tällä palstalla on usein keskustelua sijaisvanhemmuudesta. mutta haluaisin kuulla juttuja myös bioäideiltä (tai isiltä). miltä teistä tuntuu kun lapsenne ei asu kotona? jos sijoitus on tehty ihan syystä (esim. pahasti alkoholisoituneet vanhemat), nämä vanhemmat eivät ehkä niin välitä lapsestaan ja tuskin kirjoittelevat kommenttejaan tänne. mutta entä ne biovanhemmat jotka kokevat vääryyttä lasta sijoitettaessa? tai (omasta mielestään) pystyisivät itse lapsestaan huolehtimaan mutta sossu on päättänyt sijoituksesta? haluaisin kuulla teidän tarinoitanne. itsellä on paljon kerrottu omasta tilanteesta tällä palstalla otsikon "huostaanoton purkautuminen" alla. onko teillä sijoitus esim. purkautunut oikeuden päätöksellä? kuinka kauan sijoitus on kestänyt ja kuinka usein saatte tavata omaa lastanne? paljonko lapsenne on vanha? tiedän että joillakin viha sossua kohtaan on suuri, mutta onko sossu oikeasti tehnyt jotain suuria munauksia kohdallanne? jos joku haluaa, voi laittaa huostaanoton perusteitakin.
kiitos jos jaksatte kertoa oman tarinanne. itse elän tällä hetkellä todella suuressa surussa, masentunut en ole mutta hyvin väsynyt itkuun ja murheeseen. poikani (7kk) on ollut nyt n. 4 viikkoa sijaisperheessä ja tavannut olen 2 kertaa yhden tunnin. vaikea kestää näitä eron hetkiä. yhteistyöhön en halua lähteä ja juttuni on menossa oikeuteen.
kiitos jos jaksatte kertoa oman tarinanne. itse elän tällä hetkellä todella suuressa surussa, masentunut en ole mutta hyvin väsynyt itkuun ja murheeseen. poikani (7kk) on ollut nyt n. 4 viikkoa sijaisperheessä ja tavannut olen 2 kertaa yhden tunnin. vaikea kestää näitä eron hetkiä. yhteistyöhön en halua lähteä ja juttuni on menossa oikeuteen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Syyt ovat tulehtuneet henkilösuhteet. Lastensuojelullisia syitä ei ole olemassa, vaan sossu kirjoitteli millä arveli homman etenevän. Olen hoksannut hänen ajatuksen juoksunsa vasta paneuduttuani tekosiinsa, kun hämmennyksestä toivuin. Sossu on miellyttämisen haluinen, ilmeisen sairas, hänellä saattaa olla historiassaan abortti, alkoholivanhemmat, hyväksikäyttö, lapsettomuus. Hän mitä ilmeisimmin terapoi itseään, muidenkin on kärsittävä. Kuviossa tämä sossu on uskollinen työn suorittaja, varsinaiset henkilösuhteet eivät häntä niinkään koske.
Eli kosto on kyseessä, sen on isä kertonut sossun myöntäneenkin.
Ei tarvitse minulle ainakaan kenenkään selittää, että huostaanotot ovat kallista, kyllä rahaa on.
Naisvaltaisilla aloilla käytetään kaikki keinot nujerrusmielessä.
Sosiaalilautakunnanssa kun vielä on tarpeeksi monta uuveloa, jotka tuskin ovat lastensuojelulakia koskaan edes nähneet, kuulleet tietysti ovat.
Meillä on varmaan sama sossu. Kaikki kertomasi ominaisuudet sopivat myös meidän sossulle.
Niille on tosi kova pala sellaiset vanhemmat, jotka ei mene ruotuun. Jostain syystä niillä on vain yksi kaava. Lapset satojen kilometrien päähän kodista jonnekin hihhulihelvettiin, minkä jälkeen alkaa vanhempien nöyrytys. "Olkaa nyt kunnolla, niin saatte nähdä lasta valvotusti kaksi tuntia sunnuntai-iltapäivällä kerran kuukaudessa".
