yksi yksinäinen täälläkin

Lueskelin pitkästä aikaa tän foorumin kirjoituksia. Löysin tosi paljon juttuja, jotka on kuin mun elämästä, mun kirjottamia. Tekisi mieli vastata moneenkin, mut en vaan tiedä mitä sanoisin... Siksi ajattelin kirjottaa oman.
Olen 20-vuotias tyttö/nainen enkä ole vielä koskaan seurustellut. Aikaisemmin se on masentanut mua paljonkin, nykyään vaan ajoittain. Enemmän surettaa se ettei mulla ole juurikaan ystäviä. Opiskelen ja koulussa on kyllä kavereita, mutta sinne ne sitten jääkin. Vapaa-ajalla ei nähdä koskaan.
Olin pitkään masentunut (johtui suurimmaksi osaksi yksinäisyydestä) ja olen syönyt myös lääkkeitä siihen (yhäkin). Pahin masennus on taltutettu, opiskelujen aloitus auttoi asiaa ja se, että koulusta löytyi ystäviä, vaikkakin tavataan vain koulussa. Yksin en olisi jaksanut käydä koulua kovinkaan pitkään, tiedän sen.
Tunnen usein olevani huonompi kuin muut ihmiset. Tiedän että mustakin varmaan hyviä asioita löytyy (masentuneena tunsin itteni täysin huonoksi), niitä vaan on vaikea päästä näyttämään kun on niin ujo. Ja musta saa varmaan etäisen kuvan, koska puhun niin vähän. En vaan keksi sanottavaa, jotenkin oon vaan rajoittunut... Mulla on kyllä huumorintajua (paljonkin), mutta tunnen itteni ja omat juttuni (ne harvat) todella tylsiksi.
En oikeastaan tiedä mitä loppujen lopuks haluan tällä jutulla sanoa. Mulla ei kai pitäis olla valittamista, enhän oo täysin yksin täs maailmassa, ainakin on vielä joku jolle puhua. Mut tulevaisuutta kai pelkäänkin. Sitä et joku päivä ei oo ketään.
Ois tosi mukavaa löytää ystäviä vaikka täältä. Meitä yksinäisiä on täällä foorumissakin niin paljon, miksei siis oltaisi yhdessä?
Jos joku vaan tahtoo mailailla olisin hyvin iloinen:) Voin laittaa osoitteeni tänne myöhemmin.
3647
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

moi. luin kirjoituksesi, ja se kosketti minua. itse olen 31v ja yksinäinen. minun lapseni ja hänen äitinsä asuvat kaukana minusta ja se tekee minusta vielä yksinäisemmän. olet kuitenkin vielä nuori, enkä löytänyt mitään syytä yksinäisyydellesi? me teemme yksinäisyyden itse. sinun ei tarvi olla yksinäinen, jos itse et sitä halua. minä halusin sitä, ja sain sen. voin kertoa, että sen kanssa oppii elämään, ja kaikki alkaa tuntua ihan normaalilta. laita mulle mailia, jos haluat tutustua muhun. [email protected]

Äänestä
  • olen 22 vuotias nainen ja masentunut ajoittain. Laita postia tulemaan osoitteeseen [email protected] (erikoinen osoite ehkä, mutta toimii), myös muut yksinäiset saa kirjotella.

    Äänestä

Hei! Olen 21v hieman ujo poika. Tuossa sinun viestissä oli paljon minuakin koskettavia asioita. En minä nyt tiedä mitä muuta minä tässä kertoisin. Olis mukava mailailla...

Mailaa osoiteeseen [email protected] tai jos haluat laittaa oman osoitteesi niin voin minäkin mailata sulle. Ihan miten vaan...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ihaa-aasi kirjoitti:

Lueskelin pitkästä aikaa tän foorumin kirjoituksia. Löysin tosi paljon juttuja, jotka on kuin mun elämästä, mun kirjottamia. Tekisi mieli vastata moneenkin, mut en vaan tiedä mitä sanoisin... Siksi ajattelin kirjottaa oman.
Olen 20-vuotias tyttö/nainen enkä ole vielä koskaan seurustellut. Aikaisemmin se on masentanut mua paljonkin, nykyään vaan ajoittain. Enemmän surettaa se ettei mulla ole juurikaan ystäviä. Opiskelen ja koulussa on kyllä kavereita, mutta sinne ne sitten jääkin. Vapaa-ajalla ei nähdä koskaan.
Olin pitkään masentunut (johtui suurimmaksi osaksi yksinäisyydestä) ja olen syönyt myös lääkkeitä siihen (yhäkin). Pahin masennus on taltutettu, opiskelujen aloitus auttoi asiaa ja se, että koulusta löytyi ystäviä, vaikkakin tavataan vain koulussa. Yksin en olisi jaksanut käydä koulua kovinkaan pitkään, tiedän sen.
Tunnen usein olevani huonompi kuin muut ihmiset. Tiedän että mustakin varmaan hyviä asioita löytyy (masentuneena tunsin itteni täysin huonoksi), niitä vaan on vaikea päästä näyttämään kun on niin ujo. Ja musta saa varmaan etäisen kuvan, koska puhun niin vähän. En vaan keksi sanottavaa, jotenkin oon vaan rajoittunut... Mulla on kyllä huumorintajua (paljonkin), mutta tunnen itteni ja omat juttuni (ne harvat) todella tylsiksi.
En oikeastaan tiedä mitä loppujen lopuks haluan tällä jutulla sanoa. Mulla ei kai pitäis olla valittamista, enhän oo täysin yksin täs maailmassa, ainakin on vielä joku jolle puhua. Mut tulevaisuutta kai pelkäänkin. Sitä et joku päivä ei oo ketään.
Ois tosi mukavaa löytää ystäviä vaikka täältä. Meitä yksinäisiä on täällä foorumissakin niin paljon, miksei siis oltaisi yhdessä?
Jos joku vaan tahtoo mailailla olisin hyvin iloinen:) Voin laittaa osoitteeni tänne myöhemmin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu