mulla ei ole koskaan ollut koiraa, mut olen miettinyt (ja pitkään) laittamista. Olen tosi ihastunut sakemanniin mutta epäilyttää luonne- ym. viat.. haluísin harrastaa lähinnä agilityä koirani kanssa, joten miten soveltuu?
Sakemanni eka koiraksi
voiko?
111222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyllä sakemanni sopii ekaksi koiraksi.ainaki mulle on sopinu.ja kyllähän se sopii agilityynki.mutta muista että vaatii kunnon peruskoulutuksen(tosin agilityntakia jo pakkokin kouluttaa =) )
Älä epäile luonnevikoja, epäile omia taitojasi ja kykyjäsi. Koiralla on äärimmäisen harvoin "vikaa päässä". Ne luonneongelmaiset, joita näet, ovat usein niitä koiria, joiden omistajat ovat kuvitelleet pärjäävänsä sakemannin kanssa, mutteivät ole pärjänneet.
Omistaja on pilannut koiran ja aiheuttanut "luonneviat" (käytösongelmat) valtaosassa tapauksista.
Eli mieti tarkkaan. Voi olla, että kokemattomuuttasi teet koirastasi ongelmakoiran, vaikka et pahaa tarkoittaisikaan.
Aloita mieluummin jollain helpommalla rodulla, säästä niin itseäsi ja koiraa.
Netin välityksellä hankala sanoa kenellekkään että "juu senkus otat", kun ei ihmistä ole edes koskaan nähnyt. On myös yhtä hankalaa sanoa että "no ei varmasti sulle sovi, harjoittele jollakin toisella rodulla".
Miksi pitää olla mitään "harjoituskoiria"? Koira elää kuitenkin hyvällä mäihällä 12 vuotta ja enemmänkin, miksi ei heti ottaisi sitä itselle oikeaa rotua?
kyllä niillä koirillakin voi viirata päässä, ihan siinä missä ihmiselläkin. Ei kaikesta voi aina syyttää "remmin toista päätä".
itsekkin ensimmäisen sakun sain kun olin siinä kolmentoista ja hyvin ollaan pärjätty.
Tietty nuorena ja kokemattomana ilmottauduin kaikille mahdollisille koulutuksille että neuvoja ja oppia saisin.
Innostusta ja mielenkiintoa riitti ja hyvin pärjättiin/pärjätään!...tästä on siis kohta 10 vuotta aikaa...eikä olisi tullut kuuloonkaan minkään muun rodun ottaminen. Se oli saku ja sillä selvä!...olen muuten edelleen samaa mieltä ja nytten jaloissa pyöriikin jo toinen samanlainen...tälläkertaa tosin uros.
... Oli vähän toisenlaisia koiria kuin nykyisin.
Mutta sehän ei tietenkään kiinnosta ketään järjenvaloa, jonka mielestä oma hyvä tuuri sattuu taatusti kaikille muillekin ekan koiran ottajille.
...vaan sitä että jos taustalla on hyvä tukijoukko(koiraharrastaja vanhemmat vaikka) ja itsellä rutosti energiaa ja kiinnostusta niin kyllä kentällä on asiansa osaavia kouluttajia, jotka osaavat neuvoa ja opastaa nuortakin henkilöä koiran koulutuksessa.
En minäkään väitä, että yksin olisin pärjännyt.
Mutta opetuksella ja opastuksella sain nartusta kelpo kaverin.
...oli meiläkin huonot hetkemme, mutta ei auttanu itkut markkinoilla.
...ja monta kertaa meinasi itku koulutuskentällä tulla kun pienentytön päähän ei mahtunut sellainen tieto, että koira ei ymmärrä mitään jos ei sitä opeta ymmärtämään.
Siltikkään, kantapäänkautta monia asioita oppineena en kadu hetkeäkään sitä, että valitsin monen helpon rodun siasta juuri sakun.
...ja monesti kuulin sanottavan "siinä menee taas hyvä koira hukkaan"
Kun koiraa kinusin niin kyllä mullekkin pieniä helppoja rotuja ehdoteltiin, mutta nyt kun ajattelen että jos olisin esim. tiibetinspanielin tai mikälei ottanut niin koira todennäköisesti pöyrisi jaloissa...minä halusin ja haluan edelliin kaverin jonka kanssa voi harrastaa mitävain eikä koko ole esteenä esim.talvisin koirat vetää ahkiota...tipsu ei voisi sitä tehdä, vesipelastus,...yms.
ja korostan nytten että TÄMÄ ON VAIN MINUN MIELIPITEENI!!!
...ja jos tarkkoja ollaan niin n.15-30% koiran ominaisuuksista on perittyä, loput ovat ympäristötekiöiden, joihin kuuluu suurimmaksi osaksi omistaja, aikaansaannosta.
..että semmosta =)
Toiselle saku sopii ihan vaikka ensimmäiseksi koiraksi, toisille ei. Joillekkin ei sitten sovi koiraksi koskaan.
Jos se ei sinulle sopinut ensimmäiseksi, se voi silti sopia jollekkin toiselle.(en tosin tiedä oliko sinun ensimmäinen koirasi saku vai ei..Ei herneitä nenuun jooko.)
ja paljon 10 vuodessa. Itse kasvatin -86 - 97 ja saksanpaimenkoira oli sillon ihan eri kun nyt.Enemmän joka lajin koira. Nykyään suojelu on niin vahva,että koiratkin alkaa olla tosi viettipaketteja.Tavalliselle harrastajalle vietikäs koira on ehkä liian suuri haaste.Sen takia nykyään pitää olla tosi rotu-tietonen kun lähtee pentua hakemaan,että saa siihen tarkoitukseen kun haluaa.Sekä ongelmana on nämä rahakasvattajat, jotka ei tiedä tuon taivaallista mitkä linjat sopii yhteen.
