Jospa katumuksesta hyötyä tekemätön tehdyksi, virheistä oppii varsingin toisten.
Olisiko elämäsi toisenlainen jos olisi välttänyt virheet, elämä on täynnä valintoja.
Oletko valinnoista huolimatta tyytyväinen kun nuoruus keski-ikä takana, ei 70- kymppinen ole ikäloppu vieläkin on valintoja edessä.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008384187.html
Olisiko elämäsi toisenlainen jos olisi välttänyt virheet, elämä on täynnä valintoja.
Oletko valinnoista huolimatta tyytyväinen kun nuoruus keski-ikä takana, ei 70- kymppinen ole ikäloppu vieläkin on valintoja edessä.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008384187.html
Vastaukset 53
Vanhimmat
Katumista on kertynyt vaikka kuinka, mutta kun ne kärvistelee ja potee tarpeeksi monta kertaa, ne haalenevat. Toiset jopa kääntyvät voitoiksi.
Taloudessa olen töpännyt, tehnyt vääriä ratkaisuja, liian nopeita tai muuten pöhköjä. Mutta en niin paljon että olisi puille paljaille joutunut. Paremminkin niin että olen aina päässyt omilleni tai vain vähän voittanut, mutta jos olisin toiminut viisaasti. olisin voitanut paljon. Ja nyt puhun osakesijoituksista, joista olen kiinnostunut, mutta joita ei ole paljon niin että kadehtia ei kenenkään kannata. Useimmilla on tai on ollut elämän varrella samaan mahdollisuus.
Loukannut olen ihmisiä, katunut ja pyytänyt anteeksi. Sillä ne ovat haihtuneet.
Elämän valinnoissa en nyt muista kaduttavaa. Tietenkin arjessa on pieniä tapahtumia tai valintoja, joissa toimii väärin, mutta ne uhohtuvat kohta puolin eikä niillä ole merkitystä. Tiedäthän olisikohan pitänyt....
Katumatta oleminen on kaiken viisauden alku.
Vasta jälkeenpäin tulee tietämään oliko joku valinta virhe.
Vaiinnan tehdessään valitsee parhaan mahdollisen vaihtoehdon.
Ei voi etukäteen tietää, mikä valinta on "oikea"
ja joskus tappio voi kääntyä voitoksi !
Ei ole totta että valinnan tehdessään valitsee "parhaan mahdollisen vaihtoehdon". Ei ainakaan minun tapauksessani. Kadun että olen liian usein valinnut itselleni helpomman vaihtoehdon, lyhyellä tähtäimellä, etenkin nuorena. Kadun etten opiskellut loppuun saakka ennen maailmalle lähtöäni. Mutta olisinko sitten lähtenyt ollenkaan? Olisinko sitten katunut sitä että en koskaan lähtenyt, en uskaltanut?
(Luen juuri Alakosken kirjaa Londonflickan ja siinä on toistuva teema loppua kohti kun äiti sanoo tyttärilleen kerta toisensa jälkeen "tytöt käykää koulunne loppuun ennen kuin hankitte lapsia" koska hän katuu juuri.
Korjaus:
"Valinnan tehdessään valitsee "parhaan mahdollisen" po : valitsee AINA "parhaan mahdollisen"
"koska hän katuu juuri" lue: katuu juuri sitä.
"Ei ole totta että valinnan tehdessään valitsee "parhaan mahdollisen vaihtoehdon". Ei ainakaan minun tapauksessani."
Se on sinun ongelmasi sitten.
Ei se ole ongelma, kun sen tiedostaa.
Siitä tulee ongelma jos ei myönnä itselleen että ei ehkä olekkaan valinnut parasta vaihtoehtoa.
Katumusta olemme varmaan kaikki tunteneet jossain vaiheessa ja se on oikeastaan positiivista, että pystyy katumaan, ymmärtää tehneensä virheen ja tärkeintä ottamaan opikseen ja jättää sen sitten taakseen. Välttää lankeamasta samaan kuoppaan.
Toisaalta, mistä sitä tietää olisimmeko onnellisempia jos olisimme valinneet toisen vaihtoehdon, toisen tienhaaran, päättäneet tehdä jotain muuta, valinneet jäädä lähtemisen sijasta?
Minulla ei ole, eikä ole koskaan ollut aloituksen kaltaista ongelmaa.
Vaikka liittonikin ovat epä-onnistuneita olleet, niin elämä on.
Nykyisyyttä on turhaa vaikeuttaa vanhoilla muistoillakaan.
Valintoja, ei tämän-ikäisellä enää edessään ole.