Täällä palstalla on lukemattomia kertoja kehoitettu vanhempia hoitamaan asiansa kuntoon, että saavat lapsensa kotiin. Noissa lausunnoissa puhutaan vain ryyppäämisestä, huumeista, työttömyydestä, mielenterveysongelmista ja perheväkivallasta. Kukaan ei anna minulle ohjeita. Siksi hoidankin itseäni kauneushoitolassa, kampaajalla, uimalla, lenkkeilemällä ja tapaamalla ystäviäni sen vähän mitä työltä ja opiskelulta ehdin.
bio vanhemmat täällä ovatkin olleet hiljaa .Minä annan ohjeen sinullekkin.
Jatka ihmeessä samaan malliin, tuo kuulostaa siltä että sinulle lapsi annetaan ihan pian takaisin.
Jatka tosiaan samaan malliin jos vaan varat riittävät. Nyt kun emme voi olla lapsiemme kanssa "hiekkalaatikolla", voimme hoitaa itseämme.
Toki haluaisimme sossujenkin uskovan sen ettei rahat mene esim. alkoholiin ja lääkkeisiin, me kun olemme automaattisesti lapsia kiduttavia narkkareita vähiintääkin!
Hoh, taidampa lähteä hius-salonkiin tästä, kun ei muutakaan tekemistä ole tälle päivälle ja sen jälkeen ostoksille. Ei vaan ei taida olla tuota mania juuri tällä hetkellä riittävästi.
Vai löytyisiköhän jotain lippuja ja lappuja kaappien kätköistä, jos vaikka sossusta saisi ne rahat tälle päivälle?
sitä todellista ongelmaasi.
Kuka sinua voisi auttaa?
Usein onkin siinä syy kun ei esim. äiti osaa ottaa sitä oikeaa vastuuta ja huolta lapsestaan. Lapsi tarvitsee niin paljon perus huolenpitoa ja jos se ei läheskään toimi vaan on olemassa suuri vaara että lapsi jää vaille niitä lapselle tärkeitä virikkeitä luoda kehitys mahdollisuuksia mitä lapsen koti, kasvuympäristönä ja vanhemman/vanhempien kykenemättömyyden vuoksi vanhemmuuteen jättää lapseen voisi sanoa vammauttavia häiriöitä.
Tunnen monta äitiä joilla on juuri se ongelma että ei ole kypsä vanhemmuuteen. Ehkä se myös sinun kohdallasikin, sitä ei sitten itse voi ymmärtää vaan luulee tietenkin olevansa hyvä vanhempi. Kunnes totuus tulee päin kasvoja iskuna mitä ei ole osannut edes odottaa.
Olen sitä mieltä että äidille annetaan myös mahdollisuus saada tietoa ja oppia vanhemmuudesta. Mieti mikä oli sinun oma lapsuutesi ja mitä oppia sait vanhemmuudsta olemisesta jo lapsuus aikanasi sillä se vanhemmuuteen kasvaminen alkaa jo hyvin varhin lapsuudessa.
Tunnen pariskunnan jotka molemmat lääkäreitä, mutta eivät kyenneet pitämään huolta omasta lapsestaan. Siis mikä on sinun arviointiperusteesi tällaisessa huostaan otossa.
Minä osaan laittaa hyvää ja terveellistä ruokaa koska sienestän ja marjastan. Osaan tehdä käsitöitä, neulon lapsilleni villasukat ja jumpperit. Meillä on siisti, kaunis koti. Kun lapseni asui kotona, hän oli aina hyvin puettu, ruokittu ja terve. Kävi ahkerasti koulua. Sosiaalinen elämä oli OK. Mielestäni ja lapseni mielestä, olen oikein hyvä ja turvallinen äiti.
Pakko selventää, nimimerkki Hei tarkoitti varmaan tämän hetkistä tilannettaan käydä kampaajalla ja harrastaa, koska lapsi ei ole siinä juuri nyt!!! Anteeksi Hei, että oikaisin, mutta oli ihan pakko että tuo sijari ymmärtäisi.
Ei sijaiset tällaista ymmärrä. Heille kaikki oikeat vanhemmat ovat ryyppäviä renttuja, jotka eivät hoida asioitaan.
Toinen vaihtoehto ilmeisesti on mielenterveysongelmainen, joka ei ymmärrä mennä lääkäriin. Eihän sossut tee virheitä, eihän...
Ei voi kyllä mitään, mutta rupeaa huvittamaan monta kertaa noiden sijareitten ja sossujen ym. järjen juoksu, kun ne on niin tietäväisiä olevinaan vaikkei ole tuota ns. maalaisjärkeä hiventäkään!
