Olenko voinut erehtyä niin paljon, ettei sulla ollut mua kohtaan tunteita? Luulin että olisi, koska halusit aina uudestaan tavata, vaikka meillä oli niitä ristiriitoja jo alusta lähtien. Ajattelin, että voitaisiin kasvaa yhdessä siihen, että meillä olisi ihan ok. Mutta eihän se sitten niin mene, jos toinen ei puhu.
Ei todellakaan ole ok, että jätit mut yksin miettimään näitä asioita. Ei ollenkaan. Mä olin tosissani. Enemmän tosissani varmaan, kuin koskaan ennen. Etkö todellakaan löydä sitä ryyppyseuraa muualta? Kun olen tosi huonokin siinä tänä päivänä. Olinko vaan siihen?
Tämä aika nosti sut vielä arvoon arvaamattomaan. Mä tiedän, että meidän tietoisuus ja arvot ovat sitä luokkaa, ettet niitä voi kovin monen kanssa jakaa. Et millään voi aliarvioida mua siinä kohtaa. Älä edes yritä väittää muuta. Olen voimakastahtoinen ihminen, mutta aidosti sitä mitä olen. Olen tilaa antava myös. Mutta nyt tuntuu, ettei ollut mahdollisuutta alun alkaenkaan. Miksi siis haaskasit kallista aikaani, jos meidän välillä ei ole mitään?
Joo ja vaikutan sekopäältä varmaan kirjoituksineni. Mutta johonkin tämä turhautuminen on purettava. Saatava tähän pollaan se, että et halua minua elämääsi. Jos en saa sitä vieläkään menemään perille, niin ristiriidat jatkavat repimistään minua kappaleiksi. Miten voisin tietää mitään, kun et ole tehnyt yhtään mitään tiettäväksi?
Et voi kohdella toista niin, kuin häntä ei yht'äkkiä kaiken kokemanne jälkeen olisi olemassa. En minä suostu sellaista paskaa vastaan ottamaan. Tiedän oman arvoni ja se ei ole se, mitä nyt olet minulle yrittänyt osoittaa. Elämän laki tulee tässä kohtaa vastaan, et vaan voi tässä kohtaa tietoisuuttasi enää toimia noin.
Ei todellakaan ole ok, että jätit mut yksin miettimään näitä asioita. Ei ollenkaan. Mä olin tosissani. Enemmän tosissani varmaan, kuin koskaan ennen. Etkö todellakaan löydä sitä ryyppyseuraa muualta? Kun olen tosi huonokin siinä tänä päivänä. Olinko vaan siihen?
Tämä aika nosti sut vielä arvoon arvaamattomaan. Mä tiedän, että meidän tietoisuus ja arvot ovat sitä luokkaa, ettet niitä voi kovin monen kanssa jakaa. Et millään voi aliarvioida mua siinä kohtaa. Älä edes yritä väittää muuta. Olen voimakastahtoinen ihminen, mutta aidosti sitä mitä olen. Olen tilaa antava myös. Mutta nyt tuntuu, ettei ollut mahdollisuutta alun alkaenkaan. Miksi siis haaskasit kallista aikaani, jos meidän välillä ei ole mitään?
Joo ja vaikutan sekopäältä varmaan kirjoituksineni. Mutta johonkin tämä turhautuminen on purettava. Saatava tähän pollaan se, että et halua minua elämääsi. Jos en saa sitä vieläkään menemään perille, niin ristiriidat jatkavat repimistään minua kappaleiksi. Miten voisin tietää mitään, kun et ole tehnyt yhtään mitään tiettäväksi?
Et voi kohdella toista niin, kuin häntä ei yht'äkkiä kaiken kokemanne jälkeen olisi olemassa. En minä suostu sellaista paskaa vastaan ottamaan. Tiedän oman arvoni ja se ei ole se, mitä nyt olet minulle yrittänyt osoittaa. Elämän laki tulee tässä kohtaa vastaan, et vaan voi tässä kohtaa tietoisuuttasi enää toimia noin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Toisen petollisuutta on vaikea sulattaa/ hyväksyä. Et ole ainoa, joka kokee pettymyksiä toisten teoista. Se harmittaa ja itsekin puran sitä raivoa sisältäni toisinaan tänne.
Asiat eivät unohdu ne kalvaa mieltä pitkän aikaa silloin, kun niitä vaikea hyväksyä. Reilun pelin hyväksyy, muttei epäreilua? Vie oman aikansa läpikäydä mennyttä, älä lähde kuitenkaan koston tielle?
Ajattele ennemmin vain niin, ettei toinen ansaitse sinua. Pelurit pelaa ja saavat nautintoa siitä, kun toiset kärsii, kostoa jostain kokemastaan? Sivulliset kärsii. Miehet ja naiset, molemmista löytyy omanlaisia pelureita.
Harvemmin naisista. Väärinymmärryksiä.
En ole kostaja. Oikeasti olen sellainen, joka haluaisi olla ihan kaikkien kanssa väleissä. Aina se ei vaan kaikkien kanssa onnistu. Tämä tilanne on tuntunut henkiseltä väkivallalta.