Joillakin ehkä on rokotus.
Olenhan kertonutkin.
Suomalaisen miehen elin-ikä-odotus on 79v.
Ja nyt olemme jo 70 v.
Ämmän-Läyskämme kylläkin roikkuvat letkuissaan 84v.
70 riittää enää että pysyy Ajan-Hermolla.
Pitäen mielessään että kaikki Hermot eivät enää ole tarpeellisia, saati järkeviä.
Onnellisia, tietäessään että tulevaisuus kaatuu lasten niskoille nyt.
Ei enää vanhusten.
H.
Oletko koskaan katunut sitä että olet kiusannut ja rääkännyt pienempiäsi kouluaikoina?
"Paloma.se01"
Laajennat nyt hiukan sanomaani.
Minä en koskaan ole rääkännyt.
Jos nyt näemme tuon sanan samoin.
Kiusannut olen paljonkin.
Ja siihen oli aina aihetta.
Minä en kestänyt typeryyttä.
Minulle monasti yritettiin antaa turpiin.
Mutta olin aina nopeampi ja vahvempi.
Jälkeen-päin tulin ajatelleeksi että nyrkkinikö aiheutti sen, ettei minusta usein kanneltu kenellekään.
Saiko nyrkkini kohteensa vihdoinkin ajattelemaan oikeasti.
H.
"Suomalaisen miehen elin-ikä-odotus on 79v.
Ja nyt olemme jo 70 v.
Ämmän-Läyskämme kylläkin roikkuvat letkuissaan 84v."
Luvut tarkoittavat keskimääräistä elinajanodotetta.
"Keskimäärin"-luku saadaan siitä,
että jotkut kuolevat nuorempana ja jotkut vanhempana.
1/3 Hesarin "elämästäpoistumisilmoituksista" on noin 7-kymppisten tai paljon nuorempien
henkilöitten ja loput porrastetusti iäkkäämpien.
Vain joka toinen 7-kymppinen ehtii täyttää 80v.
Oikeassa olet: "Nykyisyyttä on turhaa vaikeuttaa vanhoilla muistoilla".
"Paloma.se01"
Siinäs sen näet.
On ollut viisasta minulle että olen antautunut Janssoninkin kiusaukseen. :)
Kohta 72v. Jeee!!
H.
"Paloma.se01"
Kuvitellaampa.
Se Hannu-tyyppisi törmäisi minuun täällä Suomessa.
Kiroaisi, jaahas tyyppi.
Olet lirkutellut vaimolleni!
Nyt tulee turpiin!!
Antaisin hänelle kevyet under- ja upper-Cutit.
Hän romahtaisi nurkkaan.
Kyyneleet alkaisivat valua...
Nyt minä ymmärrän tyyppi.
Vika ei olekaan sinun, vaan minun ihanan vaimoni.
Tota... :)
H.
:))
Ei mun gubbe koskaan uhkaisi lyödä jotain joka istuu ylileveässä rullatuolissa. Se ei kiusaa heikompiaan.
Hih Paloma, saitpa hurun hilaiseksi 👍🤭
Po. hiljaiseksi.
Hunksi on yli-ihminen.
Paras palkka, paras eläke, koulussa kaikki pelkäsivät ja kunnioittivat kuten myös työpaikalla.
En pääse lähellekään noita saavutuksia.
Minua kiusattiin koulussa, palkkaa sain sen verran että sillä tuli toimeen, kuten eläkettäkin.
Vuotta nuorempi veljeni vähän pelkäsi minua kun riideltiin, kunnes kasvoi minua isommaksi ja vahvemmaksi. Sanallisesti olin lahjakkaampi joten suunsoitossa pärjäsin hänelle. Sekään ei auttanut koulussa kun olin ujo ja hiljainen vieraiden läsnä ollessa.
On sattunut kaikenlaista joka on vienyt turhat pelot ja arkuuden, en pelkää muuta kuin sitä jos läheisille sattuisi jotain.
"liekko"
Yli-ihminen...
Noh, onhan tuo ainakin osittain kuvaava.
Kumpaan suuntaan?
Ans kattoo ny.
Minä olen tuottava ihminen edelleenkin.
Palautan kansallemme niin omat, kuin heidänkin maksamat rahat eläkkeelläni.
Miksi minulla kaikki sujuu niin hyvin...?
Kun aloittaa, oppii, opiskelee, elää ja eläköityy oikein.
Ei ole pahemmin moittimista.
Muistakaa nyt kuitenkin että minä en kehu.
