Covidin psykologia

Uskooko lääkäri sisäiseen taisteluun?

Voiko potilas taistella kirjaimellisesti sairautta vastaan?

Taistelu samaa luokkaa kuin liikutta kättä.
Tuntee kipua mutta yrittää viimeisillä voimillaan liikuttaa sen.
Kun saa tehdyksi - jää henkiin.

Samoin ajattelussa tapahtuva taistelu.
Mitä saan tuntea ja ajatella sairauden aikana ja mitä en saisi.

Kun saan ajatukset keskittymään yhteen tavoitteeseen - voittoon, niin jään eloon.

Toisaalta seuranta on sellaista, että seuraa sisäistä maailmansa.

Saattaa jopa nähdä itse viruksen silmästä silmään.
Tuntea kuinka se valloittaa itseään, mitä tapahtuu itselleen.
Itse voi miettiä praktista keinoa parantua.
Myös poppakonsteja.

Siis sisäinen maailmaa on aivan yhtä totta kuin kaikki muukin.

Lääkkeen saamisen jälkeen on vielä luotava itsenäinen ote vallitsevaan tilaan.

Yksi piirteistä on se, että ihmiset itse kuin määräyksestä ANTAUTUVAT VÄÄRILLE ASIOILLE.

Kuin ihmiset olisivat itsetuhoisia.
Mitä lähempänä on vaara, sitä antautuvaisempia ihmiset ovat.

Ehkä ovat samaan aikaan epätietoisia siitä KUKA ON COVID-19.
Eivät tunne sen henkilökohtaisesti.

Jotenkin vaara kääntää heitä kohti vaaraa itseään.
Ihmiset alkavat tavoitella sitä vaaraa, etsiytyä sen seuraan.

Lisäksi alkavat tartuttaa muita kuin käskystä ja tahallisesti.

Mikroeliöt ovat vaikea aihe ja ihmiset ovat aivan avuttomia niiden edessä, mitä käsin ei kosketa.
Voisi kivaa tietää mikroeliöoppineen pohdintoja aiheesta, miten iso yksilö käyttäytyy pienen edessä.

Ihmiselle pitää sanoa ääneen mikä on oikein tai väärin.
Lisäksi jokaisella on oma miettimisen jaksonsa, sisäistämisen aikansa, jolloin hänestä tulee tiedon kantajaa, eikä sen väärin hyväksikäyttäjä.

Mukana on praktiikan osio kun tietoa pitää testata käytännössä jokainen henkilökohtaisesti, jotta tieto ja taito tulisivat yhdeksi.

Tuosta valosta katsottuna, aiheeseen vihkimätön on suorastaan itsemurhakandidaatti ja tekee kaiken väärinpäin kuin tahallisesti tehdäkseen.

Tieto jota kerrotaan väärään aikaan voisi aiheuttaa teoriassa enemmän tuhoa jopa.
Tietoa pitää kertoa oikeaan aikaan, jotta se olisi pois käytännöstä sillä aikaa kun tieto sisäistetään.
Kun tieto kerrotaan siihen hetkeen kun ei ole varaa toimia, silloin juuri tiedosta tulee kuoleman loukku.
Tiedon kantaja ei osaa pitää tietoa ja kantaa sen itse kuolemaan.
Se siksi, että yleinen vaatimus ja tieto yhdessä eivät toimi.
Yleinen vaatimus ja tieto luovat vaaratilanteen.
Yleinen vaatimus houkuttaa ja tieto antaa vauhtia.
Molemmat ovat kuin magneetti.
Toiminta ei ole puoluetonta, mutta determinoitua, koska toimia on pakko koska on vaara tila.
Tieto antaa lisää vauhtia toiminnalle.
Tieto pyrkii kohti parempaa, mutta väärällä hetkellä kerrottuna on vahingoksi, koska antaa puhtia toimia silloin kun ei ole hyväksi toimia.

Tieto lisää tuskaa....

Minkäköhänlainen tämä koko koronatilannekin olisi, jos ei olisi näin laajaa mediaa, somea ym. kuin nykyään on ?
Ihmiset olisivat varmaan kaikin puolin rauhallisempia.