Olen niin masentunut, että ennen iltaa en pysty kuin pakottamalla syömään. Tekee pahaa. Tähän riitti yksi yllättävä minusta riippumaton ennkoimaton tilanne, jonka jälkeen koin valtavaa menetyksen tuntua ja tässä taas olen, vuosien jälkeen. Oletetaan, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Mistä voi saada voimaa tämän kaiken keskellä, jos asiat ovat joka suunnasta palasina ja omat vaikutusmahdollisudet ovat sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä vähäiset? Miten voi ihan oikeasti elää, jos ei voi elää, miten todella haluaa?
Olen oman itseni vanki.
Kaikki Freudista ja Eckhart Tollesta satunnaisten ihmisten kokemusperäisiin masennustarinoihin ja jumalanlöytämiskokemuksiin on luettu ja sisäistetty.
Miten sisäisen maailmansa saa murskattua näin perusteellisesti näin nopeasti?
Mitä jos vain olen tätä, mitä olen, pakkomielteinen syyllisyyden ja romanttisen rakkauden suhteen sairaalloisuuteen asti, vaikka mitä tekisin?
Elämä pelottaa ja vie kaikki voimat.
En jaksa enää päivästä ja vuodesta toiseen väkisin raahata tätä kuollutta kehoani ympäri kaupunkia, varsinkaan nyt, kun mieleni hyökkäsi pitkästä aikaa tällä massiivivaihteella minua vastaan. En jaksa taas ja taas yhä uudelleen tätä. Eikö koskaan tule viimeistä kertaa tälle ololle?
Ovatko kaikki läheisriippuvaiset ja rakkaudessa intohimoiset, suureelliset, ehdottomat ja koko kehollaan jokaisen pienenki mielen värähdyksen tuntevat tuhottuja tällä elämän tiellä?
Olen oman itseni vanki.
Kaikki Freudista ja Eckhart Tollesta satunnaisten ihmisten kokemusperäisiin masennustarinoihin ja jumalanlöytämiskokemuksiin on luettu ja sisäistetty.
Miten sisäisen maailmansa saa murskattua näin perusteellisesti näin nopeasti?
Mitä jos vain olen tätä, mitä olen, pakkomielteinen syyllisyyden ja romanttisen rakkauden suhteen sairaalloisuuteen asti, vaikka mitä tekisin?
Elämä pelottaa ja vie kaikki voimat.
En jaksa enää päivästä ja vuodesta toiseen väkisin raahata tätä kuollutta kehoani ympäri kaupunkia, varsinkaan nyt, kun mieleni hyökkäsi pitkästä aikaa tällä massiivivaihteella minua vastaan. En jaksa taas ja taas yhä uudelleen tätä. Eikö koskaan tule viimeistä kertaa tälle ololle?
Ovatko kaikki läheisriippuvaiset ja rakkaudessa intohimoiset, suureelliset, ehdottomat ja koko kehollaan jokaisen pienenki mielen värähdyksen tuntevat tuhottuja tällä elämän tiellä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koit menetyksen tuntua? Mutta oliko se totta vai vain tunne, pelko?
Istu alas, juo kuppi kahvia ja hengitä syvään
Menetin mahdollisuuden yhteen asiaan ja tätä ei ihan oikeasti voi muuttaa. En voi mitään tunteilleni.
Istun jo ja vatsani ei kestä kahvia ja ripuloin kaiken läpi kun minulla on niin paha olo kaikesta. Miksi elämässä pitää olla niin paljon kärsimystä? En vain käsitä, vaikka kuinka yrittäisin, en vain käsitä... Sen käsitän, että ehkä mitään ei ole tarkoituskaan käsittää. Mutta jos on vain avuton ja se mikä on, eikä kestä elämää, kutn kaikki eivät kestä, niin mitä voi tehdä? Minua pelottaa.
Pysähdy ja selätä masennus. Pystyt siihen . Voimia
Tsemppiä. Voimia rämpiä eteenpäin ja ylös sieltä mustien ajatusten suosta!
Kiitos.
Ihminen kaipaa ikuisesti ja syvästi toista ihmistä.