Olet erehtynyt täysin.Jatka vain elämää,Niin hänkin on jatkanut. Rakkaus on ikuista ,kohde vain voi vaihtua hetkessäkin!
Jos olisit ollut rehellinen alusta alkaen, niin tilanne olisi varmasti toinen. Oli kova isku huomata tulleeni vedätetyksi mennen tullen. Mun huonoihin puoliin kuuluu se, että otan opikseni. Kyllä mulla tunteita on ollut, siinä olet ihan oikeassa. Mulla vain on sellainen selviytymistapa, että jos koen tulleeni loukatuksi, otan etäisyyttä.
Mä en sua vedättänyt. Itse nostit juoman huulille. En minä sitä kadu, mutta harmittamaan jäi, ettet muuta seuraa tuntunut haluavan, ainakaan minulta. Kylmästi minut heti torjuit, ja hakeuduit muuhun seuraan aktiivisesti. Monetkohan rukkaset olen sinulta saanut.
Jos kirjoitat yhtä ja hetken päästä toista, niin mihin uskon?
Nyt ei osunut. Ap
Kuunteles nyt itseäsi..
Minäkö se muka katkaisin meidän jutun.
Etkö ole lukenut lähettämiäsi viestejä?
Lähetin hänelle 3 viestiä puhelimeen, kun hän suutuspäissään lähti. Ei tullut vastauksia. Myönnän, olin itsekin hyvin tuohtunut vielä tapahtuneesta, lähinnä voin hyvin huonosti, kun sama vanha kaava toistui.
Korjaan neljä viestiä. Ja viimeisessä yritin jo tulla vastaan.
Mutta en niissä välejä katkaissut. Olikohan nyt mulle, 20.33?
Eikö hän vastannut ollenkaan niihin?
Sekö viesti tuntuu kommenteista parhaalta?
Lueppa vielä kaikki kommentit uudelleen, jos vaikka löytyisi parempi. 🤣
Ei näistä mikään ole minulle. Täällähän voi kirjoitella kuka vaan. En odottanut edes vastauksia, mutta ainahan niitä tulee jostain 🙄
Minkä "meidän" jutun? Minä olin kyllä paikalla, mutta sinä et. Tapailin ihan eri henkilöä, sellaista jota ei oikeasti ollutkaan.
No miksi minun aloitukseeni ylipäätään osallistut? Mene sinä niiden mielikuvituskavereidesi kanssa vaikka omaan aloitukseen sitten.
Kaikkihan me täällä mielikuvituskavereita ollaan.
Mä en oikein tiedä sitä mikä piti meitä niinkin kauvon yhdessä.
Se,että sain puhua sinulle ja sinä kuuntelit. Vastasitkin monesti aivan oikein.
Minulle.
Ainakiin alussa.
Ja se, miten ehkä revin sinua kappaleiksi johtui paljolti omasta parisuhdemallistani.
Pidin yht äkkiä itseäni vaimona tai puolisona.
Luulin ,kai harhaisesti ,että pidit minua kauniina naisena ainakin hetken.
Tästä sain voimia aina lissee.
Mutta , koska jokin minulla napsahti silloin töissä aikoinoon, josta en osannut sanoa mitä se oli.
Halusin vain sanoa, että olin pieni kun olin niin väsynyt.
Tätä päivää eläessä tiedän monen yrityksen mihinkään suuntoon olovan jo vähän myöhäistä.
Olin kerran omasta mielestä se mikä halusin olla, se katkesi ja loppui ajoilloon.
Kenelle ap osoitat aloituksen? Jotain selvempää vinkkiä olis hyvä saada.
"ryyppyseuraa..?
Itse nykyisin juuri käytä alkoholia.
En kenellekään. Johonkin vaan on tarve purkaa turhautumista. Se on itselleni aivan selvää, että game is over, jos ei oikeassa elämässä olla tekemisissä. Sitten ei auta, kuin nuolla haavat, nostaa häntä pystyyn ja jatkaa. Ei tämä ole mikään senssipalsta vaan alusta keskustelua varten. Mutta sellaiseksi on mennyt, että pyydetään tunnisteita. Missä keskustelut? Ja jos ko. ihminen sattumalta viestini näkisi, kyllä hän sen tunnistaisi jo tavastani kirjoittaa.
Olit oikeassa, ryyppykaveria olen vailla, jos et sitä osaa, voit mennä.
Itse jätit ja lopuksi vielä täällä haukuit kaikilla 'kauniilla' sanoilla.
Ei sellaista suhdetta halua jatkaa.
Tunteita oli ja on, mutta loukkaantunut olen sydänjuuriani myöden.
Mietin, että aloitus voisi sopia tilanteeseeni. Muutama kohta kuitenkaan ei sovi. Minulla ja hänellä ei ole ollut alusta asti ristiriitoja. Onkohan aloittaja nainen vai mies? Mitä arvoja tarkoitat?