Herää kysymys saadaanko me oikeat vanhemmat enää nauraakaan asioille kun lenkkeilystäkin sanotaan.
yhteenkään kysymyksseni.
En mene sinun asiaasi mitenkään manipuloimaan sen saat ites kyllä kykysi mukaan hoitaa.
niin olisin juuri toivonut keskustelua ilman sijaisvanhempia...teillä kun näyttää tuota kskustelua olevan muillakin palstoilla. etkö olisi voinut kunnioittaa bioja edes sen vertaa että olisimme saaneet täällä käydä tuntojamme läpi rauhassa? moni on eri tilanteessa omalla kohdallaan ja jotkut (esim. minä) käyn surua läpi vielä pitkäänkin. tiesit sen että jos tänne tulee sijaisvanhempi kommentoimaan, se nostaa monilla vihan pintaan. olisit antanut täällä biojen "haukkua" rauhassa sossuja ja sijaisvanhempia. jos se vaikka toisille tuo helpotuksen. itse poimin täältä ne voimia antavat kirjoitukset, en suoranaisesti ole tullut katsomaan miten "pahoja sossut ovat". enkä heitä tai teitä tule haukkumaan ennenkuin siihen aihetta löytyy.
Niin mihinkähän kysymykseen olisi pitänyt vastata, meniköhän joku väärin?
Hienoa, kun itse osaat poimia muiden biojen joukosta ne terveimmät viestit. Varmaan sijaisvanhemmat pelkäävät, että saat outoja vastauksia kun kaikki eivät osaa käsitellä asioita yhtä kypsästi kuin sinä tai ovat aineiden vaikutuksen alaisina tänne kirjoitellessaan. Siksi varmaan puututtiin.. Anteeksi puuttuminen! Oikeassa olet, voivat välillä antaa teidän ihan vain keskenänne jutella puuttumatta!
BIOVANHEMMAT PURKAA OMIA TUNTOJAAN JA VAIHTAA KOKEMUKSIAAN TÄÄLLÄ JA SIJAISVANHEMMAT NOISSA MUISSA LINKEISSÄ.MOLEMMAT PYSYVÄT OMISSA "KARSINOISSAAN" NIIN EI TULE TURHIA SANOMISIA PUOLIN EIKÄ TOISIN.
AURINKOISIA KEVÄTPÄIVIÄ JA NYT POISTUN KATSELEMAAN MUUALLE.
Ottaisitko sen caps lookin pois päältä, hankala lukea tuota, monet ohittaa automaattisesti tuollaisen tekstin.
Miestantta!
Mitä mahdoit tarkoittaa ja oletko tosiaankin s.tantta? Aika harva s.isä tänne on kirjoitellut, tekeekö s.äiti kaiken että ehdit näitä lueskella ja tuppautua väärään osastoon?
(Myönnän, että on itsekin tullut sitä tehtyä, kun on ollut pakko puuttua sijareitten arvostelemiseen biovanhemmista)
syyt minullakin. Eipä tuo nyt ole niin väliä kuka tänne kirjoittelee millekkin palstalle.
Hoida vaan omat asiasi ja kerro totuus ei lasta noin vaan viedä huostaan jollekkin lastenryöstäjälle. Ei ainakaan minulle niitä ole edes tyrkyllä ollut.
Mistä tiedät vaikka olen bioisä etts älä vinoile tai sitten en ole mikään niistä.
Ei kait nimimerkki ketään paljasta toivon ainakin niin.
Sama juttu minulla tuon tapaamisen suhteen, liian harvoin ja liian vähän aikaa. Lapsihan alkaa kohta vierastaa omaa vanhempaansa, mutta siihen kai kaikessa pyritäänkin. Tehdään elämästä helvetti vanhemmille, jotka kaikin tavoin "yrittävät elää" kunnollista elämää ja kamppailla lapsensa takaisin. Jossain tapauksessa ja voimattomuudessa vanhempi antaa periksi kun ei jaksa kamppailla kaikkia lautakuntia (jotka eivät todellakaan paljoa ajattele päätöksiä tehdessään) ja muita tanttoja vastaan ja ajattelee lapsellensa olevan parempi olla rauhassa sijaisperheessä, ettei nämä tapaamiset häkellyttäisi lasta enempää. Karu totuus varmasti monen kohdalla. Ja sen jälkeen aletaan puhumaan ettei vanhempi ole kiinnostunut lapsesta ja on hylännyt tämän ja niimpä lapsi onkin sijaisperheen "omaisuutta".