Minä ainoastaan ohjeistan.
H.
Aivan turha on menneitä miettiä liikaa. Virheet korjataan ja kohti tulevaisuutta.
Toki jotkut mieltävät asiat niin, että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Ei elämää voi suunnitella millilleen.
Sitä tikulla silmää joka vanhoja muistelee.
Kärsi kärsi raamatun mukaan mitä enemmän kärsii sitä kirkkain kruunun saat, ...onko kärsimyksellä rajaa, uskovilla on keinonsa, rukoilu.
Mielestäni kun tyytyy siihen mihin päätynyt, ihminen muistelee menneistä mielummin parhaat hetket
Poliisikoulutus vaatii yhden tempun onnistuman😂🤣😅
Sama on onnistunut KK:lla.
Kaikkihan tekee elämässään virheitä,
virheistähän ihminen oppii ei tee enää samoja typeryyksiä,
miksi elämää pitäisi katua,, elämä pitää elää loppuun asti kipuineen päivineen,
ainostaan se harmittaa että on pitäny syntyny näin typerään maailmaan,
jos saisi alkiona valita, en ikinä syntyisi maailmaan, ei ikinä,
H, kommentoin kahta lausettasi.
Nykyisyyttä on turhaa vaikeuttaa vanhoilla muistoillakaan.
- Asiantuntijan mukaan kannattaa pitää murehtimishetkiä niistä asioista jotka painavat mieltä. Siten ne vähitellen vaimenevat ja häipyvät. Ei saa tukahduttaa käsittelemättömäksi möykyksi sydämeen.
Valintoja, ei tämän-ikäisellä enää edessään ole.
- Miten niin ei ole. Vaikka mitä. Voi valita vaikka kaverin tinderistä, Ja kun hän lähtee meneen tai itse kyllästyy niin valita toisen. Joku menee vielä naimisiin. Voi valita lähteekö lenkille vai ei, mitä syö, mitä kuuntelee, ketä tapaa, minne tapahtumaan menee, mitkä vaatteet päälleen tällää, nukkuko vai valvooko, alkaako häärätä järjestöissä, kirjoittaako tänne vai katsooko tvtä, muuttaako asunnosta toiseen, vaikka toiseen kaupunkiin. Valintoja on vaikka kuinka.
Ei niitten nuorempienkaan valinnat tämän kummempia ole. Eihän meiltä ei puutu valinnoista kuin opiskelupaikat, työpaikat useimmilta (poikkeuksia on) ja lastenteko.
Kadun, että ostin osakkeen tältä paikkakunnalta, olisi pitänyt muuttaa Kiteelle.
Pirre
Onko mahdollista ratkaista asia uudelleen ja muuttaa sinne Kiteelle?
Ei Kiteeltä
Sinun olisi pitänyt ostaa Teslan osakkeita
En tiedä saisinko tätä osaketta myydyksi..., ja toisaalta olen niin tympääntynyt muuttoihin.
Pirre
Asutko jossain kirkonkylässä ?
Kesälahden keskustan lähellä, Kiteen kaupunkia tämä nykyään on.
Siis Pirre vaan
Menneitten vatvominen ja mahdollinen katuminen on turhaa, mitään ei voi muuttaa.
Mielestäni en ole mitään niin isoa mokaa tehnyt elämässäni ...harkitsen aina aika tarkkaan mitä teen ....vaikka toisaalta olenkin vahvasti ...tunneihminen ...
mimmimum-..mi
Anteeksi Pertikki tämä ei kuulu varsinaisen aiheeseen ... Itseäni se vaivasi ja vähän mietityttikin ...
Salolainen vanhus oli lähtenyt etsimään kuollutta äitiään ..ja kadonnut ...oli kuukauden kadoksissa ja löydettiin vaikeakulkuisesta metsästä menehtyneenä ....
Äidin kaipuuko oli niin mahtava vietti..
mimmimum-..mi
Läheisen kuolema koskettaa aina jokaista, keskenkasvuisena isän kuolema sitä ei tahtonut uskoa onko hän todella kuollut, äitini kuolema pitkän sairauden jälkeen oli tavallaan helpotus.
Menneisyydestä voi tulla surullinen olo hetkeksi, vain hetkeksi nykyhetki on tärkeintä, tulevaisuus siitäkin käy ajatus lähinnä seuraavaa kesää silmälläpitäen on valmiiksi mietitty, luopumiseen ei herkästi vaivu.
