustakin meuhkaamisesta.
Yhteinen polku on ollut ainakin vaihteleva .Paikkakuntien vaihtoja 4 kpl kunnes vaimesitti toiveen josko toisen lapsen syntymän jälkeen olisimme samalla paikkakunnalla muutaman vuoden. Olimme.
Asuntojen vaihtoja on ollut 8 kpl joista tässä viimeisessä olemme nyt asuneet 18 vuotta. Ikämme 73 / 78v.
Olemme nyt olleet "eläkkeillä" yli 20 vuotta joista viime vuodet oikeilla eläkkeillä.
Yhteisiä matkoja summattuina noin 6 vuotta.
On ollut äärimmäisen puutteen vuosia mutta myös rennomman, mutta järkevän talouden aikoja.
Kumpikin on pystynyt elämään normaalia, kumppanin huomioon ottavaa elämää.
Olen itse hyvässä kunnossa ja vaimonikin hoitaa osansa hyvin ottaen huomioon terveyttä varjostavat seikat. Ymmärtäkää miten haluatte!
Vaimoni ei ole minua pahemmin moittinut eikä edes vihjannut, että elämämme olisi ollut yksitoikkoista.
Hih, viikko sitten käydessäni asioilla kaupungilla yksi laitapuolen kulkija , suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin minäkin, istui kahvilan ulkopuolella auringossa ja siinä ohikulkiessani kysäisi hän minulta: mennäänkö naimisiin.
Kieltäydyin kohteliaasti.
Hytinäx1
Minua on kosittu yö-kaukojunan eteisessä ollessani tupakalla. Pyysi omakotitaloonsa asumaan Lappeenrantaan. Oli varmaan 20 v minua vanhempi.
Toisen kerran lavatansseissa mies pyysi maanviljelystaloon Alajärvelle emännäksi.
Kolmanneksi Lapin reissulla jonkun tunturin huipulla se oli. Kasattiin seita muistoksi.
Mihinkään näihin en suostunut.
Oon kyllä suostunutkin, ei mitään romanttista kosintaa. Tulleet ja menneet, niiden välissä elin pidempään tai lyhyempään.
Keinutuoli puuttuu että voisi siinä istua muistelemassa.