Tiedän vaan, että olen rakastanut aina. Olet mulle ainoa, jonka vain tapasin tässä elämässä vähän myöhään. Sen tiedän, etten voi vaikuttaa siihen tunteeseen mitenkään, vaikka kuinka haluaisin. Nyt kun olen sairastanut viikon verran kohta kotona, on ollut aikaa miettiä. Miten saan itseni voimaan paremmin ja tyytymään siihen, etten sinua saa elämääni? Ei meinaan ole ollut helppoja vuosia. Kaipaus syö energiaa.
En tiedä, miksi sua rakastan
Anonyymi
351265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei koskaan ole liian myöhään. Niin pitkään on mahdollista nauttia toisistaan ja rakentaa jotain yhdessä, kun molemmat ovat elossa.
Yleensä mielikuvitus olennot katoaa! 😆
En uskaltaisi luottaa tuohon. Niin paljon on tullut kipuja hänen kanssaan. Hän kolhii minua ja tuskin huomaa/välittää siitä.
Kuulostaa niin tutulta . . . !
Niin varmasti kuulostaakin. Ihminen on tunteva olento ja varmasti jotkut muutkin kokevat saman tapaista, kuin minä.
Miten hän kolhii sinua? Moittiiko vai vähätteleviä? Vai tunnetteko esim. mustasukkaisuutta vaikkei teille ole toisillenne velvoitteita? Onko mustasukkaisuus epävarmuudestasi johtuva vai pussaileko/halaileko/nusaseeko hän muita? Vai mistä on kyse?
Mitä sä yrität värittää tässä?
Ei hän mitään yritä värittää.
Sinä sen sijaan et pelkästään väritä, vaan sepität.
Vuosiako olet kaivannut?
Kyllä, ja navastani löytyy yhäti uutta ihanaa.
Vuosia. Välillä olemme olleet tekemisissä, vain saadakseni lisää kipua. Tai siltä tuntuu. En tiedä, miten jaksan tätä, kun elämä on muutenkin haastavaa.
Nauratti tämä.
Naiselta miehelle?
Ei ne vastaa kun kommentit vähenee. Nämä haluaa vaan paljon kommentteja muiden tunteista välittämättä.
Oletko aloittaja mies vai nainen?
-Miten saan itseni voimaan paremmin ja tyytymään siihen, etten sinua saa elämääni-
Sun olisi hyvä miettiä mitä sulla tällä hetkellä on, eikä sitä mitä haluaisit vielä saada elämääsi.
Juuri niin. Jotenkin kovasti toivoisin että aloittaja pysähtyisi miettimään tätä eikä vaan sivuuttaisi.
Totta kai mietin sitä. Ihan perusjuttuja on ajatella niin, että mitä on, eikä asioita mitkä elämästä puuttuu. Yritän kasvattaa sitä hyvän määrää elämässäni, mutta ei se ole mikään automaatio. Niiden "ominaisuuksien" kanssa mitä olen saanut, elämä on vaan aika haastavaa ollut aina. Niin kauan kuin muistan, olen tuntenut olevani liian erilainen ympäröivän maailman kanssa.
Minun on oltava ehdottoman uskollinen sille mitä olen ja miten toimin. Muuten voin vielä huonommin. Ihmisten maailma on valheellinen ja vahvimman lakia noudatetaan ja se on useimpien mielestä ok. Ja kun se ei ole mitään hyvää, olen jatkuvassa ristiriidassa kaiken ympäröivän kanssa. Saatan olla luonnonoikku, joka elää väärään aikaan väärässä paikassa. Tai niin minusta tuntuu. Minua ei vaan saa mihinkään muottiin tai lokeroon. Ei millään.
Enkä alistu tähän luotuun systeemiin, mielummin olen aina yksin, jos niin täytyy. En myy omaa itseäni mistään hinnasta, en lähde miellyttämään yhtään ketään. En, että pääsisin johonkin joukkoon ja saisin hyväksynnän. Ja haluan tulla hyväksytyksi tietenkin, mutta juuri sellaisena kuin olen.
Ihmissuhteet ovat monelle kaupankäyntiä. Tunnistan sen lähes heti. Annat minulle itsestäsi tuota, niin saat vastineeksi tämän. Ei vain pysty. Asiat tulisi tapahtua luonnostaan, en halua että minua käytetään välineenä mihinkään omiin tarkoituksiin.
Hyvä, että sinulla on omanarvon mukainen elämänsuunta. Pidä siitä kiinni.
Kiitos tsempeistä! En oikein muutakaan voi.
Onko Hän käynyt mainitsemaasi kaupankäyntiä kanssasi?
