Sain omassa työssäni seurakunnan kanttorina tehtäväksi pitää oppitunnin aiheesta maailman synty. Luimme Raamatun alusta Herran sanaa, kuinka oli pimeää ja Jumala loi sanallaan valkeuden.
Kysyin, että mikä valkeus tuli? Sain ehdotuksia, että aurinko, kuu, tähdet ja lopuksi jopa revontulet. Sanoin, että ehdotukset ovat hyviä, mutta eivät ole oikein, sillä nämä elementit Jumala loi vasta neljäntenä päivänä.
Luimme kirjeestä korinttolaisille, että Jumala, joka käski valkeuden paistaa pimeydestä, valaisi sydämemme. Tämä Jumalan kirkkaus, joka säteilee Jeesuksen Kristuksen kasvoista, levittää valoa. (2. Kor. 4:6.) Tämän kirkkauden Jumala näki niin hyväksi, että hän erotti valkeuden pimeydestä. Tuli päivä ja ja tuli yö; tuli Jumalan valtakunta ja sielunvihollisen valtakunta. Nämä tapahtuivat ennen yhdenkään ihmisen luomista. Silloin oli jo läsnä kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Monet virret, joita oppitunnilla lauloimme, olivat hyvin kuvaavia: Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä (VK 484:1); Kristus valo valkeuden, Isän poika iäinen (VK 536:1). Aamuvirsi 532 puhuu Jeesuksen valmistamasta lunastustyöstä ja Sanan valkeudesta. Virren johdolla kävimme vilkkaan keskustelun kysymyksineen.
Raamatusta luimme valkeudesta, kuinka ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps.119:105). Jeesus myös sanoo olevansa maailman valkeus: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.) Jeesuksen mukaan Jumalan lapset ovat täällä maan päällä maailman valkeutena. Jumalan valtakunta on Jumalan juhlakaupunki, vuorelle rakennettu, jota ei voi peittää, sillä Jumala antaa täydellisen kirkkauden paistaa Siionista. (Matt. 5:14; Ps. 52:2.)
Rohkaistuin puhumaan heille myös syntien anteeksi antamisesta, jota uskovaiset toteuttavat edelleen Jeesuksen käskystä. Julistin heille Jumalan valtakunnasta synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä. Me olemme kuitenkin vain kylvömiehet. Jumala on kasvun antaja.
Valkeuden vastakohta on pimeys. Kun Jumalan omaisuuskansa Israel oli lähdössä Egyptiin orjuudesta, heidän asuinpaikassaan Gosenin maassa oli puolipäivän valkeus. Sitä vastoin egyptiläisten keskuudessa oli niin sankka pimeys, että siihen pystyi nojaamaan.
Onko tämä aikamme juuri samanlainen? Elävän Jumalan sanan opetus lakaistaan usein maton alle, ja ihminen nostaa itsensä sen yläpuolelle. ”Meidän tulee peljätään ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme” (Vähä katekismus).
Pekka Syrjäniemi
Kysyin, että mikä valkeus tuli? Sain ehdotuksia, että aurinko, kuu, tähdet ja lopuksi jopa revontulet. Sanoin, että ehdotukset ovat hyviä, mutta eivät ole oikein, sillä nämä elementit Jumala loi vasta neljäntenä päivänä.
Luimme kirjeestä korinttolaisille, että Jumala, joka käski valkeuden paistaa pimeydestä, valaisi sydämemme. Tämä Jumalan kirkkaus, joka säteilee Jeesuksen Kristuksen kasvoista, levittää valoa. (2. Kor. 4:6.) Tämän kirkkauden Jumala näki niin hyväksi, että hän erotti valkeuden pimeydestä. Tuli päivä ja ja tuli yö; tuli Jumalan valtakunta ja sielunvihollisen valtakunta. Nämä tapahtuivat ennen yhdenkään ihmisen luomista. Silloin oli jo läsnä kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Monet virret, joita oppitunnilla lauloimme, olivat hyvin kuvaavia: Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä (VK 484:1); Kristus valo valkeuden, Isän poika iäinen (VK 536:1). Aamuvirsi 532 puhuu Jeesuksen valmistamasta lunastustyöstä ja Sanan valkeudesta. Virren johdolla kävimme vilkkaan keskustelun kysymyksineen.
Raamatusta luimme valkeudesta, kuinka ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps.119:105). Jeesus myös sanoo olevansa maailman valkeus: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12.) Jeesuksen mukaan Jumalan lapset ovat täällä maan päällä maailman valkeutena. Jumalan valtakunta on Jumalan juhlakaupunki, vuorelle rakennettu, jota ei voi peittää, sillä Jumala antaa täydellisen kirkkauden paistaa Siionista. (Matt. 5:14; Ps. 52:2.)
Rohkaistuin puhumaan heille myös syntien anteeksi antamisesta, jota uskovaiset toteuttavat edelleen Jeesuksen käskystä. Julistin heille Jumalan valtakunnasta synninpäästön Jeesuksen nimessä ja veressä. Me olemme kuitenkin vain kylvömiehet. Jumala on kasvun antaja.
Valkeuden vastakohta on pimeys. Kun Jumalan omaisuuskansa Israel oli lähdössä Egyptiin orjuudesta, heidän asuinpaikassaan Gosenin maassa oli puolipäivän valkeus. Sitä vastoin egyptiläisten keskuudessa oli niin sankka pimeys, että siihen pystyi nojaamaan.
Onko tämä aikamme juuri samanlainen? Elävän Jumalan sanan opetus lakaistaan usein maton alle, ja ihminen nostaa itsensä sen yläpuolelle. ”Meidän tulee peljätään ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme” (Vähä katekismus).
Pekka Syrjäniemi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilmeisesti ainakaan kaikki kuulijat eivät olleet uskovaisia, koska kyse oli seurakunnan toiminnasta. Miten nämä epäuskoiset suhtautuivat tällaiseen seurakunnan virallisen opetuksen ohittavaan mainospläjäykseen?