Saksanpaimenkoira sopii eka koiraksi siinä missä mikä muukin.Täytyy vaan tietää mitä on haluamassa.
Saksanpaimenkoira ei ole helppo koira,kokeneempikin saa tehdä töitä kun koira on vuoden iässä kaikkine suurine luuloineen :)
Mutta kaikenkaikkiaan maailman paras koira.
Vastuunsa kantava kasvattaja kyllä "kuulustelee" sinua sen verran tiukasti että selviää hyvin oletko sellainen jolle hän pennun antaisi. Ja mielestäni näin kuuluukin olla. Kasvattajan pitää katsoa kenelle antaa koiran, onko koti hyvä hänen mielestään vai ei. Joten soittelet vain kasvattajille joilla on pentuja, menet käymään ja puhutte asioista. Sieltä saat varmasti yllin kyllin infoa rodusta, harrastuksista ja kaikesta koiran omistukseen liittyvästä. MUTTA varaudu myös vastaamaan omista lähtökohdistasi, millainen koti sinulla on, mitä olet ajatellut harrastaa koirasi kanssa, onko ennen ollut koiria, onko nyt eläimiä..jne. JA rehellisyys peliin! :)) Uskon kyllä että pärjäät, saksanpaimenkoira on munkin eka koirani ja hyvin on mennyt. Tsemppiä jatkoon!
Lue ja mieti, sopiiko ensimmäiseksi koiraksi. Tällaisia ongelmia voi tulla, jos et ole koirasi tasalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000128&posting=22000000008210246
Tällä palstalla näkee melkoisesti kaikennäköistä mielipidettä, mahtuuhan niitä maailmaan. =)
Jos yleistetään karkeasti, toisten mielestä sakemannin ottajan tulee olla vähintäänkin yli-ihminen, sillä tavallinen tallaaja ei mitenkään pysty kasvattamaan "suuresta ja mahtavasta" sakemannista kunnon koiraa. Toiset taas ovat -hmmm... - hieman avarakatseisempia... ;)
Mutta asiaan: Pidän lähtökohtana sitä, että oli koira minkä rotuinen tahansa, se tulee kasvattaa oikeudenmukaisesti. Sille asetetaan rajat siitä hetkestä asti kun se kotiin tulee ja niistä rajoista ei lipsuta. Sille tehdään selväksi mikä on väärin ja mikä oikein ja niistä pidetään kiinni. Tämän kun ymmärtää, on jo oikealla tiellä. ;)
Mitä sakemanniin tulee, rotu on loistava. Mutta: ennenkuin otat oman koiran, suosittelen että perehdyt rotuun huolella. En tarkoita pelkästään kirjasta ja keskustelupalstoilta opiskelua, vaan käytäntöä. Vaikkei koiraa vielä olisikaan, hakeudu koulutuskentille seuraamaan treenejä ja tutustu kasvattajiin. Aina parempi, jos lähipiirissäsi on joku jolla olisi jo sakemanni, niin saat ensikäden tietoa niin mahdollisista ongelmista kuin onnistumisista, harrastuksista ja elämästä yleensä.
Luulen, että yleisin "virhe" mikä tehdään niin sakemannien kuin minkä tahansa rotuisen koiran kohdalla on se, ettei tiedetä asioista tarpeeksi. Ei osata tulkita koiran käyttäytymistä tai omaa käyttäytymistä, eikä osata yhdistää niiden aiheuttamia vaikutuksia. Tietämättömyyttään voi ryssiä asioita pahanpäiväisesti, vaikkei tarkoitus olisikaan.
En tiedä vastasinko kysymykseesi niin kuin toivoit. Ihmistä näkemättä ja tuntematta on vaikea sanoa, sopiiko joku rotu vai ei. Mieti mitä haluat koiraltasi ja kuinka paljon olet valmis sen kanssa touhuamaan? Onko sinulla aikaa ja halua perehtyä sen kasvuun? Ethän lannistu vastoinkäymisistä?
Päädytpä minkärotuiseen koiraan tahansa, ole tarkka siitä mistä koiran hankit. Kasvattajia on moneen lähtöön ja myös jalostettavia koiria. Selvitä perimästä luuston rakenne, mahdolliset allergiat ja käytöshäiriöt. Huomioi, että vaikka esimerkiksi luusto olisi vanhemmilla huipuluokkaa, niin se ei takaa itsestään selvänä että pentu olisi samanmoinen. 100 % takuuta terveestä koirasta ei voi antaa kukaan, mutta hyvä sukupuu antaa huomattavasti paremman pohjan tuleville pennuille. Toivoisin, että nykypäivänä kukaan ei edes käyttäisi jalostukseen sopimattomia yksilöitä, mutta meistä ihmisistä ei aina tiedä.
Selvitä myös mihin tarkoitukseen kasvattaja koiriaan jalostaa ja onko kasvattajalla itsellään meriittiä, kuten esimerkiksi sakemanniliiton hyäksyntä. Hyvä kasvattaja kertoo kaiken minkä haluat tietää ja on käytettävissäsi jatkossakin. Ja myös kieltäytyy myymästä koiraa sinulle, mikäli katsoo ettet voi tarjota sille sopivaa kotia. Älä siis hanki pentua mistä tahansa.
Olen itse kasvanut talossa jossa on aina ollut sakemanni ja tällä hetkellä jaloissani tuhisee oma murkkuikäinen sakulini. Meininki junnun kanssa on väilillä kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista, mutta myös äärimmäisen palkitsevaa.