Tuossa etsimään lähtemisessä on toteutunut se että moni vähän ennen kuolemaansa näkee kuolleen lähimmäisensä. Ja kertookin siinä kuolinvuoteella että nyt sisko/puoliso/veli tuli hakemaan. näen hänet. Sellaista olen kuullut usein.
Mutta asian vierestä minäkin. Ystävän äiti kuoli syöpään. Ystävä oli kysynyt hoitajalta miten kauan vielä menee, kun kipuja jo oli. Hoitaja oli sanonut, että korkeintaan vuorokausi. Sen tietää siitä että nenän ympärille naamaan muodostuu kuoleman alue.
Kuolema oli tullut vuorokauden sisällä En ole koskaan kuullut tuollaisesta kuoleman alueesta kasvoissa. Alue kuulemma jotenkin painuu ja väri hieman muuttuu.
Ei tässä iässä ole enää tarvetta katumuspillerille.
Ave Mariaa tai hitsi vieköötä silloin tällöin, kun joku mustahko muisto tulee mieleen.
Eli antaa mennä väliäkö sillä.
Kyllä on väliä. Ei sitä vauhdin hurmaa enää tavoita eikä tarvitse. Minä ainakaan.
NO NIINHÄN SITÄ SANOTAA, VIRHEITÄ EI SAA TEHDÄ. Hölmöhän se on joka tekee virheitä ja hullu joka syyttää toista omista virheistään.
Onko virheetöntä ihmistä.
Huomasin+15+vuotta+sitten+suuren+virheen+elämässäni.
Monella naisella jotka eroneet tai leskiä iältä 55-70v. Elämä olisi laadukasta hyvää, jos eivät istuisi kaljalla bubit ja terveytään pilaisi tupakalla.Kun eläke rahat loppu ,istutan asukastalot,kerhot ymm. Kuin vaikeaa on masentaa.Aivan varmasti masentaa huono olo kun kaljaputkiki rahan loppumisen takia katkolla ja sätkinkään ei rahaa!terv.pääkaupuki alueelta.
Tehtyjen katuminen on turhaa, eihän voi olla mitenkään varma että asiat olisivat "paremmin" jos ei olisi tullut tehtyä niin kuin on tehnyt, enkä tarkoita esim. rikoksia, vaan erilaisia elämässä vastaa tulleita ns, valintoja ja päätöksiä.
On totta että elämä on täynnä valintoja, mutta ovatko ne aina automaattisesti virheitä jos jossakin myöhemmässä vaiheessa tuntuu siltä että olisi ollut parempi tehdä/päättää/valita toisin?
Tehtyjä enemmän minua voisi kaduttaa muutamat tekemättä jättämiset, niillä olisi saattanut olla ehkä suurikin vaikutus elämääni, mutta en ole jäänyt niitäkään juttuja haikailemaan elämä kun on hyvää näinkin, eikä todellakaan voi olla varma että toisin tekemällä olisi seurannut mitään parempaa.
Joskus käynyt mielessä, miksen mennyt treffeille.
Miksi satuin samaa tanssipaikkaan.
Ihmettelen ihmisiä, jotka sanovat, etteivät kadu mitään, hehän ovat silloin täydellisiä?! Kummallista kun ei ole koskaan vastaan tullut täydellistä ihmistä, ei peilistäkään :-)
Minä jopa ihailen hetiä jotka eivät kadu. Toinen osaa ottaa asian niin ettei murehdi eikä kadu. Koska turhaahan se on, mutta murehtija ja katuja eivät vain saa mieltään käännetyksi kun kalvavat tunteet tulevat, itse olen yksi niistä. Siksi olisi oppimista asennoitumisessa. Tuskin siitä on kysymys etteivät ole virheitä tehneet.
"Täydellisiä" ihmisiä, mietit. Mielestäni päinvastoin. Ihminen, joka ei kadu mitään ei kasva eikä kehity henkisesti.
Sellaisen ihmisen miellän kylmäksi.
Katua voi mutta ei kannata jäädä maahan makaamaan, pitää osittain paikkansa katuminen on luonnollinen ominaisuus kukin käsittelee katumusta tavallaan.
Esim. Saamelaisten ja valton välinen totuus- ja sovintoprosessi jossa valtio katuu tekemisiää, eli katumusta esiintyy monella taholla.
Katumus inhimillistä joka puuttuu muilta eläimiltä.
Tärkein katumis- ja selvitysyö olisi yya:n ja kommunistien toiminnasta sodan jälkeen Tiitisen-listan avaaminen.
Kyse oli henkiökohtainen ei poliittinen, tee aloitus siitä miksi kannatan keskustaa eikä kaduta.