Ikävä iloisia juttuja jos kerrankin voisi olla iloinen ja onnellinen niin että se kestäisi kauemmin. Sellaista seesteistä ja stressitöntä, tämä vuosi on ollut ihan hirveä ja kauhea ja viime vuosi myös ja sitä edellinenkin. Olen ihan sippinä koko ihminen, ehkä sitä kaipaa jotakin uutta elämänvaihetta mutta mitä kun en tiedä..
Voihan rähmä
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samoin ajattelen minäkin. Onnellisuus tulee siitä että on jatkuvuutta. Työelämässä ja ehkä joskus yksityiselämässäkin.
Niinpä. Sitä varmaan myös kaipaa ruoka-ja liikuntaremonttiakin, kun kipuaa saunan lauteille niin ne narisee ja jyskyy ja sitten meinaa pyllähtää pois kun on vähän liikaa kannettavaa ympärillä, jos nyt hieman näin kauniimmin sen kuvailisin. Samassa höylät sun muutkin unohtuu, no onneksi ei ole kesä.
Ihan samalla viisiin mennyt minullakin. Kolme viimeistä vuotta suoraan kauhuleffaosastoa. Kun on riittävän pahoja asioita tullut, uskaltaako sitä enää luottaa siihen, että voisi olla paremmin? Että itse pystyisi pyrkimään sitä parempaa kohti.? Tsemppaan aina muita ihmisiä, mutta tavallisen yksin olen omien murheideni kanssa.
Samat tunnelmat. Kaipaisi jo positiivia juttuja elämään lisää.
Samaistuin kovasti ajatuksiisi. Minulla myös tuntuu, että elämä on pelkkää selviytymistä jatkuvasta stressistä ja ahdistuksen tunteista. Jos tämä on tätä kuolemaan asti, toivon että kuolen nuorena.
En tiedä enää mistään mitään.
Toivottavasti kukaan ei lue näitä tunnistellen kirjoittajia. Koko ketju voi olla yhden ihmisen käsialaa
Sä kyllä ansaitsisit mut. Ja mä sut!