Näin helposti se menee, koska nämä kaikki ovat kimpassa keskenään jarruttamassa ettei lasta saada ajoissa omaan kotiin!
Sitten on vielä, käsittämätöntä kylläkin, sellaisia sijaisperheitä jotka eivät saa itse biologisia lapsia. Todella sairasta antaa tälläisille perheille sijoitettu lapsi, koska luulisi ainakin että sijaisvanhemmat joilla ei ole omia lapsia, kiintyy niin paljon tähän lapseen ettei ymmärrä että oikea vanhempi haluaa huostaanoton purkautua kun on saanut elämänsä oikeille raiteille.
Toki pitää muistaa myös alkoholistivanhempia, alkoholisti on aina alkoholisti se ei siitä muutu, mutta sairautta voi hoitaa ja pitää kovalla itsekurilla ja hoitokeinoja (monellaisia) yllä ja elää aivan normaalia elämää siitä huolimatta!
Koita jaksaa kuitenkin surusi keskellä, meitä on todella monta muutakin joilla on sama tilanne.
Ja yritä kaikesta nöyryytyksestä huolimatta olla tekemisissä kaikkien osapuolten kanssa.
Käsittääkseni sinulla on ikää ja kypsyyttä jo tähän asiaan suhtautua ja yrittää selviytyä ja olla antamatta periksi.
Lohduttavaa se tieto ei todellakaan ole, kun saa lukea että ainakin muutama vuosi menee kun aletaan miettiä miten alkaa kotiuttamisasian. Kuinkahan monta vuotta siihen sitten menee, kysyn vaan!!??
jos (ja nyt puhun huostaanotosta, johon on ollut selkeä syy) bio kuntoutuu ja elämällään osittaa sen kuntoutuksen pysyväksi sen kahden vuoden jakson, niin kotiutus tapahtuu noin 6kk-12kk.
ensin tehdään kotiutus suunnitelma jossa tapaamisia ja kotilomia pidennetään ja kaikki osapuolet seuraavat tilannetta lapsen kannalta. lopulta ollaan pisteessä jossa lapsi vierailee sijaiskodissa ja asuu käytännössä vanhempansa luona. ja todennäköisesti pian sen jälkeen huostaanotto puretaan ja lapsi häviää sijaisperheen elämästä.
kotiutusta seurataan n. puolivuotta sitten tiiviimmin, mutta jos tilanne näyttää hyvältä ja ongelmia ei ilmaannu, niin seuranta päättyy.
eli 2-3v koko prosessi.
mutta näin siis, alkoholisti, narkomaani kuntoutus?
miten kuntoutumisen osoittaa henkilö, joka kirjoitustensa herättämän mielikuvan mukaan on vahvasti mielenterveysongelmissa, mutta jolla ei ole sairauden tuntua?
Tätä sijaisvanhemmat palstaa ja myös toista sijaisvanhempien keskustelupalstaa olen lueskellut usempia vuosia ihan tavallisena äitinä, harvemmin kirjoittanut.
Meidän tilanne on hiukan erilainen kuin teidän, joilta lapsi on huostaanotettu. Vanhin lapsi on sijoituksessa ja ihan itse olemme hänet halunneet erottaa "seurapiiristään". Mutta se yhteistyö sossujen kanssa. Ensin pyydämme lapsellemme apua vuoden ajan ja meitä ei tunnuta uskottavan. Sitten, kun uskotaan, niin syynäykseen tunnutaan otettavan koko perhe. Perheessähän on pakko olla vikaa, kun yksi lapsi on sijoituksessa. Tarkasti katsotaan tapamisissa miten ollaan ja mitä suuhunkin pannaan. Sanonpa vain, että meidän kanssa työskenneillyistä sossuista toinen vastaa täysin täällä annettua kuvaa "sairaasta" sossusta. Harvinaisen ärsyttävä nainen, suoraan sanottuna vainoharhainen. Meidän nuorimmallekkin hän kävi esittäytymässä naama virneessä sosiaalitädiksi. "Pitäähän lapsi hyvissä ajoin tutustuttaa sosiaalitätiin ja luoda posiitivista kontaktia", aivan kuin lapsi tulisi olemaan tämän kyseisen henkilön kansaa tulevaisuudessa enemmänkin tekemisissä. Itse kiroilin hiljaa. En tiedä mikä tätä sossua riivaa, mutta jostakin hän on katkera itse. Epäilen suuresti, että hän juuri tälläinen perheiden elämän tuhoaja, kuvittelee enemmän kuin mitä totuus on ja saa siten suuret ristiriidat aikaiseksi.
