Olen nyt vuoden sisällä saanut kulkea kivikkoista ja karua elämänpolkua ja ajoittain olen saanut maistaa onnen hedelmää, mutta vain hetkisen kerrallaan. Missä on minun polkuni, se oikea polku jota pitkin kun talsin, löydän määränpääni ja voin huokaista helpotuksesta että paikkani on löytynyt? Onko rakkauteni erästä kohtaan turhaa, vai kannattaako vain jaksaa ponnistella, josko hän löytäisi tiensä perheensä luo? Onko kaikki lasteni isän kanssa nyt ohi, vai tuleeko meille vielä se meidän oma hetki jolloin palaset ovat liimattu paikalleen ja vähän kokeneempina ja viisaampina voimme yhdessä kulkea eteenpäin? Kiitos sille joka vilpittömästi haluaa ja osaa vastata! Hyvää kevään jatkoa!
Mistä löydän elämälleni suunnan?
Särkynyt
2170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnellista elämää ei ole, on onnellisia hetkiä elämässä. Nauti ja iloitse niistä.Rakkaus ei ole koskaan turhaa,vaan voimaa antavaa energiaa. Miksi haikailet mennyttä kunse ei palaa.
Sinulla on hyvä tulevaisuus kunhan arvostat ja rakastat itseäsi.
Tarkoitat siis että mieheni ei palaa? En haikaile mennyttä, vaan haikailen sitä tulevaa, minkä tahtoisin viettää ehjänä perheenä... Mutta kiitos sulle kun vaivauduit!