Ehkä kannattaa miettiä, onko Hän arvoisesi ihminen. Haavekuva on erilainen kuin todellisuus.
Luulenpa, että käy kauppaa ihan kaikissa ihmissuhteissaan. En usko että niin tunnistaa sitä kaupankäynniksi, koska joillekinhan tuo on ihan normaalia elämässä selviytymistä. En ehkä lähtisi purkamaan tätä sillä, onko hän minun arvoiseni. Mielummin ajattelisin niin, että olemme valinneet erilaiset polut tässä kohtaa.
Olen varmasti luonut hänestä haavekuvaa. Siksi olen myös saanut tuntea tuskaa, kun ei ole sitten sitä kuvaa vastannutkaan. Mutta jotenkin kai näen hänessä sitä hyvää paljon ja on jotain myös, miksi olen nostanut hänet tavallaan jalustalle. Hänellä on hienoja, tinkimättömiä elämänarvoja, joita ihailen ja jossain asiassa hän on toiminut tietyssä mielessä esikuvanani. Se on hänessä ja pysyy.
Ja on hänessä paljon hienoja ominaisuuksia, mutta rankka elämä on jättänyt ne jotenkin piiloon. Luulen, että elämä on lannistanut hänet ja siksi hän on tavallaan mennyt aika alas. Ehdottomasti minun tulisi hänestä päästä kokonaan irti. Meidän maailmamme eivät vaan kohtaa enää. :(
Käy kauppaa ihmissuhteissaan? Ja samalla hienoja, tinkimättömiä elämänarvoja?Mielenkiintoisia nämä sinun ajatuksesi kaikenkaikkiaan.
Mairitteleva myös tuo ”mennyt aika alas.”
Oletko ikinä ajatellut, mitä kaikkea hän mahtaa miettiä sinusta? Toki. olet ihmetellyt, miksi ei lakoa polvilleen edessäsi.
Ajattelin ensin, että en vaivaudu vastaamaan. Tiedätkö millainen olemus on alkoholismi-nimisellä sairaudella? Edellä kirjoittamassani ei ollut mitään väärää tai halventavaa. Asenteessasi tai kyvyssäsi ymmärtää sen sijaan on jotain pielessä. En millään lailla katsonut häntä alaspäin, kun totesin tosiasiat. Se, että hän juo kohtuullisen reippaasti, on täysin hänen oma asiansa,ei kuulu minulle. Jokaisen oma valinta mitä tekee. Ja ymmärrän kyllä senkin, että joku juo tällaisessa maailmassa, kun todellisuus ympärillä on paskaa. Enkä halua kenenkään lakoavan polvilleen eteeni. Häiriintynyt ajatuksenakin, mutta kenties sellaisesta itse haaveilet?
Minusta sinäkin olet mennyt aika alas, kun kirjoittelet täällä.
No niinpä. Mutta onko sillä nyt niin kovin suurta merkitystä.
Aloitus mieheltä naiselle?
Jos tiedät, ettet saa häntä, ja hän on saanut sinut voimaan pahoin aiemmin, unohda hänet!
Oletko mies vai hiiri?
Mitä tarkoitat, että tapasit Hänet tässä elämässä vähän myöhään? Viittaatko karmaan ja uudestisyntymään, että teidät on tarkoitettu kohtaamaan jälleen?
Jotain sinne päin. Kyllä kaikella on jokin tarkoitus. Aina vaan ei tiedä, mikä se on. Mutta jotain kasvattavaa kuitenkin. Ja olen saanut tuntea jotain suurta, mikä on tuntunut valtavana lämmön tunteena rinnassa. Juuri tällä hetkellä en osaa siitä olla kiitollinen, mutta lienee silläkin merkityksensä.
Saat elämääsi mutta vain pieneksi osaksi.
Tiedän tunteen, olen sen itsekin käynyt läpi aikoinaan.
Löydä usko tulevaan ja luotto siihen että kyllä sieltä joku vastaan astuu, saattaa olla jo joku jonka tunnet tälläkin hetkellä ... aika ei vaan ole vielä ollut oikea.
Voimia sinulle vastoinkäymisiisi.
Jos minusta kerrot niin en ole mitenkään alas mennyt.
Ihmettelen mikä sinua ajaa minua moittimaan.
Mikä minussa sinut on saanut voimaan huonosti?
Olen usein kysynyt mitä oikeasti haluat ja et itsekään ole tiennyt.
Vaikea siinä on suunnistaa suuntaan jos toiseenkaan.
Jostain syystä tunnistit itsesi kuvauksesta. Aloitus ei kuitenkaan sinulle ollut, eikä hän ole kysellyt minulta, mitä elämässäni haluan.