Meillä ei ole alkoholismia, huumeiden käyttöä, mielentervyesongelmia taikka kypsymättömyyttä. Käymme töissä säännöllisesti, emmekä tee ylitöitä juuri koskaan.
Se, että miltä tuntuu, että lapsi ei asu kotona. Aluksi tuntui pahalle, mutta ehdin itkemään lapsen toimia jo sen edeltävän vuoden ajan, joten kun se päivä, jolloin lapsi sitten lähti ei enää ollutkaan niin paha kuin mitä olisi voinut kuvitella.
Sossujen kanssa en halua enää olla missään tekemisissä, jos ei sitten ole todella tarvetta. Meille voi tulla eteen vielä tilanne, missä tarjoamme kodin pikkutytölle, siihen olen henkisesti valmistautunut. Sen olen ajatellut, että jos se tilanne laukeaa todellakin eteen, niin sijaisvanhemmuutta en tule esille ottamaan missään muodossa, vaan tulen ensisijaisesti ehdottamaan adoptiota.
Olen ymmärtänyt, että huostaanotto harvoin purkautuu enää oikeudessa. Sinulla on oltava todella hyvät todisteet siitä, että huostaanotto on tehty väärin perustein. Mielellään hankit erittäin luotettavia todistajia ja asiantuntijoita, useita (hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa), kaveritodistajien lisäksi. Ensijainen lähtökohtahan on, että lasta ja hänen vanhempiaan autetaan ensin avohuollon tukitoimilla ja jos ne eivät auta, niin sitten vasta lähdetään huostaanottoon.
Jollei mitään avohuoltoa ole ollut, riittäisiköhän se millään tavalla yhdeksi todisteeksi ettei ole puhuttu sellaisista avuista.
En ollut koskaan aikaisemmin kuullut avohuollosta ja se että eilen joku kirjoitti että avohuolto voi olla huostaanoton yksi toimenpide, niin menettää asia merkityksensä.
Voi riittää.
Katsoppa finlex ja sieltä ajantasainen lainsäädäntö. Hae lastesuojelulaki ja katso 5 luku ja 16 §. Avohuollon toimenpiteistä puhutaan samassa laissa. Oikeuskäynnöstä voit ehkä löytää myös jotakin ennakkotapauksia korkeimmanhallinto-oikeuden sivuilta.
Asioitahan pyritään enisn hoitmaan tavallisesti avohuollon keinoin ja jos se ei auta, niin sitten mennään huostaanottoon. Toistaalta huostaanottohan voidaan tehdä välittömästikin, mutta siihen pitää olla kuitenkin todella vahvat ja vankat perusteet.
On syytä hankkia oikeusapua ja mielellään asiaan hyvin perehtynyt, jos meinaa lähteä oikeuteen taistelemaan.
Avohuolto on sitä, että nippu tanttoja sossujen lisäksi alkaa ravata kodissasi ja sitten pitävät tietämättäsi palavereita siitä, mikä mahtaa olla vanhemmissa vikana, kun lapsi oireilee.
juuri sitä, että kotona ravataan syynäämässä ja käydään kesksuteluja miten on mennyt. Mutta tuossa tilanteessa se varmaan olisi ollut kivempi vaihtoehto kuin lapsen poisottaminen.
Niin ajattelinkin, että sitä se voisi olla!
Kiitos, mutta olen tutkinut kaikki. Mitä ihmeellistä pitäisi tapahtua että tuon kaiken saisi näkyville ja vanhemmat otettaisiin todesta ilman kaikenlaista nöyryytystä ja ivaamista. Järkyttäviä esim. nuo huoltosopimus- tantat ainakin eräät!
Itse olen myös tavannut sossun, joka ei mielestäni ihan osannut asiaansa. Ja ajoi omilla toimillaan äidin niin ahtaalle, että tämä muutti sossun piiristä pois, jäi ilman sossun valvontaa (tai lapsi jäi) ja repsahti. Tapahtui se, mitä oltiin yritetty estää...alle kaksivuotias lapsi seurasi vierestä äitinsä huumesekoiluja, kunnes joku teki sosiaaliin ilmoituksen ja lapsi huostaanotettiin. Tällä hetkellä lapsi on äidillään ja en jatkosta tiedä, enkä uskalla sanoa suuntaan enkä toiseen.
Mutta. Kun äiti huomasi olevansa raskaana, hän lopetti huumeiden käytön. Kävi säännöllisesti seuloissa, sai tukihenkilön (joka oli erittäin hyvä ja pätevä), muutti hetkeksi ensikotiin ja sieltä omaan asuntoon. Minusta tuli lapsen kummi ja tukihenkilö (josta jouduin sitten irtisanoutumaan, kun tulin raskaaksi, sillä en pystynyt olemaan siinä määrin tukena mitä olisi tarvittu, koska oma kuntoni meni niin huonoksi, mutta lapsi sai paremman tukihenkilön). Sossu otti säännöllisesti seulaa äidistä, äiti kävi psykiatrilla ja elämä näytti menevän uomiinsa. Toki jokainen meistä tietää, että huumeisiin on helppo sortua uudestaan. Tätä yritettiin äidin osalta ehkäistä.
Sossu vaan viesti jatkuvasti puheillaan ja teoillaan, että häntä ei kiinnosta äiti ja tämän hyvinvointi pätkääkään vaan se kuinka lapsi saadaan huostaan.
Ainakin itse näen asian näin (ja en usko, että olen hirveän väärässä) että Lapsen on paras olla kotona, jos vanhempi kykenee vanhemmuuteen. Ja toinkin ilmi huolestumisen siitä, että lapsen äitiä enemmänkin ahdisti ja pelotti sossu, kuin tuntui, että tämä olisi tehnyt yhteistyötä hänen kanssaan. Kun teroitin myös äidin tukemista ja hänen jaksamisensa (siis, että ei tulisi repsahduksia) tukemista, niin sossu kivahti, että häntä ei kiinnosta pätkääkään miten äiti voi (mutta tämähän suoraan välittyy lapsen, äiti voi huonosti, lapsi voi huonosti, äiti voi hyvin, myös lapsi voi hyvin) ja kyseinalaisti sen, olenko ollenkaan lapsen puolella ja sopiva tehtävään. Lopulta en enään edes uskaltanut sanoa mitään, koska pelkäsin, että vaikeutan vain tilannetta ennestään.
Tämä sossu oli oikeasti aivan mielettömän typerä! Jos hän olisi tehnyt yhteistyötä äidin kanssa, eikä suhtautunut tähän kuin aktiiviseen narkkariin, jolta lapsi pitää saada pois keinolla millä hyvänsä. Ei äidille olisi tullut tarvetta muuttaa pois. Hän olisi jatkanut seuloissa, pysynyt erossa vanhasta kaveriporukasta (johon ajautui muuton yhteydessä takaisin) ja lapsen hyvinvointia olisi voitu tarkkailla. Ja jos repsahdus olisi käynyt, niin siihen olisi päästy puuttumaan heti, eikä vasta muutamien kuukausien päästä.
No lopulta lapsi otettiin huostaan ja sioitettiin lastenkotiin. Olen itse asunut hetken samassa lastiksessa (tai vastaanottokoti se taitaa olla). Äiti otettiin takaisin sossun piiriin (josta jotui/pääsi pois muuton yhteydessä, mikä tosiaan oli huonojuttu).
Kovin kauaa lapsi ei ollut huostassa ja on nyt kotona. Hiukan ihmetytti niin pikainen kotiin paluu, mutta ehkä äiti on nyt sitten tarkkailussa...? Jottei uudestaan sortuisi huumeisiin. Ja toivottavasti sossu on sen verran fiksu, ettei viesti äidille olevansa tätä vastaan vaan toimivansa tämän kanssa yhdessä lapsen parhaaksi. Ja ehkäpä kaikki käy parhain päin...toivon niin, kummityttöni takia.
rakastan J.P. Roosia =)
tässäpä ajattelemista niin sijaivanhemmille, bioille kuin sossuillekin.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/huostaanotto.htm